Rosamunda36

Viikonloppuna tipuin tuolilta, kun kuulin miehen kysymyksen; "vieläkö haaveilet siitä kolmannesta? Olen nimittäin vähän ajatellut että voisi meidän perheeseen sittenkin vielä yksi mahtua." Syy miksi tipuin tuolilta oli se, että olen jo noin vuosi sitten luopunut toivosta. Mies vastusti nimittäin ajatusta voimakkaasti silloin kun viimeksi olen asiasta vakavissani hänen kanssaan keskustellut.

Eli nyt, kun itse olin jo suunnannut katseeni ihan muihin suunnitelmiin ja totutellut suht "helppoon" elämään 4 ja 6 -vuotiaiden tyttöjen kanssa...

Toisaalta teki mieli kiljua riemusta, mutta toisaalta mietityttää. Olen jo suht vanha (36-v), hyvä työpaikka ja elämä mallillaan. Pitäisikö kaikki vielä "sotkea". Toisaalta syvällä sisälläni se kaipuu vielä yhdestä vauvasta on ja se ponnahti taas pinnalle.

Eli kommentteja toivon; samanikäisiltä vauvojen äideiltä tai iltatähtien haaveilijoilta. Varaanko ajan kierukan poistoon?

Varaa

ihmeessä :) On sinulla aikaa olla työelämässä vielä ihan tarpeeksi vaikka kolmannen vauvan tekisitkin. Ei tartte sitten kiikkustuolissa miettiä, että olis sen kolmannen halunnut :) Vauvakuumeella on tapana vaan pahentua ajan mittaan. Ihanaa, että miehesi tekee aloitteen. Minkäs ikäinen hän on?

Minä 39, mies 41. Tyttö 16, poika 13 ja poika 4.

OM,

Heippa!

Meillä mietinnässä vasta kakkonen, mutta ikää mulla 35 vuotta ja miehellä saman verran. Tällä hetkellä arki aika helppoa, mutta silti vauvakuume vaivaa. Meillä päätäs yrittämisestä menee vasta ensi vuodelle töiden takia, joten silloin olisin saman ikäinen kuin sinä. Kyllä on vaikea päätös....

Titti*

Kannattaa tutustua tuohon Isompaa pesuetta haaveilevien ketjuun, siellä on kolmatta/neljättä/jopa viidettä haaveilevia, jotkut tositoimissa, toiset haaveasteella, jokaisella kuitenkin pyörii nuo samat asiat mielessä... Jooeiehkäkyllätaisitei... ; )

Tervetuloa!!!

joox3, kirjautumati

Ihan samaa ajattelin minäkin, Titti !

Tervetuloa sinne vaan. Ainakin kannattaa lukaista lista ( jostain sieltä ekalta sivulta )
että keitäs meitä siellä pyörii ;o)

Jassu74

Ilman muuta! Itselläni myös 2 lasta 9 ja 8v. Kolmatta haaveiltu jo pitkään..mutta valitettavasti ikä tehnyt tepposet, eikä tämä toivottu raskaus niin vain alakaan. Yritystä kohta 2v ja ikää meillä 34 ja 33v. Hoitoihinkaan tuskin lähdetään, mutta enempi kuin tervetullut olisi tämä kolmonen. Ikävää vaan huomata, ettei se toivottu raskaus niin vain alakaan enää tässä iässä. Mutta jos vain kolmonen teille on tervetullut, niin älä ainakaan aikaile..ettei tuo ikä tuo estettä sille. Ja onnea muillekin suurperheen haaveilijoille!

esmelle

Sen kun tietäisi. Kuopus vasta vuoden ja moni asia puoltaa ei-raskautta (taloudellinen tilanne, työt, elämän sujuvuus, oma jaksaminen, raskausaikana parisuhde on koetuksella, koska mies haluton esim. seksiin ja minä pahalla päällä siitä, välillä pinnaa kiristää jo näiden kahden kanssa, pieni ikäero pelottaa...) Silti toinen puoli haluaa vielä yhden lapsen perheeseemme ja nyt pienellä ikäerolla.

En halua olla äiti, joka tuijottaa eteensä apaattisena hiekkalaatikolla tai huutaa lapsilleen oman väsymyksensä vuoksi. No, kun tätäkin kirjoitusta katsoo, niin eipä tässä mitään järkeä ole. Haluan ja en halua pientä ikäeroa, haluan olla töissä ja äitiyslomalla, jaksan ja en. Ristiriitainen olo siis.

Mies sanoo, että jos minä olen valmis, on hän mukana hankkeessa, mutta ei välttämättä lasta kaipaa. Ota nyt selvää siitä.

ohdakkeenkukka - töissä

Titti ja Joox meidän ketjusta kävikin jo täällä näköjään :} mä kans!
Olen siis minäkin kirjoittelija tuolta Isommista pesueista ja täällä on näköjään kirjoituksia ihan kuin meidänkin ajatuksista. Tiedätte siis hyvin sen tunteen kun katsotte penskojanne, jotka ovat repineet hermojanne riekaileiksi ja tuumaatte, ettei enää ikinä yhtäkään penikkaa..mut jos nyt sit kuiteskin.

Meillä on uusioperheessa jo viisi lasta (3+2) ja ensimmäistä yhteistä tässä nyt sit kuumeillaan ja yritetään.
Mulla on hetkittäin paniikki päällä, miten elämälle taas kerran käy..kun nykyään pakerran itselleni esimiesuraa, eihän mun pitänyt enää hankkia lapsia! Mutta tiedän, että katuisin, jos emme yrittäisi. Toivottavasti vielä elämä sen meille suo :}

Tehotyttö.

Ja yksi isomman pesuun yökyöpeli vielä vastailee..
Meillä siis neljä ja viidennestä haaveillaaneihaaveillaehkäjuuei, ei ehkäistä jne.

Uskomattomalta tuntuu, että meidänkin perheessä on ollut vaihe, jolloin isäntä halusi kolmatta ja minä en.. Tai en ollut VIELÄ valmis. Aina olin halunnut isoa perhettä, mutta mutta.. "A-sarja" syntyi -96 ja -98. Tämän jälkeen olin kolmenkympin kriisin kourissa, enkä oikein tiennyt mitä elämältä haluaisin..
Kolmas syntyi sitten -05 ja heti oli selvää, että vielä neljäskin halutaan (syntyi 10/07). Ja nyt EHKÄ viideskin.. Mutta siihen se kyllä sitten jää :-)

Kiteyttäisin ajatukset sanomalla, että paljosta jää paitsi, kun aloittaa tuon rumban uudelleen. Sitä ei voi kieltää. Mutta VIELÄ ENEMMÄN SAA <3
Onneksi olemme miehen kanssa samoilla linjoilla, eikä kumpikaan odota elämää sitten kun lapset on isoja. Tätä kovin usein kuulee... :-( Elämä on tässä ja nyt, näiden isojen ja pienten kanssa yhdessä. Voisiko tämän rikkaampaa olla?
Heh, huomaa, että lapset ovat jo nukkumassa, eivätkä tappele tuossa keskenään tms. Välillä on päiviä, jolloin toivon, että olisin ainakin "tehnyt kaikki lapset putkeen", mutta asiassa on kuitenkin puolensa ja puolensa.

Meidän pesueessa ainakin kolmas on se, jonka vauva-ajasta olen nauttinut kaikkein eniten <3 Isot sisarukset jo suht isoja, 7v ja 9v. Sai tavallaan aloittaa alusta, olla enimmäkseen vain sen vauvan kanssa päivisin, mutta sillä kaikella kokemuksella.. Ei voi sanoin kuvata.
Tällä hetkellä tuntuu vähän rankalta, kun on pesueen vaativin lapsi vähitellen murkkuiässä ja samalla vauva&uhmis :-/
Ikää itselläni nyt 36v.

Jotta ei tulisi romaania, laitan pisteen tähän :-)

OM,

Enpä ole törmännyt pitkään aikaan näin ihaniin kirjoittajiin kuin te, jotka olette tuolta isompaa pesuetta haaveilevista, KIITOS!

Vaikka meillä vasta mietitään kakkosta, niin teistä saa kyllä ihanaa positiivista vauvakuumetta :). Olen itse haaveillut aina isosta perheestä, mutta toisin kävi. Ensimmäistä saatiin odottaa pitkät seitsemän vuotta ja nyt sitten mietityttää, vieläkö jaksaa/ kestää pettymykset, jos vauvaa ei kuulu ja ikää tulee koko ajan lisää. Mutta näitä tekstejä lukiessa luulen, että voipi olla, että meillä ryhdytään tuumasta toimeen :)

Aurinkoista päivää!

Mirkku33

Mä kans oon tuolta haavelijoista, tosin haave toteutui tuossa vappuna, eli meillä lapsia nyt neljä, mutta jossain tuolla takaraivossa kytee ajatus viidennestä, siihen se sitten kyllä jäis...

Miehelle en ole maininnut viidennestä, kun tässä taas opetellaan tämän vauvan kanssa arkea. Ikää neidillä on nyt kuusi viikkoa. Edelliset on vuosimallia -00, -02 ja -04. Tämä raskaus antoi odottaa itseään jostain syystä. Ja kuinka monta kertaa ajattelin, että ei kuitenkaan kun olin jo helppoon elämään tottunut. Ja kuinka suuri pettymys oli joka kuukausi kun täti tulla porhalsi taloon.
Niin, tuosta viidennenstä; olen lähes satavarma, että mies hyväksyisi sen ajatuksen. Lähinnä itseäni suojelen; jos miehelle puhun asiasta, takaisin ei ole kääntymistä. Ja kun en kuitenkaan edes tiedä, jaksaisinko viidettä, ja kuitenkin...
Tämä vauva-arki on kuitenkin aika raadollista, jos saan suoraan ilmaista tunteeni näin. Vaikka sitä taaksepäin muistelee, ei ne nukkumattomat yöt, levottomat tunteet, turhautumiset sun muut tunnu missään, on se ajankohtana raskasta. Tällä hetkellä tunnen olevani kodinkone, joka pyörittää arkea saamatta siitä mitään itse. Olen inhottava ja itsekäs, eikö? Olen ruuanlaitto-kone, siivous-kone, lypsy-kone ja mitä vielä... seksi-kone en todellakaan, ei voisi vähempää kiinnostaa :o). Kun joskus saisi vaikkapa nukkua viisi tuntia, olisi ruhtinaallista, enkä valittaisi enää koskaan. Tai saisi syödä juuri laittamansa ruuan heti lämpimänä eikä aina mikron kautta, en valittaisi enää ikinä. Tai käydä piiiitkässä kylvyssä ilman itkua oven takana, en valittaisi enää koskaan. tai sitä tai tätä... omaa aikaa edes viisi minuuttia ilman huonoa omaa tuntoa vaikka vauva ei just silloin itkisikään...

Anteeksi jos nyt pahoitin jonkun mielen, se ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Ajatus uudesta vauvasta on aina ihana, myönnän. Ja vaikka järkeni sanoo, ettei enää yhtäkään, en pysty olemaan ajattelematta josko kuitenkin...
Siispä, toivotan teille kolmatta haaveileville kovasti onnea yrityksen saralla!!!

Papu75*

Kai minunkin nyt pitää laittaa kauhani tähän soppaan, nimittäin rupesi niiin kovasti naurattamaan tuo Mirkun : "siihen se sitten jäis"..
Olempa itsekkin sen sanonut pariinkin otteeseen, heh... (Elä vaan Mirkku ota jalostajia nenuun!!!Paljon lähettelen sulle jaksamisia ja voimia!!)
No, kolme lasta meillä tällä hetkellä, tulevaisuudesta en tiedä, herrojen haltuun ;)