mari1978

Hei kaikille.

Eilisessä ultrassa oli kaikki hyvin.Pikkunen oli kasvanut viikkojen mukaisesti ja voi hyvin.Np-turvotusta ei löytynyt.Pikkusen pelotti mennä tuonne kun reilun viikon verran oli mahakipuja ja pelotti keskenmeno.Lääkäri totesi vaan niitten olevan kohdun kasvusta johtuvia.Ja nyt siis ollaan jo "turvallisilla" viikoilla,tänään 12+2.

Käsitinkös mä nyt Inkku ihan oikein että teille olisi uusi vauva tulossa?

Tiuhti ja Viuhti

Kylläpä onnittelut tuntui ihanalle ja ihmeelliselle! Muualtahan niitä ei vielä saakaan, kun näistä anonyymeistä ympyröistä, sillä emme vielä pitkään aikaan kerro asiasta sukulaisille ja tuttaville. Missä vaiheessa te uskaltauduitte julkistamaan asian?

Eilen alkoi kyllä jo näyttää sille, että kuvotus alkaa tekemään tuloaan, eli jos tilanne äityy oksenteluksi, raskaus saattaa taas väkisinkin tulla ilmi ennen kuin haluaisimmekaan... Mutta toivotaan nyt, että saisin tällä kertaa kärsiä korkeintaan "ihan tavallisesta raskauspahoinvoinnista". Rypäleraskaudessa kun se oli jotain normaali potenssiin miljoona. Painoin tuolloin ennen raskautta 54kg, mutta kolmannen raskauskuukauden lopussa paino oli pudonnut monta kiloa. Tippa oli käytännössä ainoa ravinnonlähteeni.

Inkku-64 totesitkin, että uusi raskautesi oli kuin oppikirjasta. Olisi kiva kuulla, jos haluatte kertoa, että mitä erilaista normaaliraskaudessa on ollut verrattuna mola-raskauteen.

Ja kyllä, se viides kiertohan se sitten oli. Uskon vakaasti, että kolme elämänmuutosta helpotti raskaaksi tuloa: stressin vähentäminen, liikunnan lisääminen ja lääkärin suosituksesta muutaman lisäkilon ottaminen.

Neuvolalääkärimme laittoi minulle eilen lähetteen keskussairaalan äitiyspolille varhaisraskauden ultraan. Verikokeisiin ei ole kuulemma tässä vaiheessa syytä mennä, sillä molassakaan hCG-arvoni eivät koskaan olleet epänormaalin korkeat. Maanantaina varaan ajan neuvolaan terveydenhoitajalle ja siitä muutaman viikon kuluttua on ensimmäinen neuvolalääkärin aika.

Nyt taidan lähteä ulos nauttimaan lämpimästä päivästä, jossa on jo ihana syksyn tuntu!

Tiuhti ja Viuhti

Me olemmekin tänään ihan samaan aikaan eetterissä :) Ihana kuulla, että np-ultrastakin on pelkkiä hyvä kuulumisia! Varmasti helpottunut olo, kun on ultrankin perusteella "lupa" uskaltautua luottamaan loppuraskauden jatkuvan yhtä hyvin kuin tähän asti. Upea juttu -12+2 on jo, ihan kuten sanoit, turvalliset kuukaudet.

Luin uudestaan ja uudestaan Inkku-64:n viestin, ja olisi aikamoinen houkutus kommentoida asiaa, mutta taidanpin kerrankin hillitä itseni ja antaa Inkun itsensä vastata arveluusi :)

Inkku-64

Marilla jo "maagiset" 12 viikko jo takana ja np-ultrakin. Hienoa!!!

Meillä siis se "uusi raskaus" tarkoitti rypäleraskauden jälkeistä raskausta, jonka "tuotos" on jo 10 kuukauden ikäinen poika :-D En siis ole kolmatta kertaa raskaana, vaikka ehkä niin toivoisinkin. Mutta olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni, jos ei lisää lapsia enää suoda.

Rypäleraskauteni oli kovin vähäoireinen, paitsi että 8:lla viikolla oli vähän tiputtelua ja silloin meninkin ekaan ultraan. Silloin ei löydetty sykettä, mutta parin viikon päästä löytyi ja luulimme oviksen olleen vähän myöhemmin. Mola todettiin sitten 12:lla viikolla ja hcg oli muistaakseni 64 000. Siltikään en ollut mitenkään erityisen pahoinvoiva.

"Oikeassa" raskaudessani palelin ja rinnat olivat tajuttoman kipeät viikon ennen menkkojen myöhästymistä. Minkäänlaista tiputtelua ei ollut ja voin jonkun verran pahoin, mutten mitenkään tajuttomasti. Molan raskaustesti oli erittäin haalea plussa samaan aikaan kuin toisen raskauden testi oli tavattoman vahva. Tässä eroja mitä nyt nopeasti tulee mieleeni.

mari1978

mä taidan olla täällä pikkasen vauvahuumassa:)Kyllä mä tuota sun viestiä sitten ajatuksella uudelleen luin ja tajusin.

Noista rypäleraskauden oireista,mulla oli aika kovaakin mahakipua mutta ei vuotoja.Ja pahoinvointi oli tosi voimakasta.Mulla nuo alkuarvot olivat silloin kun tuo todettiin niin yli 340 000.Raskaustesti oli kyllä aika vahva plussa.Tässä raskaudessa viiva ei ollut niin vahva.

Elina76

Voi että olen onnellinen sinun puolestasi. Ja sain itsekin taas lisää uskoa tulevaisuuteen. Uskon, että kaikki menee sinulla ja Marilla nyt hyvin. Enpä muista, että olisin yhtäkään sellaista kommenttia netistä lukenut, että mola olisi uusinut toisellakin kertaa. Niinpä voitte molemmat olla aika luottavaisin mielin.

Minullakaan ei enää ole kovin pitkään karenssia jäljellä. Jotenkin näin loppua kohden aika menee taas hitaammin, kun tietää, ettei ole enää paljon jäljellä. Toivotaan, ettei sit tarvi montaa kuukautta yrittää.

Tullero

Hui, jopas tällä palstalla on käynyt kuhina sitten viime vierailuni - ja syystäkin! Onnea Tiuhti ja Viuhti! Olipas ihana lukea plussauutiset!! Tuntuu niin hyvältä plussanneiden puolesta, kun yhdessä on täällä jaettu karenssiajan "tuskaa" ja nyt tilanne onkin kääntynyt parhain päin! Hyvä, että lääkärivastaanotto on pian - se on kuitenkin tärkeää mielenrauhan kannalta. Varmasti kun ensimmäiset ratkaisevat viikot ovat ohi, voi täysin sydämin heittäytyä odottajan rooliin!

Ihanaa myös Mari, että eka np-ultra oli kunnossa! Se oli varmasti tärkeä tieto ja kivi vierähtää harteilta, kun on kunnolla saanut vahvistuksen, että tilanne on kunnossa.

Elina, karenssiajan loppu tosiaan tuntuu etenevän hitaasti, mutta usko pois, kyllä se maali sieltä vielä tulee eteen. Ja se on mahtava tunne, kun saa luvan taas aloittaa yrityksen! Ja meidänkin joukossa on jo kolme esimerkkiä (Inkku, Mari ja T&V), että raskaus molan jälkeen onnistuu melko pian!

Oi että, tulinpas hyvälle tuulelle teidän viesteistä! :) Minulle ei kuulu mitään ihmeellistä. Plussatuloksia odottelen, mutta plääh, kun ei ole vielä tärpännyt...

Tiuhi ja Viuhti

Heippa,

Taas on kuulumisia kerrottavana -eikä kovin hyviä sellaisia, valitettavasti...

Naistentautien ylilääkärin ohjeen mukaisesti neuvolalääkäri laittoi keskussairaalaan lähetteen varhaisraskauden ultraan. Keskussairaalan äitiyspoli ei kuitenkaan suostu antamaan aikaa ennen lokakuun puoliväliä!!! Se on ihan ihme pulju, en ole kuullut siitä tutuiltakaan mitenkään järin mairittelevia kertomuksia. Oma kokemuksenihan tulee myös sieltä molan ajoilta, kun ambulanssilla minut sinne kiidätettiin; en ole koskaan saanut lääkäriltä niin huonoa kohtelua kuin tuolloin siellä äitiyspolilla. Täytyy varmaan olla kylässä jossain lasketun ajan aikaan, jotta saisi synnyttää toisessa sairaalassa... Mutta siis, varasimme varhaisraskauden ultraan ajan yksityiselle.

Kiitos kaikille onnitteluista ja myötäelämisestä ilossani. Nyt vaan valitettavasti näyttääpi sille, että ilo muuttuu TÄLLÄKIN KERTAA suruksi. Aamulla alkoi verivuoto, joten kesken taitaa mennä. :(

Neuvolalääkärin puhelua tässä odottelen, yksityisille kun ei minnekään saa koti- eikä naapurikunnassa aikaa ennen ensi keskiviikkoa. Ehkä pääsen päivystyksen kautta. Tuntuu, että jos raskaus menee kesken, siitä pitäisi saada joku näyte, joka tutkittaisiin molan varalta. Tulen tietenkin kertomaan kuinka kävi.

Inkku-64

Voi että on rankkaa teillä, Tiuhti ja Viuhti. Toivottavasti kyseessä on vain väärä hälytys. Kovin monilla on vuotoa, vaikkei keskenmenoa tulisikaan, mutta koskaanhan sitä ei voi tietää. Jaksamisia lähetellen ja lämpimästi ajatellen

Inkku

Tullero

Ei voi olla totta! On ihan epätodellinen olo, että miksi tällaista pitää tapahtua. :( Teilläkin on ollut jo ihan tarpeeksi vastoinkäymisiä, ettei enää tarvitsisi tulla yhtään lisää. Inkun tavoin toivon sydämestäni, että vuoto on harmitonta. Voimia teille, olen hengessä mukana! Palaa kertomaan kuulumiset, kun jaksat.

Tiuhti ja Viuhti

Heippa,

Eilen aamulla alkanut vuoto muuttu yhtä runsaiksi kuin kuukautiset, ja menkkakivut oli aikamoiset. Pääsin tänään ihanan tk-lääkärimme kautta kaupunginsairaalaan erikoislääkärille. Hän otti minut vastaan ylimääräisenä potilaana ja vietti kanssani yli puoli tuntia! Lääkäri oli hyvin empaattinen ja perusteellinen. Jäi tosi hyvä mieli käynnistä, vaikka aihe olikin kurjaakin kurjempi.

Ultraten näkyi, että kohdussa ei ollut alkiota ja kohtu oli vuotanut tyhjäksi verestä. Niinpä siis vuotokin loppui tänään. Hyytymiä ei ollut tullut kuin joku pieni, ei "pussia", joten en ollut saanut itse otettua mitään talteen tutkimuksia varten. Lääkäri sitten otti kohdusta näytteen patologille (sattui muuten aivan hirveästi, kohdunsuukin kun oli vain vähän auki). Tulokset tulee kahden viikon kuluttua ja tietysti toivon tosi kovasti, ettei mola-solukkoa löytyisi. Sitten menin labraan kvantitatiivisen S-hCG:n määritykseen. Uusi arvo katsotaan neljän päivän kuluttua.

Lääkäriä huoletti, että eikai voi olla kohdunulkoinen raskaus, kun vuotoa oli tullut niinkin vähän ja kohtu oli nyt ihan tyhjä. Jos neljän päivän kuluttua S-hCG on laskenut, eikä sitä ennen tule hartiapistoa tms., ku-pelon voi unohtaa.

Itse olen hyvin luottavainen, että tämä oli nyt ihan tavallinen keskenmeno. Oli tosi helpottavaa kuulla, että kohtu oli samantien tyhjentynyt kokonaan -en todellakaan halua enää yhtään kaavintaa elämäni aikana. Muutenkin mieli on ihmeen koostunut, mutta voihan se suru tulla viiveellä. Ajattelen vain koko ajan, että onneksi meni kesken nyt eikä myöhemmin, ja ainakin sain todisteen, että voin vielä tulla raskaaksi. Miehellä tämä vaikuttaa olevan nyt rankempaa kuin itselleni. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että muutama päivä sitten pahaenteinen aavistus hiipi mieleeni, kun melkein kaikki raskausoireet katosi, eli olin ihan vähän valmistautunut keskenmenoon.

Uuteen yritykseen saa ryhtyä yksien kuukautisten jälkeen, mutta näinköhän sitä malttaa odottaa... Lääkärikin kun oli sitä mieltä, että kun km:n alkaessa oli vasta rv 5+5, ei kohtu ole vielä ollut kovin kovilla eikä siksi tarvitse kauheasti palautumisaikaa.

Toivottavasti teillä muilla on parempi onni sitten, kun raskaustesti näyttää plussaa!

Kiitos, Tullero ja Inkku, myötäelämisestä!

Elina76

Voi että olen pahoillani puolestasi. Ei oikein tiedä, mitä sanoisi. Tunteet vaihtelevat surusta vihaan. Kyllä elämä voi olla epäreilua joillekin. Eilen luin viestisi, mutta en ehtinyt kirjoittamaan mitään. Koko illan sitten ajattelin sinua ja tuota tapausta ja toivoin, että olisi EDES normaali keskenmeno, ettei karenssia tulisi. Hyvä homma (sikäli kuin tässä mitään hyvää on), jos se nyt olisi "vaan" sitä. Itse en pitänyt sitä minään, kun luulin eka, että mulla on vaan keskenmeno silloin kun olikin mola. Ajattelin vaan, että tiedänpä ainakin, että tulen raskaaksi ja aina voi yrittää uutta eikä pari kuukautta ole pitkä aika. No karenssista tulikin sitten paljon pitempi. Jos tuo sinun verenvuotosi on tavallinen keskenmeno ja saatte yrittää pian uudestaan, niin silloin ehkä tärppää nopeampaa. Kun eikös se raskaus aina vähän altista seuraavalle raskaudelle (että tulee helpommin raskaaksi päättyneen raskauden jälkeen). Tietysti olet murtunut tämän raskauden päättymisestä eikä uusi raskaus ole sama asia kuin tämä etkä ehkä jaksa sitä heti edes suunnitella. Mutta ehkä sitten pian. Halit ja jaksamista. Olet ajatuksissani.

Inkku-64

Nyt on tärkeintä Tiuhti ja Viuhti, että olette päässeet asiantuntevaan hoitoon. Ja tietysti se, että hcg laskee nopeasti ja varmaan niin tekeekin. Ja tosiaan positiivisena puolena on tuo, että kuitenkin raskauduit noinkin nopeasti. Muuta hyvää km:stä on vaikea löytää, sillä raskasta se on koko perheelle. Meilläkään miehelle ei tullut edes mieleen ekassa raskaudessa, että on olemassakaan keskenmenoa. Toiseen sitten suhtautuikin eri tavalla, koska näki miten paljon mola satutti minua fyysisesti ja henkisesti. Näin varmasti on teilläkin, että oman surunsa lisäksi, hän suree sinun puolestasi. Jaksamista edelleen ja tule kertomaan kuulumisia.

Tullero

Voi itku - vuoto oli sittenkin merkki keskenmenosta. Elättelin toivoa koko ajan, että se olisi harmitonta. Ei teitä kyllä helpolla päästetä. Jospa teidän kohdalla sanonta "kolmas kerta toden sanoo" pitääkin paikkansa! Toivotaan niin! Yhdyn täysin Elinan ja Inkun ajatuksiin. Tärkeintä on, että olet päässyt asiantuntevaan hoitoon ja kuitenkin raskaus voi tärpätä piankin nyt kun olet saanut todisteen, että raskaus kohdallasi on mahdollista ja kehosi on raskauden jälkeisessä tilassa!

Paljon, paljon voimia teille!

Kotihiiri1

Voi Tiuhti ja Viuhti! Aloitin viestien lukemisen edelliseltä sivulta, koska en ole käynyt täällä pitkään aikaan. Itku tuli heti kuin luin raskausuutiset, niin onnellinen olin puolestanne. Ja seuraavalla sivulla tuli taas itku, kun toivottu ja odotettu raskaus päättyi keskenmenoon.

Miksi ihmeessä meitä pitää joskus koetella näin paljon ja rankalla kädellä? Kyllä mielestäni jokainen tällä palstalla on saanut kärsiä jo ihan tarpeeksi. Mutta, kunpa itse voisikin päättää näistäkin asioista. Joku muu me päättää jossain muualla.

En osaa muuta sanoa, kuin olen todella pahoillanne puolestanne! Toivon, että kyse on normaalista keskenmenosta ja saatte kuvan jatkaa pian yrittämistä. Ja erityisesti toivon, että yritys ja vastoinkäymiset saavat onnellisen lopun.

Tiuhti ja Viuhti

Hei kaikki ihanat palstaystäväni!

Suurkiitos teille myötäelämisestä! Olen saanut paljon lohtua kirjoituksistanne, ihan aidosti olen.

Elämä täällä on palautunut uomiinsa, olemme taas lähtöpisteessä. Tai itse asiassa sen alla: ensimmäistä raskautta toivoessa olimme ruudussa 0, mutta sen paljastuessa molaksi, siirryimme ruutuun -10. Nyt, kun raskautuminen onnistui, en uskaltanut nousta kovinkaan paljoa, ehkä tuonne miinus kahteen, sillä pelko oli niin voimakkaasti läsnä. Ja kun se meni kuin menikin kesken, putosimme ruutuun -13. Täältäpä sitä onkin tarpominen, ennen kuin ollaan onnellisesti raskaudesta nauttimassa. Toivoa emme ole menettäneet, vaan uskomme, että vielä jonain päivänä... Sitä en kyllä uskalla edes ajatella, että on jo kolmas vuosi, kun vauva olisi enemmän kuin tervetullut.

Ensimmäisenä vuotopäivänä soitin ympäri ämpäri maakuntaa, kun yritin päästä ultraan. Historia huomioiden minusta oli tärkeää, että kohdusta saisi ennen sen täydellistä tyhjenemistä näytteen, jotta mola voitaisiin sulkea pois. Neuvolalääkäri kehotti menemään yöllä päivystykseen, jos kipu yltyy kovaksi, mutta muussa tapauksessa hän yrittäisi saada seuraavana päivänä ajan kaupunginsairaalan erikoislääkärille. Seuraavana päivänä pääsinkin ylimääräisenä potilaana gynegologin luo. Ultrassa paljastui täysin tyhjentynyt kohtu, jonka seinämästä otettiin näyte patologille. Lääkäri oli tosi ihana, antoi minulle empatiaa ja aikaansa tosi kauan. Laboratorio oli jo kiinni, mutta gynegologi järjesti minut sinne. Neljän päivän kuluttua kävin seurantakokeessa.

Uutiset ovat olleet tosi hyvät: kohtu tyhjeni itsestään -ei tarvetta kaavintaan tai lääkkeelliseen keskeytykseen. Kipua ei ollut mitenkään tolkuttomasti -olisin varmasti pärjännyt ilman lääkettäkin, mutta otin hevoskuurin särkylääkettä vain siksi, että siinä tilanteessa ei huvittanut kärvistellä edes pienessä kivussa, vaan halusin homman ohi mahdollisimman vähällä kärsimyksellä. S-hCG oli negatiivinen (4) jo ultrauspäivänä ja neljän päivän kuluttua alle kaksi. Ei tarvetta pidempään kontrolliin.

Patologin tulos ei ole vielä tullut, mutta ei sieltä varmastikaan ole odotettavissa huonoja uutisia, kun S-hCG laski noin esimerkillisesti. Tämä oli "vain" ihan tavallinen keskenmeno.

Henkisesti olen yllättävän hyvinvoiva. Suru ei ole ollut missään vaiheessa päällimmäinen tunne: olen ollut hirvittävän pettynyt, mutta ehdottomasti vahvimpana on helpotus. Pelkäsin kuollakseni, että joudun taas kaavintaan tai että mola uusii. Olen sanoinkuvaamattoman helpottunut, että tämä oli "vain" tavallinen keskenmeno, luonnon laki, eikä mikään rr-mutaatio. Ja tällä kertaa kaikki päättyi aikaisilla viikolla.

Näin tämä elämä heittelee. Tänään lehdessä luki, että joku nuori äiti oli ravistellut vakavasti kahden kuukauden ikäistä vauvaa. Se huutakoon hep, jolle kuulostaa tutulle: Sellaisetkin, joiden ei pitäisi lasta saada, saavat lapsen, miksen minä sitten; Jos minä vaan voisin tulla raskaaksi ja saada lapsen, niin hoitaisin sitä niiiiiiiin hyvin. HEP!

Syyssadetta sielussa,
Tiuhti ja Viuhti

Inkku-64

Kiva, että jaksoit kirjoittaa tänne, Tiuhti & Viuhti. Ja vielä kivempi oli kuulla, että asiat ovat nyt niin hyvin kuin oikeastaan tässä karmeassa tilanteessa voi olla. Eli molalla ei ole tämän keskenmenon kanssa mitään tekemistä. Tosin eihän sitä ole olemassa mitään "helppoja" keskenmenoja, joten raskasta varmasti on. Tuo tuntemuksesi-13 tilanteesta on hyvin kuvaava. Mutta varmasti olette jo hieman päässet siitä ylöspäin, sillä yrityshän voi alkaa vaikka heti, jos vaan pääkoppa kestää.

Ja "HEP" huusin minäkin aikanaan ja olen huutoni takana yrittänyt pysyä. Toki joskus valitan väsymystä tai muuta aivan "turhaa" juttua, mutta sitten taas asiat saavat oikean mittakaavansa ja voin vain olla kiitollinen vauvastani. Ja uskon, että vauvan myös muut tämän ketjun ystäväni saavat. Pelottavaa jokainen raskaus on ja vielä pelottavampaa molan jälkeen. Mutta lopputulos on kyllä sen pelkäämisen arvoista, joten kannustan joka tapauksessa yrittämään, kun siltä vaan tuntuu.

Kotihiiri1

HEP!!!!

Täällä huudan sitä minäkin ja kovaan ääneen. Kyllä se vaan väkisin tuntuu välillä niin väärältä, että toiset kohtelevat lapsiaan miten sattuu ja toiset eivät saa heitä lainkaan. Minulla sentään on 3-vuotias poika, jolle tuhlaan hellyyttäni rajattomasti ja hänestä olen enemmän kuin kiitollinen. Minun ja lapsen välinen suhde on muuttunut tai siis pikemminkin minä olen molan jälkeen muuttunut. Ennen molaa väsyin välillä todella lapsen hoitamiseen ja siihen ainaiseen kitinään - en tosin koskaan päätynyt millekään ravisteluasteelle, mutta väsyin henkisesti kuitenkin.

Molan ja tytön menetyksen jälkeen opin paljon. Elämässäni ei ole tällä hetkellä mitään niin tärkeää ja rakasta kuin elävä lapseni. Osaan arvostaa sitä aivan eri tavalla kuin ennen ja jaksan kuunnella niitä kiukkuja ja itkuja, koska ne ovat elävää elämää. Toinen lapseni ei itkenyt eikä kiukutellut, vaan oli täysin hiljaa - olisin maksanut mitä vaan saadessani kuunnella myös hänen itkuaan.

Toivon Tiuhtille ja Viuhtille voimia lähteä uuteen yritykseen ja erityisesti toivon teille omaa pientä tuhisijaa. Jos tilanteesta jotain hyvää etsii, niin onneksi kyseessä ei ollut mola, vaan tosiaan "tavallinen" raskaus. Ja hyvä uutinen on myös se, että pystyit ainakin tulemaan raskaaksi. Toivon todella, että seuraava raskaus saa onnellisen päätöksen. Toivon sitä todella!

Nooralotta

Minkälaisia oireita teillä oli ennenkuin rypäleraskaus todettiin ?
Mulla rv 5-6 ja hcg arvo oli 34 200 ja mielestäni se on normaali? Ultrassa löytyi jotain tuntematonta kudosta johon epäily perustuu. Sikiö oli normaali. Mulla ei ole ollut vuotoa eikä muitakaan oireita. Torstaina on aika kaavintaan ja mä oon ihan rikki...

Elina76

Ihanaa Tiuhti ja Viuhti kuulla sinusta. Olen ollut huolissani ja pelännyt, että sinulla olisi rypäleraskaus uusinut. Onneksi näin ei ole. Saatte varmaan pian ruveta uudelleen yrittämään ja kenties sitten... Halaus sinulle.

Nooralotta: Vastaan heti sinulle, koska me kaikki tällä palstalla tiedämme, miltä tuntuu olla tilanteessa ennen kaavintaa. Tuolloin kaikki on yhtä kaaosta ja huoli on mieletön. Kyselit oireista. Mulla ainakin melkein heti plussan tekemisen jälkeen alavatsa turposi ja oli ihan kuin olisin ollut jo pidemmällä raskaudessa. Pahoinvointi oli todella runsasta. Lisäksi ihan alusta asti oli menkkakipuja. Ajattelin, että kohtu vaan kasvaa. Taisi kuitenkin olla oire tästä. Eipä sitten paljon muuta outoa ollut.

Mulla tässä enää kaks ja puoli kuukautta karenssia. Jeee! Nyt vaan oli vähän outoja tuntemuksia sikäli, että edellisten menkkojen (jotka tuli aiemmin kuin olis pitänyt) jälkeen oli koko kuukauden menkkakipuja ja hellitti vasta, kun menkat oikeesti alkoi. Mahtaakohan tuo tauti vieläkin olla elimistössäni, kun tommoset kivut oli? Pelkoja välillä iskee. No oli miten oli, aiotaan yrittää heti kun saa. Kävi miten kävi.

Tiuhti ja Viuhti

Voi Nooralotta,

Olen tosi pahoillani! Kenellekään ei toivoisi tätä rypäleraskaus-diagnoosia, kuten ei tietenkään mitään muutakaan raskauskomplikaatiota.

Minulla ei rypäleraskaudessa ollut yhtään vuotoa, ja rv 12 hCG oli 96000 eli ihan viitearvoissa. Ainoa oire oli hirvittävän kova pahoinvointi, paino laski alipainon puolelle, vaikka oltiin jo toisen raskauskolmanneksen alussa. Väheksymättä mitenkään suruasi ja luopumisen tuskaasi, onneksi Sinun tapauksessasi tila havaittiin aikaisemmilla raskausviikoilla: jatkohoidon voisi olettaa olevan tehokkaampaa. Ultrakuvaan voi kyllä luottaa, sillä tuo molalle tyypillinen istukan hyperplastisuus eli liikakasvu näkyy selvästi sellaisena lumihiutalemaisena löydöksenä, joka ei käsittäkseeni liity mihinkään muuhun raskauden tilaan. Joskus harvoin rypäleraskaus voi edetä täysiaikaiseksi, mutta yleensä se keskytyy itsestäänkin jossain vaiheessa. Rypäleraskaudesta ei käsittääkseni kuitenkaan koskaan synny elinkelpoista vauvaa, sillä istukkasolukko vie tilaa ja "tukahduttaa" kaiken muun kohdussa. Usein myöhemmillä raskausviikoilla kohdussa ei ole alkioita/ sikiötä, pelkkää molakudosta vain.

Olen kertonut tämän monta kertaa ennenkin, mutta kerronpa nyt vielä, jos tästä olisi Sinulle apua: Itselläni tehtiin toisen raskauskolmanneksen alussa ensin imukaavinta, mutta koska hormonitaso alkoi uudestaan nousta, tehtiin kolmen kuukauden kuluttua mekaaninen kaavinta. Koska hormonitaso yhä nousi, alkoi solumyrkyillä hoito eli sytostaattipistokset. Raskauskarenssia annettiin tuon imukaavinnan jälkeen 6kk, mutta lopulta se muuttui yhdeksi vuodeksi sytostaattien lopettamispäivästä alkaen. Tuo karenssiaika oli aluksi tosi vaikea sulattaa, mutta nyt olen todella tyytyväinen, että noudatin ohjetta. Jos olisinkin tullut uudestaan raskaaksi, sekin olisi jouduttu kaapimaan, kun mola-kudosta niin pitkään oli jossain päin elimistöäni.

Sinä varmasti selviät paljon vähemmillä hoidoilla kuin minä, joten sen suhteen Sinun ei varmaankaan tarvitse olla peloissaan. Menin aina niiden harvinaisimpien todennäköisyyksien kautta, olin lääkäreidenkin silmissä ei-oppikirjatapaus, jollaista monikaan ei ollut ennen nähnyt.

Paljon voimia Sinulle tulevaan! En tiedä helpottaako yhtään, mutta minä aikoinani sain lohtua siitä, kun lääkäri sanoi, ettei mitään muita vaihtoehtoja ole. Ei ole mitään tulkinnanvaraisuutta tai pohtimista, vaan asia on täysin varma, eikä hoitolinjojakaan ole kuin yksi.

Tervetuloa tänne vertaistuen pariin aina kun sille tuntuu!

Tiuhti ja Viuhti

Tiuhti ja Viuhti

Sen verran jatkan vielä omista kuulumisistani, että sain patologin tutkimusten tulokset: tämä äskettäin keskenmennyt raskaus oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä kohdunulkoinen. Olen aika sanaton. Seuraavassa raskaudessa sitten kai saan pelätä sekä molan että kohdunulkoisen uusimista? Ei yhtäaikaa, mutta jompi kumpi. On ihan varmaa, että sitten kyllä varaan ultran jo rv 6...

Tiuhti ja Viuhti

Tiuhti ja Viuhti

Olemmekin tänään ihan samaan aikaan eetterissä!

Kiitos tsemppauksesta, otan sen heti käyttöön :)

Niin se aika vaan menee, että kaksi ja puoli kuukautta on Sinulla enää "tuomiota" jäljellä. Muistan hyvin, miten hyvälle alkoi tuntua mitä lähemmäs loppua tultiin. Tällaisen kokemuksen jälkeen ansaitsette kyllä tärpin heti -toivotaan, että niin todella tuleekin käymään!

Mutta mitä tulee huoleesi noista menkkakivuista, minä kehottaisin kyllä varaamaan tk:sta (itse sain äitiysneuvolastakin lähetteen, vaikken siis raskaana ollutkaan) S-hCG:n eli verestä katsottavan kvantitatiivisen istukkahormooniarvon. Sillä saat kertaheitolla tyhjentään vastauksen ja mielenrauhan. Jos molakudos juilisi vatsaa, arvo ei olisi negatiivinen. Ja jos arvo on nega, voit ihan huoletta jatkaa eteenpäin -kaikenmaailman hormonaaliset heitot molan jälkeen voivat nippailla, kun elimistö palautuu. Mutta tietysti teet ihan kuten parhaasi koet :) Itsellenihän määrättiinkin hyvin tiuhat nuo labrakontrollit -harvimmillaan ne karenssivuoden aikana oli kerran kuussa.

Halauksin,
Tiuhti ja Viuhti

Inkku-64

Nooralotalle oikein lämpimät halaukset, sillä olet joutunut rypäleraskauden kanssa tekemisiin. Sitä ei soisi kenellekään. Mutta niin kuin tuossa edellä todettiin, oli tosi hyvä, että menit alkuraskauden ultraan. Niin minäkin teen/tekisin kaikissa raskauksissani. Varmasti torstaina sitten nähdään, onko tuo kasvusto lisääntynyt ja mitä se on. Tavallisessa raskaudessa ei sellaista pitäisi esiintyä.

Oireista sen verran, että minulla ei ollut mitään muita oireita, kuin pientä vuotoa 7+ viikolla, jonka takia meninkin ultraan. Ainoa outo juttu oli se, että sykettä ei löytynyt, mutta lekuri huomautti vaan, että ehkä raskaus on alkanut myöhemmin kuin kuukautisista laskettuna. Viikolla 9+ näkyi syke ja kaikki oli ok. Kunnes 11+:lla ei saatu neuvolan dobblerilla sykettä kuuluviin ja siitä sitten ultraan ja molakasvustoa oli runsaasti ja alkio kuollut. Mutta oireiden perusteella ei oikein voi sanoa juuta tai jaata molasta. Joskus kun hcg-arvot ovat aivan hurjia, niin pahoinvointi on karmeaa. Mutta niin se voi olla tavallisessakin raskaudessa. Ultra on oikeastaan ainoa tapa todeta mola.

Jaksamista nyt teidän perheellenne, sillä kaavinnan jälkeen alkaa varmasti karenssi. Joka kannattaa ottaa tosissaan, vaikka uusiutumisriski onkin pieni.

Muillekin ketjulaisille terkkuja ja kiva kuulla uutisia. Elinalla karenssi kohta ohi, JES! Mulla muuten oli molan jälkeen aina kipuja oviksesta menkkoihin. Raskauden jälkeen niitä ei sitten enää ole ollutkaan. Kerroin asiasta molan lopputarkastuksessa, mutta gyne vaan kirjasi asian, eikä sanonut oikeastaan mitään siihen.

Vai oli Tiuhtilla ja Viuhtilla vielä kohdun ulkopuolinen. Ilmeisesti kuitenkin se on tullut kokonaan pois ja mitään komplikaatioita ei ole? Kyllä teitä koetellaan. Joskus sitä miettii, että miten kukaan koskaan tulee "tavallisesti" raskaaksi, kun niin monta asiaa voi mennä vinoon ja raskaus sinänsä on todellinen ihme.

Elina76

Ai sinulla Tiuhti ja Viuhti olikin sitten kohdun ulkopuolinen raskaus. Voi kun kurjaa. Onko sekin sitten mahdollista uusiutua, kun se on kerran ollut? Minä en yhtään tiedä tuosta hommasta. Mutta sen ainakin tiedän, että yksi tuttu on sellaisen jälkeen saanut vielä pari lasta. Eli ei sitä varmaan kannata kauheasti ruveta pelkäämään. Vaikka minkä sitä peloilleen mahtaa...ovat alitajunnassa ainakin, vaikka niistä pyrkisi eroon. Se on kuitenkin niin ihanaa, ettei molasi uusiutunut. Nyt raskautumisia voi ainakin yrittää jatkuvalla syötöllä.

Uskon, että nämä minun alavatsakivut ei johdu siitä, että molakudosta olisi jäänyt elimistööni. Tai olen siitä melkein varma. Mutta sitä pelkään, että tauti on edelleen olemassa, vaikka ei kudosta olekaan. Eikös se ole niin, että jos tauti vielä jyllää, niin heti jos raskautuu, tauti alkaa käyttää tuota kudosta hyväkseen ja jakautua. Eli ainoastaan pelkään nyt, että mola uusii, kun parin kuukauden jälkeen saa yrittää. No sen näkee tietty sitten. Menen kans heti alkuraskauden ultraan, jos raskaaksi tulen. hcG-mittauksiin en nyt halua, koska pelkään, että laittavat mulle vielä lisää karenssia ihan vaan varmuuden vuoksi, vaikkei mitään ilmenisikään. Sitä en kestäisi.

Nooralotta: Toivon sinulle jaksamista oli sitten kyseessä rypäleraskaus tai mikä muu tahansa. Vauvakuume on niin raastavaa, ettei kenellekään toivoisi mutkia matkaan enää sitten, kun vihdoin raskautuu. Mutta niin kuin olet varmaan täällä palstalla käydessäsi huomannut, kaikesta selviää. Tällaisen jälkeen ei tietenkään enää heittäydy raskauteen samassa ihanan onnen tunteessa kuin ennen tätä, mutta joka tapauksessa tästä selviää. Ja täältä saat tukea, jos tarvitset.