äiti, ei leikkikaveri

Meillä on kohta 5v poika. Lapsi on ainokainen, vanhemmat 37- ja 38- vuotiaita.
Poika on todella kiva, aurinkoinen ja iloinen. MUTTA äidillä menee hermot, kun poika on koko kotonaoloajan kysymässä leikkiseuraa. Askartelen ja piirrän, leivon ja siivoan kyllä mielelläni, luen ja touhuan lapsen kanssa, mutta varsinainen leikkiminen ei jaksa kiinnostaa. Siis ihan törkeästi sanottuna iänikuinen palomiehen tai poliisin leikkiminen pikkuautoilla tai legoilla. Samanikäistä seuraa pojalla on kahdessa leikkiryhmässä viikossa ja monta kertaa viikossa leikkipuistossa. Mutta heti kotiintultua alkaa leikkiseuran hakeminen äidistä... Muuten, poika osaa todella hyvin leikkiä, mallin hakemisesta ei ole kiinni.
Isä on työn ja opiskelun takia todella paljon pois ja sukulaisia ei ole lähimailla.
Miten muut ainokaisten vanhemmat tähän ongelmaan suhtautuu?

Sivhos

Värityskirja.kynät ja paperia.palapeli,pikku tehtäviä vaikka omana apurinasi,eiköhän se siitä lutviudu.

äippä66

Hei ap! Itselläni on tosin kaksi lasta, jo teinejä mutta ajattelin vastailla silti. Vanhempien tehtävä ei ole toimia ohjelmatoimistona lapselle kaiken aikaa. Kannattaa yrittää opettaa lasta pikkuhiljaa olemaan myös itsekseen. Yksin oleminen on myös tärkeää, välillä tietysti pitää olla yhteisiä juttuja. Lapsi oppii näppärästi vaatimaan vanhemman mukaan leikkeihinsä, ja siinä joutuu äkkiä kierteeseen että huomaa olevansa kaiken aikaa leikeissä mukana. Lapsi leikkii myös yksinään, usein riittää pelkästään vanhemman läsnäolo.

Ja noista yhteisistä tekemisistä voisi tehdä jonkinlaisia "traditioita" joita lapsi sitten oppii odottamaan. Sitten lapsen voi ottaa mukaan vaikka viikkosiivoukseen ja antaa hänelle jonkun pienen osa-alueen josta hän on ikäänkuin vastuussa.

Poika on kirjoittamasi perusteella hyvin sosiaalinen ja kaipaa kaveria jatkuvasti. Yksinoloon vaan tarvitsee pikkuhiljaa opetella. Tsemppiä!