4 murkun äiti

Palstalla on ollut puhetta lasten lelujen keräyksestä ja huoneen siivouksesta. Miten on teinien laita?
Miten hoidatte teini-ikäisten lasten huoneitten järjestystä. Periaatteessa heidän pitäisi hoitaa huoneensa siivoukset imurointeja ja lattioiden pesuja myöten itse, mutta miten on käytäntö?
Meillä tahtoo olla niin, että pojat siivoaa itse huoneensa ja huolehtiivat järjestyksestä ihan hyvin, mutta tyttöjen huoneet ovat välillä ihan sekaisin ja heidän kanssaan saa vääntää ja säätää aiheesta lähes joka viikko!! Löytyyköhän pienenä opitut siivousjutut sitten murrosiän jälkeen, vai onkohan toivo iäksi menetetty ja tyttäristäni tulee sottapyttyjä?? Onko kellään kokemusta tästä aiheesta?

4:n äiti, ei kirj

meillä tyttö hoitaa itse tavaroidensa laiton (periaatteessa poikakin) ja minä imuroin ja pesen lattiat. Tyttö vaihtaa myös itse lakanansa (teoriassa niin poikanikin). Tytär on aika fiksu ja osaa organisoida siivouksen tarvittaessa 1 krt / vko, mutta poikani kyllä tarvitsee hieman "potkimista persuksilleen" ja apua, että saa siivouksen tehtyä.

tulevaisuuden näkymistä heidän kohdallaan en osaa sanoa, toivottavasti eivät tule ihan uusavuttomiksi...

mypony

No itse en teininä osallistunut muuhun siivoukseen tai kotitöihin kuin oman huoneeni siivoamiseen, ja yleensä siten että vallitsi kaaos ennen kuin tartuin asiaan. Sama homma on nytkin, siivoan vasta kun lattialla on vähemmän tyhjää pinta-alaa kuin roinan täyttämää. Kyllähän minä nyt osaan siivota, ja siistissä kämpässä viihtyy paljon paremmin, en vain kuitenkaan jaksa pitää järjestystä yllä. Mutta tämä ei johdu kotikasvatuksesta, vaikka minua ei kotitöihin pistettykään, olen vain laiska, kuten teininäkin.

Katariina.

Ikävä kertoa, mutta minun tyttäreni "unohti", murrosiässä miten pitää järjestystä ja siisteyttä yllä ja vaikka asiasta taisteltiin jatkuvasti se ei tuottanut tulosta. Nyt hän on parikymppinen sottapytty, joka asuu omillaan :(

claudette

Meillä asia on järjestetty niin, että viikkorahan saamiseksi pitää hoitaa sovitut jutut. Oman huoneen siivous, vaatteet pyykkiin, vie roskat, huolehtii koulustaan.. Ihan normaaleja juttuja. Jos ei suju, ei tule rahaakaan, yksinkertaista eikä tarvitse riidellä.

Mr & Mrs Dirty

Meillä ei siivoa kukaan - ei teinit eikä aikuiset. Järkyttävää.

JonskuL

Meillä on sellainen systeemi, että siivouspäivä on torstaisin. Jos torstaina on joku meno, niin sitten pitää siivota edellisenä päivänä. Kavereille tms. ei mennä ennenkuin oma huone on siivottu (imuroitu lattiat, viety likapyykit lattialta ajelehtimasta pyykkikoriin, roskis tyhjennetty, työpöydältä pyyhitty pölyt). Kun oma huone on siivottu, perjantaisin saa viikkonrahan. Viikkorahaa ei tipu, jollei siivoa.

Meillä on niin, ettei aina tarvitse olla huippusiistiä, mutta sitten taas välillä vaihdetaan petivaatteet ja pyyhitään pölyjä enemmänkin. Käytännössä siis lasten huoneet ovat noin 2 päivää siistit ja loput 5 päivää enemmän tai vähemmän sekaisin.

Siivouspäivänä me aikuiset myös siivoamme: imurointi, vessat, keittiö siistiksi, tarvittaessa lattioiden pesu, petivaatteiden vaihto, pölyjen pyyhintä jne. Aikaa kerrostaloneliön siivoamiseen menee yleensä neljältä ihmiseltä 1 - 1,5 tuntia. Toki lattianpesut, ikkunanpesut yms. vie aikaa tosi paljon enemmän. Jos lapset haluavat lisätienestejä, niin saavat rahaa esim. vessan pesusta.

Vanhassa vara parempi

Meillä mennään kuten on lapsuudenkodissanikin menty...

-Torstait täälläkin siivouspäivät, sillä on kiva, kun koti on siisti viikonlopuksi.
-Lasten työ on koulu. Lapset siis pitävät tavarat järjestyksessä, mutta minä (äiti) imuroin ja pesen lattiat... Pyyhin pölyt ja teen muut askaeet.
-Rahaa annetaan sitä mukaa kun siihen on tarvetta. Voin sanoa, etteivät lapset sitä kehtaa pyytää, jos eivät ole käyttäytyneet kunnolla... Kyllä omatunto soimaa, jos on huone sotkuinen. Syyllisyyden tunne puree meillä paremmin, kuin aresti.
-Kumma juttu, mutta muuhun ei ole tarvinnut tukeutua. :)

Osa-aikaduunari

Sama täällä. Teini-iässä tein kotitöitä vain jos käskettiin, mutta oman huoneeni pidin aina putipuhtaana. Myös ensimmäinen oma asuntoni pysyi järjestyksessä, mutta sen jälkeen onkin ollut yhtä alamäkeä... Kotini on toisinaan kuin hurrikaanin jäljiltä: vaatteita lojuu siellä täällä, tiskivuori löyhkää, roskikset pullistelevat, keittiön pöytä lainehtii kirjoista ja lehdistä ja rotankokoiset pölypallot hiipivät nurkissa. Mutta todellakin, siivoustaitoa ei puutu vaan kaikki on kiinni viitseliäisyydestä! En usko, että lapsuudenkodin siivouskulttuurilla on juurikaan merkitystä, kun ihminen aikuistuu ja löytää oman tapansa asua. Oma äitini on siivousalan ammattilainen, ja kotonakin aina harja ja rikkalapio kädessä.

olen_nainen

Sinä "Vanhassa vara parempi", mitäs teidän isä tekee sillä välin, kun sinä (äiti) "imuroit ja peset lattiat, pyyhit pölyt ja teet muut askareet."?

Entinen sotkuinen

Minäkin olin teininä hirvittävä sottapytty. Ja opiskeluaikoina soluhuonekin oli joskus ihan kaaosta. En vieläkään, nyt aikuisena ja siistinä tajua, mikä siinä muka oli niin kauheaa, että huone oli sekaisin. Tein sentään aina kodin muita kotitöitä mukisematta.

Oma kotini on nykyään siisti, mut ihan siksi, että tilaa on riittävästi ja tavaraa vähän. On niin järjettömän paljon helpompi siivota, kun joka tavaralle on paikka. Sekin on minulle iso juttu, että töistä ei tarvitse tuoda joka päivä nippua monisteita ja vihkoja, jotka pitää sitten levitellä jonnekkin, joiden kanssa nyhrätä pitkin iltaa ja joita mapittaa tai järjestellä hyllyihin. Koulu- ja opiskeluaikana kun oma sotkuisuus lähti yleensä siitä ensimmäisestä monistepinkasta, jonka jätti lattialle. :D

Aikuisena sitä saa myös itse päättää, mikä on tärkeää ja mikä ei. Meillä ei pedata vieläkään vuodetta; siellähän se kuivuu hyvin päivän mittaan. Kaikki mikä kerää pölyä on kaapissa tai vitriinissä, eikä koriste-esineitä ole. Kerran vuodessa kirpparille menee surutta kaikki sellainen tavara, jota en ole vuoteen käyttänyt. Tällä tavalla on tosi helppo pitää asunto puhtaana, mutta teininä ei näitä keinoja ollut käytössä. Sänky piti pedata, kirjahylly ja paperit toi hirveästi pölyä,tavaroille ei ollut omaa paikkaa, joka paikassa oli pientä tilpehööriä - joo, ei pysyis mulla vieläkään siistinä yksi huone. :)

Että älkää hätäilkö, äidit ja isät. Sotkuisuus on pysyvä ominaisuus, tai sitten ei. Ainoa, mikä on varmaa, on se ettei siihen kasvatuksella voi hirveästi vaikuttaa.

Anni62

Meilläkin vanhin oli kyllä aikmoinen sottapytty ja huoneensa lattia olikin verhoiltu roskilla, lehdillä, kirjoilla, vaatteilla ja pöytä täynä laseja kun ei mukamas muistanut niitä keittiöön tuoda.
No, täsä kun olen nuorimmaisen tyttären koneella niin eipä tämäkään pöytä niin siisti ole. Roskia on pöytä täynä ja kirjoja ja näkyy tosa lasikin olevan.
Poika sentään kerää lehdet lattialta ja kirjahyllykin on suhkot siisti.

Tää vanhin on asunut jo omillaan vuosia ja ulkomailla, pari vuotta nuorempi pikkusisko käy siellä silloin tällöin ja niin.... sekaista kuuleman on. Tällä pikkusiskolla on suhkot siistiä, asuu avomiehen ja tyttären kans omakotitalossa. Ja hän kyllä siivosi kotona olleessaankin.
Tytöistä nuorin asuu vielä kotona ja auttaa kyllä siivoamisessa, viime kesänä makosoinkin vähän kun teki joka päivä jotain ja se sama on edessä kun menen leikkaukseen ensi kuussa ja ainakin kuukausi menee kyynärsauvoilla. Samoin kun viime kesänäkin.
Mies käy töissä ja hoitaa lämmityksen ja tekee ruokaa jos on kotona, mutta imuroiminsen ja muut siivoustyöt hoidan ite tai tytöt.
Minä ite olen kotoani siivouksen oppinut sillä siellä siivottiin joka lauantai ja pyykillä olin äidin kans joka toinen maanantai. Koko tupa pestiin seiniin kattoineen ja joka ikinen komero ja nurkka pestiin kerran vuodessa.

Nainen_minäkin

Vastaan omasta puolestani, sillä meillä on vähän sama työjärjestys kuin "Vanhassa vara parempi"-nimimerkilläkin. Meillä lapset osallistuvat kyllä siivoukseen, milloin enemmän, milloin vähemmän.

Mies siivoaa meillä vain silloin tällöin, sillä hän tekee 30-50 työtuntia viikossa ENEMMÄN kuin minä. Minä teen vain tuon "normaalin" 45 tuntia viikossa matkoineen. Kyllä tuolla työmääräerolla lienee aika järkevää, että minä hoidan enimmäkseen kotihommat. . .

auttoi

Meilla auttoi huoneen siivouksessa se, että maalattiin seinät sen värisiksi kun teini halusi ja samoin tekstiilit. Hintaa ei tullut paljon mitään, kun käytti mielikuvitusta...Nyt teini tykkää huoneestaan ja siivoaa sen mielellään

Pesupuffi

14-vuotias tyttäreni pitää huoneensa suht siistinä ehkäpä osittain juuri em. syystä: huone maalattiin ja sisustettiin hänen omien toiveidensa mukaiseksi.

Pari vuotta nuorempi poika ei tee muuta kuin sotkua ilman kovaa komentamista. Kerran, kun seisoin taivastelemassa ja paheksumassa sitä roskien, vaatteiden ja tavaroiden määrää pöydillä ja lattialla (kun ensin löysin tyhjän kohdan, mihin astua), ja ihmettelin, kuinka hän pystyi olemaan itse siellä, hän totesi "ei minua haittaa, tämä on ihan hyvä".

Niin se kai on. Enpä nimittäin ole huomannut mitään onnen autuutta tai kuullut riemunkiljahduksia niinä harvinaisina ohikiitävinä hetkinä, kun huone on ollut siisti ja järjestyksessä. Joten: olkoon. Itsehän hän siellä aikaansa viettää.

konsti

Laittakaa lastenne huoneeseen isot muovisaavit roskille ja pyykeille niin osuvat niihin paremmin, eivät ne mitään kaunistuksia ole mutta parempia kuitenkin kuin lattialla lojuvat roskat ja vaatteet.

Teini.. 13v tyttö

Hheei! olen siis 13 tyttö ja haluaisin kertoa hieman meijjän perheen siivouksesta. Eli minä siivoan joka perjantai oman huoneeni kunnolla! eli pesen lattiat imuroin tampaan matot vaihdan petivaatteet pyyhin pölyt vien roskat, ja pesen lika pyykkini. Mutta ei se kiva ole ;DDDD mutta sen jälkeen todella hyvä mieli :))))))

minä_13v teini tytö ;D

jatkan vielä.. enkä saa sitä mtn rahaa yms ei sitä tarvita! täytyyhän meidän lapsien oppia tämä siivous sillä sitten kun asumme omassa kodissa ei siellä ole äiti moppaamassa ja maksamassa vuoten petaamisesta!



joten miettikääs tätä..

Fiksu likka

- en muuta sano! Osaat ajatella sen, miten kotona opituista arjen taidoista elämässäsi tulet hyötymäään. Arkesi tulee sujumaan mukavasti, teitpä työksesi mitä tähänsa.

Siksipä ihmettelen vanhempia, jotka eivät vaadi lapsiltaan yhtään mitään kotitöitä. Kait meillä sentään on sen verran vastuuta jälkeläistemme kasvatuksesta, että opetamme heille nämä taidot vaikka väkisellä, samoin vastuun ottamisen. Ne molemmat tulevat samassa paketissa, kun lapset opetetaan vastaamaan asioista myös kotona, sillä koulu ei suinkaan pysty ihan kaikkeen.

Joka kodissa käydään nämä nurinat viimeistään teineinä, mutta ei kannata mukavuussyistä (omastamme) tinkiä ja luistaa. Kenkkua se on isoa ihmistä komennella, mutta voi sen tehdä toisinkin. Perustella.

Ei todellakaan kukaan perheessä voi olla vapaamatkustaja. Kykynsä mukaan on osallistuttava arjen pyöritykseen ja siitä saadulla opilla pärjää omassa elämässään.

Jokainen meistä viihtyy siistissä kodissa, ne sottapytytkin. Sinne kehtaa kutsua kavereitakin, mutta sukkamehulle haisevaan kämppään tuskin kukaan kahta kertaa tulee....

siisti äiti

Minulla on aivan sama ongelma. En tiedä, millaiseksi sottapytty tyttäreni tulee parikymppisenä, nyt hän on vielä lukiossa. Mutta hänen sotkuisuutensa on hermoja repivää.

Eipä silti, kyllä hän omaehtoisesti tarttuu toimeen, kun huone on aivan kaoottinen ja jopa likainen. En ole kamalasti hänen kanssaan hänen omasta huoneensa kunnosta tapellut. Riitaa tulee yhteisten tilojen, etenkin keittiön ja kylppärin siisteydestä.

siisti äiti

Tuota minäkin olen ihmetellyt. Siisteys kyllä kelpaa sotkijoille. He oikein ilahtuvat nähdessään siistin, puhtaan huoneen, jonne voivat alkaa levitellä tavaroitaan. Välillä tuntuu, että kyseessä on reviirin valtaus: sottapytty omii tilan nimiinsä levittelemälla tavaroitaan, kuten koirat jotka kuseksivat lyhypylväisiin jälkiä jättääkseen, merkitäkseen reviirinsä. Siistin ihmisen oma tila minimoituu ja vähenee sitä mukaa kun sottapytyn tavaraa kasaantuu ympärille.

Teoriani mukaan sotkijat ovat vallanhaluisia ihmisiä. Esimerkiksi työpaikallani tein sen erehdyksen, että siivosin hienoksi ja puhtaaksi saamani työhuoneen. Sitä huonetta alettiin himoita niin hirvittävästi, keksittiin kaikenlaista syytä, miksi se huone ei olisi kuulunut minulle. Etenkin naapurihuoneen projektipäällikkö, jolla on tapana levitellä kaikki kamansa kymmenen vuoden takaa joka paikkaan, eikä hän siis mahdu mihinkään tilaan (kotitalostaankin oli heti valloittamassa taloyhtiön yhteistilaa itselleen ja kamoilleen) oli sitä mieltä, että hän tarvitsee minun huoneeni.

Minä aloin kantaa roskasäkkejä takaisin huoneeseeni, kaiken maailman pahveja ja roinaa, ettei huoneeni siisteydessään näyttäisi niin viehättävältä. Jos joudun vaihtamaan huonetta, palautan sen siihen rojuläjäkuntoon missä se oli se saadessani.

Neuvoni työpaikolle siis on: älkää missään tapauksessa siivotko työtilaanne, vaan päin vastoin sotkekaa ja levitelkää tavaranne niin laajalle kuin vain voitte itse sietää!

Fiksu likka

"Siisteys kyllä kelpaa sotkijoille. He oikein ilahtuvat nähdessään siistin, puhtaan huoneen, jonne voivat alkaa levitellä tavaroitaan. Välillä tuntuu, että kyseessä on reviirin valtaus: sottapytty omii tilan nimiinsä levittelemälla tavaroitaan, kuten koirat jotka kuseksivat lyhypylväisiin jälkiä jättääkseen, merkitäkseen reviirinsä. Siistin ihmisen oma tila minimoituu ja vähenee sitä mukaa kun sottapytyn tavaraa kasaantuu ympärille."

Olipa hyvä oivallus tämä reviirin merkintä!!! Siitä siinä varmastikkin on kysymys myös, ei vain siisteydestä. Tämä toi mieleeni elävän esimerkin vuoden takaa, kun lomapaikkaamme tuli visiitille yksi mielestämme tosi törkeä ja itsekeskeinen pariskunta!!!

äippä66

Valitettavasti tyttöjen kehityksen kulkuun murrosiässä tuppaa tulemaan jonkinlainen taantuma. Se on osasyyllinen tyttöjen sotkuisuuteen. Meilläkin on kotona vielä yksi teinityttö jonka huone on välillä kammotus. Silloin tällöin hän saa siivouspuuskan ja laittaa kaiken kuntoon kaappeja myöten.

Sitten taas 18-vuotias opiskelijatytär joka asustelee omillaan, siivoaa omaa kämppäänsä oikein hyvin. Kotona ollessaan oli myös melkoinen paskataara.

Minä en lähtisi näissä ongelmissa pakkokeinoihin, tiedän niin hyvin omasta kokemuksesta että pakottaminen ja jäykkäniskainen edellyttäminen ovat sellaista myrkkyä teinille, että niillä keinoilla saa kätevästi teinin loittonemaan itsestään.

Cardi

Meidän murkkuikäiset eivät huoneitaan juuri siivoa. Mutta eivätpä niitä sotkekaan kun ovat aina meidän kanssa samoissa tiloissa. Petivaatteet vaihtavat kyllä oma-aloitteisesti. Varsinkin poika kun tyttöystävä on aika usein yökylässä :)
Minä en huoneita siivoa, enkä niissä juuri käy. Yhteisistä tiloista huolehdimme yhdessä. Astiat ja tavarat laitetaan paikoilleen jos niitä on käytetty. Nuoriso tyhjentelee astianpesukonetta pyytämättä ja imuroivat yhteisiä tiloja jos pyydetään. Tai pyyhkivät pölyjä, levittävät pyykit kuivumaan.
Meillä ei makseta viikkorahaa. Mutta tarvittaessa saavat rahaa, harvoin tosin pyytävät. Yleensä täytyy ostaa jotain vaatetta tms. Pelkkää rahaa harvemmin täytyy antaa.

kaksi tytärtä jo poissa kotoa

meillä ei likat siivonneet koskaan. Ei auttanut uhkailut, ei ollut väliä vaikka viikkorahaa ei koskaan saanutkaan kun hommat oli tekemättä. Eikä huoneiden sotkuisuus neitejä vaivannut pätkän vertaa. Minä kaksi kertaa jopa mätin kaikki lattialla olleet lelut roskalaatikkoon jäteauton vietäväksi kun ne eivät lattialta minnekkään tyttöjen toimesta liikahtaneet.

Sen vuoksi meillä oli muksujen huoneiden ovet kiinni aina kun vieraita oli kylässä.
Nyt molemmat asuvat tahoillaan ja kodit ovat ihan siistejä.

Vanhin totesi kerran, ehkä 10vuotiaana, että miksi hän siivoaisi, hän ehtii kyllä sitten vanhana siivota ihan riittävästi. Eli niin nuorena oli jo elämän realiteetit kunnossa.

Kuvaavaa on se että tyttärieni kanssa samanikäinen veljenpoikani on itse järjestelmällisyys. Pikkuautot oli suorassa rivissä jo kaksi vuotiaana. Hän itse laittoi kaikki lelut päivän päätteeksi omille paikoilleen. Ei saanut nukuttua jos oli sotkuista.

Eli ei se ihan sukuvika kuitenkaan ollut tuo sotkuisuus.