petruska

Aloitimme lapsettomuushoidot mieheni kanssa, takana muutama vuosi eikä lasta kuulu. Tämän piti olla ensimmäisen inseminaation kierto. Ovulaation induktio Puregon-pistoksin & Pregnyl, kaikki näytti hyvältä, inseminaatiolle aika varattuna huomiselle.

Löysin viimeisen Puregon-piikin pistettyäni toisesta rinnastani ison patin, joka on kehittynyt todella lyhyessä ajassa. Sain ajan lääkärilleni klinikalle, joka kirjoitti lähetteen mammografiaan ja rintakirurgille jatkotutkimuksia varten. Inseminaatio peruttiin, nyt en saa tulla raskaaksi.

Huolestuttaa ja pelottaa. Tuntuu, että kroppa on pettänyt mut - yritettiin saada lapsi, mutta sainkin syövän?

rauhoitu

Jos et vielä ole käynyt tutkimuksissa niin älä nyt vielä pelkää pahinta. Itse olen käynyt aina yksityisellä, koska sinne pääsee heti eikä tarvitse tuskassa odotella. Yksityiselle pääsee saman viikon sisällä yleensä. Kustannukset KELA-korvauksen jälkeen ehkä 80-120euroa? Olen ajatellut, että tuon summan laitan mieluummin omaan mielenrauhaan kuin kauppaan tai säästän muussa.

Valitettavasti noista lääkkeistä voi tulla syöpää. Se sanotaan selostuksissakin, lääkärit vaan eivät niistä puhu. Jos potilas ei itse ota asiasta selvää niin tieto jää saamatta.

Toivon, että pattisi on viaton kysta, fibroadenooma tai muu vastaava ja ettei kyseessä ole syöpä. Jos se on syöpää, niin aiheuttaja tosiaan on todennäköisesti stimulointilääke. Meillä syöpää on suvussa ja pelkäsin itse miten kroppa reagoi. Tuon tietäen pyysin aina lyhyttä hoitoa ja mahdollisimman vähäisiä pistosmääriä. Vähän pelottaa, että tuleeko jotain vielä jälkikäteen, mutta eipä se pelkääminen auta. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat saaneet rintasyövän hoitojen aikana..Toivottavasti kyseessä on joku harmiton juttu ja voitte jatkaa hoitoja, jos vielä haluatte. Ehkäpä kannattaa vaihtaa lääkettä, jos tuntuu että Puregon ei sovi.

Voimia!

petruska

olen kiitollinen, että halusit käyttää aikaasi rauhoittamiseeni.

Sain yksityiselle jo ajan ja kävinkin siellä. Lääkäri otti näytteen ja rauhoitteli, puhui tuosta fibroadenoomasta hänkin. Tulokset saan viikon kuluttua, ja lisälähete laitettiin myös rintakirurgille. Sinne pitäisi tulla aika seuraavien kahden viikon aikana.

Puhuin lapsettomuusklinikalla tuosta Puregon-pistosten ja patin samanaikaisuudesta, mutta siellä lääkäri ei nähnyt niiden välillä yhteyttä. Jankattuani asiasta toistamiseen hän sanoi, että ehkä jos siellä on jotain alkua ollut, voi olla, että lääkitys on voinut niitä ruokkia... Puregonin pakkausselosteessa puhutaan vain rintavaivoista yleisesti ja sanotaan, ettei kannata käyttää tätä lääkettä, jos on kasvain.

Ehkä yhteyttä ei väistämättä ole, mutta samanaikaisuus on fakta, eikä sattuma musta tunnu todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Mä haluan olla terve ennemmin kuin tulla äidiksi. Tuntuu siltä, että meidän hoidot voi hyvinkin olla tässä, oli tutkimusten tulos mikä tahansa.

Tulee ainakin jäämään mieleen tämä kevät.

rauhoitu

You see, asia voi olla tosiaan "harmiton", vaikka ensishokki tuntuu kamalalta ja muistan itse hyvin ne tunteet, kun jotain löydöstä oli ja vain odottaa tuomiota. Se tuntuu elämän lopulta eikä oikein mikään rauhoita ennen kuin pääsee lääkäriin.

Fibroadenoomia seurataan, eikä niiden takia varmaan tarvitse hoitoja keskeyttää. Fakta kuitenkin on, että stimulointilääkkeet voivat lisätä syövän riskiä ja varsinkin rintasyöpä- ja munasarjasyöpäriski siis kasvaa. Lääkärit eivät puhu näistä riskeistä, en ole kuullut yhdenkään klinikan lääkärin sanovan yhtään mitään negatiivista lääkkeistä. Potilaita pidetään pimennossa, ellei itse ole tajunnut asiasta ottaa selvää. En jaksa uskoa, että tutkimustuloksiakaan juuri löytyy siitä miten monelle hoitojen aikana on tullut syöpä..

Puregonilla ja oireillasi voi hyvin olla yhteys, samoin olisi muillakin stimulointilääkkeillä. Jos sinulla ei kuitenkaan todeta kasvainta tai todetaan hyvänlaatuinen muutos (kuten fibroadenooma) niin seurantakin riittää. Voisitkohan kokeilla Femaria seuraavaan induktioon muiden lääkkeiden sijaan? Sitä käytetään korvaamaan Clomit ja Femaria käytetään oikeasti rintasyövän jälkeisenä hoitona. Olen itse tosin vähän miettinyt kuinka viisasta sekään on, meillä kun on oikeasti rintasyöpäriski suvussa ja jos joskus syövän saan, niin toimiikohan tuo Femar enää sitten estolääkkeenä kun sitä terveenä on ottanut..? Mutta kaipa se toimii, kun käyttöaika on ollut kuitenkin suhteellisen lyhyt.

Jossain päin maailmaa lääkärit poistavat pienimmätkin hyvänlaatuiset muutokset rinnoista ennen kuin annetaan niiden muuttua pahanlaatuisiksi. Varmastikin saat poistatettua muutokset, kunhan vain jaksat itse taistella. Vapaaehtoisesti sitä ei tehdä ennen kuin on jo "melkein / liian myöhäistä".

Voimia taisteluun!

petruska

On kilttiä, että jaksoit jakaa kokemuksiasi ja valaa uskoa minuun.

Lääkäriaseman rintaspesialistin mukaan prosentit ovat puolellani, patti ei näytä tyypilliseltä pahanlaatuiselta. Mammografian ottajakin tyynnytteli sanoen nykyhoitojenkin olevan tehokkaita. Silti tuntuu pahalta. Mieleni toimii niin, että suren sitä mahdollista kamalaa, koska toteutuessaan se olisi niin suuri katastrofi. Vaikka järjellä ymmärrän, että todennäköisyys on pieni, mietin, että joku voittaa toisinaan lotossakin.

Lapsettomuusklinikalla ei ole tosiaan syövän mahdollisuudesta hiiskuttu, eikä lääkäri joko tiennyt yhteydestä tai ainakaan halunnut osoittaa tietävänsä. Mietin, haluaisinko terveenäkään a) jatkaa hoitoja ylipäänsä b) jatkaa hänen asiakkaanaan. Onko heikompi juttu huono asiantuntemus vai epäluottamus potilassuhteessa, pohdin. En edes tiedä, missä lapsettomuuden vika loppujen lopuksi on, mitkä olisivat onnistumisprosenttimme ilman induktiota tehtävän inseminaation kanssa. Oli hyvä myös kuulla muista lääkkeistä, tuosta Femarista, mutta luottaisinko lääkärini näkemyksiin niistä ja niiden vaarattomuudesta. Eihän Puregonillakaan mitään tällaisia sivuoireita tiedetä olevan, jos häneen on uskominen.

Tiedänhän minä miten tämä menee. Perjantaina kuulen tulokset patista, vasta sen jälkeen on järkevää miettiä lapsettomuushoitoja. Huonot uutiset hautaavat kaikki niihin liittyvät suunnitelmat tappavan tehokkaasti. Vaihe kerrallaan, turha käyttää energiaa suunnittelemalla tilanteita, jotka eivät ehkä ikinä tulekaan eteen. Pitäisi tehdä jotain kivaa, käydä vaikka leffassa tai lähteä lenkille, en voi asialle juuri nyt yhtään mitään. Silti päässä pyörii ja pyöriii ja pyörii...

rauhoitu

On tärkeää, että voit luottaa lapsettomuuslääkäriisi. Jos et luota häneen tai hänen ammattitaitoonsa, rehellisyyteen jne, niin hoidolle ei voi ennustaa kovin hyvää tulosta..Joten jos päätätte jatkaa hoitoja, ehdotan kyllä klinikan vaihtamista tai ainakin lääkärin vaihtamista.

Tuskin onnistuminen fiiliksestä lääkäriä kohtaan on kiinni, mutta jos itsellä on epämukava olla noinkin tärkeässä potilas-lääkäri-suhteessa niin on parempi antaa rahansa sellaiselle, josta pitää aidosti ja jonka kokee tekevän kaikkensa auttaakseen.

Asia kerrallaan eteenpäin. Itse pohdin pitkään lähdenkö hoitoihin ja pistoksiin juuri suuren syöpäriskin takia, kun siis suvussa sitä on. Voi kai syöpä vielä tulla viiveellä, mutta ei auta miettiä. Onhan sitäkin tapahtunut, että nainen huomaa olevansa raskaana ja syöpä yllättää, jolloin abortti on se vaihtoehto jos elämänsä haluaa pelastaa..Kun ei voi ennustaa kaikkea etukäteen niin on mentävä sillä eteenpäin minkä tietää.

Joka tapauksessa onhan tuo aikamoinen säikähdys, mutta olen aika varma, että kyse on oikeasti ihan harmittomasta muutoksesta, kuten ovat sinulle jo sanoneet. Vuosien varrella en ole oppinut rentoutumaan itsekään, jos joku patti tuntuu rinnassa, kunnes se on selvitetty kuvien avulla. No, pitää aina muistaa, että pitää hyväksyä ne asiat mille ei voi mitään ja muuttaa ne mitä voi. Nyt et voi vaikuttaa siihen lopputulokseen, joten koita keskittyä mukaviin asioihin :)

petruska

Lääkärin vaihtaminen taitaa tulla kyseeseen, jos klinikalle vielä palataan. Klinikan vaihtaminen taitaa olla isompi juttu ja viedä enemmän aikaa kuin mitä minulla on, ikäkin alkaa olla jo aika korkea. Osa minusta haluaa palavasti tämän vaiheen pois päiväjärjestyksestä ja päätöksen sille, ollaanko lapsettomia vai ei. Mutta kuten todettua, ensin odotellaan perjantaita ja mahdollisesti jatkotutkimuksien tuloksia, mietitään tuota sitten.

Haluan kiittää sua kaikista näistä viesteistäsi. Olen iloinen, että satuit huomaamaan aloitukseni ja jaksoit vastata mulle. Viestiesi rauhallinen, analyyttinen ja rehellinen sävy ja omien kokemustesi jakaminen taisi olla juuri se, mitä tarvitsinkin. Vaikka tilanne ei ole näiden päivien aikana muuttunut miksikään, uskon, että olen järjissäni suurelta osin kirjeenvaihtomme ansiosta.

petruska

Lääkäri soitti. Patit ovat rintasyöpää. Meni kevätsuunnitelmat uusiksi.

voi ei..

Voi hyvänen aika..olen todella pahoillani!

Elämäsi menee uusiksi, hetkeksi. Joskus pääset suunnittelemaan asioita eri tavalla, mutta nyt tärkeintä on paranemisesi. Keskity siihen rauhassa..olen ajatuksissani luonasi.

Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu tietäen, että itselleni voi käydä samoin. Kun niin käy toivon, että huomaan patit niin ajoissa, että syöpä voidaan poistaa ja ettei se ole ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä..Jos siis jotain positiivista tilanteesta voi löytää on se se, että lähdit heti tutkimuksiin ja pääsit kunnolliseen lääkäriin. Löydös on nyt analysoitu ja toimenpiteet odottavat. Selviät niistä takuulla, paremmin kuin ehkä uskotkaan. Tällä hetkellä ei kannata miettiä asioita päivää pidemmälle.
Voimia sinulle! Kunhan tiedät miten hoidoissa edetään helpottaa se varmasti vähän. Onneksi tänä päivänä tuo diagnoosi ei automaattisesti tarkoita elämänloppua..Mietittäväksesi jää haluatko ehkä masektomian. Se taitaisi minulle olla se vaihtoehto..

Nimim. rauhoitu..

Henrika

Olen todella pahoillani. Voimia sinulle petruska!
Itselläni tutkittiin ultraäänellä rinnat ennen hoitojen aloittamista, tästäkin on jo vuosi aikaa. Ja koskaanhan ei voi tietää milloin jokin kasvain saa alkunsa. Pitää nyt muistaa tutkia rinnat entistä tarkemmin ja entistä useammin..

petruska

Soitin perjantaina Naistenklinikalle, jossa jatkohoidot tehdään, ja sain ajan ensikäynnille jo ensi torstaiksi. Olin aistivinani jonohoitajan puheista rivien välistä jotain sen suuntaista, josta voi tulkita minun olevan kiireellinen tapaus, mutta ehkä vain vauhkoilin. Enhän tiedä, miten hoitajat puhuvat muiden potilaiden kanssa, ehkä se oli vain normikommunikaatiota. Olivat alustavasti jo aikatauluttaneet leikkaustanikin huhtikuun puoliväliin.

Epäuskoa (sen yli taidan olla jo päässyt, totta tämä taitaa olla), epäreiluuden tunnetta, suuttumusta, kuolemanpelkoa. Nykyisin vain 6% kuolee rintasyöpään, kertoi tuloksista soittanut lääkäri perjantaina. Se on mielestäni kyllä aika paljon, enemmän kuin joka 20. diagnosoitu.

Askel kerrallaan, enhän voi tehdä asialle yhtään mitään. Tämä on nyt ammattilaisten käsissä, ja lääkärin mukaan Naistenklinikalla on Suomen tämän alan huiput töissä. Mun riittää vain tulla paikalle. Ja luultavasti patti on aika tuore eikä ole ehtinyt kovin kauan kasvaa, ja todennäköisesti... Mutta löihän nuo todennäköisyydet mua poskelle jo edellisessäkin vaiheessa. En mieti niitä. Yritän olla miettimättä juuri mitään.

Kiitos Henrikallekin myötätunnosta. Rintojen tutkimiseen kannattaa suhtautua asian vaatimalla vakavuudella, sen allekirjoitan täysin.

Ei tämä ketju taida oikeastaan olla lapsettomuudesta, vaikka siitä tarina alkoikin.

rauhoitu

Miten sinun hoitosuunnitelmasi etenee? Toivon kaikkea hyvää ja todella sitä, että syöpä havaittiin ajoissa ja tavallaan pääset helpolla..siis helpommalla kuin, että saisit pahemman diagnoosin.

Tänä päivänä rintasyöpään ei tosiaan automaattisesti menehdy. Meillä suvussa on yksi siihen sairastunut, jonka syöpä havaittiin rutiinimammografiassa. Hän pääsi nopeasti leikkaukseen ja vielä toistaiseksi kaikki on hyvin (vuosia ensisairastumisesta ja ensimmäisestä leikkauksesta).

Uskon, että kohdallasi kaikki päättyy hyvin! Paremmin kuin uskotkaan. Jatkossa tosin en osaa tässä vaiheessa sanoa, miten teidän hoitojen käy, voitko enää käyttää kyseisiä lääkkeitä ja haluatkokaan. Oma henki lienee kuitenkin tärkeämpi, kuin se lapsi, vaikka pahalta tuntuu tämäkin sanoa tietäen, miten kovasti lapsettomuus satuttaa.

Olen hengessä mukana ja toivon, että leikkauksesi menee hyvin!

petruska

Hei taas,

tulin katsomaan, onko vastauksia viimeisimpään viestiini, ja sympaattinen tiedustelu ilahdutti. Itseäni ärsyttää viestiketjut, joissa on alku muttei loppua, joten en tee tästä sellaista.

Leikkaus on ohi, tässä kirjoitellaan nyt yhtä rintaa pienempänä. Näyttää siltä, että syöpä ei ole levinnyt, mutta todennäköisesti (kirurgin mukaan aivan varmasti, mutta syöpälääkärihän sen päättää) joudun solumyrkkyhoitoihin. Ne alkavat kai toukokuussa. Fysioterapeutti antoi jumppaohjeita, särkylääkkeitä on enemmän kuin riittävästi. Saikku jatkuu jonnekin ensi syksyyn, hoidot kestävät yli 4 kuukautta.

Kiitos tsemppauksesta, kyllä mäkin uskon, että tässä käy hyvin. Hoito on ollut nopeaa ja kaikki voitava kuulemma tehdään. Rintasyövän ennusteet ovat yleisesti hyvät, ja mä olen syöpäpotilaaksi nuori ja hyväkuntoinen. Lapsi jää saamatta, mutta se on toissijaista. Hyvin on eletty lapsettomana tähänkin asti.

Mietin, miten saisin lapsettomuusklinikan muuttamaan käytäntöjään riskeistä kertomisen suhteen. Toivoisin, että itselleni olisi kerrottu. Tai ehkä tiedottaminen ei ole klinikoiden etujen mukaista, itse ainakin olisin jättänyt piikittämiset sikseen, jos olisin niistä tiennyt. Silti: jos kyse on siitä, että heillä ei ole tietoa, se asia on korjattava. Onkohan se minun asiani, jaksankohan ottaa tästä itselleni projektin? Ehkä, ehkä en, onneksi sitä ei tarvitse päättää tänään.

Aurinko paistaa, taidan lähteä kävelylle :-)

Hyvää kevättä sulle, "rauhoitu"!

- Petruska

habibati

Ulkopuolisena haluan antaa voimahalit petruskalle. Käy isoja juttuja läpi. Hoida erityisesti mieltä ja sieluasi näinä aikoina, se auttaa sinua toipumaan. Helli itteäsi oikein kunnolla nyt.

Olen itse ollut hoidoissa Suomessa ja Jenkeissä. Jenkeissä heti ekalla käynnillä meille sanottiin stimuloivien lääkkeiden syöpävaarasta sekä hyperstimulaation riskistä. Molemmat on jotain 2% luokkaa. Mulla on kohdunkaulansyöpätausta, joten otettiin iso riski kun hoitoja tehtiin. Olen tän takia vuosittain seulonnassa. Hyperin sain pahana, sekin on aika harvinainen. Mut se osui meidän kohdalle. Eli vaikka nää jutut on harvinaisia, niin niitä tapahtuu. Lääkäri ei ollut uskoa silmiään kun näkin miten pahan hyperin sain pienimmällä lääkemäärällä. Hän sanoi et hän on hoitanut potilaita 3-4 kertaa suuremmalla annostuksella ilman mitään sivuvaikutuksia. Olemme kaikki erilaisia ja jotkut meistä herkempiä kuin toiset.

Suomessa ei saatu mitää varotuksia, ei edes kommentteja et noita riskejä on. Surullista. Kyllä ne pitäsi ääneen sanoa, et me saatais ite valita edetäänkö hoidoissa vaiko ei.

rauhoitu

Kiitos Petruska! Mukavaa kevättä ja kesää sinullekin! :) Kesä menee nyt sinulla toipuessa, mutta kirjoituksestasi päätellen olet vahva ja elämässä täysillä mukana. Se on todella hyvä asenne, koska se auttaa sinua tämän kaiken yli!

Lapsettomuus, no, se on tosiaan toissijainen seikka. Alkaa olla ehkä minullekin. Olen jollain tasolla nyt pystynyt asiaa käsittelemään siten, että tämä oli nyt minun tieni..Seuraavassa elämässä jotenkin toisin ;) Ehkä joku päivä tilanne näyttäytyy teillekin toisin. Nyt on tämän surun aika ja mitä sen jälkeen tapahtuu, jää nähtäväksi.

Joillain klinikoilla riskeistä ilmeisesti kerrotaan. Ehkäpä sitä riskin olemassaoloa voi toitottaa näillä palstoilla siten, että potilaat alkaisivat kyseenalaistamaan asioita. Aika moni on täysin tietämätön, ylipäätään kaikesta mikä liittyy lastenhankintaan :) Itse kahlasin netin läpi, tutkimukset mitä lääkkeistä ja hoidoista on tehty ja mitä hoidoissa ylipäätään tapahtuu, ennen kuin lähdin hoitoihin. Oli huomattavasti helpompaa ymmärtää mistä puhuttiin ja osasin vaatia itselleni mielestäni oikeanlaista hoitoa. No, eipä tullut silti onnistumista, mutta ainakin itse sain vaikuttaa hoitojen suunnitteluun.

Loppujen lopuksi hoidot ovat aika arpapeliä. Rasittaa kuulla, että "tällaista ei ole ennen tapahtunut" tai "muilla tämä toimii loistavasti" jne. Kun jokainen meistä on yksilö, niin hoitojakin voi olla tosi hankalaa suunnitella sen mukaan. Ei valitettavasti voi aina kaikkea ennustaa etukäteen..vaikka kuinka sitä toivoisi, että klinikka voisi oikeasti taata lapsi käteen -periaatteen..

Voin myös sanoa, että lääkkeiden tai hoitojen riskeistä ei puhuttu mitään. Ylipäätään kommunikointi oli niin vähäistä, että ihmettelen hoidoissa käyvien henkistä jaksamista! Puhuminen, potilaan huomioiminen, kuunteleminen eivät ole kuuluneet niiden lääkäreiden ominaispiirteisiin, joilla olen käynyt..Toivottavasti siellä syöpäklinikalla asia on toisin..Kyse on kuitenkin toisenlaisista peloista ja riskeistä..

Mutta, voimia teille kaikille mikä tahansa kriisi elämässä nyt onkaan itsellä ajankohtainen. Rintasyöpä on onneksi parannettavissa tänä päivänä ja kun se löytyy ajoissa, kaikki päättynee hyvin. Voin vain kuvitella mitä Petruska mielessäsi liikkuu, jos joudut sytostaattihoitoihin..Toivotan sinulle todella voimia matkaan! Olemme täällä hengessä mukana!

ex lapseton

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim - UUSIN NUMERO

Tällaisen löysin. Toivottavasti paranet pian ja kokonaan!

Selvinnyt

Minulle kävi vähän samoin. Ensin yritystä muutama vuosi. Sitten raskaus pistoshoitojen avulla ja saimme kauan odotetun vauvan. Toista lasta yritettiin sitten muutama vuosi tuloksetta, IVF:stä alkoi raskaus, joka päättyi keskenmenoon.

Sitten tuon 1. IVF.n jälkeen löytyi rintasyöpä, joka leikattiin. Toinen rinta poistettiin ja samassa yhteydessä tehtiin rintarekonstruktio. Syöpä ei onneksi ollut levinnyt ja selvisin aika vähällä.

Tuosta on nyt kulunut kohta 14 vuotta ja olen "terveiden" kirjoissa. Onneksi. Onnea matkaan sinulle, ja kaikkea hyvää!

sangen

Käyttämäni nimimerkki oli rekisteröity sitten viime käyntini, joten kirjauduinpa minäkin. sangen esittäytyy ja kiittää: habibati, rauhoitu, ex lapseton ja Selvinnyt, oli mukavaa saada tietää, että virtuaaliminäni on ollut ajatuksissanne. Koska lupasin, etten jätä ketjua ilman loppua, tunnen velvollisuudekseni kertoa välivaiheistakin :)

Sytostaattihoidot alkoivat muutama viikko sitten, ja sivuvaikutukset ovat pysyneet tähän asti kurissa, vaikka ymmärränhän minä, että myrkyn määrä elimistössä on vielä aika vähäinen. Loppukesästä, kun solumyrkyn määrä elimistössä on suurempi, väsymys ja pahoinvointi on rankempaa, mutta silloin olen jo voiton puolella ja uskon jaksavani sen ajatuksen voimalla, että tämä vaihe loppuu pian. Ilmeisesti saan sytostaattien loputtua lisäksi sädehoitoa, mutta se ei ole vielä varmaa. Toivon saavani, haluaisin, että tämä hoidettaisiin nyt kerralla kunnon hevoskuurilla alta pois.

Tukka alkoi lähteä ja ajoin kaiken pois. Kaljupäänä kulkeminen tuntuu vähän hätkähdyttävän joitakin ohikulkijoita, mutta jos minä tämän kestän, saavat hekin kestää. Peruukki on hankittu, mutta sen käytön opettelu on vielä vähän vaiheessa. Ulkosalla käytän pipoja ja hattuja, ettei pää palaisi. Nyt kun aurinko on väistynyt, ehkä käytän, ehkä en - riippuu siitä, tarkenenko ilman, huomaan hiusten lämmittäneen päätä aika tavalla.

Kurjaa kuulla, rauhoitu, että hoidot eivät teidänkään kohdallanne johtaneet toivottuun tulokseen. Toivon, että Sinäkin olet osannut ja osaat elää lapsettomanakin onnellista elämää. Itseäni ei tällä hetkellä hetkauta lapsen puute lainkaan, mutta ymmärrän toki, että se voi iskeä myöhemmin hyvinkin kovana. Elän nyt kuitenkin tätä päivää, taito, jota minulla ei aiemmin olekaan ollut :)

Ilmeisesti klinikkojen tiedotuspolitiikat todella vaihtelevat, kuten habibatikin totesi, eivätkä vain maittain vaan myös saman maan sisällä klinikkakohtaisesti. Voisi luulla, että jonkinlainen yhteinen menettely olisi käytössä, mutta näin ei näytä olevan. Selvinnyt, kiitos rohkaisevasta kertomuksestasi!

Omalla kohdallani niiden ja syövän välillä ei ilmeisesti sittenkään ollut yhteyttä (mutta olisi voinut...). Tuo Duodecimin artikkeli, jonka ex lapseton linkitti, tukee osaltaan tätä käsitystä, hoitojen ja rintasyövän välillä ei ole yksiselitteistä yhteyttä. Syöpälääkärini epäili asioiden samanaikaisuuden olevan kuitenkin sattumaa, sillä syöpätyyppini oli sitä laatua, jonka soluissa ei ole reseptoreita estrogeenille eikä progesteronille. Se ei siis reagoi niihin. Uskon hänen asiantuntemukseensa, minähän olen tässä se ensikertalainen, mutta silti tuumaan, että olisin voinut saada myös hormonisensitiivisen syövän ja senkin yllätyksenä. En silti ole ainakaan tähän hetkeen mennessä ottaa asiakseni hoitaa klinikkani tiedotusta kuntoon, ehkä joskus toiste.

Olen keskittynyt viime viikkoina lähinnä itseeni ja siihen, miten minulla olisi mahdollisimman mukavaa. Sairausloma antaa aika paljon tilaa ja aikaa, ja otin tosissani, kun hoitaja sanoi tämän tilanteen antavan luvan olla täysin itsekäs. Onnekseni ystäväni jaksavat vielä pyytää minua mukaansa, ja myös toisinpäin. Sosiaalinen elämäni on ollut vireämpi kuin vuosiin, enkä ilokseni ole vielä joutunut perumaan sovittuja tapaamisia, vaikka olenkin varannut itselleni oikeuden siihen tapaamisia sopiessani. Onnittelen itseäni siitä, että sain diagnoosini kevään korvalla - marraskuussa tämä masentaisi huomattavasti enemmän, nyt voin ajan kanssa seurata kevään etenemistä ja nauttia siitä enemmän kuin vuosiin, joina kevät on päässyt livahtamaan ohi lähes huomaamatta.

Toivon teillekin hyvää kevättä ja kesää, arvoisat tsemppaajani!

- ex-petruska

Tappaa helposti

Nuori ruotsalainen naishiihtäjäkin luuli selättäneensä rintasyövän ja teki paluun ladulle. Mutta toisin kävi: syöpä levisi ja hän menehtyi nopeasti.

Niin, eihän rintasyöpään kuole vaan niihin etäispesäkkeisiin mitä tulee aivoihin yms....

Syöpä tappaa puolet siihen sairastuneista. Kunnioittakaa syöpää.

Selvinnyt

Millä tavalla edellisen kirjoittajan mielestä meidän syöpää sairastavien tai siitä selvinneiden tulisi kunnioittaa syöpää? Voitko hiukan avata tätä?

Syöpä on ikävä sairaus, mutta mitään kunnioitusta sitä kohtaan minulla ei ole. Sairaus siinä missä muutkin, ja josta aika moni jo selviää. Tuo sinun 50% on jostain hatusta tempaistu, rintasyövästä esimerkiksi nykypäivänä taitaa selvitä jo 90% sairastuneista.

Paljon tsemppiä edelleen petruskalle, selätä se perhanan tauti!

sangen

Rintasyöpään sairastuneista on 95% elossa viisi vuotta diagnoosin jälkeen. Kuolleista viidestä prosentista kaikki eivät menehdy syöpään, vaan kuolinsyitä on muitakin. Näin mm. siksi, että kyseessä on tauti, johon sairastuu voittopuolisesti vanhempia ihmisiä.

Naishiihtäjän keväinen kuolema on tosiasia ja kosketti minuakin, etenkin koska uutisointi tapahtui aikana, jolloin oma diagnoosini oli varsin tuore. Sellaistakin sattuu, sille viidelle prosentille. Ja toki tiedän, että syöpäkasvain rinnassa ei ole sinänsä kuolemaksi, vaan rintasyövästä tulee vaarallinen sen levittyä muualle elimistöön. Siksi minäkin olen sytostaattihoidoissa, jotta tätä ei tapahtuisi. Solumyrkkyhoidot annetaan varmuuden vuoksi, syöpäni ei ollut vielä leikattaessa levinnyt.

Selvinneen tavoin ihmettelen, mitä kunnioittamisella tarkoitat. Otan asian vakavasti, minkä tähden pidän itsestäni huolta ja otan vastaan kaikki hoidot, joita lääkärit kohdallani pitävät tarpeellisina. En silti näe syytä pelätä, ahdistua ja kyyristellä - ennusteeni, kuten muidenkin rintasyöpädiagnoosin saaneiden on hyvä. Toistaiseksi ei ole mitään syytä olettaa, että minun kävisi huonosti.

t. Sangen a.k.a. Petruska

vieras

Sen mäkin olen huomannut, että lapsettomuusklinikalla lääkkeiden haitoista ei puhuta mitään. Pistoshoitoihin on siirrytty tablettien sijaan ehkä siksi, että tablettihoidoilla taas oli muita rankkoja sivuvaikutuksia, koska ne kestävät pitempään kuin pistoshoidot.

Kahden hoitokerran jälkeen aloin epäillä, että hoidoista saattaa olla jotakin sivuvaikutuksia. Luin Kelan perustelut siitä, miksi Kela ei korvaa kuin 3 hoitokertaa. Kelan mukaan 6 hoitokerrasta on naiselle jo enemmän haittaa kuin hyötyä. Kelan julkaisussakaan ei oltu eritelty, mitä haittaa näistä voi naiselle olla.

Olette varmaan huomanneet, että netistä hakemallakaan ei löydy lapsettomuushoitojen haittavaikutuksista mitään. Olen kuitenkin itse päätellyt, että kun saadaan aikaan superovulaatio, on olemassa ainakin se mahdollisuus, että munatorvet menevät tukkoon.

Tuo syöpäriski tuli minulle täytenä yllätyksenä, että jo lyhyen stimulaationkin takia voi syöpä tulla ja vielä kaikista vaarallisimmat syövät, munatorvi- ja rintasyöpä. Kuitenkin nuo syövät aiheuttavat selkeät oireet, joten luulisi, että ne havaitaan ajoissa. Munatorvisyövässä on välivuodot ja rintasyövässä patti ja nännin vetäytymä. Tosin olen kuullut, että on myös olemassa sellainen rintasyöpätyyppi, joka ei tee pattia vaan syöpäkudos mukailee rintarauhaskudosta.

vieras

Kuitenkin jos verrataan tilastotietoihin, rintasyöpä alle viisikymppisellä on harvinaista. Ja sitten otetaan tarkasteluun se tosiasia, että nämä pistoshoidot ovat vielä aika uusi asia, niiden haittavaikutuksia ei varmasti kovin selkeästi vielä tunneta. Sen takia yhteys hormonistimulanttien ja syöpien välillä on epäselvä. Ei siis ole riittävästi kokemusperäistä tutkimustietoa. Perusteluna nostan esille sen, että varmaan tiesitte, että e-pilleritkin lisäävät rintasyöpäriskiä! Rintasyöpä on perinnöllinen. Jos ei suvussa ole rintasyöpää niin on syytä alkaa epäillä hormonistimulanttien osuutta asiaan.

Järkyttynyt

Tämä viestiketju sai minut todellakin ajattelemaan, mikä on elämässä tärkeintä. Onko se oikeasti kenenkään naisen elämän pääasia se synnyttäminen?

Se, että saadakseen lapsen riskeeraa omat mahdollisuutensa elämään puhumattakaan vielä niistä riskeistä, että keinotekoisesti aloitettu raskaus saattaa johtaa keskenmenoon tai sairaan lapsen syntymään.

sangen

Mun elämässäni tärkeintä ei ole tai ollut lapsen saaminen. Ymmärrän, että ihmiselle, jolla jo on lapsi, se lapsi voi hyvinkin olla tärkeintä maailmassa. Yleensä onkin. Tilanne on kuitenkin toinen silloin, kun sitä lasta ei vielä ole. Äitiys ei mulle lopulta ollut kovinkaan tärkeää. Joku muu voi kokea toisin, mutta mulle tärkeämpää on terveys ja ihmissuhteet olemassa olevien ihmisten kanssa. Lapset on kivoja, mutta ei niiden tarvitse olla omia. Aikuiset ihmiset on vielä kivempia, ne ystävät ja rakkaat. Viime vuonna opin ainakin arvostamaan heitä ja myös varaamaan aikaa heidän kanssaan olemiseen. Jotain hyvää sairastumisessa, siis, sain tärkeysjärjestykseni selville.

Luin koko ketjun läpi. Nyt tilanne alkaa olla ohi, ja oli ihan kiinnostavaa palata viime keväisiin tunteisiin ja ajatuksiin. Sydäntä lämmitti edelleen tuon rauhoitu-nimimerkin viestit, hän, tuntematon, tsemppasi mua vaikealla hetkellä ihanalla tavalla. Terveisiä sulle, jos satut lukemaan tän, hyvää kevättä myös 2013!

t. Petruska a.k.a Sangen