stressaaja

Voi kertokaapa ihan oikeasti,vaikuttaako stressi PALJON raskaaksi tulemiseen??? Onko jotain lääketieteellistä pohjaa? Vai onko se kuitenkin jo melkeimpä raskautta ehkäisevää?

Miiru

Monesti ihmiset ovat sanoneet raskautuneensa, kun ovat lähes unohtaneet vauvahaaveensa ja ryhtyneet puuhastelemaan muuta tai muuten saaneet elämänlaatunsa paremmaksi.

Eipä kai stressiä oikein voi käyttää ns. luotettavana ehkäisykeinona, mutta uskoisin stressin olevan ainakin osasyynä toteutumattomiin vauvahaaveisiin.

halu

sen verran että vauvanyrittämisstressi nimenomaan on omiaan ""ehkäisemään"" raskautumista, siis negatiivisessa mielessä. Kun oikein yrittäää ja yrittää, mittailee lämpöjä ja yrittää tähdä mahdollisimman monta yhdyntää tiettyyn ajankohtaan ni kyllä siinä keho laittaa vastaan ts. ei tule enää kuunneltua niitä kehon omia viestejä vaan tuijotettua kalenteriin että tänään PITÄIS ja sitten väkipakolla PITÄÄ vaikka toisella olis just tosi huono päivä jne. Mun mielestä kaikkein paras kehon oma viesti raskaaksi tulemisen oikeasta ajoituksesta on halut....siis että rohkeasti jättäydytään luonnon armoille ja touhaillaan just ja VAIN silloin kun molempia oikeasti haluttaa. Meillä meni stressin puolelle tuo yrittäminen ja kaikkien todennäköisyyksien mukaan meidän olis pitäny kyllä tulla raskaaksi kun kaikki lämpöjutut, kierron puolivälit, ovislimat ja testit tehtiin vaan eipä napannu. Lopulta kun molemmat kyllästyi koko hommaan ja otettiin aikalisä. Siis sovittiine että nyt ei ""yritetä ollenkaan sinne ja sinne saakka"" että sitten katotaan tilanne uudelleen ni kappas, ekalla kierrolla tärppäs. Just aivan ihme kohtaan kierrossa ja vain yhden kerran oltiin sinä aikana...hm. Saitkohan tästä mitään selvää. Siis että kaikkien kalenteriintuijottamisen ja mittailujen keskellä unohtuu se tärkein, luonnon omat keinot hedelmöittää ihminen, eli HALU.

Milla

Samaa mieltä olen kuin edelliset; eli kyllä vaikuttaa.

...

Mäkin haluaisin unohtaa koko homman, mut ei onnistu mun kohdalla = ( . Joudun napsimaan teroja ja aina on laskeskeltava päivä milloin ne pitää aloittaa ja lopettaa, yhyy. Unohda siinä sitten !

Vierailija

Ok. Siis niillä, joilla ei ole tärpännyt vielä- syytelkäähän itseänne. Oma vika. Se stressi. Niinkö?
Kertokaahan seikkaperäisesti miten tästä huolesta irrottaudutaan. SE olisi rakentavampaa.

Siksi toisekseen irrottautuminen on ehkä helpompaa erilaisissa olosuhteissa - ikä, terveydentila jne.

komppis

varmaan 9 kuukautta yrityksemme oli stressitöntä. En edes vilkaissut kalenteriin ja rakasteltiin kun siltä tuntui. Ajatus oli että tärppää kun tärppää. Kun melkein vuosi oltiin oltu ihan hissukseen ja huolestumatta iski paniikki. mikä vikana?
Soitto lääkäriin ja tutkimuksiin meno. Luulin kaiken olevan ihan ok, menkat säännölliset eikä edes kivuliaat tai muuta poikkeavaa. Muttei kaikki ollutkaan ok. Nyt alkaa hoitorumba ja todellinen raskautumisSTRESSI.

Eli pointtini on, ettei se stressaaminen tai stressaamattomuus ole avainasia raskautumiselle. Se on pienin ongelma näissä jutuissa. Ainoa ero minusta tuossa on että kun ei stressaa niin aika kuluu nopeampaa eikä sitä tarvitse ajatella joka hetki.

Dee

Syitähän on monia jos ei nappaa, mutta mulla ainakin kävi niin ettei erittäin stressitäytteisen vuoden aikana tärpännyt (en loppuajasta edes laskeskellut päiviä enkä mitään), mutta heti kun alkoi kunnon kesäloma niin tärppi kävi. Minä ainakin uskon että jos kroppa on kovilla stressin takia, ei sillä riitä välttämättä energiaa ottaa vastaan uutta elämän alkua.

halut

ei kai toiselle oikein voi neuvoa miten olla stressaamatta, ei ne neuvoat ainakaan mulle auttanu vaikka sanottiin että älä ajattele asiaa, eihän sitä pystyny olemaan ajattelematta, vasta sitten kun siis tuli se ""mittatäyteen"" koko hommasta eikä edes halunnu hetkeen ajatella asiaa...näin meillä siis.