al

Onko kellään tallaista tilannetta.

Eli olen siis jo aikuinen ihminen, 22 vuotta, avomies 26. Olemme päättäneet yrittää saada lapsen, ja olemme itse erittäin innoissamme asiasta. MUTTA... Meitä melkein loukkaa se, kun kummankin vanhemmat puhuvat koko ajan siitä kuinka meidänkin pitäisi vielä aikuistua ja tehdä kaikkea kahdestaan ja ennenkaikkea mun pitäisi käydä koulu loppuun ennen mitään lapsia. He eivät siis tiedä että edes yritämme lasta! Näin he ovat sanoneet kun joskus on vaan tullut puhetta lapsista.

Asia ei tietenkään heille kuulu ja tiedät että rakastaisivat sitä lasta, mutta ahdistaa etukäteen jos minun pitää niin sanotusti ""todistella""olevani hyvä äiti. Pelkään että aina kun menee hermo tai on tiukkaa rahan kanssa tms. niin tulee sanomista tyyliin: ""niin mehän sanoimme että lapsi ei ole aina helppo ja vaatii työtä ja rahaa. Nyt kun lapsi on niin pitäähän se hoitaa...""

Tiedän kavereitani, jotka ovat saaneet nuorena lapsen niin on ollut juuri tuollaista. Ikäänkuin ei saisi väsyä jos tytär on vanhempien mielestä ollut liian nuori tms. äidiksi.

Saikohan kukaan selvää.... Pieni murhehan tuo on mutta ärsyttää silti.

Äippä82

No meillä ei tilanne nyt ihan samanlainen ollut, mutta olen 23 ja mies 25 poika nyt 9kk ja toinen haaveissa.

Ehdin juuri valmistua koulusta ja poika syntyi sitten syksyllä. Meidän molempien vanhemmat olivat kyllä täysillä mukana jo odotusaikana, mummit oikein höyrysivät. Vaikka monesti kyllä puheissä vilahti toimeentulo, en antanut sen häiritä. Kyllähän itsekkin tiesin, etten mitään suuria summia äippärahaa tule samaan, mutta hyvin on pärjätty. Nyt jään hoitovapaalle ja saan enemmän rahaa kuin äippälomalla (hassua).

Kyllä sitä yhteistä tekemistä ja näkemistä on, mutta lapsihan on myös sitä. On aivan ihanaa joka päivä nähdä oman pikkuisen kehittyvän ja aamulla ensimmäisenä saada aurinkoinen vauvan hymyhuomen.

Toki vanhemmat ovat huolissaan, mutta odotuksen myötä he tulevat kasvamaan ajatukseen, samoin kuin sinä äitiyteen.
Rohkeasti vain yrittämään =)