Tehotyttö.

Voih, täällä ihan kyynel tuli silmään tuon Jooxin tekstistä..
Ennen ku yritän kuvailla omiani, niin totean, että täällä on muuten taas tehot kohdallaan, kun on saanu painaa ruumiillisia hommia ja kaverin kanssa parannettu maailma sata kertaa paremmaksi!
Ja on muuten niin tosi tuo ajatus noista lisälapsista.. Ihan tasan riippuu päivästä. Minäkin olen joka toinen päivä sitä mieltä, että ei tasan tule yhtään enää ja joka toinen sitten katselen katrasta ylpeänä ja onnellisena toivoen vielä lisää näitä ihania ihmisiä :-)

Käväsen kääntämässä äkkiä broiskut tässä välissä... Kokkaan valmiiksi, niin kerittäs vielä bobcatteilemaan iltapäivällä.

Niin täällä siis tuo esikoispoika tulikin jo kuvailtua lyhyesti ja ytimekkäästi muutamalla sanalla. Yritän käyttää samaa kuvailumenetelmää muissakin..

Neiti E 9v. Kiltti, iloinen, kaikkien kanssa toimeen tuleva. Vähän hömppä. Herkästi joka asiasta innostuvaa tyyppiä. Jos tämä lapsi ei saa hymytyttö-patsasta, niin johtuu siitä, että äiti on opettaja. (Opettajien lapsilla on aina vähän hankalaa, vaatimustaso korkeampi kuin muilla!!!) Suurpiirteinen, tavarat hujan hajan AINA! Avulias, puhelias ja äärettömän reipas.

Ovat siis kuin yö ja päivä nämä kaksi ensimmäistä.

Poitsu H 2v10kk. AURINKO. Silmissä on joku erityinen loiste, joka hurmaa kaikki kaikkialla. Avoin ja puhelias. Pikkutarkka. Hänestä nyt ei vielä tiedä, miten toimii ryhmässä ym. Mainio tapaus, sanovat tuttavat ja sukulaiset. MOnet oikein odottavat, että poitsu pääsee vauhtiin pienten alku-ujostelujen jälkeen.

Neiti H 6,5kk. Eipä oikein vielä osaa sanoa mitä tästä kehittyy.. Luulen että ei niin avoin kuin nämä keskimmäiset. Veikeäksi häntä kyllä voisi sanoa jo nyt. Hällä muutamia omia juttuja ollut jo tosi pitkään...

Juu, ja ei sitten ihan lyhyesti tullutkaan...

Tosiaan näyttää siltä, että joka pesueessa on vähintään yksi vaatimampi tapaus. Itse mietin tuota samaa nimittäin, jonka Ohdis totesi..

joo Xo)

Tuo teidän "eemeli" kuulostaa ihan meidän Pinkiltä Pyörremyrskyltä ;oD
paitsi että Pinkki purasee nokasta sitä, joka liian lähelle uskaltautuu
tai vaihtoehtoisesti pitää nyrkkeilysäkkinä....

joo Xo) Taas

^Okukalle oli tuo, jos ihmettelette...

ohdis -

^ Ne varmaan viihtyisi hyvin yhdessä :D

Kiva lukea teidän muiden tenavien luonteenpiirteistä, Tehiskin kirjoitti hyvin kuvaavasti :}

Aurora Vee

Voi ei!!! Joudunko alkaa silittämään vaatteita??!! Pojallekin pitäisi äkkiä kasvattaa tukka että saisi jakauksen! (raukkaparka oli täysin kalju yksivuotiaaksi asti) Ja apteekista pitäisi hakea tainnutustippoja että noi saisi pidettyä paikallaan. Kolmevuotias likka kyllä ymmärtää lahjomisen päälle...

Ei mut vaiskaan, olen kyllä miettinyt omaa käyttäytymistäni ja asennettani lasten vauhdikkuuteen ja omaan väsymykseeni sillä taka-ajatuksella että mieskin jaksaisi paremmin. Ärtymys ja huonotuulisuus tarttuu helposti sekä lapsiin että ukkoon. Ja omaltakin kannalta asenteenmuutos on vain hyväksi. Välillä tuppaa unohtumaan, että itse on asettanut itsensä tähän tilanteeseen vapaaehtoisesti... :-D

Ihania kuvauksia lapsistanne olette laittaneet!

Itselläni on aika haastava suhde vanhimpaan lapseen eli 3-vuotiaaseen tyttöön. Hän on herkkä, pikkuvanha, toisaalta hyvin jääräpäinen äidin tyttö, josta poden paljon useammin huonoa omatuntoa kuin pikkuveljestä esimerkiksi siksi että hän meni päiväkotiin niin pienenä. Toisaalta vaadin ehkä häneltä liikaa juuri siksi että hän vaikuttaa ikäistään vanhemmalta. En haluaisi kasvattaa hänestä liian kilttiä.

Pikkubroidi taas on varsinainen vauhtiveikko, kovaääninen, temperamenttinen äkäpussi mutta rennompi kuin ujo siskonsa. Jopa äitini, jolla on 40 vuoden ammattikokemus lapsista, on myöntänyt pojan olevan erittäin vilkas...Velipoikaa harvoin jännittää tai pelottaa, ja vanhemmista yleensä isikin kelpaa. Mutta poika taas on pitkävihaisempi kuin siskonsa. Voi että sitä karjumisen ja itkun määrää jos vaikka heti ei saa tuttia kun käsky käy!

Pikkuveljen voimakas tahto on opettanut väkisin ottamaan rennommin, sillä häntä on mahdotonta ohjailla. Vanhemmat joutuvat keskittymään vaaratilanteiden ehkäisyyn. Tässäkin tilanteessa isosisko joutuu valitettavan usein pikkuveljen varjoon. :-(

Voi että, nyt aloin kaipaamaan kotiin! Nyyh... Vielä viiteen asti pitäisi painaa töitä.

Mirkku33

Meidän esikoinen, hmmm... rumaa sanoa että "harjoituskappale", mutta mulle siis oli ja on edelleen. Koskaan en aiemmin ollut piitanut lapsista (niinkuin joku ehkä muistaa mun kertoneenkin...) mutta kun tämä pojan nappula syntyi, jotenkin ensi hetkestä alkaen näin pojan silmissä että se luotti mun kykyyn hoitaa. Vauvana oli helppo, tai niin ainakin olen aina ajatellut. Myöhemminkin hyvin valoisa ja joskus liiankin avoin lapsi, perfektionistin vikaa (peritty kait äidiltään). Sanoisin että helppo edelleen. Spontaani rupattelija, joskus joutunut pulaan sen takia :o). Oikea auervaara ;o)).
Ulkoisesti muistuttaa kuulemma mun miestä poikana, mutta suulautensa vuoksi kuulemma enemmän tullut äitiinsä, mieheni on ollut lapsena enemmänkin ujo ja hiljainen, ei kyllä enää..

Kakkonen *huoh*. Syntymästään saakka jotain tapahtui meidän välillä. Laitoksella epäiltiin sydämen vajaatoimintaa, ei onneksi ollut mikä siis paljastui myöhemmin. Oli erittäin vaikeat koliikkivaivat, ja monta kuukautta kestavat muut vatsavaivat, nukkui ensimmäisen yön kokonaan 9kk iässä, sängyssä. Siihen saakka nukkui liikkuvissa vaunuissa. Todella rankka vauva-aika, mitään en juurikaan muista. Lähti hitaasti liikkeelle, aina olut iso ikäisekseen, saanut paljon "katseita". Kolmivuotiaaksi hymyilevä lössykkä, ei uhmia, vaan sen jälkeen niitä onkin ollut yhtäjaksoisesti näihin päiviin. Joskus ei mene päivääkään etteikö otettaisi yhteen, huutaa vihaavansa mua, mutta sitten voi tulla pitkäkin seesteinen kausi, jolloin äitiä parempaa ihmistä ei olekaan. Ja aina, aina kun tulee joku tenkapoo, ja vaikka äiti olisi juuri ollut kuin tyhmä tahansa, neuvoa kysytään äidiltä. Siinä ei auta isä, mummo, pappa, kukaan muukaan. Hyvin vaativa aika-ajoin, minulle (jos sopii sanoa) rakkain, tuntuu kuin meillä olisi joku kummallinen yhteys, eikä kukaan muu ymmärrä häntä yhtä hyvin kuin minä, tai toisinaan yhtä huonosti, ainakin joskus siltä tuntuu....
Ulkoisilta avuilta muistuttanee minun puolen sukua, mutta luonteeltaan on jännä sekoitus appiukon periksiantamattomuutta ja jääräpäisyyttä, mutta samalla minun toisen veljeni tiettyjä, joskin erikoisia luonteenpiirteitä, en osaa oikein eritellä..
Halutessaan osaa olla erittäin hurmaava ja rakastettava poika, mutta niin ikään halutessaan piru pienenä miehenä.

Kolmonen, isin lellityttö! Äiti kelpaa silloin kun on tyttöjutuista kyse tai isää ei tarjolla, muutoin isää ei voita mikään. Erittäin temperamenttinen ja sanavalmis neljävee.
Kun kysyin vauvaa odottaessa että kumpaa toivo, sanoi hän tyttöä tahtovansa. Kysyin mitä tehdään jos syntyy poika. Mietti hetken ja sitten hyvin varmalla äänellä sanoi, että höh, pannaan tietty takaisin!!! XoD!
Erittäin pystyvä ja kykenevä tyttö, minä-itse vaihe alkoi vähän toisella vuodella ja jatkuu edelleen. Puki itsensä kokonaan (ei nappeja/vetoketjuja) alle kaksivuotiaana. Joskus menee hermo, ja sen kyllä kuulee. Vuosi sitten valittivat tarhasta että meidän silloin kolmevuotias tyttö kyykyttää esikoulu-tyttöjä. Just joo. Justiina-kuvaa ehkä parhaiten. Minun äitini sanoo, että jotain käsittämättömän paljon neidissä on kuin äidissään samassa iässä, ei kait sentään...
Minulla ei ole koskaan ollut isää, joten tarkoitti kait noita topakkuus-puuskia :o)).
Ulkoisesti muistuttaa mieheni suvun naisia, mutta luonne...ah...parempaa saa hakea :o)).

Nelonen. Juu-u. Tähän mennessä havaittua; erittäin itsepäinen neiti.
Vaikka minua aina pidetään itsepäisenä, ei kait kukaan niin luuleva tunne miestäni, jole minä häviän itsepäisyydessä sata-nolla. Ei selaista jääräpäisyyttä kukaan kestä. Voi vaikuttaa siltä että jonkun homman antaa olla, mutta se on vain silmänlumetta; aika tappaa vastustajan sanoo hän. Eli periksi ei anneta, vaikka järki käskisi.

Olikohan tuossa nyt mitään tolkkua..?

Tehotyttö.

Mirkun luonne kuulostaa kovin tutulta.. :-D

Mm. erään ison yrityksen pomot matkustavat perjantaina Hesaan pitämään palaveria, vaikka alunperin piti olla vähän muualla, koska erään miehen vaimolla on vapaailta ja tämän miehen pitää olla ajoissa kotona. Tämä mies oli mennyt vahingossa buukkaamaan päällekkäin ja sai kuulla kunniansa :-D
Periksi ei anneta ja viimeisen sanan sanon minä!!! :-)

Haidi kirjautumati

Laita silmät kiinni ja kuse tikkuun, ota siitä kuva silmät kiinni ja laita vielä suljetulle se kuva...hah ha haa...ootte te kyllä:)))))))))))))))))))))))))))))))))))))
En paljon ehtinyt muuta lukea...senverran sanon väittämään, että keltarauhasen toiminta on vakio, että tuo on valetta, siitä mulla on todisteita noista aikaisemmista hoitokierroista joissa tikutettiin ja verikokeita otettiin, et nähtiin miten keltarauhanen toimii. Monella se pysyy samana, mutta vaihteluakin on, esim. juuri minulla...nyt ei ehdi enempää likat odottaa jo saappaissa ovenpielessä et olio tulee ja sit mennään.
Testejä en vielä ostanut vaikka kaupassa piipahdinkin...hiljaa hyvä tulee...vai miten se oli???

mirella76

Huhhuh, sairaalareissu takana. Kuume saatiin alaspäin ja kokeet näytti taas ihan normaalilta, ei niistä mitään löytynyt. Toisaalta, hyvä näin. Olen kyllä miettinyt, et mahtaiskos poika kärsiä migreenistä? Ei kuitenkaan valita, että pää särkisi. Itselläni, sekä isälläni on migreeni. Sitä siis suvussa. Mulla se todettiin suunnilleen kahen vanhana.
Enkä ikinä valittanut päänsärkyä! Voisi nuo kuumekouristuksetkin johtua siitä, siitähän ne minullakin sen migreenin silloin diagnosoivat... nooh, katsellaan miten tämä jatkuu. Nyt ainakin poika nukkuu sikeästi ja punoitus poskilta hävinnyt.

Hekotin noita teidän kuvauksianne lapsistanne =) En ole siis ainoa jolla temperamenttiset lapset!!!

Tytär 11v: Tyypillinen oinas, oikein mä itte-tyyppi. Jo vauvana ilmaisi hyvin ihanan persoonansa. Syntyessään ei itkenyt vaan kiljui!!! Vietimme 3kk koliikin parissa, sen aikana kiljuminen kehittyi itkemiseksi (jotain hyvää siitäkin).
Tuijotti mainoksia suurella mielenkiinnolla ja ihan must-juttu oli onnenpyörä. Kun pääsi itse liikkumaan, löytyi milloin mistäkin.Kun oppi liikkumaan jalan, ei koskaan oikeastaan kävellyt, juoksi aina!! 3v osasi numerot ja kirjaimet sekä puki itse. Opasti jopa minua pukemaan (???). Kertoi mihin mikäkin vaate päälläni kuului. Käytti rintaliiveistä sanaa olkaimet. Puhua pälpättää kuin papupata, aina äänessä! Muutaman vuoden päästä tytöstä kehittyi näsäviisaiden näsäviisas. Oikein pikkuvanha. Väänsi puukkoa selässä, jos niiksen oli. Kertoi varmasti jos olit häntä komentanut, kailotti sitä aina kovaan ääneen bussissa.
Eskariin mentäessä tytöstä tuli diiva. Ja tuo diivaus jatkuu vielä vaan. Uhmaikä on ollut aina päällä, nyt vissiin joku esipuberteetti. Äitini aina sanoo kun tytöstä jotain marisen, että niin on ku peiliin katsoisi...

Tyttö 5v: Syntyi vauhdilla maailmaan, pieni kirppu. Vauvana hirveän helppo. Ei juurikaan itkenyt, nukkui hyvin alusta alkaen. Puhumaan oppi ennen kävelemistä. Sitten tavallaan astui sanojensa päälle ja puhuminen jäi. Piti hirveästi autoista ja traktoreista. Nyt sitten saa tapella kaikesta, neiti jääräpää. Vaatteet sovittava yhteen, no matter what. Hiljaa hyvää tulee-tyyppi. Jos liikkeet hidastuisi entisestään, hän halvaantuisi =) On kuin hidastetusta elokuvasta. Tytössä on myös noita diivanalkeita, kaikki ei käy. Herkkä, suuttuu myös todella helposti. Muistuttaa hirveästi isäänsä.

Poika kohta 3v: Tässä on sitten haastetta. Dramaattinen maailmaantulo. Vauhtia ja jännitystä ei tule puuttumaan. Vauvana hirveän vaativa, sylissä olisi pitänyt olla 24h. Persoonana aivan mahtava!!! Huumorintajua löytyy, mutta myös temperamenttisuutta. Nyt heti paikalla-tyyppi. Suuttuessaan karjuu kuin leijona. Siskoja komentaa ja pitää ojennuksessa. Isänsä kietonut pikkurillinsä ympärille. Ei voi ymmärtää miksei hänelle laiteta suihkun jälkeen lettejä päähän. Omatoiminen, voi odottaa mitä vain. Keittiö on paratiisi, samoin koiran ruokasäkki. Hurmaa isoilla ruskeilla silmillään kaupantädit. Sydäntenmurskaaja (lukitkaa tyttärenne) =)


Siinä meidän muksut, jaahans, poika heräsi. Mentävä taas.....

joo Xo)

Tuli tosta Mirkun tarinasta mieleen meidän pojat...
Kun kysyin vauvaa odottaessa, kumpaa toivovat niin
kumpikin toivoi isoveljeä !
...ööööh...no se on hiukka hankala nyt enää toteuttaa, sanoin.
Eikä nuo silloin 4-vuotiaat sitä meinanneet millään uskoa.

Tehotyttö.

Päivällä jo mietiskelin, mutten sitten enää kerinny tänne kirjottelemaan..
Mietin vaan tuota, että näinkö sitten kävi, että Titti meidät kokonaan hylkäsi :-(
Mitenköhän on tuon meidän suljetun laita hänen kohdallaan?

Voitaiskos nyt jatkoa ajatellen selkiyttää "säännöt"...
En minä ainakaan ole sitä mieltä, että tämä on nyt tämän väen sisäpiiri. Kyllä tähän ketjuun saa tulla uusiakin kirjottelijoita, tietysti. Sisäänajo ei varmasti ole helppoa, kun tää porukka on kuitenkin jo aika tiivis. Mutta samanhenkisiä aktiivisia kirjottelijoita varmasti kelpuutetaan remmiin mukaan?!?!
Suljetun jäsenyyden kriteerinä pitäisin sitä, että tässä ketjussa kirjoittelee jonkin aikaa ja joku sitten ehdottaa jäsenyyttä ja muut hyväksyy.
Naapuripalstojen ihmisiä en tuohon yhteisöön ole valmis ottamaan, koska en kaikkia ketjuja millään ehdi seurailla... Peruslähtökohtakin oli perustaa MEILLE paikka, jossa voidaan vaihtaa kuvia ja "salaisia asioita".

Muut mitä mieltä?

Nyt jatkan kutsun väsäämistä..Mulla kesäkuussa pippalot VAIN NAISILLE :-) Pidän ystäville "varpajaiset". Tekstarikutsut on kyllä jo lähteny ajat sitten, mutta nyt virallista värkkäämään...

Haidi kirjautumati

Huomenet
Samaa mieltä Tehiksen kanssa tuosta suljetun hommasta!!!
Lasten luonteista ollut puhatta??? Ilmeisesti...en ole ehtinyt lukea kaikkea eilistä, mutta jos oikein ymmärsin.
Mites meillä??? Esikoinen oli helppo vauvana, lähti liikkeelle puita pitkin 7kk ikäisenä ja käveli 9kk ikäisenä ja sen jälkeen muuttuikin sellaiseksi apinan ja tarzanin yhdistelmäksi, kiljui ja kiipeili pitkin ovenkarmeja ja patterinputkin katonrajaan:) poika oli vaahteramäen eemeli potenssiin tuhat niin villi, että valjaissa piti kaupungillakin kulkea. Kova ollut käsillään tekemään rakennellut majoja ym, kiipeillyt puissa ja muissa paikoissa jne. Nyt 17v itse rauhallisuus...jonkinlainen taiteilijasielu joka saa inspiraatioita aina iltayöstä...usein siivoaa tai vaihtaa järjestystä kun toiset jo nukkuvat, tai jotain muuta mitä omassa rauhassa tekee piirtää, rakentaa legoilla...aivan poika 17v, haki reilut puolivuotta sitten kaikki legot varastosta sisälle ja niillä värkkäilee kun ei muuta tekemistä keksi. Välillä on kaveriporukassa ns. poikametkuja, mutta muuten peruskiltti äitin pikkupoika.

Kakkonen rauhallisuuden perikuva jo vauvana joka on säilynyt tähän päivään saakka. tyttö köllötteli vielä 8kk lattialla ja katseli suurin silmin ympärilleen, ei etes yrittänyt lähteä eteenpäin, mutta sitten 9kk ikäisenä päätti kuitenkin lähteä konttaamaan ja kävelemään 1v ikäisenä. Oinas on merkiltään, mutta ei voi puhua hänen kohdallaan ainakaan oikuttelevasta oinaasta:) koulutyönsä ja muutkin asiat hoitaa aina tunnollisesti ja hänelle on kerääntynyt varmaan koko perheen edestä pitkäjännitteisyyttä. Tekee mitä on päättänyt tehdä, vaikka olisi vaikeaakin. Nyt 14v sama jatkuu murkkuikä joskus kuohuttaa, mutta rauhallisuus säilyy silti.

Kuopus...jos olis ollut ensimmäinen lapsemme, muut olisi saattanut jäädä tekemättä:))) tämä pakkaus onkin sitten ladattu dynamiitillä. Vauvana oli kyllä helppoin, vaativa, mutta helppo. Nukkuin vaunuissa 5h unia, eikä liioin huudellut. Luonne onkin sittemmin muuttunut...minulle kaikki nyt just heti...en viitsi tehdä itse yhtään mitään tuokaa minulle kaikki valmiina nenän eteen. Kuopus on aloittanut monta harrastusta ja hetken ne jaksaa kiinnostaa. Ei varmaan ole meidän kylässä lajia, kerhoa jne. mitä hän ei olisi kokeillut:) No nyt tietysti nuo hevoset koukutti hänetkin. Tyttö pompottaa isäänsä ihan kuusnolla ja isi hyppii kun pässi narussa, eikä etes ite tajua sitä:))) kyl välillä naurattaa. Osaa olla lapsista kaikista raivostuttavin... vastaan väittäminen ja yleisnarina kaikesta on hänen lempilajinsa:)
Näin jälkikäteen mietittynä ollut liian kauan se vauva meidän perheessä ja nyt kun ikää tulee se näkyy todella selvästi.
Esikko ja kuopus on paljon samantyylisiä ja kakkonen ihan eri sarjaa, mutta kyllä loppupelissä ovat kaikki ihan eri puusta veistettyjä ja niin ihania, että mitä tahansa heidän vuokseen sitä tekisi. Erilaisuushan on rikkaus...kaikki siis joilla on monta lasta ollaan todella rikkaita ihmisiä:)))))

Siinäpä olikin aamuavausta...jatkakaa te...poistun pulpettiin istumaan.

Aurora Vee

Huomenta!

Linjoilla ollaan, ei mulla mitään ASIAA ole tälläkään kertaa.

Ai niin, piti jo aiemmin onnitella Jooxia loistavasta painonpudotuksesta! Aah, samalla luvulla pääsis täälläpäin jo (melkein) kaksinumeroiseen lukuun... *vihreänä kateudesta*

Lapset pistivät eilen ranttaliksi ja illalla sanoinkin miehelle, että tällaisina päivinä olen vakaasti sitä mieltä ettei KOSKAAN enää lapsia meille! Miten ihmeessä jotkut selviää useammasta pienestä lapsesta, kun käsiparit eivät riitä millään kerralla kaikille? Jos meille nyt syntyisi vauva, olisin ihan pulassa.

Kuopus on nyt samanikäinen kuin esikoinen tullessaan isosiskoksi (1v 7kk). Miten tyttö vaikuttikin niin paljon vanhemmalta silloin? Kuopus on vielä sellainen jääräpäinen sählääjävauva... :-D Ajatella, että samanikäinen lestadiolainen ex-naapuri on tähän mennessä pyöräyttänyt jo KUUSI lasta n. 1½ vuoden ikäeroilla. :-O

Tällaisia mietintöjä. Mitähän töitä tänään olisi luvassa...

ohdakkeenkukka - töissä

Pikaisesti tulin toivottamaan hyvät huomenet :}

Palailen myöhemmin paremmalla ajalla, nyt ehdin vain lukaisemaan ja sen verran totean että Tehiksen ehdotus oli hyvä. Olisi kiva jos täällä ensin tutustuisi ennenkuin pääsee käsiksi meidän pimeimpiin sielunsyövereihin ;}

ohdis - vielä

Äkkiä nyt vielä sit..
Auroran jutusta tulikin mieleeni kuinka kamun kanssa kummasteltiin että lestadiolaisilla ei vissiin ole pahemmin ongelmia tulla raskaaksi kun joka vuosi syntyy yksi :}

ohdis -

Missäs me kaikki ollaan? O_o
Jooxi ainakin siivoamassa ;} Haidi koulussa ja Papu kutittelemassa niitä pomon juttuja..

joox täällä

Täällä, täällä....*=o}
tulin just toisen pojan opettajan kanssa jutustelemasta...
tai siis kävin tieteski kaupoilla samalla...ihavähävaan...mut ei puhuta siitä.
Siis tämä poika, jolla vaikeuksia koulussa.

Tehtiin open kanssa uusi HOJKS ja pidettiin piiiiiiiitkä ( 2 tuntia ) palaveri siinä,
vaikka aikaa oli tarkoitus kulua n.40 min....hups.
Ope vaihtuu taas ensivuodeksi, sen jo arvasinkin aiemmin.
Ei välttämättä huono asia ollenkaan muuten, mutta kun joka vuosi on eri ope,
niin se rassaa oppilaitakin kivasti.
Ja meillä vanhemmilla on työlästä opetella aina uudet ihmiset tuntemaan myös.
Juteltiin ihan kaikesta lapsiin ja perheeseen liityvästä open kans,
ja kun hän sitten mua kasvattajana kovasti kehui,
niin minäpä pillitän siinä niin vuolaasti, että....
ihanaa oli kuitenkin saada kehuja asiasta, josta ei ole ollenkaan varma,
onko miten onnistunut, kun tuntuu että kaikki takkuaa lasten kanssa.
Meillä siis ei ole mikään "vapaa"kasvatus, vaan nykynormien mukaan
lapsilla on aika tiukkakin kuri.
Ope kiitteli myös sitä, että me jaksetaan tätä rumbaa,
eikä päästetä itseämme helpolla nyt.
Palkkio odottaa sitten murrosiässä kuulemma,
kun on mukuloitten kanssa homma hanskassa....(toivotaan !! )

Ja sitten kun oli aika lopettaa, ope mua niin halasi ja kiitteli upeasta kasvatustyöstä sekä yhteistyöstä, niin minä...nii-i. Taas pillitin.
Tämmönen päivä tänään, siis :ò}

Asiast toiseen: niin tosiaan - miksei noil lestadiolaisilla ole
mitään ongelmia tulla raskaaksi, vai tekeekö ne sitä kuin
kanit joka helevetin päivä & yö...??!
Tai siis en minä ainakaan koskaan ole kuullu, että ois ongelmia sen suhteen...
vai eikö nuo vana hakeudu sitten hoitoihin tai puhu niistä ongelmista ?
( Siskolikka niitä tuntee paljon, oli opiskelemassa itäsuomessa
aikoinaan muutaman vuoden, siellähän niitä paljon on,
sen kanssa me on ihmetelty tota samaa joskus )

Tehis; just tolla reseptillä mun mielestä mennään.
En mä ainakaan ole valmis siihen, et joku naapuripalstalainen pääsis lukemaan / katsomaan mun henkilöäkohtaisimpia juttuja.
Olkoon niin, että oon vaikka junttien juntti,
mut mun mielestä pitää eka tutustua hiukka enempi ennenkuin olen valmis
jakamaan just meidän tälle porukalle tarkoitetut ja
(tarkoituksella )suljetulle osastolle laitetut jutut muiden kans.

Kun kuitenkin jokainen voi ihan itse päättää,
millä palstalla kirjoittelee sitten ja kenen kanssa asiansa jakaa.

Jaa mistä tuli mieleeni tuo Kukkis,
kun ei näy, ei kuulu....pitäiskö hänet tuosta
listasta poistaa, mitä mieltä olette ?

Niin ja kiitos onnitteluista !
Vielä ei mahdu bikinien yläosa päälle ( alaosa menee jo hyvin, jihhuhuu )
mutta eiköhän nuo rinnatkin pian ala kutistumaan jos painoo saan vielä pudotettua hiukan..toiveena ois et kesällä vois olla ihan bikineissä.
Tähän asti oon ollu mustissa rintaliiveissä vaan, ( pihalla; naapuriparat on noloina )
kun ei ole varaa ostaa kuppikoon mukaan liikkeestä biksuja.
Aiemmin oon ostanut Funky Ladysta, mutta ne on aika huonolaatuista kamaa
hintaansa nähden ( pelkät yläosat maksaa n.30 -50e )juuei.
ei oo varaa, siis pakko laihduttaa että pienenisivät....

Jahas, Tehis kutsuja piirustaa....
Milloinkohan kolahtaa mun postilaatikkoon ?

Aurora Vee

Lestadiolaisilla on kai sellainen periaate, että siementä ei saisi heittää hukkaan (kertoo varsinainen uskontoekspertti...). Voitte itse päätellä mitä se käytännössä tarkoittaa ja miten eri avioparit mahtavat periaatetta soveltaa.

Ei muuta olennaista tällä kertaa, yritän päästä kotiin kolmelta...

joo Xo)

Papu hoi!
Päästäs irti pomon kulkusista ja tule kertomaan päivän tarinaa...

Haidi; mikäs tilanne ? testing,testing...jos vaikka rikastuisit entisestään ;o)

ohdakkeenkukka - töissä

Ei meilläkään ole heitetty yhtäkään siementä hukkaan kun yrittämään aloitettiin ;} pitäisikö vaihtaa uskontokuntaa..en "normaalisti" edes kuulu kirkkoon, mutta häiden takia oli hieman pakko, että pappi vihkimään suostuu.
Saas kattoo tuleeko papilta sanomista asiasta, on meinaan tuttu kirkkoherra, joka mua nuhteli viimeksi nuorimmaisen ristiäisissä kun en halunnut sinne laulettavaksi virsiä :D sain sitten siltä virsikirjan lahjaksi..

Voi, jooxilla ollut herkkä päivä :} on todella mukava tunne kun joku kolmas osapuoli sanoo arvostavansa tehtyä kasvatustyötä, ihan oikein että kehuja opelta sait, eikä ole yhtään paha siinä vaiheessa antaa näkyä, että osasit arvostaa sitä tirauttamalla kyyneleen tai pari :}

Jooxin rintsikkabiksuista tulikin mieleeni, että mihinköhän kallionkoloon mä jemmaisin Olion pari numeroo liian pienet pyöräilyshortsit, mitä se käyttää oikein helteellä. Hyvin ne palaa?

Papu75'

Pikainen tervehdys täältä.
Kyllä se ote oli tällä kertaa huomattavasti ylempänä... tässä hommassa on ne hyvät ja huonot puolensa... no anyway, kotona vääntänyt papereita tänään ja saanut siinä "sivussa" kotihommia tehtyä..

Kovasti on ollut juttua lapsosista ja paljon yhtenäisyyksiäkin löytynyt.

Ihania kehuja Jooxi saanut, ei mikään ihme että tippa linssiin tuli!

Ja nyt omat laskut pois, ettei vaan tule törsättyä mitään.

Haidi kirjautumati

Ajoissa minäkin kotona:)
Tätiä ei kuulu, mutta ei oo yhtään plussafiilis kun sisuksissa tuntuu junnaavan kaikki paikallaan. Pitänee soittaa huomenissa gynelle ja kysästä ohjeita kuinka toimia??? Lääkärihän sanoi viimeksi, että kun clomit aloitan voin jättää keltarauhashormonit ottamatta, että pelkkien clomien pitäis pitää kierto käynnissä. Pahoin kuitenkin pelkään, että ei pidä, sillä aikaisemminkin käytin molempia. Mulla on siis sellainen "kutina" että tuo keltarauhasnappien pois jättäminen on laittanut kierron sekaisin, siks ei oo menkat tullu. Tiedän, että ne käskee testata kun sinne gynelle soitan ja voinhan minä sit testatakkin. Luulen vaan, että ohjeistus on, että ota 10 vrk keltarauhashormonia niin sillä saadaan vuoto tulemaan...eli hukkaan meni clomikierto. Tän vuoks peräänkuulutan seurantaultran tärkeyttä clomikierroissa, kun ei kuitenknaan ole takuuta mitä sisuksissa tapahtuu. Taidan itse ehdottaa, että otetaan seuraavaan kiertoon muniksen irrotuspiikki käyttöön. Kun ensin kasvatan clomeilla komeet pallerot, tikutan viivat ja sit tökkään irrotuspiikin ja isäntä hoitaa loput tökkimiset:)

joo Xo)

Okukka; Juu- hyvin ne palaa, koita vaikka !
( et sitte sano kelleen mun yllyttäneen... )
Poltin nimittäin "vahingossa" viime kesänä olion salihousut, ikivanhat sellaset kuviolliset - oisko ollu 80-lukua tai jtkn ??
Huis vaan - ne paloi.Oho !
Olinpa tosiaan kovinkovin pahoillani...heh.

Kovin oli rapsakkaa kuosia XD !

Haidi kirjautumati

Torstai on toivoa täynnä...vai onko?
Täti säikähti uhkailuani gynellä ja paukkas aamuyöstä paikalle, etten vaan ehdi soittaa aikaa tohtorille. Hormonit siis vaikuttivat, että kierrosta tuli pitkä kaikkine epämääräisine oireineen. No tämän melkein arvas vaikka toiveita ehti vähän herätäkkin, mutta ei tähän elämä kaadu. Myönnän kyllä pienen pettymyksen, mut elämä on. Ei auta kun yrittää vaan uudelleen. Vielä kierto tai kaks kotipupuillen ja sit heinä/elokuussa sinne tohtorin pakeille. Täytyy alkaa oliota pehmittää purkitukseen joka ei ole niin kovin mieltä ylentävää hommaa:(

Täytyisi alkaa psyykkaamaan pääkoppaa ensiviikkoa varten, opettaja ilmoitti eilen, että ensiviikolla on mahdollisuus päästä avausta seuraamaan ja kovasti olen aina halunnut päästä. Ei minua se avaaminen ja sen katsominen varmaan heilauta suuntaan eikä toiseen, mutta ne hajut. Mulla kun on tää nokka kun ajokoiralla kaikkien hajujen suhteen, se saattaa tehdä tiukkaa. Kyllähän sitä töissä pahoille hajuille altistuu, mut niitä ei tarvitse kerrallaan kauaa sietää. Katsotaan kuin käy...märänneen kananmunan haju ei houkuta ja sillä kuvataan tuota hajua tuolla avauksissa. Josko uittaisi kätensä hajuvesipullossa ennen lähtöä ja imppailisi sitä tarpeen tullen:)

Se on nyt mentävä pakkaamaan reppuun tulpat tälle päivälle, että selvii vähäisin vammoin:)

Aurora Vee

Huomenta!

Minullekin tuli tippa linssiin lukiessani Jooxin saamia kehuja..! :-)

Jassoo, Haidi sai epäkohteliaita vieraita yöllä. Plaah. No, parempi kai näin jos kerran oli tullakseen... Pahoitteluni! :-(

On se ihme, miten kuukautiset usein "pelästyvät", siis esimerkiksi alkavat heti negatestin jälkeen vaikka olisivat viikonkin myöhässä. Jotain psyykkistä tuntuisi liittyvän niihinkin. Voivathan ne myös jäädä pois tai viivästyä pelkästä tahdonvoimasta. Kummaa.

Haidi, lääkiksessäkö olet? Muutaman kerran jouduin tekstisi lukemaan ennen kuin tajusin mistä avauksesta on kyse. :-D Sellaiseen mua ei saisi millään! Yläasteella, pahimpina kettutyttöaikoina, kieltäydyin sammakon obduktiosta - vaikka olin lapsena katsellut innoissani mummon kalanperkausta! Silloin myös retki jätevesipuhdistamoon oli liikaa hienolle neidille. Nyt en muuta kotona haistelekaan kuin kakkaa, hah hah!

Nyt kuuluu työtovereiden askelia käytävällä, gotta go! Torstai on toivoa täynnä...