Amalia

Ensimmäinen raskauteni oli valtavan vaikea. Kärsin vakavasta pahoinvoinnista, eteisistukasta ja lopulta vielä hepatogestoosista. Pienokaisemme syntyi sektiolla 37+5, nyt ikää 1 v 4kk. Mistä löytyisi rohkeutta yrittää toista??? Kokemuksia???

Lentiäinen

Saman asian kanssa painiskelen minäkin! Toista lasta haluaisin, mutta ei sujunut minullakaan raskaus ihan mallikelpoisesti. Ikääkin alkaa jo olla (30v.). Meillä vesseli täyttää syksyllä 3v., mutta ei ole vieläkään unohtunut tuo karmea raskausaika.

Sitten on vielä ne muiden nasevat kommentit, ""ei se toinen raskaus välttämättä oo samanlainen"". Hyväähän he tarkoittavat, ja tottahan se on! Mutta ei tekisi mieli koittaa, että onko, vai ei :/.

Olen paljon lueskellut näitä sivuja, mutta en vielä koskaan ""tavannut"" kohtalotoveriani. Sinä olet ensimmäinen jonka kuullut potevan samaa vaivaa. Vauvahaaveilua tämäkin!

Niin, mistä löytyisi rohkeutta yrittää toista???
Jos sinulle on jo selvinnyt, niin valaise minuakin:)

Amalia

Kiitos vastauksestasi, ehdin jo luulla ettei minulla ole kohtalotovereita täällä ""täydellisten odottajien"" maailmassa. Tänään taas keskusteltiin vauvahaaveista mieheni kanssa, mutta eipä olla päästy asiassa sen pidemmälle. Tuntuu kurjalta, jos esikoinen joutuu kasvamaan yksin sen takia, ettei itse usko kestävänsä toista raskausaikaa. Ajattelin mennä syksymmällä lääkärille, joka hoisi minua raskausaikanani ja kysyä häneltä olisiko ajatus toisesta lapsesta aivan korni... Tuskin sekään ""ongelmaa"" ratkaisee, mutta saattaisi kallistaa ajatuksia suuntaan tai toiseen...

Lentiäinen

Joo, puhuttu on mekin aiheesta mieheni kanssa, ja ajatus vauvasta saa aina minut hymyilemään, kunnes.... taas muistan tuon raskausajan. Siinä sitä taas ollaan, umpikujassa:( Jos joku minulle osaisi etukäteen kertoa, että toinen raskauteni olisi lähellekään yhtä vaikea, niin en takuulla ryhtyisi ""leikkiin"". Mutta ainahan se käy mielessä, että toinen raskaus voisi sujua helpommin, mene ja tiedä? Jotain ongelmaa tulisi aivan varmasti.(minäkö pessimisti?)

Meillä nyt tilanne se, että mepäs ollaan puuhasteltu luomusti alkukierrossa, ajatellen ""varmoja päiviä""ja sitä, ettei se ""vahinko"" kai olisi kovin suuri vahino:)) Nyt tietysti sitten olen ""kehitellyt itselleni kaiken maailman raskausoireet=) Totta puhuakseni toivon, että olisin raskaana. (ja samalla pelkään olevani raskaana) Ei tarvitsisi enää pähkäillä ja jaaritella!!! No se selvinnee vielä tämän kuun aikana heh...