Äiti pohtii

Monessa huushollissa lastenhuone meinaa hukkua tavaraan. Luin jostakin, että länsimaissa keskivertoleikki-ikäisellä on noin 500 erilaista lelua. Käsittämätön määrä! Lapset kumminkin kasvaa ja osa leluista "jää vanhoiksi" tai muuten vain eivät ole koskaan kiinnostaneetkaan. Miten teidän perheissä toimitaan näiden nurkkaan lojumaan jääneiden lelujen kanssa? Pistättekö kiertoon, viettekö roskiin, säästättekö tuleville sukupolville vai siivoatteko niitä ylipäätään ollenkaan pois? Ja jos laitatte kiertoon tai roskiin, niin teettekö sen vaivihkaa lapsilta vai yhdessä lapsen kanssa? Lapsethan eivät millään haluaisi leluistaan luopua, vaikka eivät olisi jollakin vuoteen leikkineet, joten kaikki neuvot ovat tervetulleita!

Mä tunsin itseni hetkellisesti ihan kamalaksi tyrannimutsiksi, kun juttelin ystäväni kanssa asiasta. Meillä on samanikäiset, 5-vuotiaat pojat. Heillä leluja ei juurikaan siivota pois, lapsella on tavaraa todella paljon minun mielestäni. Nyt äiti oli kuitenkin joitakin vauva-aikojen leluja kerännyt muovipussiin ja se oli tehty yhdessä neuvotellen pojan kanssa, ja lisäksi oli sovittu, että kun poika antaa osan leluista pois, niin hän sai jonkin uuden, ison ja hienon auton tilalle. Kun luopumisen aika sitten tuli, poika ei kuitenkaan suostunutkaan vauvaleluista luopumaan, vaan tuloksena oli kamala itkuhuuto ja lopulta ehkä yksi helistin matkasi sukulaisvauvalle, muut jäivät nurkkiin pyörimään.

Minä taas inhoan kaikkea rojua, joten ainakin omasta mielestäni poikamme leluvaranto on terveen järjen mitoissa. Nämä ovat tietysti aina makuasioita. Mutta kun minä siivoan vanhoja ja leikkimättä jääneitä leluja pois, en ikinä neuvottele siitä lapsen kanssa, vaan yleisen siivoamisen ja raivaamisen ohella vain yksinkertaisesti pistän käyttämättömät ja vanhaksi jääneet pussiin ja kiikutan sen pelastusarmeijalle työmatkalla. Poika on tasan kerran kysellyt jonkin poisviemäni lelun perään ja silloin sanoin vain, että "se on kadonnut" tms, kun poika ei sillä ollut aikoihin enää leikkinyt.

Meille tuli ystäväni kanssa tässä oikein pieni sanaharkka. Hänen mielestään on julmaa viedä lasten leluja pois lupaa kysymättä. Minusta taas tuonikäiset lapset, jotka eivät vielä muutenkaan esim. omaa huonettaan siivoa, eivät voi osallistua tällaisiin päätöksiin ja neuvotella asioista, jotka minusta ovat täysin selviä (eli että vauvojen lelut annetaan vauvoille jne).

Mitä mieltä te olette?

By the way

Lelut ovat lapselle tärkeitä, rakkaita, ne ovat asioita, jotka muistetaan vielä aikuisena. Jotain omaa tässä maailmassa. Ei tietenkään joka lelu, vaan ne rakkaiksi tulleet. Ei niitä ole kellään oikeutta viedä noin vain, sehän on törkeä ihmisen yli kävely! Ja siinähän sitä sitten opitaan melkoinen toimintatapa elämää varten itsellekin. Totta kai jokaisen täytyy jo lapsena saada tunne, että joissakin asioissa saa itse vaikuttaa omiin asioihinsa, että siihen on oikeus, ei sitä opita enää aikuisena, ja sitten ollaan joka ilkiön hyppyytettävissä nöyrästi, kun kerran minusta kuuluukin kävellä yli. Tietenkään se ei saa mennä toiseenkaan äärilaitaan, mutta lelut ovat lapsen, eivät sinun! Kyllä lastakin pitää sentään kunnioittaa ihmisenä joinkin ihmisen oikeuksin.

Ja kun hänen maailmassaan ne ovat myös hänen ihmissuhteitaan, sitähän ne nuket ja muut lapselle edustavat ja niitä niillä opetellaan. Miltä sinusta tuntuisi, kun joku veisi rakkaasi ihan vain ilmoitusasiana? "Minä otin tämän nyt pois." Lapsi oppii toimintatavat vanhemmiltaan, eli että toisen tunteista nyt vain ei tarvitse välittää. Senhän sinä sillä opetat. Ja sinne alitajuntaan ne mallit menevät. Et muuten sitten häiriintyne, jos joku vie miehesi, jos viejä nyt vain on sitä mieltä, että siihen on oikeus. Hänellä on sama oikeus. Häneltä on ehkä vaan viety kysymättä aikanaan se, mikä oli rakasta. Mitä muuten menettäisit normaalilla neuvottelulla ja toisen ihmisen peruskunnioituksella, ja pelisääntöjen opettamisella? Normaalien elämän pelisääntöjen.

meillä näin

Meillä muksu kohta 2 v.

Muutama lelu on käytettävissä jatkuvasti (esim. potkuauto, valikoima pikkuautoja, kymmenkunta puupalikkaa, kopallinen muoviastioita + leikkiruokia, kyniä ja muovailuvaha) ja osaa niistä myös käytetään päivittäin.

Suurin osa leluista on laatikoissa, joista on kerrallaan käytettävissä 2 tai 3 laatikkoa ja muut ovat piilossa. Näitä vaihdellaan ehkä parin viikon välein. Näissä on mm. legoja, palapelejä, pehmoja, hakka, lajittelijoita)

Kun huomaan, ettei lapsi leiki jollakin lelulla, se menee poistokandidaatiksi. Joskus laitan jemmaan sillä ajatuksella, että ehkä kiinnostaa isompana (esim. naamarit meillä) ja joskus sitten poistan ihan kokonaan. Poistot teen lapselta kysymättä ja niin, ettei hän leluja näe eikä tiedä olevan poissa.

Ei ole koskaan kaivannut mitään tällä tavalla poistettua lelua, mutta rikki menneitä leluja ja kirjoja on joskus kysellyt. Se on ihan ymmärrettävää minusta - mitäs sitä haikailemaan niiden perään jotka ei kiinnosta ja toisaalta siksihän ne rikki menneet rikkoutuivat kun olivat niin kiinnostavia.

Meillä ei ole koskaan lapsella ollut, ainakaan vielä, erityistä turvalelua. Tärkeitä leluja ovat potkuauto, muovailuvaha, sormivärit (jotka ovat kulutustavaraa eli purkit kuluvat ja tulee aina uusi), hakka ja muutama auto. Pehmoilla ei oikeastaan edes leiki, mutta muutaman siellä vaihtuvissa silti on ja huoneen koristeena kolme, joista yhtä halaa joskus. Näitä tärkeitä leluja en poistaisi ja kuluvien tilalle hankitaan uusia. Pehmoista en poistaisi niitä huoneessa aina olleita, muut kyllä.

Minusta lapsen ei tarvitse vaivata päätään tavaran poistolla. Vanhemman tulee pitää tavaramäärä aisoissa ja jos on tarpeen karsia niin se on aikuisen duuni. Tunneäly kertoo missä menee rajat eli mihin lapsella on kiintymystä ja mihin ei. Mikä tuottaa iloa ei ole turha ja mikä lojuu käyttämättömänä on turha. Simple indeed.

angloelli kirjautumatta

Meilla lasten ollessa leikki-ikaisia pidimme aina parin kuukauden valein "siivouspaivan". Silloin otimme kaikki lelut esille ja paatimme yhdessa, milla leluilla leikitaan ja mitka laitetaan kaappiin odottamaan seuraavaa siivousta. Lapset olivat innoissaan auttamassa ja kerralla esilla olevien lelujen maara pysyi kohtuullisena.

Rikkinaiset lelut tietysti jouduttiin laittamaan roskiin jo ihan turvallisuuden takia. Rakkaimpia leluja eri ikakausilta olen sailyttanyt. Lelujen poisantaminen "nimettomaan" kohteeseen oli aika kovapaikka. Meilla partio keraa leluja, vaatteita ja rahaa ukrainalaiseen lastensairaalaan. Kerran vuodessa ryhma lapsia tulee tanne Ukrainasta ja partiolaiset viettavat yhteisen illan heidan kanssaan. Omat lapset ovat olleet mielissaan voidessaan auttaa antamalla leluja lapsille, joilla ei muuten niita ole.

Kamaan ja tavaraan

En minäkään 4-vuotiaan kanssa neuvottele, mitkä lelut laitetaan pois, enkä todellakaan ryhdy tekemään mitään vaihtokauppoja tyyliin "saat jotain isoa ja hienoa tilalle, jos nyt luovut näistä vanhoista..." Rikkinäiset ja kaikenlainen sekalainen muovitilpehööri (jota valitettavasti lastenhuoneeseen kertyy) joutavat pois. Yleensä siivouksen yhteydessä kerään ne roskiin, eikä lapsi ole koskaan asiaan kiinnittänyt oikeastaan mitään huomiota. Tosin en ole asiasta lapsen kanssa keskustellutkaan, enkä tehnyt siitä mitään numeroa, ei varmaan ole edes huomannut asiaa. Vauvavuosilta olen muistoksi säilyttänyt muutamia rakkaimpia ja lahjaksi saatuja leluja, mutta paljon on vietty kirpparillekin sitä mukaa, kun jäävät "liian pieneksi" tai muuten leikkimättä.

Meillä on lähipiirissä yksi 4-vuotias, jolla on ihan järjetön määrä tavaraa, eikä lelulaatikoita ilmeisesti ikinä siivota, sillä siellä on kaikkea mahdollista sälää ja kamaa, rikkinäisiä leluja jne. Tämä lapsi ei ainakaan kaiken tavaramääränsä keskellä osaa yhtään arvostaa ja kunnioittaa saamiaan leluja. Uusillakin leluilla leikitään niin, että ne hajoavat heti ja sitten lapsi itse vaan kiukkuaa ja vaatii, että ostetaan uusi. Tuollaiseksi en ainakaan halua omaa lastani kasvattaa.

Jx

Kertaakaan ei ole yksikään lelu lähtenyt kiertoon ilman lapsen itsensä päätöstä. Sopivan väliajan päästä olen sanonut, että olisiko aika luopua joistain leluista. Viimeksi meiltä lähti iso määrä leluja ja jopa vanha lelulaatikko poistoon. Lelut laitoimme muovipusseihin ja veimme pussit rappukäytävään alakertaan ja lappu päälle, että saa ottaa. Parissa päivässä ne sieltä hävisivät. Nyt ei leluja enää paljoa olekaan, kun lapsi täyttää syksyllä 14 v. eli se viimeksi tapahtunut lelujen karsiminen oli suurin tähän astisista.

hööhööh

Ihan kiva, että lapsi saa olla lapsi mahdollisimman pitkään, mutta kyllä 14-vuotispäiväänsä lähestyvä on jo liian vanha leikkimään leluilla. Tytöillähän ton ikäiset pojat "leikkii".

helppoa

Helppoa tietysti jättää rojut rappukäytävään muiden korjattavaksi, mikset olisi ennemmin vienyt hyväntekeväisyyteen.

Jx

Ei ainakaan oma poikani eikä hänen kaverinsakan ainakaan minun tietääkseni (paras kaveri ei nyt ainakaan). Ennemminkin "leikkii" wiillä ja tietokonepeleillä.

taloyhtiössä hyvä kikka

Minusta Jx:n tapa on hyvä.

Meillä ainakin menee kuumille kiville lelut ja muu tavara. Mummot ottavat lapsenlapsille mummolaleluiksi, naapurit nappaavat tarpeen mukaan jne.

Kierrätän tällä systeemillä lelut, lehdet, pokkarit, joskus koriste-esineitäkin.