Mamu

Hei, tyttärelläni (13 v) on skolioosi ja nyt on edessä korsettihoidon aloitus. Korsetti on ns. päiväkorsetti, jota pidetään yllä 23 h / vrk. Siis se päällä ollaan miltei koko ajan.
Sitä joudutaan pitämään vuosi-kaksi, riippuu siitä, miten tyttö vielä kasvaa.

Onko muita vanhempia, joilla sama kokemus. Olisi kiva kuulla kokemuksia ja saada tukea, koska tämä on iso asia koko perheelle.

Miten korsetin käyttö lähti käyntiin? Oliko nuori kovin masentunut? Auttoiko korsetti ylipäätänsä skolioosiin parantavasti vai jouduttiinko silti leikkaamaan. yms.

Tautihan ei ole tappava, mutta ei varmasti mikään mukava kokemus murrosikäiselle tytölle/pojalle.

skolioosia myös

Korsetista ei ole kokemusta, mutta selkä kiero kuin korkkiruuvi ja jo 20 vuotta käyty kirolla ja loppuikä siellä. Äidilläni oli riisitauti minua odottaessa. Ja vauvana sain jekovittia :(

Kysymys.

Paljonko sait D-vitamiinia raskautesi aikana?

Paljonko olet lapsellesi antanut D-vitamiinia?

Kiitos vastauksista.

Korsetin kanssa elänyt

Heippa,

Minulla ei ole kokemusta oman lapsen skolioosista, mutta itselläni on skolioosi, jota hoidettiin korsetilla. Minä sain korsetin jo 6 vuotiaana, ja pidin sitä enemmän tai vähemmän koko ajan yläasteen lopulle asti. Välillä oli vuosi ilman korsettia, välillä sitä käytettiin vain öisin, mutta useimmiten korsettia pidettiin 23h/vrk. Hoito kyllä auttoi, leikata ei tarvinnut ja nykyään minusta ei päällepäin edes terveydenhoitajat skolioosia näe, eikä se aiheuta mitään vaivoja (olen nyt noin 30-vuotias).

Kokemus oli kyllä kieltämättä aika rankka, erityisesti siksi että olin muutenkin aika herkkis ja koulukiusaamiselle altista tyyppiä. Pahin ongelma siis oli korsetista aiheutunut kiusaaminen. Luulen kuitenkin, että jos sinun tyttösi on reipas luonne ja hänellä on jo valmiiksi hyvä kaveripiiri (toisin kuin minulla, kun sain korsetin ennen koulun alkua), hän pärjää varmasti asian kanssa paremmin. Itse neuvoisin tyttöä olemaan asian kanssa suhteellisen avoi. Korsetti näkyy ja muutenkin tulee huomatuksi koulussa joka tapauksessa, joten kannattaa vain asiallisesti selittää mikä homma se on.

Fyysisesti korsetti on tukala lähinnä alussa ja kesäisin kun on kuuma. Aluksi korsetti tuntuu todella tuskaiselta, eikä se nyt kovin mukava myöhemminkään ole, mutta siihen tottuu. Kannattaa panostaa kunnollisiin, kutittamattomiin ja napakoihin, saumattomiin korsetinaluspaitoihin - ne mitä sairaalasta ainakin ennen sai, olivat aivan kauheita lötkömakaroita, joita oli sietämätöntä käyttää. Kesähelteillä helpotusta on aika vaikea saada...

Ainakin minun hoitojeni aikana sen sai ottaa liikunnan ajaksi pois, joten ei haitannut harrastuksia. Itseäni ketutti suunnattomasti jokapäiväinen pakollinen jumppatuokio, joka oli niiiiiiiin tylsä. Jos tuota edelleen harrastetaan, niin kannattaa miettiä miten siitä saisi lapselle mieluisamman: osallistutko itsekin, voisiko siihen liittää jotain kivaa, lääkärin kanssa voisi jutella voiko jumppaa ainakin osin korvata muulla, ehkä mieleisemmällä liikunnalla.

Kannattaa kannustaa (muttei painostaa) tyttöä tutustumaan muihin lapsiin, joilla on skolioosi ja korsetti. Vertaistuki voi olla tässä asiassa tärkeä. Itse tutustuin korsetinsovittamissairaalajaksojen aikana useisiin muihin tyttöihin, joilla on skolioosi, ja ne ystävyydet olivat iso apu. En tosin tiedä, joutuuko tyttösi sairaalaan korsetin tekoa varten? Sikäli "hyvä" jos joutuisi, että siellä juurikin on helppo tutustua muihin.

Idiopaattisella skolioosilla (jonka veikkaisin olevan aloittajan tytönkin diagnoosi) muuten tuskin on juurikaan tekemistä D-vitamiinin kanssa. Taipumus on ilmeisesti aika vahvasti perinnöllinen - meidän perheesstä sitä on useammalla naisella.

Aloittaja, jos haluat vielä kysyä jotain missä voin auttaa, niin vastaan mielelläni kunhan taas ehdin :)

kieroselkä

Niin tai näin. D-vitamiini nyt vaan osallistuu erittäin vahvasti luuston kehitykseen ja kasvuun.

40-60 luvuilla syötiin D-vitamiinia riittävästi niissä perheissä, joissa oli sitä varaa syödä.

Sen jälkeen suositukset ovat laskeneet juuri ja juuri hengissä pysymiseen.

Syytä voi kysyä THL:stä.

Ja jos suvussa on skolioosia, niin kyllä se koko suku on elänyt D-vitamiinin puutoksessa.

Toki kaiken voi laittaa geenien piikkiin.

SatuI

Heippa!
Voi kun oli taas helpotusta löytää suhteellisen tuore ketju lapsen skolioosista! Tätä olen yrittänyt löytää jo hyvin kauan.

Meillä on semmoinen tilanne että 6v tyttärellämme on skolioosi ja olemme joulukuussa menossa Ortoniin ensimmäiselle osastojaksolle boston-korsetin tekoa varten.

Siitä haluaisin tiettä enemmän tietoa että osaa "valmistautua" tulevaan.

Lääkäri totesi että aloitetaan nyt tällä korsetilla ja "ostetaan" aikaa, leikkaus tulee olemaan ajankohtainen vuoden, ehkä vasta kahden vuoden kuluttua näillä tiedoilla. Mutta 99% varmuudella kuulemma täytyy leikata.

Vertaistukea olisi kiva saada!

t-Satu

geenit ja muut syyt

Isäni on syntynyt -28 eikä varmasti ole lapsena elänyt yltäkylläisyydessä, hänelle määrättiin aikuisena korsetti ja tukipohjalliset skolioosin vuoksi. Äitini on paljon nuorempi. Hänellä, itselläni ja tyttärelläni on kaikilla lievää skolioosia, joka johtuu siitä, että oikea jalka on pidempi kuin vasen, pituuseroa alle 1 cm, jo 5 mm korotus vasemman jalan alla korjaa tyttären skolioosin.
Itse olen lapsena saanut (=joutunut syömään) kalanmaksaöljyä, ramavitia ja kalkkirakeita, olen myös juonut paljon maitoa, eli luuston rakennusaineet ovat kunnossa ja luustontiheysmittaus on osoittanut hyviä lukemia, isälläni taas on osteoporoosi, eli aina ei omena putoa heti puun alle (en ole perinyt äidiltäkään suonikohjuja enkä korkeita kolesteroliarvoja).

lievä skolioosi

Itselläni on sukuvikana lievä skolioosi siitä huolimatta, että olen kasvanut maatilalla, juonut lapsena suoraan lehmistä lypsettyä maitoa ja ollut päivät pitkä ulkona ja heinäpellolla. Suvussani tädilläni on myös samanlainen lievä skolioosi. Toisaalta suvussa ei ole skolioosia useimmilla niistäkään, jotka kasvoivat sota-aikana ja muina pula-aikoina.

Skolioosia esiintyy suunnilleen saman verran prosentuaalisesti niissäkin maissa, joissa aurinko paistaa vuoden ympäri.

D on tosin tarpeellista, mutta ei sekään ole sellainen ihmeaine miksi jotkut sitä väittävät. Ainahan näitä tulee ja menee, vouhkataan muutama vuosi jostakin ja sitten taas jostain uudesta asiasta.

D:n puutos

Kalsium EI imeydy ilman riittävää D-vitamiinia. Eli vaikka kuinka paljon vetäisi maitoa, niin silti on D-vitamiinista puutos ja osteoporoosi voi olla jo lapsuudesta asti.

Suomessa ei saa auringosta D-vitamiinia kuin kesällä keskipäivällä, jos aurinko paistaa. 8kk ei saa D-vitamiinia auringosta, joten se siitä.

Pohjola ei ole ainoa paikka, missä D-vitamiinista on puutetta nyt ja on aina ollut.

mm. muslimit ovat kaapu päällä ja näinollen eivät saa koskaan auringosta D-vitamiinia.

Myös monessa muussa aurinkoisessa maassa ihmiset ovat sisällä töissä 6 päivänä viikossa 12 tuntia ja taatusti se 1 vapaapäivä menee nukkuessa.

D-vitamiini

D-vitamiini ei ole mikään muoti-ilmiö, vaan karu totuus, josta meitä on kusetettu.

D:n syöjä

Ainakin kätilöopistolla tehdään tutkimusta, jossa vauvoilla testataan 30 ug:n ja 40 ug:n D-vitamiiniannoksia, sekä verrokkina myös vanhaa 10ug:n annosta.

Tutkija sanoi suoraan että todennäköisesti jompi kumpi näistä isommista annoksista tulee olemaan uusi suositus. Tutkimus on siis jo sen verran pitkällä, että tiedetään ettei näistä isommista annoksista ole haittaa vauvoille, muutenhan testilupaa ei olisi edes saatu. Tarkoituksena on siis vain selvittää kumpi annos olisi suositukseksi parempi.

Tässä vaiheessa on mukana reilu sata vauvaa, ja seuraavassa vaiheessa 800 vauvaa jotka jaetaan kahteen ryhmään 30 ug:n ja 40 ug:n annoksia varten.

Aikaisemmin suositusannos on kuulemma ollut 50ug, mutta riisitaudin kadottua se laskettiin nykysuositukseen, joka on nyt havaittu liian pieneksi.

D:n syöjä

Antti Heikkilä blogi: LASTEN DIABETES

D:n syöjä

Tri Tolonen Päivän persoona RadioFinlandiassa

Haastattelijana toimittaja Teva Glad.
Aiheina ovat mm.

diabetes
kolesteroli
nivelrikko
ikääntymiseen liittyvät muistiongelmat
fosfoseriini
D-vitamiini

Tri Tolonen Päivän persoona RadioFinlandiassa - Terveysuutiset - Tohtori Tolonen

Mamu

Hei Satu,
Noin kaksi viikkoa Respectassa tehtyjen mittausten jälkeen saimme viime viikolla ensimmäisen korsetin kotiin. Harjoittelua, itkua, kiukkua, mutta eilen jo meni paremmin.
Itse ei saa nauhoja kiinni takaa, mutta riisua osaa itse.

Tästä se lähtee...hermoja teillekin!

turun tyttö

Se oli sitä aikaa, jolloin vielä 1970-luvun alkupuolella ei tiedetty tuosta skolioosista yleisesti, ensin todettiin ns. huono ryhti, jota jumpan avulla pidettiin kontrollissa. Mutta vasta 1976 diagnosoitiin tuo skolioosi. Korsettia pidin 6 kk yötä päivää (Ortossa otettiin kipsimuotti ja tehtiin mittatyönä tuo korsetti) siihen aikaan korsetti oli nahkaa ja rautaa, siipimuttereita ja solkia, olin 9 :llä luokalla. Luokkatoverini suhtautuivat fiksusti, kun kerroin mikä on.
Sittemmin tehtiin tuo leikkaus 21 v (asteita 70, joka alittui noin puolella) korsettia pidin yötäpäivää. Ja kävin töissä.
Nuorelle se on aina mullistavan stressaava asia, tuo korsetin pito, painaa, hiostaa ja hävettääkin. Kyllä minäkin itkin silloin, mutta äiti ja isä lohduttivat. Mutta äkkiä siihen tottuu. Vanhemmille saattaa olla vielä rasittavampaa, huolet ym. miten nuori pärjää.
Sääliminen ja voivottelu ei käy laatuun ja lähiympäristön on opittava pitämään suunsa kiinni.

Skolioosi selällä olen pyöräyttänyt kaksi potraa poikaa, ihme kyllä selkä ei ollut silloin kipeä.

Pärjäilkää..

Mamu

Hei vaan kakki taas, tässä mamu.

Nyt on jo kohta 3 kk korsettia pidetty ja yksi yö HYKS:ssä tarkkailussa.
Tyttö hoitaa kaiken itsenäisesti ja suhtautuu korsettiin ihan kuin se olisi päällä ollut aina.
Seuraava tarkistuskäynti on syksyllä.

Taisi äiti olla enemmän huolissaan!

Kaikille hyvää kevättä.