Kummaa touhua

Onko normaalia ja hyväksyttävää, että teini-ikäinen poika nukkuu samassa sängyssä äitinsä kanssa? Poika on kyllä pilalle hemmoteltu, saanut aina vanhempiensa jakamattoman huomion, mutta eikö ole jo vähän liikaa, että äiti vielä tuudittaa pojan vierellään uneen joka ilta? Poika on terve, nuori miehenalku, tosin kovin laiska ja saamaton, mutta ei mikään pikkuvauva, vaikka äiti häntä sellaisena kohtelee. Millähän tavoin uskaltaisi asiassa perhettä lähestyä ja viestiä hienovaraisesti, että pojan on syytä jo aikuistua ja mennä omaan petiin.

vastakysymys

Miksi sinun pitäisi jollain tapaa lähestyä tätä perhettä ja viestiä omia mielipiteitäsi?

Vauvana mukavaa!

Mikäs poijallen sen mukavampaa, kuin että äiti paapoo vauvana aikamieheksi ja siitäkin eteenpäin? Ei tarvitse tehdä itse mitään!

Ei kyllä sitten opikaan, esim. sitä, miten arkipäivästä selvitään, kun mamma ei ole hoitamassa. Tyttöystäviä ei moisille ammanpojille ole, sillä ei kukaan muu kestä sellaista lällykkää. Ja jos kaverit vielä saisivat tietää - voi sitä häpeää!

Äiti ei halua selvästikään, että vauva kasvaisi isoksi. Hän tekee parhaansa estääkseen sen.

Poika alkaa laittaa hanttiin, kunhan tytöt alkavat kiinnostaa, muuttaapa samalla omaan vuoteeseensakin. Nääs ne hormonit kun alkavat toimia, ei äidin vieressä kehtaa enää maata.... Pöksybiljardi.

Et voine mitään. Paitsi saada täyslaidallisen "hyvältä ja rakastavalta äidiltä, joka huolehtii lapsestaan", jos menet mielipiteistäsi kertomaan. Jos välttämättä haluat asiasta mainita, tee se hyvin kaukaa esimerkkejä hakien ja laajasti kaartaen, muutoin sinulla ei ole enää sinne asiaa.

Kummaa touhua

En tietenkään voi mennä neuvomaan, vaikka kyllä mieli tekisi. Hienovaraisia vihjeitä on annettu, mutta niistä ei taida olla apua. Pakko kai vain hyväksyä, että jossain perheissä on omanlaisia tapoja. Tuo täyslaidallinen on osuva ilmaus, sitä olisi todellakin odotettavissa, jos asiasta sanottaisiin suoraan äidilleen itselleen. Ottaa päähän vain niin vietävästi..

Mikä ikä tarkalleen?

Siis miksi ottaa päähän? Eihän asia oikeastaan sulle kuulu. Ja mikä on pojan ikä tarkalleen? Teininalku kun voi tarkoittaa 12-vuotiasta tai 15-vuotiasta, ja näistä toi 12-vuotias voi vielä aivan hyvin nukkua äitinsä vieressä. Tiedän aika montakin, jotka tuossa iässä vielä nukkuvat mielellään vanhempiensa kanssa.

teinin alku

on 13-vuotias, teini-ikä 13-19.

Ehkä ei kuitenkaan

Tuttavani poika nukkui aikoinaan äitinsä vieressä samassa sängyssä vielä ollessaan 12-vuotias. Mielestäni se oli kyllä vähän outoa, varsinkin kun tämä toimenpide karkoitti aviomiehen toiseen huoneeseen nukkumaan :((( Erohan siitä seurasikin.

Meillä luetaan vielä iltasatu 12-vuotiaalle, mutta onneksi ei sentään änkeä samaan sänkyyn nukkumaan. Kasvaakohan hänestäkin "mammankulta"...

piiia

Hmmm.... mun ystävän 13 v poika pääsee äitinsä viekkuun nukkumaan viikonloppuisin. Äiti ei niinkään ole innostunut, koska ei osaa nukkua kunnolla jos joku nukkuu vieressä (äiti on siis yh). Mutta koska itse poika haluaa, niin viikonloppuisin on lupa tulla. Minusta tuossa ei ole mitään outoa, vaikka poika on jo 7-luokkalainen. Kaikin puolin on normaali pojankoltiainen, tyypillinen teini jonka kanssa kotihommista ym. pitää riidellä säännöllisesti. Mutta kaippa nuokin on yksillöllisiä asioita.

Siskonpoika

Nukkui äitinsä vieressä 16 vuotiaaksi. Urheilua aktiivisesti harrastava, kaikin puolin täysipäinen poika. Älykäs ja ajan kanssa osoittautunut vieläpä hyvin viisaaksi yksilöksi. Nykysellään hyvä perheenisä ja korkeasti koulutettu, hyvässä ammatissa.

Vanhemmat erosivat pojan ollessa 7-8 vuotias, jolloin poika muutti viekkuun. Eipä tuosta ole muuta seurannut kuin hyvää. Itsetunnoltaan terve, toiset huomioon ottava ja hyvä mies.

muisto lapsuudesta

Muistan vielä, kuinka 12-vuotiaana tuli uusia erilaisia pelkoja öisin mieleen. Vaihdoin huonetta tuolloin niin, että rapun äänet kuuluivat kovempaa huoneeseen ja usein meni iso osa yöstä, etten uskaltanut, kun odoti seuraavaa ääntä ja mielikuvitus kehitti erilaisia pelkoja.

Usein siirryin äidin ja isän huoneeseen nukkumaan. Olisin halunnut heidän sänkyyn, mutta en tietenkään mahtunut joukon jatkoksi. (pikkuveljeni oli vielä pieni ja siirtyi aina öisin heidän sänkyynsä) Nukuin lattialla peittoni päällä, lähes aina vanemmiltani salaa.

Kuitenkin toivoin, että vanhempani olisivat joskus huomanneet, että minua pelotti öisin. Olisin mielelläni nukkunut tämän vajaan vuoden kestäneen jakson vaikka äidin vieressä. Jostain syystä sen ikäisenä tuli erilaisia uusia pelkoja, joita ei ollut aikaisemmin ollut. Samalla olin todella epävarma koulussa. Sekä pelot että epävarmuus menivät suunnilleen vuodessa ohi. Luulen, että jos olisin silloin saanut nukkua äidin lähellä, tämä olisi mennyt paljon nopeammin ohi. Oli rankkaa yrittää pärjätä.

Teini-ikäinen on samalla jo iso, mutta kuitenkin samalla lapsi. Ja lapset ovat keskenään hyvin erilaisia ja kehitysvaiheetkin vaihtelevat paljon. Ei ole olemassa oikeata tai väärää hetkeä tarvita vanhemman turvaa ja läheisyyttä.

Alla

Oma muistoni: näin vuosikausia joka yö painajaisia, jostain 5-vuotiaasta n. 11-vuotiaaksi. Pelkäsin kuollakseni, että joku tulee, hikoilin visusti peittoon kääriytyneenä, pelkäsin pimeää ja varsinkin avoinaisia kaapin tai huoneen ovia, kun tuntui, että sieltä tulee jotain tai joku ulos. Muistan yhden kerran uskaltaneeni hipsiä isän ja äidin viereen ja kysyneeni, saanko nukkua heidän välissään. Surullista oli, että en tuntenut siellä oloani turvalliseksi, en saanut vanhempien vieressä turvallisempaa oloa ja siksi meninkin sitten takaisin omaan sänkyyni pelkäämään.

Ihan oman kokemukseni perusteella sanoisin, että ei ole pahasta jos poika nukkuu äitinsä vieressä vielä vaikka 14-vuotiaana. Sitä vanhemman olisi minusta tervettä pyrkiä itsenäistymään äidistä. Mutta ei hellyys ja rakkaus ole pojillekaan pahasta. Kodin ulkopuolella heidän pitää olla vahvoja ja cooleja. On hyvä, jos he kotona saavat olla vielä vähän kauemmin lapsia. Oma poikani on nyt 12-vuotias, joka pitää nallestaan tiukasti kiinni nukkuessaan.

Satu

ja meillä kouluterveydenhoitaja oli huolissaan kun tytöt (silloin molemmat ala-asteella) nukkuivat monesti samassa sängyssä ... no, nyt eivät kyllä enää nuku, toinen 13 ja toinen 15 vuotias. Olin kyllä aika ihmeissäni kun terkkari soitti minulle ko. asiasta ... sanoin vaan että antaa tyttöjen nukkua yhdessä jos haluavat, tuskin ne kauaa sitä tekevät.

hihihi

Olen kattonut dokumentin jossa äiti imetti tytärtään 12 vuotiaaksi. Tuskin tuli enää maitoa mutta tyttö tykkäsi lutkuttaa.

huhhuh!

Taisi olla molemillla jonkinlainen mielenvaurio. Äidillä alunalkaen, koska mokomaan rupesi ja tyttärellä tuon imetyksen tuloksena. Lapsi-parka!

Entäs kun

...käy yhä äidin kanssa yhtäaikaa pesulla. Samoin nuoremmat sisarukset, mutta että tää vanhinkin. Hohhoijjaa.

siiiis

tarkoitatko suihkussa? Kyllä meilläkin voidaan käydä koko perhe yhtaikaa pesulle: hammaspesulle!

Ei hätää

Tossa nyt ei ole mitään kummallista. Poika on vasta 13-vuotias! Monet, varsinkin pojat, on siinä iässä vielä aivan lapsia. Ja monilla lapsilla on on sellainen turvallisuuden kaipuu vielä pitkään.

Mun veli nukkui ihan käytännön syistä johtuen 15-vuotiaaksi asti äidin vieressä. Ei ollut muuta tilaa, kun asuttiin kaksiossa, ja minä omin toisen huoneen itselleni. Veli nukkui äidin kanssa toisen huoneen levitettävällä sohvalla. Asunnon vaihto sitten muutti tilanteen. Isää ei siis perheeseemme enää silloin kuulunut.

Oma tyttäreni nukkui vieressäni 14-vuotiaaksi asti. Tosin hänellä oli omakin huone, mutta äidin viereen hän vain hipsi joka ilta, kun oli iso sänky, mihin mahtui. Sängyssä ennen nukahtamista puitiin päivän asiat. Tilanne muuttui, kun sekä äidille että tyttärelle ilmestyi poikaystävä, alettiin kumpikin kaivata omaa rauhaa....

Nyt on tyttären lapsi 17-vuotias poika, joka tulee mummilaan yökylään vähän väliä. Ja arvatkaas mitä, nukkuu mummin vieressä, niin kuin on vauvasta asti tehnyt. Mieheni (se silloinen poikaystävä) menee ihan suosiolla aina silloin takkahuoneeseen nukkumaan. On tässä odoteltu, milloin poika ilmoittaa, että meneekin vaarin kanssa sinne takkahuoneeseen yöksi, mutta eipä ole ilmoittanut. Ei ole tullut mieleenikään, että tässä olisi jotain kummallista. Toisessa mummolassa hän nukkuu kuulemma aivan samalla tavalla, mummon vieressä. Siellä ei muita olekaan, ja asuntona yksiö, joten eipä paljon vaihtoehtoja.

Yksi ystävättäreni erosi miehestään ja muutti yhdessä 24-vuotiaan poikansa kanssa pieneen asuntoon, jossa oli vain yksi makuuhuone. Siellä he nukkuivat samassa parisängyssä, ihan käytännön syistä. Helpompaa se oli kuin raahata joka yö patja ja peitteet olohuoneen lattialle. Poika, ammatiltaan poliisi, oli kyllä poikkeuksellisen rento ja huumorintajuinen kaveri, ei kaihtanut työpaikallaankaan sanoa, että nukkui yöt mamman vieressä. No, ei hirveitä aikoja kuitenkaan, muuttihan hän omaan asuntoonsa sittemmin.

Ei näitä asioita voi tarkastella vain yhdeltä kannalta. Jotkut lapset säilyy pitempään "lapsina" ja jotenkin viattomina kaiken tällaisen suhteen. En ole ikinä kuullut, että tällainen jatkuisi iän kaiken. Jossain vaiheessa lapsi itse kuitenkin tahtoo jo sen oman tilan. Esim. tämä tyttäreni 17-vuotias poika on vielä hyvinkin lapsenomainen, vaikka onkin teini-ikäinen kaikkine siihen kuuluvine ominaisuuksineen. Odotellaan vain rauhassa, mikään kiire ei ole, ja varsinkin mummolassa poika saa vielä viettää niitä viimeisiä lapsuuden hetkiään, kotona hän käyttäytyy jo eri tavalla, olen tullut huomanneeksi. Tässä vaiheessa lapsuus ja aikuisuus jotenkin vielä lyövät toisiaan korvalle. Mutta mummilassa luetaan vielä iltarukous, ja ihan viimeiseksi Psalmi. Jos sen aikoo laiminlyödä, poika kyllä mörähtää, että "sun salmis jäi!"

Tuli muuten mieleeni ihan tässä ja nyt - ikinä ennen en ole tullut ajatelleeksikaan! - että minähän nukuin vielä 17-18 -vuotiaana itsekin mummolassa yötä ollessani aina mummon vieressä. Mummolla oli sivustavedettävä puusänky ja olkipatja. Siinähän me aina yhdessä olkipatjalla "kahistiin." Mummo luki aina viimeiseksi Päivän sanan. Voi muistoja!

Joten älkää ottako turhia huolia. Kaik lutviutuup. Ja nyt nukkumaan, ihan yksin tällä kertaa. Mieskin on Lapissa, joten ei ole kukaan komennellut muoria unten maille. Hyvää yötä kaikille!

Sande

Ap:ltä kysyisin, että kuka oikeastaan olet? Mikä suhde sulla on tähän perheeseen, kun noin voimakkaasti reagoit? Saanko arvata, olet äidin uusi kumppani.

Sua potuttaa se, että naisella on poika, ja heillä lämmin keskinäinen suhde. Poika on sun mielestäsi pelkkä este teidän suhteelle, ja siksi haluaisit raivata sen muihin maisemiin.

Valitetavasti sun tilanteesi on huono. Et voi tuhota äidin ja pojan suhdetta ilman, että tuhoat myös oman suhteesi. Oikeastaan sun ei kuuluisi olla siinä välissä häilämässä ollenkaan. Olet mustasukkainen naisesi lapselle, mutta et voi sitä tietenkään suoraan myöntää, ja niinpä sun täytyy vain haukkua tätä lasta ja väittää äidin ja pojan suhdetta epänormaaliksi. Se EI ole epänormaali.

13-vuotiaat voi näyttää veteliltä ja laiskoilta, se on yksi ikään liittyvä piirre, mutta pojan on tämäkin vaihe läpi käytävä. Seurustelin itse joskus nuorempana sellaisen miehen kanssa, joka oli ennen minua ollut monta vuotta itseään vanhemman naisen kanssa, ja tällä naisella oli myös kasvava poikalapsi. Vaikka muuten en tähän mieheen erityisemmin innostunutkaan, niin siitä hänelle pinnat annoin, kun hän kertoi vieläkin kaipaavansa sitä poikaa ja kantavansa tästä ihan aidosti huolta. Hän sanoi, että koska oli itsekin vielä niin nuori, niin hyvin oli muistissa ne omat poikavuodet, ja pystyi hyvin samaistumaan tuonikäisen pojan ajatusmaailmaan. Se auttoi monissa vaikeissakin tilanteissa.

Tämä oli mun arvaukseni siitä, millainen suhde sulla tähän tilanteeseen on. Jos olet joku muu ihminen, vaikkapa naapurin täti, niin ihmettelen suuresti närkästystäsi. Tai sitten olet anoppi, joka vihaa miniäänsä. Joka tapauksessa, asia ei sinulle kuulu.

vai niinkö

No huhhuh! Jos vaikka näin olisikin, että siis ap on naisen miesystävä niin kyllä sinne naisen sänkyyn kuuluu se miesystävä eikä lapsi!
Eri asia jos lapsi on 5v ja sairas, silloin ymmärtää että lapsi kaipaa läheisyyttä yölläkin, mutta tuon ikäisen kuuluu kyllä mielestäni jo sen verran itsenäistyä ja myös kunnioittaa vanhempiensa yksityisyyttä ja intiimiyttä niin että antaa heidän pitää oman sänkynsä.
Ja varsinkin jos on kyse "isäpuolesta" niin hänellä pitää myös olla oma paikkansa huushollista - edes se sänky!!

mutta epäilenkin....

...asian olevan niin, että miesystävä ei asu tämän naisen ja pojan luona. Jos asuisi, asia olisikin varmasti niin, että poika olisi eri huoneessa.

En oikein muuta keksi, miksi ketään tällainen ärsyttäisi, ellei siinä olisi jotenkin omaa tilannetta mukana. Ap tietää pojan hänen poissa ollessaan nukkuvan äidin vieressä, ja se ärsyttää häntä. Koska tuntee mustasukkaisuutta.

Vedenneito

En nyt jaksaisi olla tuosta niin huolissani. Itse kävin isäni kanssa suihkussa noin 12-vuotiaaksi, kunnes sitten 13-vuotiaana tein jyrkän päätöksen, että en halua enää nähdä isääni alasti. Ja tämä päätös on pitänyt! ;)

Miina

No mitä sitten vaikka käyvätkin kaikki samaan aikaan pesulla? Eiköhän Suomesta löydy useampikin perhe jossa kaikki perheenjäsenet käyvät samaan aikaan pesulla?
Ja tosiaan, millä pesulla? Hammaspesulla vai ihan saunassa pesulla?
Hoh hoh hoijaa.

.................

Minkä ikäinen poika?
Oma poikani on 12, täyttää 13 tänä vuonna. Joskus illalla pomppaa sänkyyni halimaan ja pusimaan sekä juttelemaan ja nauramaan. Pojasta ihan huomaa joskus, että nyt on halipula. Meillä muutenkin halitaan ja suukotellaan usein myös isompien lasten kesken. Usein 10-vuotias siskokin on siinä, koska tyttö on lähes tähän asti nukkunut kanssani. Joskus vitsailemme, että kohta poika ei enää halua halia kun murkkuikä saapuu.
Saunassa emme enää käy yhdessä, se on suurin piirtein tänä talvena loppunut.
Mielestäni meillä on mukavat, luontevat välit.

.............

Ja jos miesystäväni on meillä, lapset nukkuvat omassa sängyssä. Samalla lailla toki silloinkin voidaan pelleillä ja jutella sängyssäni ennen nukkumaan menoa.
Mummolassa lapset ovat lähes tähän asti saattaneet nukkua mummon kanssa, myös poika.

MammasBoy

Tarkoitakto??

Poika herättää äitinsä aamupanolle - Ilmaisia Porno Videoita - hcporntube.com