tikitys

Mistä vauvakuume oikein oikeasti johtuu? Onko se vaan ympäristön painetta (olet siinä iässä, että sinun kuuluu lisääntyä jne.)?
Voiko biologinen tuntemus olla vahvempi kuin järjen ääni?

Olen siis 33-vuotias naimisissa oleva nainen, joka ei tähän asti ole lapsia elämäänsä kaivannut.
Mutta nyt lapsiasia vaan pyörii koko ajan päässä, vaikka olen hyvin perillä kaikesta lapsen tuomasta vaikeudesta elämään.

Pitääkö vaan heittää aivot narikkaan ja antaa kellontikitykselle valta?
En vaan jaksais ruveta miestä ylipuhumaan...

yxi

Ensin bailataan ja sitten avioon että voidaan tehdä vauva yhteisex onnex.

Kantsii kummanki haluta lasta tai jättää sixeen.

biologiaa

Joo kyllä se on ihan meidän geeneihimme kirjoitettu, että jossain vaiheessa rupeaa biologinen kello tikittämään. Viimeistään kolmenkympin korvilla, kuten juuri sinulle on nyt tapahtunut. Rupea vaan ylipuhumaan miestäsi! Nimittäin ikäsi perusteella alkaa olemaan aika h-hetki raskaaksi tulemiseen. Kun nainen on täyttänyt 35 vuotta, raskaaksi tulemisen todennäköisyys laskee dramaattisesti.

taustailija

Juu-u, kyllä se biologista on. Toisilla ennemmi, toisilla myöhemmin... ja joillakin ei koskaan. Varmaan sosiaaliset tekijät tätä kaipuuta myös vahvistaa, mutta musta lisääntymisen ja suvunjatkamisen tarve on kuitenkin puhtaasti jokaisen elävän olennon biologinen ominaisuus.

mielipide1

Mä näkisin, että suurempi vaikutus on ryhmäpaineella, kuin biologialla. Varmasti monille biologiaakin mukana on, mutta oman kokemukseni mukaan ryhmäpaine ajaa monet vauvapuuhiin, kun kaikki ympärillä tekevät samoin. Perheenlisäys on niin suuri elämänmuutos, että jos yksi sen jättää tekemättä ja muut ympärillä puolestaan niin tekevät, jää tämä yksi pariskunta aika pahasti ulkopuolelle kaikesta. Siksi lapsettomuus onkin niin raastavaa, kun jää itse jumiin yhdelle elämäntasolle, kun toiset siirtyvät seuraavalle. Tuli nyt vähän ehkä kärjistetysti sanottua, mutta ymmärtänette pontin kuitenkin :)

toinen mielipide

Mä olen täysin eri mieltä kun edellinen. Sain pari lasta, kun vielä kellään ystävälläni ei ollut perhettä. Ja nyt kun ystäväni ovat perheellistyneet eivätkä enää aio lisääntyä, me halutaan sittenkin vielä yksi. Tai vaikka kaksi.
Lähipiirin tekemiset on väärä syy haluta lapsia, kyllä se pitää tapahtua omasta vapaasta tahdosta, halusta ja rakkaudesta. Tuskin teet mitään muutakaan sokkona kavereiden perässä, vailla omaa tahtoa..

Rakkaus ja vauva

Lapsen saamisessa on kyse elämän kestävästä, läheisestä ja rakkaasta ihmissuhteesta. Ja ihmissuhteissa mennään yleensä aina sen intuition ja tunteen mukana, erittäin harva edes pärjää ihmissuhteissaan pelkällä logiikalla. Samalla tavalla vois kysyä, onko rakkaus ylipäänsä vain oman hyödyn rationaalista tavoitteilua, voiko jotakuta rakastaa, vaikkei nyt suoraan tarvitsisi häntä mihinkään? Ja onko rakkaus edes todellista, vai vaan joku biologinen tarve, jolla ihmisparkoja narutetaan?

jaahas?

Varsinainen inhorealisti liikenteessä, näemmä :D
Oletko koskaan rakastanut? Pyyteettä? Oikeasti?
Ihastuminenhan on aivoissa (käpylisäkkeessä, muistaakseni) tapahtuva kemiallinen reaktio, se on aivan totta.
Rakkaus on kasvava tunne, rakkaus on kunnioitusta, kumppanuutta ja sitoutumista. Se ei ole kiinni tarpeista ja niiden tyydyttämisestä.

Rakkaus ja vauva

Jaahas: Oliko toi mulle? Siis mulla on vauva tässä syntymässä kohtapuolin, joten tää juttu on mun kohdalla ollut aina selvä; läheiset ihmiset on elämän tärkein asia. Ihmisiä rakastetaan, tavaroita käytetään, ja siksi ihmissuhteissa toi hyötynäkökohta (joka usein kaivetaan esille, kun mietitään syitä ihmisen käytökselle) on ihmisiin liitettynä aika vieras, oli kyseessä vauva tai puoliso, mummo tai ystävä. Mun kommentti oli tarkoitettu ihan retoriseksi, koska oletan, että suurimmalla osalla tällä palstalla seikkailevista nyt toi rakkauspuoli on jo parisuhteen kautta mukana, ja siihen voi vauvakuumetta varsin hyvin verrata.

Ps; ja koska tää raskaus on jo niin pitkällä, niin enää en edes mieti, mikä virka "vauvakuumeella" oikein on. En ole synnyttämässä mitään yleismaailmallista vauvaolentoa, vaan pienen ihmisen, joka näilllä näkymin on varsin hyvä tyyppi.:) Mitä enemmän mun perheessä on rakkaita ihmisiä, sen parempi!

tietoa:

Vauvakuumeen syitä ei tarkasti tiedetä, mutta se tiedetään, että sitä ei ole entisinä aikoina ilmennyt. Se on siis nykyajan "tuote", johon vaikuttanee mm. sosiaaliset paineet yhdistettynä ensisynnyttäjien iän kohoamiseen. Eli voidaan valita, milloin lapsi saisi tulla, ja koska mitään järkevää syytähän lapsen tekemiselle ei ole, mieli ehkä kehittää vauvakuumeen jotta vois lakata pähkäilemästä sopivaa hetkeä kun se vauva nyt vaan on PAKKO saada? ;)

Osittain se voi olla myös biologista, koska kuulemma vauvan tuoksu voi laukaista vauvakuumeen, samoin se jos on ollut raskaana mutta raskaus on mennyt kesken (jolloin hormonit on jo lähteneet täysillä liikkeelle).

Mutta lisääntyminen ei ole yksilön oman henkiinjäämisen kannalta välttämätön tarve - ainakaan nykyään länsimaissa - joten mitään pakkoa ei ole noudattaa vauvakuumeen vaatimusta. Se menee ajan yleensä kanssa itsekseen ohi, sinun tapauksessasi jopa hyvin todennäköisesti, koska et "järjellä" tunne kaipaavasti lasta. Keksit vaan muuta tekemistä, uusia harrastuksia tms. :)

edellinen korjaa..

Höh, ajatus sekoilua. "ajan yleensä kanssa" piti tietysti olla "ajan kanssa yleensä".

nuorempi lapseton

Moni nainen on tässä vaiheessa päässyt yllättymään, kun mies kertookin halunneensa lasta myös, muttei ole puhunut asiasta aiemmin, koska on ajatellut juuri samoin.
Olet 33, mitä ihmettä vielä odotat?

tikitys

Meillä asiasta on toki puhuttu, mutta mieheni kanta kallistuu järjen puolelle.

Ehkä tässä vaan odotan, että se tikittely (=ehkä tosiaan vaan ympäristön painetta ja velvollisuuden tuntoa) laimenee. En haluias lähteä johonkin loppuelämän kestävään projektiin huomatakseni, ettei se ollutkaan mun juttu.

Iän puolesta en panikoi. Onhan keskisynnyttäjien (ainakin korkeakoulutettujen) keski-ikä nykyään jotain 30 tienoilla...

hmmmmm

"Iän puolesta en panikoi. Onhan keskisynnyttäjien (ainakin korkeakoulutettujen) keski-ikä nykyään jotain 30 tienoilla..."


juu, onhan asia toki näinkin... mutta tosiasia on että 30 jälkeen hedelmällisyys laskee tosi rajusti. asiasta on ihan tutkittua faktatietoa.

Ensisynnyttäjien ikä on tosiaan kasvanut viimevuosina, mutta niin on lapsettomuushoidot ja sektiotkin... siitä voipi jokainen tehdä itse omat johtopäätökset.

minä nyt 31 ja lapsia mulla 3

mieti tarkkaan

"Tosi rajusti" on HIEMAN liioiteltua.

Enivei, aattelin vinkata alkuperäiselle, että käypä lukemassa vauvanhoitopuolelta ketju "Äitiyteen sopeutuminen". Siitä saat vähän muutakin perspektiiviä asiaan, kun sen iänikuisen vaaleanpunaisen jokelluksen, miten ihanaa ja upeeta ja mahtavaa äitiys on.

Ylipäätään se yletön hehkutus ihmetyttää, monella tutulla on kokemusta siitä, että kun ovat miettineet lasten tekoa, niin ympäriltä kuuluu vaan suitsutusta siitä auvosta joka lapsista seuraa. Sitten kun lapset on tehty, ja se onkin melkosta väsymystä, raatamista ja 24/7 lapsessa kiinni olemista (paitsi ne parin tunnin "oma aika" sessiot joita sillon tällön saa järkättyä) ja ylipäätään suurehko shokki, niin ne samat hehkuttajat hymyilee vinosti ja empatisoi että Nii-in, sitä se elämä lasten kanssa on..

Pilkku ja viilaus

Se ikä, jonka jälkeen hedelmällisyys laskee on 35, ei 30.

oldmama

Niin ja 35 ikävuoden jälkeen hedelmällisyys vain laskee, ei poistu.

Tunnen monia (itseni mukaan lukien), jotka ovat saaneet esikoisensa lähes nelikymppisenä ja ovat pääosin hyvin tyytyväisiä äitejä, koska ovat saaneet viettää omaa elämäänsä tarpeeksi ennen lasten tuloa.

Aloittajalle: huoletta voit kuunnella biologisen kellon tikitystä ja samalla myös huoletta vielä nauttia tämänhetkisestä elämäntilanteestasi.

vierailija toisesta ketjusta

No niin. Naisen hedelmällisyyshän laskee heti siinä 24 ikävuoden jälkeen. Voimakkaammin taas n. 30 ikävuoden jälkeen ja edelleen enemmän n. 35 vuoden jälkeen. Yksilökohtaista, mutta tilastollisesti näin. Riski saada keskenmenoja/kromosomivirheellinen lapsi kasvaa iän myötä merkittävästi. Perehtykää faktoihin, tietoa löytyy kyllä netistäkin - en yritä siis tässä päteä millään tiedolla tai yrittää saada kaikkia tekemään lapset 20-vuotiaina, vaikka nainen silloin onkin hedelmällisimmillään. :)

Ja vielä: kyllä lapsen kaipuu on biologinen tarve siinä mielessä, että lajin säilymisen kannalta lisääntyminen on välttämätöntä. Ei siis yksilölle, vaan populaatiolle. Tarve on siis evolutiivinen jäänne, ihmisellä ei tietenkään siinä määrin vahva kuin muilla nisäkkäillä. Ihmisillä tätä sanelee myös sosiaalinen paine - kuten ehkä myös ihmisapinoilla. Perehtykää evoluutiotutkimukseen, jos kiinnostuksenne herää.

Henkilökohtaisesti itseäni harmittaa, etten "tehnyt" lapsia silloin nuorempana, kun se olisi ehkä käynyt helpommin. Nyt se ei ehkä niin onnistukaan... Ja vauvakuumetta on tosiaan podettu 20-vuotiaasta, samassa parisuhteessa edelleen ollaan, ja vasta opiskelujen jälkeen on uskallettu aloittaa yritys. Ja edelleen yritetään. :(

vanha akkka

Toivottavasti ap olet löytänyt miehesi ja tehnyt hänelle ehdotuksen... Ja kaikilla naisilla se hedelmällisyys ei laske niinkään dramaattisesti. Itse sain esikoiseni 35-vuotiaana, toisen 36-vuotiaana ja nyt haaveillaan kolmannesta 37-vuotiaana. Molemmat raskaudet lähteneet parin yrityksen jälkeen alulle.
Minusta vauva kuume on pohjimmiltaan biologinen tarve, johon liittyy voimakas psyykkinen ulottuvuus. Toki sosiaalisilla tekijöilläkin on merkityksensä. Mutta kyllä ihminen vielä on siinä mielessä eläin, että se haluaa lisääntyä ja levittää geenejään.

44 v ja kohta mummi

Minulle ja miehelleni tuli lapset "vahingossa" eli kun ehkäisyt pettivät. Mitään vauvakuumeita ei ollut, päinvastoin, emme olleet lainkaan valmiita vanhemmuuteen avioliiton alkuaikoina. Niin niitä vaan tuli kaksi peräkanaa. Ja niin se vaan heräsi heti ensihämmennyksen jälkeen syvä rakkaudentunne omaa syntymätöntä lasta kohtaan ja sitä rakkaudentunnetta on kestänyt 24 vuotta(24 ja 22 vuotiaat lapset). Nyt olen tulossa mummoksi ja jo rakastan tuota syntymätöntä ihmisenalkua. Kyllä se varmaan geeneissä on se äitiys ja halu jakaa lämpöä ja rakkautta muillekin kuin miehelleen. ;)

Kevätesikon äiti 29 v.

Mutta eikö ole ihana tuo tunne, että lapsensaaminen alkaa tuntua "omalta" jutulta, itselle mahdolliselta, todelliselta. Anna palaa vaan, jos siltä tuntuu!

upsista

Saako udella mitä ehkäisyä käytitte, kun tuli kaksi "vahinkoa"?

mamaforever

Joo, minä kyllä todella ymmärrän sen vauvakuumeen tunteen. Minulla on 4 lasta (15 vuotta vanhimman ja nuorimman välillä) ja aina silloin tällöin sitä vieläkin kaipaa sitä odotusta ja pientä lasta käsivarsilleen. Joskus siis oikein iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta se vauvakuume, tekisi heti mieli soittaa miehelle että jospa vielä yksi... = ) Olen nyt 37 ja eniten kuitenkin on se fiilis päällä että nyt nautitaan lapsista eikä hommata lisää "töitä". 2 vanhinta ovat kuitenkin jo niin isoja että ovat paljon omilla teillään ja kavereiden kanssa eikä sitä saa enää samalla tavalla osallistua heidän elämään.Jos sitä kyselee niin vastaukseksi saa usein: Ei kuulu sulle tai: ei sun sitä tarvitse tietää jne...silloin sitä oikein kaipaa pientä vauvaa jota helliä...Ja todettakoon vielä kerran että kyllä se aika kuluu nopeasti ja lapsista sen huomaa. Eli aloittajalla jolla on vauvakuume: Suosittelen kyllä että otat sen ihanan askeleen! Ja mieskin saattaa olla ehdotuksesta iloinen ja heti mukana. Aina kun minäkin leikilläni joskus ehdotan että mitä jos... niin mies vaan että: joo, mikä ettei! Ja sitten vielä niistä isommista lapsista,kyllä nekin on ihania ja heidän kehitystä ja luonnetta kiva seurata ja saa kyllä usein halatakin.

Mievaan *

Samoilla linjoilla olen kuin edellinenkin:
Mulla ikää nyt 40 vee ja kolme lasta, joista 1 tarhassa ja 2 ala-asteella.
Silti, kaiken tän hurjan päivittäisen hulabaloon keskellä kaipaan vielä
sitä raskausaikaa sekä pientä nyyttiä syliin.
Kunhan saisin vielä puolisonkin tähän suostuteltua....

Aiemmin en ole koskaan ollut mikään lapsista pitävä äiti-tyyppi,
mutta eka synnytys kun oli ohi,
äidinrakkaus vaan valtasi kummasti mielen ;o)

Ota rohkeasti vaan askel elämäsi suurinta seikkailua kohden !

realismia peliin

Edellisiin viitaten: kannattaa vaaleanpunaisissa unelmissa muistaa sekin, että kaikki ei - edes vauvan hankintaa edeltävästä kuumeilusta huolimatta - aina loppujen lopuksi nauti äitiydestä. Syitä voi olla monia; ehkä lapsi ei olekaan terve, parisuhde ajaa karille ja/tai puoliso ei osallistukaan lapsen hoitoon toivotulla tavalla, tai yksinkertaisesti se, että biologian kutsusta huolimatta kaikki eivät sovi äidiksi (eikä tämä tarkoita että olisi jotain "vikaa").

Mutta jos nautit muiden lapsista, tykkäät vauvoista etkä hermostu ystävien leikki-ikäisten temmellykseen, eli olet ns. lapsirakas ihminen, silloin melko suurella todennäköisyydellä nautit äitiydestäkin täysillä.