Minnaniina

Tämä on ns. tyhmä kysymys, yrittäkää kestää. Minulla ei ole itselläni lapsia, mutta on suunnitteilla. Ihmettelen muutaman tuttavaperheeni ongelmia lasten nukkumaanmenon kanssa.

Välillä tuntuu siltä, että mikään ei riitä lapsen nukuttamiseen. Kerran oli mennyt ali kaksivuotiaalla kaksi ja puoli tuntia huutaessa ja vänkyröidessä ennenkuin lapsi saattin nukkumaan. Olen ollut syömässä kavereiden luona, jotka nousivat illaispöydästä nukuttamaan lasta ja ties mitä rituaaleja siinä tarvittiin. Välillä lapsi kaipaa isää, välillä äitiä; kaikenlaisia rituaaleja ja poppakonsteja. Välillä lapsi vaan ei nukahda vaan huutaa (yleensä riippumatta siitä onko päiväunet menneet hyvin vai ei). Terveitä tuntuvat ystävieni lapset olevan.

Miksi näin? Mitä voi tehdä? Minua pelottaa lapsen saaminen, jos joudun parivuotiaan kanssa hyssyttämään ja nukuttamaan yömyöhään tuntitolkulla, jos seuraavana päivänä pitäisi vaikka olla töissä. Mitä tapahtuu jos lapsen yksinkertaisesti vain jättää sänkyynsä huutamaan? Luulisi sen siitä väsyvän ja nukahtavan vähitellen itsestään. Vai saako lapsi tästä loppuiäkseen traumoja, pelkää hylkäämistä, onko se, että äiti ei olekaan läsnä maailmanloppu? Olen kuullut kauhujuttuja siitä, että jos lapsi on liian pitkään erossa vanhemmistaan, se saa traumoja koska tuntee itsensä hylätyksi, pieni lapsi ei ymmärrä sitä että joutuu yksin??

Jos lapsella ei oikeasti ole mitään hätää illalla, niin minä ainakin jättäisin sen omaan sänkyynsä ja antaisin huutaa niinkauan kuin jaksaa. Tekisinkö väärin?

Koululaisten äiti

Parivuotiaan "elämäntehtävänä" on varmuudeksi vastustaa kaikkea :=). Syömisen ja nukkumaan menon vastustaminen ovat parivuotiaan tehokkaimmat keinot koetella vaikutusvaltaansa. Tietysti pitää vastustaa myös pukemista, riisumista, ulos menoa, sisälle tuloa jne. Vanhempien homma on pitää asiat hanskassa osoittamalla lapselle kuka määrää tahdin kuitenkaan nujertamatta lasta tai jättää määräämättömäksi ajaksi yksin huutamaan.

Jotkut lapset todella tarvitsevat rauhallisen ympäristön ja jonkun nukuttamaan toiset nukahtaa istualleen illallispöytään vaikka olisi millainen meteli ympärillä. Joskus vaan tilanne karkaa käsistä kun yrittää vaikka mitä vippaskonstia että saa sen vintiön nukkumaan. Itse aikanaan totesin että nopeiten se homma hoitui kun lähti lapsen kanssa makuuhuoneeseen lukemaan ja rauhoittumaan ja samalla hiljalleen silittelin lasta selästä. Ensin tenava rauhoittui sitten rentoutui ja lopuksi nukahti. Aikaa siinä kyllä saattoi mennä, mutta ei tarvinnut tapella eikä huutaa.

Viimeiseen kysymykseesi siis vastaisin että tekisit väärin jättäessäsi lapsen yksin huutamaan.

12354

Lapsi nukkuu liikaa päivällä, ei unta riitä illalla. Tuon ikäisen unentarve on lapsesta riippuen n. 10-13 h. Säälittää välillä pakkonukuttajien lapset, vanhempien pitää saada illallistaa rauhassa jne....

Koululaisten äiti

Voi olla että nukkuu liikaa päivällä tai sitten ei nuku tarpeeksi ja on yliväsynyt. Lapsissa on eroja ihan kuin meissä aikuisissakin. Ap ei kyllä kertonut miten paljon tuttavaperheen lapsi vuorokaudessa nukkuu.

Meillä esikoinen ei nukkunut enää parivuotiaana päiväunia, tai jos nukkui ei nukahtanut illalla kun puolenyön aikoihin. Nuorimmainen taas saattoi vielä eskari-ikäisenä ottaa parintunnin tirsat ja veti siitä huolimatta 10 tunnin yöunet (n klo 20-06). Parivuotiaana vain tällä "nukkumatillakin" oli tämä VASTUSTAN AINA JA KAIKKEA TÄYSILLÄ vaihe.

iuk

Voi olla myös kyse siitä, että vanhemmat ovat tietämättömyyttään opettaneet lapselle väärän tavan nukahtaa. Itse olen alusta asti laittanut lapsen sänkyyn, peitto korville, valot pois ja poistun huoneesta. Meillä siis ei ole ollut oikeastaan ikinä ongelmia nukahtamisen kanssa.

Olen sen verran katsellut noita Kauhukakarat-ohjelmia yms. kasvatusohjelmia, joissa näkyy, että vain rutiineja noudattamalla ja samanlaisilla toimenpiteillä nukahtamiseenkin saadaan rauha. Jos lapsi ei suostu nukahtamaan, vaan tulee huoneesta ulos, niin sitten viedään kerta toisensa jälkeen lapsi takaisin sänkyyn. Eräässä brittiohjelmassa pahimpana iltana vanhempi kantoi lapsensa sänkyyn takaisin lähes 100 (!) kertaa. Seuraavina iltoina ongelmaa ei enää ollut.

12435

Lapi ei ole levännyt kunnolla päivällä ja käy ns. ylikierroksilla ja ei siksi osaa rauhoittua nukkumaan illallakaan. Jos päivät on yhtä hulinaa, eikä päiväuni ol eollut riittävä se kostautuu illalla noin. Lapsen aivot tarvitsevat unta niin päivällä kuin yölläkin kouluikään asti. Rauhallisimpia ovat ne lapset jotka saavat levätä tarpeeksi.

Minnaniina

Kiitos ihan asiallisista vastauksista! En tiedä näiden tuttavaperheideni päiväunitavoista, välillä niitä kai nukutaan ja välillä ei - ja aina se nukuttaminen on joko hankalaa tai vaihtoehtoisesti tosi hankalaa.

Mikä on sitten ns. unikoulu? Onko se täysin uupuneille pikkuvauvojen vanhemmille? Olen joskus kuullut, että mennään "unikouluun", jossa äiti saa kerrankin nukkua koko yön ja joku muu hoitaa lasta ja opettaa oiekan unirytmin??

Mitä jos parivuotiaalle on tehty kaikki tarvittavat rutiinit, luettu satu tai laulettu laulu, hierottu selkää ja peitelty ja toivotettu hyvät yöt? Ja sitten lapsi alkaa huutaa eikä suostu nukkumaan? Voiko tällaisessa tapauksessa käydä sanomassa että hyvää yötä ("olemme kyllä olemassa"), nyt nukutaan ja jättää lapsen huutamaan yksin? Jos ei voi, niin mitä siitä seuraa?

Ei mitään

Jos nuo iltarutiinit on tehty ja lapsi huutaa itselleen edelleen seuraa, on parasta antaa hänen huutaa. Muutoin lapsi oppii sen "rutiinin", että huutamalla saa ihan mitä vain ja vanhemmat tottelevat. Jos lapsella on todellinen hätä, esim. hän on sairas, sen kuulee kyllä äänestä. Itku on toisenlaista kuin seurankipeys- tai pompotusitku.

Aikansa maristuaan lapsi uupuu, kyllästyy marinaansa ja nukahtaa.

Kyllä sinun pitää pohtia toisenlaisia asioita kuin iltanukuttamiset, kun lapsentekoa mietit.

Äitsyli

Kyllä sitäkin on ihan hyvä miettiä etukäteen. Toki täytyy myös muistaa että lapset ovat erilaisia - jotkut nukahtavat helposti ja nukkuvat yöt läpeensä, toiset eivät moneen vuoteen. Sellaista se elämä on. Asioita ei voi hirveästi suunnitella etukäteen, mutta moneen asiaan voi varautua, kuten yövalvomisiin.

Loviisalainen

Lapset ovat yksilöitä, mutta paljon kyllä vaikuttaa myös se, mihin vanhemmat lapsensa opettavat. Mulla on ystäväperhe, jotka ovat opettaneet / totuttaneet lapsensa siihen, että hänet nukutetaan viereen joka ilta ja on satuja, lauluja, hyssyttelyä, unileluja, paijaamista ja vaikka mitä. Vauvan kanssa se varmaan vielä sujui, mutta nyt kun tyttö on uhmaikäinen ja vilkas 2-vuotias, niin äiti on aivan loppu, kun nukutusrituaaleihin menee pahimmillaan kolme tuntia ja parhaimmillaan toista tuntia illassa. Sanoi itsekin, että on oma syy, kun on tenavan tuohon opettanut, mutta minkäs nyt teet.

Pienten äiti

Hyväunisillakin lapsilla saattaa olla erilaisia unikausia. On ihan normaalia, että tietyissä kehitysvaiheissa nukahtaminen on hankalaa. Ei kyse ole vääristä rutiineista tai vanhempien virheeellisestä toiminnasta vaan yleensä kehitysvaiheesta. Toiset lapset kokevat olonsa turvattomaksi tiettyinä kausina, motorisen kehityksen vilkkaana aikana uneen rauhoittuminen voi olla hankalaa, tiettyyn ikään kuuluvat yölliset kauhukohtaukset jne. PÄiväunien vähyys tai liika pituus häiristsee toiseten lasten unta. Lisäksi lapset ovat yksilöitä: toiset nukkuvat ja nukahtavat paremmin kuin toiset. Vierailutilanne on sen verran erilainen arkeen verrattuna, että sekin häiritsee nukahtamista.

Ei kannata sen takia olla hankkimatta lapsia. Vanhempi oppii tuntemaan lapsensa ja oppimaan oikean tavan käsitellä juuri häntä. Kyllä niistä ensimmäisistä vuosista selviää ja kohta onkin kotona murrosikäinen jota ei saa aamuisin hereille.

Minulla toinen lapsi on hyväuninen ja toinen kai sellainen keskiverto. Molemmilla on ollut omat vaikeat kautensa ja onneksi niistä on selvitty. Kaikkien arki sujuu parhaiten kun sen lapsen saa nukkumaan ja itsekin saa mahdollisimman rauhallisen yön.

Ja vastaus kysymykseesi on: on sadistista antaa lapsen nukahtaa hysteeriseen itkuun. Toiset lapset itkevät hieman uneen pyrkiessään eikä joka kiljaisusta pidä mennä paikalle.

kahden teinin äiti

Lasten kanssa ei ikinä kenelläkään kaikki suju ongelmitta. Niiden pelko on aivan väärä syy jättää muksut tekemättä.

Pieninä uhmiksina ne ei nuku, ja isoina teineinä ne ei nuku. Vähän eri syistä vain :)

Vanha viisaus on niin totta: pienet lapset, pienet huolet; isot lapset isot huolet.

Minnaniina

Tämä on täsmälleen se asia, jota olen ihmetellyt! Siis se, että miksi lapsen vuoksi pitää tehdä suunnilleen sirkustemppuja tuntitolkulla ennenkuin se suostuu nukahtamaan ja vanhemmat ovat aivan näänyksissä lähes joka ilta. Onko tässä kyse siitä, että lapsi on vaan opetettu siihen? Tulee sellainen tunne, että jossain vaiheessa näitä "iltaohjelmia" pitäisi vähentää vähitellen, mutta mitäs kun lapsi jää huutamaan... Kiitos monenlaisista selityksistä ja näkökannoista!

En tietenkään tee lapsia tai jätä tekemättä nukuttamisen takia, mutta pohdinpa tätä vaan, kun olen tällaista menoa sivusta seurannut. :)

ilo irti toisten harmista

Tuo vierestä seuraaminen on niin palkitsevaa. Kuten se eräs äiti, jonka napero huusi ja kieri kaupanlattialla karkkihyllyn edessä, sanoi ympärillään oleville: "'Onneksi se ei ole meidän lapsi' -tunteen tarjoaa tänään meidän perhe."

ehkä kuitenkin

Voisin kuvitella, että normaalitilanteessa lapsi on saatu helpommin nukkumaan.
Sinä olet ollut vieraana, jolloin lapsi panee "parastaan", eli käyttäytyy poikkeavasti ja tällöin myös vanhemmat käyttäytyvät poikkeavasti, eiväthän he halua vieraiden häiriintyvän lapsen huutamisesta.
Nimimerkillä kokemusta on..

Minnaniina

Juu, ymmärrän että lapset voivat olla tosi herkkiä kaikelle epätavalliselle. Täsmennetään että tämä minun ihmettelyni perustuu siis lasten äitien omiin kertomuksiin, yhden kerran vain olen ollut vieraana ja seurannut sitä nukuttamista sivusta.

Kaksosten äiti ja terkkari

Pienellä vauvalla ei ehkä unirytmiä vielä ole, se pitää hänelle opettaa, mutta ei siihen vuosia mene, vaan pari kolme kuukautta. Hulluja ovat ne vanhemmat, jotka opettavat vauvan siihen, että hänet nukutetaan iltaisin syliin tai esim. vanhempien parisänkyyn, josta sitten nostetaan omaan sänkyynsä. Tuollainen kostautuu kyllä myöhemmin, kun muksu jo vuoden ikäisenä pystyy liikkumaan enemmän, eikä ehkä haluaisikaan köllötellä vieressä kaikessa rauhassa niin kuin pikkuvauvana.

Meillä kaksoset laitettiin jo vauvana iltaisin omiin sänkyihinsä nukkumaan, valot hämärrettiin ja tunnelma muutenkin rauhoitettiin, sitten ei muuta kuin pienet paijaukset ja suukot ja niin jäivät nätisti nukkumaan. Mitään huudattamista en kannata, mutta ei ihan jokaisen älähdyksen ja inahduksen takia kannata rynnätä makkariin, ei se niin vaarallista ole, vaikka hetken valvovat itsekseenkin.

Yksi asia, mikä on joskus pistänyt silmään nukuttamisessa on se, että lasten kanssa leikitään, pelleillään, remutaan kovaäänisesti ja riehutaan ihan viime minuuteille asti ja sitten viedään muksu makuuhuoneeseen ja ihmetellään, että kuinka se ei nuku. Ei tietenkään nuku! Lapset, ihan niin kuin aikuisetkin, tarvitsevat aikaa rauhoittua nukkumaan. Meillä ruvetaan tavallisina arki-iltoina jo tuntia ennen nukkumaanmenoa rauhoittumaan: Valoja himmennetään, lelut kerätään pois, lapset vaihtavat yövaatteet ylleen, iltapala syödään kaikessa rauhassa, käydään iltapesulla - kaikki rauhallisesti ja ikään kuin uneen valmistellen. Kyllä uni yleensä tulee näillä konsteilla helposti, jos ei sitten ole jotakin erityistä, esim. sairautta, ylimääräistä jännitystä tms.

Ainakaan aina

Minusta on ihan hyödyllistä, että ihmiset ihmettelevät besserwisser-sävyisesti tunteja kestäviä sirkusleikkejä. Vaihtoehto tällä on siis yksinkertaisesti se, että pistää vauvan sänkyyn ja sinnehän se sitten hupsheijaa nukahtaa. Voin kyllä sanoa, että useimmat eivät varmasti halua nukuttaa lasta montaa tuntia, ja ovat varmasti jossain ahdistuneessa vaiheessa kokeilleet kaikenlaista vyöhyketerapiasta rentoutumiskasetteihin (sen jälkeen kun se vauvan sänkyyn laittaminen ei ole noin vain onnistunut). MItään yhtä oikeaa tapaa ei valitettavasti ole (kai se muuten esitettäisiin d-vitaaminitippojen parissa neuvolassa) vaan lapset ovat yksilöitä. Toiset nukkuvat helposti huonoillakin rutiineilla, toiset eivät nuku millään edes parhailla. Ja sitten on vielä kausivaihtelut siihen päälle (siirrytään eri ruokavalioihin ja päivärytmeihin, opitaan seisomaan ja uhmaamaan).

Eli vastauksena alkuperäiseen kysymykseen. Kyllä, se voi olla rankkaa joskus, vaikka yrittäisit parhaasi.

Kynsilakka

Lapsilla on tosiaakin eri vaiheita. Meillä myös kaksivuotias, joka on nukahtanut aina hyvin ja nyt alkanut vaatia ruokaa, juomaa, jne. Se on sitä oman vaikutusvallan testausta. Siihen auttaa, että tehdään kaikki samat asiat joka ilta eikä niistä poiketa. Meillä rutiinit: hampaiden pesu, vaipan vaihto, iltasatu, valot pois ja laulu.

Meillä pidettiin unikoulu n. puolen vuoden iässä, jolloin oppi nukahtamaan itsekseen. Eli tutut iltarutiinit ja nukkumaan. Huutoa kuunneltiin 3 min. sitten rauhoiteltiin. taas huutoa 4 min, rauhoittelu tarpeen mukaan jne. Viikossa oppi jäämään ilman itkua.

Sehän tässä vanhemmuudessa onkin oppimisen paikka, että lasten kanssa pitää olla hyvin johdonmukainen! Ja minusta on ihan aiheellista miettiä etukäteen omia lapsuusmuistoja, kasvatusta ja sitä, mitkä asiat vanhempana tulisi olemaan tärkeitä.

Gilda.

Meidän poikamme on nukahtanut huonosti ihan vauvasta lähtien. Alussa nukahti vain rintaa syödessään. Oli myös ongelmia yösyönnin jälkeen nukahtamisessa. Poika saattoi keskellä yötä valvoa parikin tuntia.

Kokeiltiin kaikenlaista. Jätettiin yksin sänkyyn. Ei auttanut. Yritettiin silitellä uneen. Ei auttanut. Lopulta 8-kuukautisena pidettiin muutama yö hirveätä huudatus unikoulua. Muutaman yön jälkeen alkoi sujua helpommin. Piti silitellä jonkun aikaa ja ehkä palaa takaisin pari-kolme kertaa. Tätä kesti ehkä pari kuukautta. Sitten vaikeudet alkoivat taas. Yritettiin erilaisia unikouluja. Auttoivat ehkä hetkeksi tai sitten ei ollenkaan.

Nyt poika on 3,5-vuotias. Meillä on hyvin rauhalliset iltarutiinit. Klo 19.30 syödään iltapalaa rauhassa. Sitten mennään pesulle. Sen jälkeen luetaan kirjaa vanhempien sängyssä. Omaan sänkyyn poika suostuu menemään vain harvoin. Yritetty on ja huudatettu. Pari tuntia menee kevyesti ja sitten poika ehkä väsähtää. Mutta niin äitikin (tai isä). On se kiva, kun kello on 22.30 ja pitää vielä järjestellä keittiötä, ehkä kerätä pyykkejä ja katsoa omat ja pojan seuraavan päivän vaatteet valmiiksi.

Kirjan lukemisen jälkeen kerron vielä tosi lyhyen iltasadun ja laulan. Isä ei laula ja poika alkaakin siinä vaiheessa sängystä pomppimisen. On pissahätä ja jano tai pitää vaihtaa sänkyä. Hermot menee, mutta keinot ovat lopussa.

Raivostutti suunnattomasti, kun poika ei vauvana nukahtanut yösyönnin jälkeen ja kaverit neuvoivat, että sammuttakaa valot älkääkä puhuko mitään. Ihan kuin me nyt oltais rupateltu iloisesti kaikki valot päällä. Ja muut neuvot tyylin "laittakaa vaan lapsi sänkyyn ja poistukaa huoneesta, ei kannata nukuttaa". Nämä neuvojat eivät todella tiedä mistä puhuvat, heidän lapsensa vaan sattuu olemaan helppo nukahtaja.

Aamulla on noustava ylös 6.15. Ei paljon kiinnosta ruveta kokeilemaan, montako tuntia poika huutaisi, jos vaan jättäisi sänkyynsä. Sitä paitsi ei hän siellä pysyisi. 19-kiloista ei sitä paitsi jaksaisi pidellä ja kantaa 100 kertaa takaisinkaan. Hyvät neuvot olisivat tarpeen, mutta aika monta keinoa on jo kokeiltu.