Äiti

Tervehdys!

Tyttäreni 16v on lähdössä kielimatkalle Englantiin ensi kesänä kaverinsa kanssa. Minkälaisia kokemuksia teillä on kielimatkoista. Onko EF:n ja STS:n matkoissa eroja. Entä onko tapahtunut jotain kommelluksia tms. Mitä paikkaa Englannissa suosittelette/ette suosittele? Entä Irlanti?

mm

Itse olin 16-vuotiaana EF:n kielimatkalla Englannissa Brightonissa. Oli todella hyvä ja mieleenpainuva kokemus. Kielitaito koheni ja oppi käyttämään kieltä ihan normaalissa elämässä jännittämättä. Paljon matkan turvallisuudesta riippuu isäntäperheestä. Meillä perheenä oli nuori pariskunta, joka ei ollut paljoakaan kotona. Välillä perheen äiti teki ruokaa tai eväät meille päiväksi, mutta enimmäkseen oltiin keskenämme. Ainakaan silloin 10 v. sitten alkoholimyymälöissä tai baareissa ei ikää keneltäkään kysytty, joten ostimme ihan itse viinaksia ja tuli kokeiltua eka känni ja juoksenneltua baareissa. Yksi kurssilainen joutui sairaalaan vatsahuuhteluun ja pari ryöstettiin bussissa. Kurssin aikana myös toisella kurssilla ollut suomalaistyttö raiskattiin rannalla. Brighton on aika iso kaupunki, itse lähettäisin oman lapseni mieluummin johonkin pienempään paikkaan. Muutamat tutut tytöt olivat myöhemmin omalla kurssillaan ostaneet paikallisilta hasista (tarjottiin vähän joka puolella) ja tietenkin myös kokeilleet sitä. Riippuu paljon tyttärestäsi, miten hänen reissunsa menee. Joillakin oli jo etukäteen tarkoituksena bailata koko kurssi ja siinä sivussa suorittaa pakolliset opinnot. Itse olin tuolloin aika kokematon ja ujo enkä todellakaan uskaltanut lähteä kenenkään matkaan. Paikalliset nuoret miehet kun olivat innoissaan nuorista kielikurssilaisista, jotka mielellään kokeilivat kaikenlaista.

Yksi tutustumisen arvoinen ja ennen kaikkea turvallinen matkakohde on Malta. Englanti on Maltan toinen pääkieli, jota puhuvat kaikki saarella. Erittäin pieni saari Välimerelle, jossa lämmintä ja rauhallista. Katolinen valtio. Olen kuullut huhua, että Maltallakin nuoret bailaavat innolla, mutta itselleni jäi viime vuoden matkasta (ihan tavallinen lomamatka) kuva, että saari on todella turvallinen eikä huumeet ole samanlainen ongelma kuin Englannissa.

Jx

Minä olin aikoinaan kielimatkalla Invernesissä Skotlannissa. Mitään edellisen mainitsemista asioista ei tapahtunut tuolla matkalla, mutta se olikin ihan toiselle vuosituhannella tämä minun matkani. Inverness oli siihen aikaa suhtellisen pieni kaupunki ja varmaan muuttunut paljon niistä ajoista (v. -79) Jos kielimatkoja tehdään pojoisempaan Englantia niin suosittelen valitsemaan jonkun sellaisen kaupungin. Oma kielimatkani oli 4 viikkoa ja todella loistava reissu. Harmi vaan, ettei Tjäreborg enää järjestä kielimatkoja.

Ramsgatessa ollut

Hei! Olin itsekin teininä Englannissa kielimatkalla ja hauskaa oli. Paikan nimi oli Ramsgate ja oli suht pieni kaupunki Kentin maakunnassa. Käytännön kielitaito, pikku kännit kaupasta ostetulla Malibulla ja viaton suhde paikalliseen sulosilmään ovat jääneet mieleen. Olin itse eläkkeellä olevan mummon luona asumassa ja kaikki meni ok. Matka ennen kaikkea avartaa ja voit varautua siihen, että tyttäresi voi innostua matkustelemaan yksikseen. Itsekin matkasin sitten seuraavana vuonna vuodeksi yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi ym... loppu on historiaa.

llll

Siskoni oli kielikurssilla Brightonissa 80-luvulla ja kertoi, että huvittelu oli ollut matkan pääsisältö. Kielen oppiminen oli toissijaista. Luulen, että nykyäänkin matkat ovat pääasiassa huvireissuja, mutta mikäpä siinä. Pitäähän teinien saada nauttia elämästä. Itse en aikoinani halunnut lähteä kielikurssille, vaan matkustin vanhempieni kanssa Torremolinokseen lomamatkalle. Yhtä hauska ja hyödyllinen reissu. Englantia puhuttiin paikallisten nuorten miesten kanssa.

n25

kylläpä on pelottavia kertomuksia näin vanhempien mielestä... itse kävin ulkomailla yksin ensimmäistä kertaa vasta yliopistoaikoina, jolloin koko homma oli tietysti ihan erilaista. tietysti mukaan kuului juhliminen ja pienet romanssit, eihän sitä kaksikymppinen terve nuori nainen viitsinyt koko vaihto-oppilasvuotta nunnan elämää viettää... olin Englannissa myös.

yksi hyvä kaverini oli vaihto-oppilaana lukioaikana vuoden Australiassa ja toinen vuoden USA:ssa. Hyvin kuulemma meni ja hauskaa oli. Toinen, en muista kumpi, vaihtoi isäntäperhettä kerran ja sen jälkeen kaikki oli "täydellistä"... Terveenä tulivat takaisin!

Neito

Itse olin 6 vuotta sitten Englannissa Bournemouthissa. "Perheeni" oli naishenkilö, jonka toimeentulona oli kielikurssilaiset (ainakin EF ja STS kielikurssilaisista maksetaan isäntäperheelle korvausta) eri järjestöjen/yritysten kautta. Porukka hänen luonaan oli kansainvälistä ja hänen luonaan kävi myös paljon ihmisiä ja englantia pääsi puhumaan paljon, mikä tietenkin oli hyvä juttu. Oma kurssini oli abeille tarkoitettu ja kävimme kirjoituksiin liittyviä asioita läpi (esim. harjoitukset olivat sen tyyppisiä mitä ylppäreissä tulee eteen). Suurin hyöty matkasta oli mielestäni, että huomasin, että tulen hyvin toimeen englannilla, vaikka numeroni koulussa eivät olleet hääppöisiä. Nykyään saan suuni auki myös englanniksi, puhun toki välillä väärin, mutta tulen ymmäretyksi, mikä tärkeintä. Olinpa matkalani vajaan viikon kunnon kesäflunssasakin, kuumeen kera, en silti kaivannut kotiin, harmitti vain kun en päässyt touhuamaan muiden mukana.

Meillä ryhmä oli rauhallista, toki jotkut baareissakin kävivät, mutta mitään rymyämistä ei ollut. Ainakin EF:llä säännöt kieltävät alkoholinjuomisen, myös täysikäisiltä, jos jää liidereille/perheelle kiinni, niin rangaistuksena on muistaakseni lähtö kotiin omalla kustannuksella. Osa perheistä vahtii sääntöä ja osa ei. Omalla kohdalla kokemukset ovat hyvät. Vanhemmat varmasti tuntevat lapsensa, joten jos on koti-suomessakin menojalka vipattamassa, niin kielikurssilla se varmasti vipatta tuplasti enemmän, kun vanhemmat eivät ole vahtimassa. Eli lapsesta riippuu miten käytäytyy. ;)

Elina

En sanoisi, että Malta on Englantia turvallisempi. Siellä on valtavasti kielikurssilaisia eri maista, jotka asuvat hotelleissa (global villaget) ja bilettävät keskenään. Lapsesta itsestään riippuu, miten käyttäytyy. Eivät liiderit pysty jokaista isossa ryhmässä vahtimaan 24h, kun lapset kulkevat keskenään kaupungilla.

qimmi

Hei!

Olin itse 90-luvulla kielikurssilla Englannissa, Eastbournessa. Paikkakunta oli oikein mukava ja aika rauhallinen. Siinä mielessä sitä voisikin nuorille suositella kenties turvallisempana paikkana kuin esim. Lontoota. Itse olin kurssilla EF:n kautta, ja järjestelyt toimivat kohtalaisen hyvin. Muista järjestäjistä en kuitenkaan osaa sanoa mitään, kun ei niistä ole kokemusta. Vaihdoin isäntäperhettä kerran tuon reissun (kuukausi) aikana, kun perhe jostain syystä näin halusi. Jäi sellainen käsitys, että kurssilaisia oli heillä vain rahan vuoksi, ts. eivät olleet meistä mitenkäänpäin kiinnostuneita. Mutta tuo vaihto sujui hyvin, ja seuraava perhe oli edellistä mukavampi.

Reissu oli tosi mukava kaikin puolin. Itsenäisyyttä ja reipasta retkimieltä siellä tarvitaan. Tyttösi on lähdössä kaverin kanssa, mikä luo tietty turvallisuutta, ettei hän ole reissussa ihan yksin. Ja siellähän sitä kummasti oppii selviytymään eteen tulevista tilanteista!

suomityttö

lähdin kielimatkalle yksin ilman kavereita(monet kaverukset lähtivät yhdessä) sts:n matkalle Englantiin. sain kortin ennen lähtöä perheenäidiltä joka kertoi vähän erilaisen tarinan kuin mitä kohtasin sitten perillä. majoitus oli kamala ja äiti oli todellakin rahan tarpeessa.äidin hoitoon oli jätetty tyttären pieni poika eikä äidillä ollut käsiä. mutta sitä ennen lensimme pariisin kautta jossa kohtasimme ensimmäiset ongelmat. muutama eksyi disneyworldissa? ja opas haukkui pystyyn ne ja oli aika katastrofaalinen päivä. toinen eksyi pariisin keskustaan...ja sitten lennettiin englantiin ja tosiaan oli ongelmia järjestäjien kanssa kun eivät olisi halunneet majoittaa meitä muualle (neljä suomalaistyttöä samassa huoneessa perheessä josta kerroin) meillä oli kaksi parisänkyä ja sängyt homeessa ja muuallakin talossa oli hometta. ketään suomalaisia yhteyshenkilöitä ei saatu kiinni vaan selviteltiin asiaa paikallisten oppaiden ja opettajien kanssa. saatiin vaihdettua perhettä. ja taas vaihdettua perhettä..eksyin myöskin lontoossa kun minut yhtäkkiä oli jätetty yksin keskelle lontoota. ihan mukava tilanne kun ei tiennyt hotellin nimeä, ei saanut keneenkään yhteyttä ja ei edes tiedä missä harhailee..muistan muutaman kerran reissun aikana itkeneeni koti-ikävää joka 16 ikävuoteeni mennessä oli ollut minulle täysin vieras sana. kuin ihmeen kaupalla monen tunnin harhailun jälkeen ystävällisen miehen avustuksella löysin hotelliini jossa minut haukuttiin ja melkein pakotettiin lähtemään suomeen ensimmäisellä lennolla omin kustannuksin.
tässä - ja + listaa

-paljon syyllistämistä ohjaajilta ja matkanjärjestäjältä
-paljon rahanahneita perheitä, jotka eivät ole kiinnostuneita
-paljon huonoa tuuria

+hurjasti itsenäistymistä reissun aikana
+paljon itseluottamusta kun selviydyin niin monesta hankalasta tilanteesta
+kielitaitoa johtuen yllättävistä tilanteista ennemmin kuin varsinaisista tunneista
+uusia ystäviä

sanoisin näin että päällimmäisenä 6 vuoden jälkeen on kuitenkin mielessä hyvä ja ennen kaikkea opettavainen reissu. olin isle of wightillä ja saari on melko pieni(en tiedä oikeastaan oliko se hyvä vai huono) mutta kyllä siellä eksymäänkin pääsi. kasvoin kovasti reissun aikana aikuisemmaksi ja olen kiitollinen äidilleni joka minut päästi lähtemään vaikkakin alussa mietti uskaltaako maailmalle lähettää ja jälkeenpäin kävi kiivasta kirjeenvaihtoa sts:n kanssa. mietin myöhemmin että olisin halunnut vaihto-oppilaaksikin lähteä, mutta se kariutui omasta toiveestani.
mutta ei niin paljoa huonoa ettei paljon hyvääkin!
voi tosin olla että nyt aika on hieman jo kullannut muistojakin...
en silti voi suositella sts:ää.. valitan.

Lontoossa -99

Itse olin 16-vuotiaana Lontoossa EF:n kielikurssilla (lähdin sinne yksin) ja se on ollut tähän asti yksi parhaimmista reissuista, mitä olen tehnyt. Isot järjestöt ovat pelkkää rahastusta eikä minulla ole yhtään hyvää asiaa sanottavaksi EF:stä. Muutoin koko reissu meni shoppaillen, juoden (ei kukaan saanut tietää, kun joimme viiniä metsässä isolla porukalla eikä isäntäperhettäkään kiinnostanut, vaikka tulimme humalassa kotiin monena yönä) ja huvitellen. Lähdettiin jopa katsomaan Lontoon keskustaan 21 jälkeen illalla, kun kuulimme uutista siellä olevan iso mielenosoitus. Nuoruuden hulluutta ja itsenäistymistä se oli. Matkasta jäi muutama tosi-ystävä ja nyt tapaamme isolla porukalla ensi kertaa 7 vuoden jälkeen joulukuussa. Ihan loistavaa!

Lontoo itsessään on aivan mieletön kaupunki ja suosittelen Lontoota todella lämpimästi, siellä riitti tekemistä!

Opin kaksi sanaa englantia reissussa, tuli puhuttua pelkkää suomea koko matka. Isäntäperheeseen muut kaksi suomalaista tyttöä tulkkasi minua, sillä olin todella surkea kielessä, eikä isäntäperhe ymmärtänyt koskaan huonoa englantiani. Niin kuin edellinenkin vastaaja sanoi, isäntäperheen tietoihin ei todellakaan kannata luottaa, sillä todellisuudessa ne saattavat olla mitä tahansa.

Reissusta vuoden päästä lähdin EF:n vaihto-oppilaaksi Skotlantiin ja silloin vasta opin kunnolla kielen. Vuodessa opin kielen todella hyvin, mutta muu aika menikin sitten huvitteluun:D Kävin koulussa, mutta olin niin huono oppiaineissa, että opettajille riitti minun läsnäoloni tunneilla. EF toimi koko vuoden todella vastuuttomasti ja raha-ahneesti. EF ei antanut minulle koko vuonna mitään tukea ja turvaa. Onneksi sentään köyhä isäntäperheeni tuki minua omien vanhempien rinnalla.

Mutta mikäli vanhemmat olettavat matkan olevan KIELIkurssi ja silkkaa kilttinä olemista, niin se on täysin pötyä. Tosin lapsi on koto-Suomessa ahkera koulunkävijä, eikä huvittele viikonloppuisin, niin sitten voi ehkä luottaa siihen, ettei lapsi tee mitään 'pahaa' ja 'tuhmuuksia' matkan aikana. Siltä reissulta ne ensimmäiset poikaystävätkit tulivat. (Itse en ole koskaan tuonut mitään ongelmia kotiin ja uskotellut vanhemmilleni etten juonut teininä, mutta kyllä sitä vähintään kerran-kaksi jossain oltiin ryyppäämässä.)

Jaana

Oma tyttäreni ei pääse kielimatkalle, vaikka kovasti haluaisi. On jäänyt kiinni kännisekoilusta, joten luottamusta pärjäämiseen ei ole.

Lisäksi tuttavaperheen tytär ystävättärensä kanssa pääsi toissa kesänä kielikurssille Maltalle. Tytöt lähetettiin sieltä omalla kustannuksella kotiin; olivat kännäilleet, jääneet kiinni ja silti jatkaneet. Toinen oli jopa kokeillut huumeita, joita siellä nykyään kaupataan nuorille diskoissa. Tytöt oli ennen matkaa ns. kilttejä perhetyttöjä (ainakin näin luultiin...). Kertoivat Maltan olevan varsinainen biletyspaikka, paljon nuoria kielikurssilaisia ja diskoja, joissa ei ikää kysellä. Rannoilla sattuu raiskauksia.

Jos tunnet tyttösi tosi hyvin, ettei vedä ihan överiksi, niin toki matkailu avartaa.

neito

Vastasin itse jo aiemmin, mutta lisään vielä muutaman jutun.

Olin siis EF:n kautta. Oma kokemukseni oli kyseisestä firmasta hyvä. Minullakin oli tuo Pariisin matka mukana hommassa. Meillä oli suomalaiset oppaat/opetajat mukana. Kurssini oli abikurssi ja kävimme 2 suomalaisen opettajan kanssa läpi ylppäri juttuja. Meillä kaikki hintaan kuuluneet ohjelmat tapahtuivat hallitusti oppaan/opettajan johdolla, eikä mitään hämminkejä tapahtunut.

Ainakin siihen aikaan EF:llä (vuonna 2000) oli useammanlaisia kursseja, oli kansainvälistä, urheilu, perusleriä, ja abikurssia, ainakin. Käsittääkseni ainakin kaikilla muilla paitsi ehkä tuolla kansainvälisellä, niin mukana matkassa oli suomalaiset opettajat. Leirillä meillä oli yhteensä neljä opettajaa, kaksi suomalaista englannin opettajaa ja kaksi paikallista englannin kielen opiskelijaa. Nämä vetivät kaikki hieman erityyppisiä tunteja. Tunteja taisi olla viikossa viitenä päivänä 4 x 40 minuuttia.

Ja jos kurssin sääntöjä rikotaan, niin kotiin lähetetään omalla kustannuksella. Tämä lukee siis jo säännöissä, joihin kannattaa perehtyä kotona.

Ihmisillä on hyviä sekä huonoja kokemuksia kielikursseista. Kaikki riippuu omasta lapsestasi, siitä minkä luonteinen hän on. Yleensä ottaen kielikurssit menevät hyvin, mutta aina on näitä hurjia juttuja. Jos tunnet tyttösi hyvin, ja voit luottaa siihen, että hän käyttäytyy hyvin, niin voit päästää hänet, mutta paljon on esimerkkejä muustakin...

Itselläni meni hyvin ja myös muulla ryhmälläni. Muistaakseni kukaan ei vaihtanut perhettä, mutta monenlaisia perheitä kyllä oli. Itselläni oli vinkeimmästä päästä. ;) Mutta ei huono, vaan mormonitäti, joka ei käännyttänyt. ;) Tiesin äitini hermostuvan asiasta ja kerroin sen vasta kun tulin suomeen... =) Koska muuten "perhe" oli mukava ja pääsi puhumaan paljon.

Jea.

Brightonista kuulisin mielelläni lisää kommentteja jos niitä löytyy. Itse olen 16-vuotiaana sinne nyt EF:n kautta ensi kesänä menossa ja omin avuin, eli kavereita ei ole matkassa. En ole tuppisuu ja luotan kyllä selviytymiseeni, mutta ne jotka ovat lähteneet matkalle yksin, niin olisi kiva tietää millaista oli ja kuinka helppoa oli ystävystyä porukan kanssa.

-Anne-

Itse olin kahden siskoni kanssa 90-luvulla Englannin Eastbournessa STS:n kielikurssilla. Muistot matkasta ovat pääosin positiivisia ja STS:ään olimme tyytyväisiä, voin siis suositella. Asuimme samassa perheessä ja meidät majoitettiin samaan huoneeseen. Perhe oli ihan ystävällinen, heillä oli myös noin viiden vuoden ikäinen poika ja usein ruokailimme hänen kanssaan. Vanhemmat eivät kuitenkaan kertaakaan syöneet kanssamme. Sitä vähän ihmettelimme.

Me todella opiskelimme myös kieltä, joka päivä oli vähintään muutama tunti kielen opiskelua ja siellä myös opittiin uutta. Päivän päätteeksi oli kiva lähteä kaupungille ostoksille ja syömään muiden kurssilaisten kanssa. Kävimme myös diskossa ja rannalla. Mitään mullistavaa ei tapahtunut, eikä ketään lähetetty kotiin. Ainut hieman negatiivinen asia oli se, että perhe ei tosiaan ollut kovin kiinnostunut meistä mutta ystävällinen kuitenkin. Olen kiitollinen vanhemmilleni että he järjestivät meille tilaisuuden lähteä. Tunnen olevani yhtä arvokasta kokemusta rikkaampi.

Ystävätär

Ystäväni on ollut jo parikymmentä vuotta naimisissa kielikurssilla tapaamansa pojan -tätä nykyä siis miehen, kanssa:)

Pauliinan äiti

Kyselit Brightonista. Oma (16 v.) tyttäreni oli siellä viime kesänä STS:n kurssilla ja viihtyi loistavasti. Hän lähti matkaan yksin, mutta ystävystyi hyvin siellä toisten suomalaistyttöjen kanssa. Tyttöni ei käytä alkoholia eikä tupakoi (omasta halustaan), mutta en tiedä "vahdittiinko" heitä miten tiukasti siellä. Brighton on kuulema hyvin kaunis kaupunki. He kävivät monta kertaa Lontoossa isommalla porukalla ja matkaan kuului myös heti alkuun pari päivää Pariisissa. Itkun kanssa hän tuli sieltä kotiin, kun oli niin haikea erota uusista ystävistä. Yhteydenpito heihin on kyllä melko vähäistä, koska porukkaa kurssille tuli eri puolilta Suomea.

*Esther*

[quote=-paljon rahanahneita perheitä, jotka eivät ole kiinnostuneita [/quote]

Tähän lisäisin oman kokemukseni. Olin EF:n kielikurssilla USA:ssa, Kaliforniassa ja siellä isäntäperheet eivät saanet majoituksesta mitään rahallista tai muutakaan palkkiota eli olivat mukana vain oman kiinnostuksen ja vieraanvaraisuuden pohjalta. Itselläni oli ihana perhe, äiti & isä ja 2 tyttöä ja minut otettiin loistavasti vastaan. Myös kaikilla muilla kurssilaisilla oli onnistuneet isäntäperheet ts. mitään ongelmia ei esiintynyt. Eli tässä kielimatkat poikkeavat USA:n ja Englannin välillä. Englannissa monille kielikurssilaisten majoittaminen oli yksi keino hankkia tuloja mutta se ei tietenkään tarkoita etteikö isäntäperhe voisi silti olla muutoin mukava.

Itselleni kielikurssi oli todella mahtava kokemus!!! :)

A.K

oijoi junpe mie haluun kaliforniaa kielimatkalle. en aatellu kylläkää mennä perheesee. miust se vois olla ahistavaa olla tuntemattomas perheessä. miul ois nii kova hinku sinne. tosin en menis viel tänä vaan ens vuonna kun oon 17.
califonication. ah nam.

Pera69

Olin Brightonissa kesällä -86, EF:n järjestämä reissu. 16-vuotiaana olin ns. vanhempaa porukkaa. Kielten opiskelu oli sivuseikka, elämäähän siellä opiskeltiin. Ryypättiin, bailattiin, tutustuttiin tyttöihin oikeastaan ensimmäistä kertaa. Oikeastaan normaali peruspäivän kaava oli seuraava: aamulla kouluun, iltapäivällä kotimatkalla viinkauppaan, kotiin päivälliselle. Siitä radalle baariin / rannalle, yleensä rannalle istuskelemaan ja dokaamaan muiden suomalaisten, mutta myös italialaisten, ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa. Örveltämistähän se oli, mutta haavereita ei sattunut. Muutamat henkilöt eivät kyenneet pitämään housuja kiinni, vaan rannalla tapahtui "kauniita asioita" muiden katsellessa tapahtumaa....huh huh...noita aikoja.

Hege79

Olin EF:n kautta Cambridgessa '04.
Majoitus oli isäntäperheessä ja pääasiassa kaikki sujui hyvin. Ainoa negatiivinen puoli sauhuttelu. En tajunnut hakulomakkeita täyttäessä, että jos tupakointi on ok niin sitähän sauhutellaan myös sisällä :)
Mutta tosi mukava perhe.

Koulu ja opetus olivat pääosin asiallista ja opettajat ammattitaitoisia. Huono puoli oli
"tietokoneluokka", joka silloin oli aika museotavaraa. Ilmeisesti tähänkin on tullut muutoksia uusien opetusmenetelmien jälkeen.
Muita suomalaisia tapasin vasta viimeisellä viikolla, joka oli tietysti paras vaihtoehto.
Kun ei kukaan ystävistä ymmärtänyt suomea niin nopeasti kehittyi kielitaito. Ja varsinkin uskallus käyttää kieltä vaikkei ihan kieliopin mukaan mennytkään.

Paikkana Cambridge on mahtava. Paikallista yöelämää ja tekemistä riittää pidemmäksikin aikaa. Ainoa huono homma on tietysti hintataso, joka on lähellä
Lontoota.

Ehdottomasti suosittelen kielikurssia!!

Suvi79

Olen itse ollut kahdella kielikurssilla. Ensin 16-vuotiaana Salzburgissa (EF) ja seuraavana kesänä Englannin Bournemouthissa (STS).

Molempien matkanjärjestäjien organisaatiot toimivat hyvin ja opettajat olivat hyviä ja mukavia. Ensimmäisellä reissulla isäntäperheenä oli noi 70v. pariskunta, jonka kanssa ei juuri ollut puhuttavaa. Hoitivat hommansa hyvin ja pitivät meistä (olin molemmilla matkoilla ystävän kanssa) huolta, mutta ehkä sukupolvien kuilu oli hieman liian suuri.

Toisella reissulla asuimme perinteisen englantilaisen näköisellä esikaupunkialueella perheessä, jossa oli omia lapsia. Vanhemmat olivat suurinpiirtein omien vanhempiemme ikäisiä ja perheen pojat olivat meitä muutaman vuoden nuorempi ja vanhempi. Tuossa perheessä olimme kuin perheenjäsenet.

Molemmilla reissuilla kielitaidon lisäksi suurin anti oli itsenäistyminen ja vastuunkanto. On totta, että kielikurssilla on mahdollisuus hölmöillä alkoholin ja paikallisten kanssa jos niin haluaa. Kyllä mekin siellä juhlimme ja alkoholia nautimme. Mutta joskushan sitä kuitenkin tulee tilanteeseen, jossa on osattava huolehtia itsestään ja ymmärtää ne rajat joiden puitteissa voi sitten vaikka juhliakin. Kielikurssi on kuitenkin sillä tavalla turvallinen retki kokeilla omia siipiään, että aina on turvallisia aikuisia, joihin ottaa yhteys jos hätä tulee.

Meillä oli isäntäperheiden kanssa aina sovittu jonkinlaiset kotiintuloajat, joita kiltisti noudatimme.

Mielestäni kielikurssit ja vaihtarivuosi ovat olleet elämäni opettavaisimpia ja avartavimpia kokemuksia. Jokainen vanhempi tuntee lapsensa parhaiten ja voi miettiä osaisiko oma lapsi pitää huolta itsestään. Tosiasiassa niitä vaaranpaikkoja on täällä kotinurkillakin ihan tarpeeksi niille, jotka niihin hakeutuvat.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaverin kanssa kielikurssi oli ehdottomasti kivempi ja illanviettojen osalta turvallisempikin kuin olisi yksin ollut. Nythän meitä oli aina kaksi matkaamassa illan viimeisellä bussilla takaisin kotiin, huppelissa tai ei.

PunkyFish

Vaan älä ihmettele enää: on nimittäin peribrittiläinen tapa ruokailla eri aikaan. Lapset ruokitaan yleensä ensin ja sitten kun kekrut on pedissä tai ulkona niin aikuiset syö.

Joku vaan

Minua kiinnostaisi tuo EF:n kielimatka Yorkshireen. Onko sielt kokemuksia, koska Iso-Britannian maat kiinnostavat ja Yorkshire vaikuttaa rauhalliselta paikalta. Matka varmaan tapahtuisi ensivuoden puolella jolloin olen n.15. Eli suositteletteko tätä kohdetta?

Britannicum

Yorkshire ei ole maa vaan lähinnä lääniä pienempi maakunta. Mihin kaupunkiin nuo kielimatkat siellä Yorkshiren maakunnassa ovat?