Plazan keskustelut etusivu
» Rekisteröidy käyttäjäksi
» Unohditko tunnuksesi?
Mene takaisin   Plazan keskustelut – Plaza > Ellit > Perhe > Lapsettomuus
Plazan keskustelualusta on uudistunut - katso ohjeet


Kirjoita viesti
 
Työkalut Hae ketjusta
11.11.09, 22:10   #1 (linkki)
Kokenut
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Ehkä tää auttaa

Kerron oman tarinani. Olimme olleet 2 vuotta naimisissa ja lapsia halusimme sitten. Lopetin pillerit, ei kuulunut 1,5 vuoteen mitään. Kokeisiin menimme sitten. Ei vikaa kummassakaan, vain miehen siittiöt 2 tunnin ikäisinä hyviä. Koeputkilapsi luvattiin. Sanoin, että peli on seis, ei lapsia. Lopetettiin tutkimukset. Mies ei halunnut adoptiota, minä kyllä. Olin 23 ja mies 25.

Tään kaiken keskellä olin tullutkin raskaaksi. Shokki oli aikamoinen. Olin pitkällä raskaana, ennenkuin tiesin siitä. Poika on nyt 20 v ja toinenkin poika tuli sitten 3,5 vuoden kuluttua.

Uhohtakaa asia ja ajatelkaa lapsetonta, huoletonta, elämää. Voi käydä kuin meille. Liika yritys pilaa kaiken. Kun ajattelimme ihanaa, vapaata elämää ilman lapsia, ne tulikin sitten. Emme kadu, lapset on rikkaus, vaikka vaikeaa niiden kanssa on..

Nuorin istuu vierellä toisella tietsikalla. Äiti toisella. Luovuttakaa, niin saatte lapsia !!!!

Terkuin 20 v- ja 16-v pojan äippä.
  Vastaa viestiin


11.11.09, 22:22   #2 (linkki)
pitkään ododttanut
(Vierailija)
 
Viestejä: -
en jaksa uskoa

Ole hyvä ihminen, opettaisitko minulle, miten on mahdollista yhtäkkia ajatella: "lapsetonta, huoletonta, elämää".

Olen koko elämäni halunnut lapsia, perhettä....miten on mahdollista joku aamu herätä ja ihan vaan ajatella, etta jeee, lapseton elämä on kivä, en haluakaa lapsia jne. Pelkkä ajatus ei riitä, sitä pitää myös uskoa, mutta en osaaa..... Minä en osa ilostua , " huolettomasta" lapsettomasta elämästä:(

Ja meidän vika on miehen huonoissa siitiöissä, en vaan usko, että heti kun emme enää halua lapsia, mies muuttuu HETI super hedelmälliseksi.

Sun neuvo, että älkää ajatelko ja luovutkaa - see ehkä sopii niille, joilla ei ole mitään terveysesteita, saadaksen lapsen, mutta emme me pelkästä ajatelemattomuudesta hedelmälliseksi tule.
  Vastaa viestiin
12.11.09, 09:18   #3 (linkki)
Sinulle ap:
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Sinä olitkin silloin vasta 23v - sen ikäinen voikin vielä ajatella noin, mutta yli 3-kymppinen ei.
  Vastaa viestiin
16.11.09, 12:48   #4 (linkki)
pitkään haaveillut
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Kuulostaa hyvältä, mutta eipä ole toiminut.. Meillä seuraavanlainen tarina:

Yhdessä 12 vuotta, lapsia yritetty 10 vuotta, tulokseton koeputkihedelmöitys 4 vuotta sitten ja Adoptio asia hankala - itsellä ainakin kotimaiseen adopitoon liikaa ikää eikä mies halua ulkomailta.
Miehen siittiöt ovat huonoja ja minulla ikä lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä.
Ei juurikaan tuo huolettoman ja lapsettoman elämän ajattelu tässä kohtaa enää tunnu toimivan, kuten muutkin täällä kirjoittivat.

Olen yrittänyt päästää ajatuksesta irti jo lähes vuosikymmenen ajan, mutta siihen en vain taida pystyä :(
  Vastaa viestiin
17.11.09, 13:50   #5 (linkki)
eipä auta!
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Ap:"ehkä tämä auttaa".
Ei todellakaan auta,lähinnä ärsyttää.
Kuten tänne on jo moni kirjoittanut.
  Vastaa viestiin
19.11.09, 18:39   #6 (linkki)
varma
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Ei auta ja noin huolettomasti pystyisin suhtautumaan vain siinä tapauksessa, että joku voisi varmasti sanoa, että 40-vuotiaana olen ainakin yhden lapsen äiti. Mutta kun sitä ei voi tietää.
  Vastaa viestiin
Kirjoita viesti

Tagit
Tyhjä


>Työkalut Hae ketjusta
>
Hae ketjusta:

Laajennettu haku