Plazan keskustelut etusivu
» Rekisteröidy käyttäjäksi
» Unohditko tunnuksesi?
Mene takaisin   Plaza keskustelut – Plaza > Ellit > Perhe > Vauvahaaveet
Keskustelujen ohjeet

Vastaa viestiin
 
Työkalut Hae ketjusta
16.07.09, 09:00   #1 (linkki)
Mimis
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Keskenmenon jälkeen haaveilevat

Heippa,

Tuolla Kermit -ketjussa on niin hiljaista, että ajattelin perustaa uuden ketjun. Eli ketju on tarjoitettu keskenmenon kokeneille, jotka haaveilevat uudesta raskaudesta.

Itsellä spontaani keskenmeno 05/09 viikolla 9 ja uusi raskaus toiveissa. Yhdet menkat on ollut välissä ja nyt kp10. Esikoisesta haaveilemme.
  Vastaa viestiin
16.07.09, 10:05   #2 (linkki)
Vilukisu
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Voisinhan tännekin ketjuun liittyä vaikka yrityksemme on tauolla. Jos tää vaikka sais tuulta alleen. Oon nimittäin itse joskus miettinyt että tuon Kermitin nimi on hankala. En mä ainakaan siinä keskenmeno-shokissa ois sinne löytänyt jos ei jostain muusta ketjusta ois mua sinne opastettu. Siis kun siitä Kermit otsikosta ei asia mielestäni käy ilmi.

Tai jos Kermiteistä halutaan pitää kiinni, vois olla uusi ketju esim. otsikolla: Kermit/keskenmenon jälkeen haaveilevat???

Itsellänkin spontaani km 08/08 viikolla 7+4(muistaakseen) ja esikoisesta minäkin haaveilen.
  Vastaa viestiin
16.07.09, 10:47   #3 (linkki)
Mimis
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Sama juttu! Vahingossa tonne kermit puolelle löysin. Kiva kun tulit tänne Vilukisu.

Toivotaan että tästä uudesta palstasta on apua meille molemmille :) ja muillekin jotka toivottavasti haluavat liittyä mukaan!

Torstaina 16.7.09:

Mimis..........km 05/09..........kp 10/?
Vilukisu........km 08/08..........
  Vastaa viestiin
16.07.09, 11:08   #4 (linkki)
 
Rekisteröitynyt: 06/2006
Viestejä: 111
Minulla oli myös spontaani km 03/09 viikolla 8 onnistuneen IVF hoidon jälkeen. Sen jälkeen uudesta IVF:stä olen tehnyt negatiivisen testin. Km oli melkoinen pettymys, kun riemu onnistumisesta monen vuoden yrittämisen jälkeen oli suuri. Mikäli enää onnistun tulemaan raskaaksi, pelkään että koko alkuraskaus menee pelkäämiseksi - jos tiedätte mitä tarkoitan. Olen kuullut monta kommentia siitä, että eihän tämä nyt niin kamalaa ole, kun km tuli niin aikaisessa vaiheessa. No ei ehkä fyysisenä kokemuksena (vaikka en kyllä muista niin karmeaa kipua ennen kokeneeni), mutta psyykkisesti ei ihan läpihuutojuttu, vaikken omalla kohdallani mistään shokista voikaan puhua. No ensi kuussa PAS, joten jänniä aikoja eletään.

Miten te muut olette km:n kokeneet sekä fyysisesti että psyykkisesti? Entä millaista palautetta olette saaneet ympäristöltänne?
  Vastaa viestiin
16.07.09, 11:28   #5 (linkki)
Vilukisu
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Emeliina: Minusta km viikolla 8 ei kuitenkaan ole kauhean alussa. Tai siis on, mutta olethan sinä kuitenkin jo noin kuukauden ehtinyt siitä iloitsemaan että olet raskaana. Riippuen tietty kiertosi pituudesta ja testausajankohdasta, mutta oletan että IVF:n jälkeen tajuaa testata melko pian, kun kysymyksessä ei kuitenkaan ole mikään "hupsista vain-vahinkoraskaus"... Ja kyllä kuukaudessa ehtii jo ajatella paljon asiaa ja tulevaisuutta lapsellisena. Paljon olet sinäkin joutunut kokemaan, ei voi kuin pitää peukkuja sulle jatkoa ajatellen!!! (Mitä tarkoittaa muuten tuo PAS?) db db bd Ja Mimikselle myös db db db!

Otin km aika raskaasti, itkeä vollotin muutaman päivän ja sain saikkua töistä. Meilläkin kuitenkin yritettiin raskautua reilu vuosi ennen tärppiä. Ja se ilo oli niin suurta ja sitten se suru myös. Mutta olen aikamoinen optimisti luonteeltani, joten kun ne itkut oli itketty, toipuminen lähti etenemään hyvin. Tottakai haikeutta on tullut myöhemminkin, etenkin "lasketun ajan" läheisyydessä yms. Mutta niin vaan elämä jatkuu, vaikka masussani se ei jatkunutkaan...

Fyysisesti toivuin suht nopeasti. Ei ollut kovia kipuja ja km spontaani. Veriarvot laskivat parissa, kolmessaviikossa normaaleiksi.

(Mun km:sta on nyt jo lähes vuosi, niin kaikki kirjoittamani faktat ei välttämättä ole ihan eksakteja..)

  Vastaa viestiin
16.07.09, 13:36   #6 (linkki)
Mimis
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
emeliina - Tervetuloa mukaan! Voi ei, pahoittelut keskenmenosta :( Ja vielä noin pitkän yrittämisen ja hoitojen jälkeen! Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat kun sanoit että seuraavassa raskaudessa koko alkuaika menee pelkäämiseksi. Täällä ihan samat fiilikset! Mulla ainakin pettymys oli ERITTÄIN suuri ja kuukauden verran km:n jälkeen meni ihan sumussa.. nyt pikkuhiljaa alkaa taas elämä maistua ja suru vaihtua uuteen toivoon. Fyysisesti km ei mulla ollut oikeastaan pahempi kuin menkatkaan, mulla on meinaan ihan järkyttävät kivut menkkojen aikaan joka kuussa. Paitsi km:n jälkeen tulleeissa ekoissa menkoissa ei kipuja ollut juuri ollenkaan. Nyt siis menossa toinen kierto km:n jälkeen.

Vilukisu - Mitä luulet, koska pääsette kunnolla yrittämään uudelleen?

Mimis..........km 05/09
Vilukisu........km 08/08
emeliina.......km 03/09
  Vastaa viestiin
16.07.09, 17:23   #7 (linkki)
mimikselle
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Jos sinulla on noin kovat menkkakivut, niin onko sinulla endometrioosi? Sehän vaikeuttaa raskaaksituloa, mutta koska olet jo kerran tullut raskaaksi, niin raskaudut kai helpommin uudelleenkin. Raskaus on parasta endometrioosille... Jos on endo, niin yleensä ensimmäisen lapsen saaminen on vaikeaa, mutta muut tulee sit helposti. Itselläni ei endometrioosia ole, mutta menkkakivut oli aina aika kovat. Sitten tulin raskaaksi ja sain lapsen, ja sille tielleen jäivät menkkakivut, nykyään ei mitään kipuja.
  Vastaa viestiin
17.07.09, 07:30   #8 (linkki)
Mimis
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Epäilin itsekin sitä jossain vaiheessa ja kävin tutkimuksissakin, mutta ei kuulemma ole. Tai siis ultralla ne katsoi tuolta sisältä ja sanoi että lisätutkimuksia ei tarvitse, koska mikään ei viittaa endometrioosiin. Eli ei siis pitäisi johtua siitä :) Meillä on suvussa mutsilla ja mummollakin aikanaan ollut kauheat kivut.
  Vastaa viestiin
17.07.09, 10:27   #9 (linkki)
 
Rekisteröitynyt: 06/2006
Viestejä: 111
Lainaus:
Vilukisu: (Mitä tarkoittaa muuten tuo PAS?)
PAS tarkoittaa pakastealkion siirtoa - viime hoidoista saatiin neljä pakkaseen, joten tällä kertaa itse hoito + siirto ovat helppoja. Näissä hoidoissa on se hyvä puoli, että raskaustestin tekemisen ajankohta on tarkasti määritetty (kaksi viikkoa siirron jälkeen), joten tulosta ei kauheasti tarvitse arvailla.

Minulla tuohon km:oon liittyi aika pahat kivut, kun menkkakipuja ei yleensä ole juurikaan. Kuumavesipullo oli suureksi avuksi :)

Tässä ketjussa tuntuu olevan vallalla optimistinen tunnelma - hieno juttu!
  Vastaa viestiin
17.07.09, 19:59   #10 (linkki)
Annemaarit71
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Hei! Liitynpä minäkin tänne, vaikka tuolla Kermiteissä sanoinkin, että alkaa tämä plussan "metsästys" jo ryydyttämään ja välillä tuntuu, että haluis nämä palstailutkin unohtaa. Toisaalta täällä on mukavaa porukkaa ja kaikki samassa veneessä ollaan ja tiedetään mitä jokainen on joutunut läpi käymään. Kaikki mm varmasti ymmärtävät emeliinan pelon mahdollisessa uudessa raskaudessa.

Mulla siis tulee ens kuussa jo vuosi km:stä ja nollapisteessä edelleen ollaan vaikka yritystä on kyllä ollut:( Nyt taas menkkoja viikonloppuna odottelen ja pettymys tulee taas olemaan suuri.... Tietysti kovasti muuta toivon, mutta liian monta pettymystä takana. Välillä jaksaa olla positiivinen, mutta välillä taas vaipuu ihan epätoivoon. Yksi lapsi onneksi on, mutta kovasti sitä pikkukakkosta toivottaisiin.

Olemmekin päättäneet hakeutua nyt vuoden tullessa täyteen tuonne julkiselle tutkimuksiin ja mahdollisiin hoitoihin. Jospa sitä ensi viikolla saisi aikaiseksi varailla aikaa terveyskeskukseen...

Tulipa tästä synkkä vuodatus, juuri kun emeliina ehdit kehua miten optimistinen tunnelma täällä on. Mutta helpotaa kun saa vähän fiilistään tänne purkaa.
  Vastaa viestiin


17.07.09, 21:33   #11 (linkki)
Ilona81
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Hei, uskaltaudunpa minäkin ensimmäistä kertaa kirjoittamaan. Paljon olen tarinoitanne lukenut ja niistä hurjasti toivoa ja lohtua saanut.

Meillä on takana puoli vuotta yritystä ja kaksi keskenmenoa. Ensimmäinen tärppäsi kolmannesta kierrosta ja keskenmeno rv6. Toinen raskaus tärppäsi heti keskenmenon jälkeen, ei ehtinyt yksiäkään menkkoja tulla välissä. Tämäkin raskaus kesken rv6. Molemmat km:ät spontaaneja ja vuoto kesti viikon. Ovulaation sain tikutettua ensimmäisestä noin kahden viikon jälkeen. Nyt tikuttelen kovasti seuraavaa ovulaatiota.

Nyt surullinen olo, vaikka toinen keskenmeno olikin helpompi käsitellä ja järkytti vähemmän, ei kylläkään helppoa ja tuskatonta ollut. Nyt on sitten heti uusi yritys päällä. Edellisessä ainakin uusi raskaus helpotti oloa. :) Nyt vaan odotamme seuraavaa raskautta kuin kuuta nousevaa ja toivomme sydämemme pohjasta, että se kestäisi loppuun saakka. Koen olevani melko onnekas, että on jo tärpännyt kaksi kertaa, vaikkei ne sitten kestäneetkään kovin kauaa.. Ensimmäistä odotellaan ja vauvahaaveet ovat suuret. Olisi ihana saada oma pieni käärö. <3

Yritän jaksaa olla positiivnen ja uskoa siihen, että kyllä se vielä onnistuu ja jos ei onnistu, niin lääketiede auttaa. :)

Emeliina: Minä koin ensimmäisen keskenmenon erittäin järkyttävänä ja itkin useamman päivän, enkä voinut kuvitellakaan meneväni töihin henkisen järkytyksen vuoksi. Muuta en voinut ajatellakaan kuin oman pienokaisen menetystä. Fyysiset kivut olivat kuin vähän pahemmat kuin menkkakivut ja lopussa erittän kivuliaita vihlovia supistuksia. Toisen keskenmenon pystyin käsittelemään paremmin henkisesti, kun jotenkin osasin sitä jo vähän odottaa. Todella surullinen olo on, mutta yritän jaksaa pitää toivonkipinää yllä, että kyllä meillekin joskus. Toisen keskenmenon fyysiset kivut sain pidettyä lähes poissa särkylääkkeillä, en halunnut tuntea sitä kipua. Kestin km:n paremmin ilman kipua. Vuoto muistutti tapahtumasta tarpeeksi.

Tsemppiä meille kaikille yritykseemme. Jaksetaan vaan yrittää, niin eiköhän se joskus onnistu. :)
  Vastaa viestiin
18.07.09, 08:05   #12 (linkki)
Tilkku
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Täälläkin on paljon luettu palstaa, ensin odotttajien puolella ilolla ja sieltä tipahdettu järkytyksen myötä tänne haaveilijoihin.

Itsellä raskaus alkoi ensimmäisestä yrityskierrosta ja päättyi spontaaniin keskenmenoon 8+3, vaikkakaan alkio ei ultrassa vastannut viikkoja. Viikon verran meni keräillessä itseä. Naistenklinikalta ei annettu edesa sairaslomaa, vaan sain sitä erikseen seuraavana päivänä soitella. Tämä kaikki tapahtui siis vain tasan kaksi viikkoa sitten..

Olen kyllä sitä mieltä, että uusi raskaus olisi parasta lääkettä menettämisen suruun ja näin ollen heti vaan yritystä uudelleen. Taistelen kyllä hieman itseni kanssa siitä, pitäisikö ne yhdet menkat oottaa väliin ja sitten vasta yrittää vai heti vaan jos oviksen bongaan. Lääkäri kyllä sanoi, ettei mitään estettä olisi, mutta kun lukee juttuja täältä, niin aika monelle on käynyt niin, että se heti km jälkeen alkanut raskaus päättyy samoin kuin edellinenkin. Sitä en mielellään haluaisi kokea.

Kuitenkin toiveet on korkealla, kun ensimmäisenkin kerran raskauduin niin nopeasti. Onneksi mies on ihan yhtä motivoitunut hommaan kuin minäkin ;). Pitää vaan uskoa, että ei luonto ota pois elinkelpoisia yksilöitä ja ettei juuri tuon vauvan ollut tarkoitus tulla meille. Jos sitten seuraava pysyis kyydissä..

Onko muilla sellaisia ajatuksia ollut km jälkeen, että ei haluaisi juoda alkoholia tai syödä kiellettyjä ruokia vieläkään, vaikka tietää, ettei siihen ole mitään estettä? Mulla ensimmäisen siiderin juonti oli yhtä tuskaa ja ajattelinkin, että mitä sitä nyt sitten juomaan, voi ainakin turvata seuraavalle tärppäykselle hyvät lähtökohdat. Tähän ajatteluun mulla saattaa kyllä vaikuttaa se, että ennen kuin tiesin raskaudestani, olimme ulkomaanlomalla ja siellä tuli yllättäen nautittua viiniä päivittäin. Se on jäänyt vaivaamaan, vaikka neuvolantädille sen tunnustettuani sain lohdutuksen sanoaja, ettei se siinä vaiheessa vielä vaikuttaisi. Tuntuu hölmölle, mutta haluaisi elää niin kuin olisi jo taas raskaana.

Nyt kun vihdoin vuotokin loppui, voi helpommin suunnata katseet kohti tulevaisuutta. Toivottavasti ne kaksi viivaa ilmestyisi taas pian :)
  Vastaa viestiin
18.07.09, 12:20   #13 (linkki)
Ilona81
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Olen pahoillani menetyksestäsi.

Itsellänikin edellisestä km:stä nyt parisen viikkoa ja oikeastaan saman dilemman kanssa vähän painiskellaan, että yrittääkö nyt heti vai odottaako yhdet menkat. Olemme kuitenkin mieheni kanssa päätyneet siihen, että kun sitä ei tiedä kuinka kauan seuraavassa tärpissä menee, niin yritämme heti uudelleen. Meillä seuraava km olisi jo kolmas, joten sitten pääsisimme nopeammin myös tutkimuksiin. (Ihan vähän pessimistinen ajatus hiipii mieleen, että kolmaskin on todennäköisesti tulossa... :(

Nämä ovat kyllä surullisia asioita, joiden kanssa painitaan, mutta kuten sanoit, niin kyllä uusi raskaus mieltä parantaa ja auttaa toipumaan menetyksestä. Toivotaan plussatuulia. :)
  Vastaa viestiin
19.07.09, 00:10   #14 (linkki)
Tilkku
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Kiitos.

Kyllä se tietyllä tavalla helpottaa, ettei ole asian kannssa yksin maailmassa vaan on muitakin jotka on kokeneet saman. En olisi myöskään uutisen saatuani kyennyt heti töihin ja näin jälkeenpäin on todettava, että viikon sairasloma teki hyvää. Mulla suunniteltu tyhjennus osui perjantaille, joten kirjoittivat saman tien koko viikon.
Spontaanisti kuitenkin tyhjeni sen viikon aikana.

Olimme molemmat yllättyneitä, että tulin raskaaksi niin nopeasti. Alusta asti minulla oli jotenkin hyvin epävarma fiilis koko raskauden suhteen ja näin km jälkeen voisi sanoa, että hieman aavistelin asiaa. Vuodon alkaessa en ollut niin yllättynyt, vaikka viimeiseen asti toivoimme, että kyseessä on vain normaalia vuotoa. Kuitenkaan se ei helpottanut järkytystä, kun meille kerrottiin menetyksestä.

Olen ollut naistentautien alalla töissä ja tietyllä tavalla tieto lisää tuskaa. Välillä ammatillinen minäni puskee esiin ja varsinkin muille asiasta puhuessani kuulostan hyvinkin järkevältä, mutta pääni sisällä asiat on kaikkea muuta kuin järkeviä.

Toivotaan meille kaikille hirmuisia onnenlaukauksia.. Eiköhän se päivä taas risukasaankin paista ja toivottavasti saamme yhdessä iloita plussista mahdollisimma pian :)
  Vastaa viestiin
20.07.09, 09:54   #15 (linkki)
Mimis
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Tervetuloa Annemaarit, Ilona ja Tilkku!

Annemaarit - vuoden yrittäminen km:n jälkeen tuntuu varmaan loputtoman pitkältä! Hyvä että pääsette hoitoihin selvittämään mistä johtuu. Ja täällä saa vuodattaa niin paljon kuin sielu sietää :)

Ilona - Haleja ja jaksamista! Kaksi keskenmenoa peräkkäin on varmasti rankka paikka! Mutta se on kuitenkin positiivista että olet tullut raskaaksi, ja vielä noin nopesti. Tsemppiä oviksen tikutteluun :)

Tilkku - Mulla meni kesken ihan samoilla päivillä kuin sullakin. Viikot 9 ja 10 ovatkin kuulemma kriittisimmät viikot, koska silloin kehittyvät tärkeimmät sisäelimet. Me ei odotettu ekoja menkkoja km:n jälkeen, mutta ei kyllä tärpännytkään. Kierto veni 40 päiväiseksi ja olen 99% varma että ovulaatiotakaan ei tullut ollenkaan. Ihan samat fiilikset oli: olin kokoajan epävarma raskauden suhteen ja jälkikäteen ajateltuna ihan kun olisin tiennyt että menee kesken! Myös siiderin juominen ja muu tuntui väärältä alussa, mutta kyllä se meni ohi.

Itse kokeilin eilen (kp13) elämäni ensimmäistä ovistikkua ja testiviiva tuli ihan haaleana. Eli ei ilmeisesti ovista vielä tiedossa. No kohta pitää mennä kokeilemaan uudelleen :) Toivon niin paljon että ovis tulee tässä kierrossa!

Tässä päivitetty lista, täydentäkää halutessanne:

Mimis..............km 05/09
Vilukisu............km 08/08
emeliina...........km 03/09
Annemaarit71.....km 08/08 (?)
Ilona81.............km (?), km 07/09 (?)
Tilkku..............km 07/09 (?)
  Vastaa viestiin
20.07.09, 14:51   #16 (linkki)
Jane75
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Hei vaan kaikille kohtalontovereille,

Liittyn minäkin joukkoonne. Elämäni toisen keskenmenon koin 03/09, ja vaikka psyykkisesti tämä oli helpompi kuin ensimmäinen (09/06) niin fyysiseti oli vaikeampaa. Ensin yritettiin lääkkeellistä tyhjennystä, joka toimi ekassa km:ssä, mutta kuukauden vuodettuani nousi kuume ja eikun kaavintaan. :( Eli kesti monen monta viikkoa ennen kuin menkkoja alkoi kuulumaan, ja vasta nyt tuntuu että uskaltaa jälleen yrittää. Ekojen menkkojen jälkeen oli vielä kamala pelko päällä, joten ajattelin että parasta suosiolla odottaa kunnes tuntuu paremmalta. Katsotaan tärppääkö tällä kierrolla, en ole ovista tikuttanut joten tarkkaa päivää en tiedä, saa nyt vaan puolitoista-pari viikkoa toivossa odotella. :)

Minäkin olen kokenut molemmat keskenmenot erittäin raskaina, ensimmäisessä meni monta kuukautta ennenkuin helpotti, ja paremmalta alkoi tuntua oikeastaan vasta puolen vuoden jälkeen kun raskauduin (vihdoinkin...) uudelleen. Onneksi se raskaus kesti loppuun saakka, ja nyt täällä kotona pyörii jaloissa 1v8kk vanha poika. :) Kiitos pikku vipeltäjän pääsinkin tästä toisesta km:stä nopeammin yli, ei kerta kaikkiaan ole ollut samalla tavalla aikaa miettiä näitä asioita. En kuitenkaan haluaisi enää koskaan kokea uutta km:ää, joten pelottaa aika lailla tämä pikkukakkosen yritys. Ja varmaan minäkin tulen pelkäämään ne ekat 12 viikkoa jos/kun raskaudun uudelleen... Molemmat km:t tapahtuivat aika myöhään (8+6 ja 10+6), ja huomattiin vasta siinä ensimmäisessä oikeassa ultrassa, silloin kun pahimman vaaran pitäisi olla jo ohi... Eli vuoto ei alkanut itsestään, ja raskausoireetkin olivat molemilla kerroilla jatkuneet.

Omaa tuskaani on lisännyt myös se, että pikkusiskoni on ollut molemmilla kerroilla raskaana hänkin, mutta hänellä raskaudet ovat jatkuneet onnistuneesti. Eli valitettavasti muistan omat km:ni joka kerran kun näen hänen lapsensa. No, toivottavasti meillekin siunautuisi se toinen onnenpotku.

Tsemppiä kaikille yritykseen, pidetään peukut pystyssä!

Mimis..............km 05/09
Vilukisu............km 08/08
emeliina...........km 03/09
Annemaarit71.....km 08/08 (?)
Ilona81.............km (?), km 07/09 (?)
Tilkku..............km 07/09 (?)
Jane75.............km 09/06, poika synt. 11/07, km 03/09
  Vastaa viestiin
20.07.09, 18:54   #17 (linkki)
miima84
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
jaksamisia kaikille km:n kokeneille. itselläni on mennyt kaksi kesken viikoilla 12+ ja nyt toista odotetaan rv 24+. aikaa tähän toiseen laspeen on kulunut 3 pitkää ja raskasta vuotta. mutta toivottavasti meidät kaikki vielä palkitaan ihanalla lahjalla <3
  Vastaa viestiin
21.07.09, 09:54   #18 (linkki)
Tilkku
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Mukavaa nähdä, että tännekin tulee kirjoituksia.. Jos vaikka saatais tästä ketjusta aktiivinen ja postitiivinen tsemppauspaikka meille :). Tuntuu, että mulle tää on just nyt erittäin hyvää terapiaa, koska kun en raskaudestanikaan monelle puhunut, niin nyt en voi jakaa tätä asiaa kenenkään kanssa. Tietenkin miehen, mutta ei hänkään jaksa kokoajan. Muutenkin helpottaa, että ei ole maailmassa yksin asian kanssa, vaan on kanssasiskoja!

Hirmuinen tarve on bongata ovis jo ennen ensimmäisiä menkkoja km jälkeen. Eilen jo ajattelin, että olis ollu jotain merkkejä, mutta ehkä olivat vaan kuvittelua. Piti kuitenkin asialle tehdä jotain, jos vaikka olis ollukin :). Mielessä on vaan, että jos jutut tosiaan pitää paikkaansa, että km jälkeen raskautuu nopeammin, niin.. Sitten vaan on odotukset hirmu korkeella. Kun on aika tunteella elävä yksilö, niin pettymykset on sitten suuria, jos ei käykään niin.

  Vastaa viestiin
21.07.09, 13:32   #19 (linkki)
Ilona81
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Kiitoksia Mimis, ei ole vielä tikutteli tuottanu tulosta, mutta lähellä on, jos menee samoille päiville (kp19), kun ensimmäisen km:n jälkeen. :) Sitä odotellessa. Kierto on niin sekaisin km:n jälkeen, että katsoin parhaammaksi tikutella ovista, jotta varmasti tulee hyödynnettyä. Niinhän sitä sanotaan, että sitä on hedelmällisempi km:n jälkeen, joten tulee helpommin raskaaksi. Ainakin meillä tuon ensimmäisen jälkeen tämä piti paikkansa. Katsotaan miten käy seuraavan, odotukset on ainakin kovat. Onneksi tämä yrittäminenkin/harjoittelu :) vie ajatukset surusta pois. Ymmärrän tunteesi Tilkku, olen itsekin todella tunteella elävä yksilö. Innostun helposti tosi isolla sydämellä ja tipun kovaa ja korkealta, jos jotain ikävää sattuu. Onneksi keksin melko nopeasti uusia asioita, joista innostua, enkä jää pitkäksi aikaa murehtimaan. Täytyy vaan ajatella myös realistisesti, että jos ei nyt heti tärppää, niin sitten ensi kerralla. :) Tsemppiä!

Joko sulla, Mimis, tikuttelu tuotti tulosta? :)

Tervetuloa Jane75 ja Miima84 joukkoomme. Kyllä se meillekin se onni vielä suodaan! Uskon näin. Nämä kokemukset vahvistavat meitä ja auttavat arvostamaan elämän suomia lahjoja varmasti vieläkin enemmän. Miima84, kiva kuulla positiivisia uutisia kahden keskenmenon kokeneelta. Onnea paljon raskauteesi, olet jo tosi pitkällä. :D

Minullekin tämä on hyvää terapiaa, vaikka olenkin puhunut raskauksistani ja keskenmenoista parhaimmille ystävilleni, niin asian pyörittely samassa tilanteessa olevien kanssa on tärkeää.

Mimis..............km 05/09
Vilukisu............km 08/08
emeliina...........km 03/09
Annemaarit71.....km 08/08 (?)
Ilona81.............km 05/09, km 07/09
Tilkku..............km 07/09 (?)
Jane75.............km 09/06, poika synt. 11/07, km 03/09
  Vastaa viestiin
21.07.09, 18:28   #20 (linkki)
Mimis
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Heipat Jane ja tervetuloa! Pahoittelut rankasta keskenmenosta, onneksi kuitekin teille yksi lapsi jo siunaantunut =)

Moi myös Miimalle. Kiva kuulla positiivisia tarinoita km:n jälkeen!

Mulla ei vieläkään tietoa oviksesta! Sunnuntaina tikutin ekan kerran ja silloin tuli ihan haalea viiva. Maanantaina vielä haaleampi ja tänään ei mitään! Nyt on jo kp 15 menossa. Onkohan mahdollista että ovis olisi tullut jo ennen sunnuntaita? Vai eikö sitä taaskaan tule ollenkaan :( Tuntuu että menee kuukausi ihan hukkaan jos ei tule edes ovista!

  Vastaa viestiin


22.07.09, 15:16   #21 (linkki)
Jane75
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Kiitokset vaan tervetuliaissanoista, kiva että mahtuu joukkoon mukaan. :)

Mimis - on kyllä tuttu tunne, ei millään malttaisi odotella... Itse en ole tikuttanut ollenkaan vielä, yritin kyllä ensimmäisen km:n jälkeen mutten koskaan saanut ovista bongattua niiden avulla, vaikka kerran kyseessä oli kierto jolloin nimenomaan raskauduin. Joten en tiedä johtuiko siitä etten tehnyt testejä oikein, vai siitä ettei minulla jostain syystä vain näkynyt... Eli älä menetä toivoa, yritystä kannattaa kyllä pitää yllä varmuuden vuoksi kuitenkin. :)

Ja toinen paikka jolloin ei myöskään malttaisi odotella on se raskaustestin teko. :) Itselläni on vieläkin kierto km:n jälkeen ihan hakusessa, yleensä kierto noin 33 päivää, mutta viime kerralla alkoi menkat vasta kp 42... Ehdin jo testin tehdä ja negan saada, mutta kuitenkaan ei ottanut menkat alkaakseen. Eli tämänkertainen oviskin on hieman hakusessa, yritystä oli päällä sellaiset kaksi viikkoa "varmuuden vuoksi", saas nähdä miten käy. Ei vaan malttaisi millään odotella... No, täytyy keksiä hieman muuta ajateltavaa, lähdemme muutamaksi päiväksi mökille, palailen sitten jälleen ketjua lueskelemaan.

Mukavaa loppuviikkoa!
  Vastaa viestiin
23.07.09, 11:07   #22 (linkki)
Mimis
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Jane - Toivottavasti mullakin käy noin että ovis tulee vaikka testit ei näytäkään mitään..:) Ja yritystä pidetään kyllä yllä! hihi.

Mullakin km:n jälkeen eka kierto oli 40 pv, saas nähdä miten tämän toisen käy! Ehdin myös tehdä siinä välissä r-testin ja negaahan se näytti..

Mä lähden myös reissuun huomenna aamulla ja palaan näillä näkymin keskiviikko iltana. Aurinkoista viikonloppua arvon ladyt ja plussatuulia +++++++++++++
  Vastaa viestiin
23.07.09, 14:30   #23 (linkki)
Ilona81
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Jihuu, täällä on nyt bongattu eka ovis km:n jälkeen! :D Ilo on ylimmillään jo siitä, hassua. heh. On ainaki mahollisuudet olemassa näin. Ei, ku peiton alle.. :) Kumma, että sama jännitys on joka kerta, vaikka jo kaksi keskenmenoa takana, täytyy vaan olla iloinen, että ei oo masentanu mieltä vielä.

Mä oon nyt kahtena kk:tena tikuttanu ovista ja kummallaki onnistuin. Ekaks koitin apteekin omia testejä ja nyt tuhlasin niihin clearbluen digitaalisiin, ku halusin kokeilla. Tilasin kyllä netistä, joten sain vähän halvemmalla. Toivotaan, Mimis, että sullakin on käyny samalla tavalla, ku Janella, että ovis oli ja meni, mutta ei jostain syystä näkyny. Niinku sanottu, yritystä kannattaa pitää yllä joka tapauksessa :D.

Eikös se niin ole, että ovulaatio tulee normaalisti 14pv ennen kuukautisia, joten jos kierto on 40pv, niin silloinhan ovulaatio olis kp26, joten jatka vaan Mimis niitä tikutteluja, jos sen sieltä vaikka bongaisitkin. :) Voihan tietysti olla kierrossa häiriöitäkin, mutta noin menis, jos kaikki menee oppikirjan mukaan. Mulla nähtävästi menee aikalailla noin.

Mulla on normaalisti jotain 26 pv kierto ja nyt km:ien jälkeen 33pv. Nyt menossa kp18, joten ovis luultavasti kp19 tai kp20. Nää digitaaliset mittaa kaksi hedelmällisintä päivää. Ai että, jo mahan pohjassa jännittelee, nyt sitten parisen viikkoa piinaavaa odotusta. Mulla ihan samat fiilikset, ku sulla Jane, ei malttais millään odottaa tuleeko mitään oireita ja mitä r-testi näyttää. Viimesimmässä raskaudessa mulla ei ollu sitte minkäänlaisia oireita ennen plussaa ja olin jo ihan varma, etten todellakaan oo raskaana, mutta niin vaan olinkin. :) Siinä ensimmäisessä mulla oli jo ennen plussausta kaikkia oireita, mitä en silloin vielä osannut varmaksi sanoa: rinnat tosi kipeenä, väsytti, vilutti, janotti, pissatti. Ihan perusoireet, mutta tokassa ei mitään. Katotaan mitä kolmas tuo tullessaan sitten, kun se joskus osuu kohdalle. Malttamattomana tietysti toivois, että heti.

Oikein mukavia reissuja teille naiset. Plussatuulia ja jännityksen hetkiä toivotellen!
  Vastaa viestiin
24.07.09, 10:13   #24 (linkki)
Tilkku
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Mukavia kuulumia täällä..

Kesälomareissut on aina hyviä saamaan ajatukset pois näistä jutuista. Vaikka itse olenkin lomalla, niin ekat kaks viikkoa kuluu ihan kotosalla. Sitten mieskin liittyy loman viettoon ja pääsee kotoakin jonnekin. Hauskoja kesäreissuja Jane ja Mimis!

Ilonallahan on jännät ajat! Mä en oo koskaan kokeillu tikuttaa.. Eipä tätä yritystäkään ole niin pitkään ollu, kun ekasta silloin tärppäs ja nyt vasta km jälkeen odotetaan (tai mielellään ei ;)) ensimmäisiä menkkoja. Ihankuin olisin vkl jotain oviksen tapaista aistinut, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna taisi olla vaan toiveajattelua. Ärsyttää kun ei kierrosta mitään havaintoa, vaikka aina ennen ollut tosi säännöllinen. Ehkä mäkin tällaisena malttamattomana persoonana hankin niitä ovis-tikkuja jo heti ens kiertoon.

Huomasin tossa raskaudessa, kuinka kivaa testien tekeminen on, siis plussatestien. Niitä sitten tulikin tehtyä luvattoman monta. Niin, että rupesin jo mieheltä saamaan noottia joka aamu. Se oli vaan niin huimaa nähdä ne kaks viivaa. Nytkin tekis mieli vaan testailla, vaikka mitään saumaa ei oo.

Toivottavasti tämäkin ketju saa ensimmäisen plussansa mahdollisimman pian :)
Ihanaa kesäpäivää!
  Vastaa viestiin
27.07.09, 15:08   #25 (linkki)
Tipsuliini
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Ensimmäistä kertaa uskaltaudun itsekin kirjoittelemaan. Olen tähän asti vain etsiskellyt muiden kokemuksia milloin raskausoireista tai ensiviikkojen odotuksen tuomista tuntemuksista. Nyt sitten eilen jouduimme mekin kohtaamaan km:n mukanaan tuoman tuskan :/ Rv 7 oli menossa, ja vaikka kuinka oli koko ajan yrittänyt muistuttaa itseään raskauden jatkon epävarmuudesta, oli pettymys silti suunnaton.

Tänään, ihme ja kumma, olo on ollut jo hieman positiivisempi. Alan taas uskoa siihen, että kyllä se vauveli ehkä vielä meillekin suodaan. Tosin ison masun kanssa kulkevia tuntuu olevan koko kaupunki täynnä, ja niiden näkeminen saa väkisinkin surulliseksi.

Meillä vauvaprojekti on ollut nyt 5 kk käynnissä. Yksi siis varma km, ja yksi vahva epäilys (pari vkoa menkat myöhässä. samana päivänä oli tarkoitus testailla, kun menkat sitten alkoi). Kauanhan tässä ei siis olla vielä yritetty, mutta jotenkin tuntuu, että kaikilla muilla tärppää heti ja lapsi syntyy terveenä...vaikka eipä se kait ihan niin yksinkertaista ole...
  Vastaa viestiin