Ennemmin vai myöhemmin?

Onko niin, että lapsen mahdollinen sydänvika huomataan aina? Huomataanko se jo kohdussa vai myöhemmin, sillä sydänvikojakin on erilaisia vai miten asia on? Voiko sydänvika olla "piilevänä" ja puhjeta myöhemmällä iällä? Iso kiitos etukäteen vastauksista ja kokemuksista! :)

Sekä että

Alle 1%:lla vastasyntyneistä on jonkintyyppinen sydänvika. Joka kolmannella Downin oireyhtymää sairastavalla lapsella on synnynnäinen sydänvika. Lapsella voi olla leikkaushoitoa vaativa vika, vaikka saattaa olla aivan terveen oloinen. Osa sydänvioista todetaan jo sikiöaikana uä-tutkimuksissa ja osa todetaan heti syntymän jälkeen ja ensimmäisen elinvuoden aikana normaalissa sydämen kuuntelussa stetoskoopilla. Osa lasten sydänsairauksista havaitaan vasta koululääkärin tarkastuksen yhteydessä. Lievät synnynnäiset sydänviat korjaantuvat itsestään ensimmäiseen ikävuoteen mennessä. Osa korjataan heti syntymän jälkeen, osa ensimmäisten elinvuosien kuluessa ennen koulun aloittamista ja osa korjauksista tehdään vasta aikuisiällä. Jos epäilet lapsellasi jonkinlaista sydämen toimintaan liittyvää ongelmaa (poikkeuksellista hikoilua, hengästymistä imetyksen aikana, "sinertymistä" tai nopeaa uupumusta ilman erityistä syytä) kannattaa neuvotella asiasta neuvolassa. Terveydenhoitaja voi konsultoida lääkärin kanssa asiasta.

Sydänaikuinen

Olen 24-vuotias sydänaikuinen. Sydänvikani on aorttastenoosi ja olen läpikäynyt kolme leikkausta, joista viimeisin oli kolme vuotta sitten. Sydänvikoja tosiaan on hirveän paljon erilaisia. Joskus sydänvika havaitaan jo raskausaikana, joskus varhaislapsuudessa ja joissakin harvoissa tapauksissa vasta aikuisiällä. Joskus sydänvika saattaa olla oireetonkin. Sydämessä saattaa esimerkiksi läppä vuotaa, vaikka mitään oireita ei olisikaan, kuten itselleni kävi. Läppävuoto havaittiin ulltraäänitutkimuksessa kontrollin yhteydessä. On mahdotonta sanoa, miten sydänvika vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen, mutta valtaosa sydänlapsista voi kuitenkin leikkauksen jälkeen elää aivan normaalia elämää. Usein sydäntä täytyy kuitenkin seurata koko loppuelämän ajan. Haluaisin sanoa sydänlasten vanhemmille, että älkää rajoittako lapsenne elämää turhaan. Olen omille vanhemmilleni kiitollinen siitä, että he eivät rajoittaneet elämääni lapsena, vaan osasivat suhtautua sydänvikaani viisaasti ja rauhallisesti. Olen koko ajan elänyt normaalisti sydänviastani huolimatta enkä ole jäänyt sydänvikani takia mistään paitsi.