mamu79

Tässä ketjussa haaveillaan vauvaa syntyväksi 2011 vuoden aikana. Kopioin toisesta ketjusta kaikki tähän mennessä kirjoitetut viestit tähän uuteen ketjuun.

mamu79

Aivan Tavallinen Äiti
(Vierailija)

Viestejä: -

Vauva 2012
Löytyykö muita jotka haaveilevat vauvasta mutta yrittäminen alkaa vasta loppukeväällä tai myöhemmin tänä vuonna? Kasaisimmeko ajatuksia yhteiseen ketjuun?

mamu79

mamu79
(Vierailija)

Viestejä: -

Haaveilen kovasti loppuvuoden 2010 tai alkuvuoden 2011 vauvasta, mutta mies vielä empii. Lapsi olisi meille kolmas..
Katsotaan kuin meitin käy??

mamu79

ATÄ
(Vierailija)

Viestejä: -

Moi vaan,

kiva että yksi kanssahaaveilija löytyi! Meille haaveillaan toista lasta, esikoinen on kohta vuoden ikäinen. Parin vuoden ikäeroa ollaan mietitty, pienempikin ikäero olisi minulle käynyt mutta miehen työtilanteiden vuoksi joudutaan odottelemaan kevääseen ennenkuin voidaan aloittaa yritystä. Itse olen poissa työelämästä tällä hetkellä ja hoidan vauvaa kotona.

mamu79

Vaniljarinkeli (ei kirj.)
(Vierailija)

Viestejä: -

Moikka, meillä haaveilut käynnissä jo ties miten monetta vuotta, toista ainakin. Olemme mieheni kanssa vielä opiskelijoita (minä pian 24, mies 26), tarkoituksena on valmistua ensi syksynä. Vauva olisi tervetullut vaikka heti, mutta olemme päättäneet aloittaa yrittämisen vasta loppukesällä, sillä tässä elämäntilanteessa rationaalisuus on ihan pakollista. Meillä ei kerta kaikkiaan ole nyt varaa lapseen, kun kesätöistä ja myöhemmin toivottavasti pidempiaikaisesta työstä ei ole mitään tietoa. Toki tiedän, ettei taloustilanne kaikkea ratkaise, mutta meille se on ehdottoman tärkeää. aluamme, että lapsemme tulevaisuus olisi mahdollisimman turvattu.

Muutaman kk:n päästä edessä muutto, loppukesällä menemme naimisiin. Ihanteellisinta olisi, jos haaveemme toteutuisivat ja lapsi syntyisi talvella/keväällä 2011. :) Olisimme niin onnellisia. Voi miten tämä tavallaan pakotettu rationaalisuus raivostuttaa, mutta näin on pakko toimia.

mamu79

vauva2010
(Vierailija)

Viestejä: -

Vauva 2010
Heips,

haaveissa olisi, että saisimme vauvan 2010 loppupuolella. Ollaan vasta vajaa kuukausi yritetty lasta joten katsotaan miten käy.

mamu79

ATÄ
(Vierailija)

Viestejä: -

Vaniljarinkeli: mä olen myös sitä mieltä että suunnittelu ja järkeily ovat osa vanhemmuuteen valmistautumista ja kukapa vanhempi ei haluaisi lapselleen parasta. jokaisella se suunnittelu alkaa varmasti viimeistään siinä vaiheessa kun se plussa siinä tikussa näkyy, jos vaikka onkin yllätysraskaus jne. kyllä meillekin oli miehen kanssa selvää ennen esikoista että käydään koulut loppuun ja yritetään saada asiat sille mallille että vauvan kanssa on sitten aikaa, että koti on valmiina eikä tarvitse rakentaa tai remontoida väsymyksen keskellä.
ihanaa, teillä on kesähäät tiedossa! oletteko suuretkin juhlat järjestämässä?

mamu79: minkä ikäisiä teidän kaksi lasta ovat? sinulta saadaan varmaan näkökulmaa tuohon ikäeroasiaan, moni kun meille on sanonut että parivuotias on sitten kauheimmassa uhmaiässä ym että on selviämistä arjessa vauvan ja taaperon kanssa.

vauva2010: muistan elävästi meidän esikoisen yrityksen aloittamisen. että se oli jännää aikaa! ja mies sitä aikaa vieläkin muistelee pilke silmäkulmassa ;)

mamu79

Vaniljarinkeli (ei kirj.)
(Vierailija)

Viestejä: -

ATÄ: Niin, toki sitä täytyy ajatella asioita lapsen parasta ajatellen. Tietysti jos lapsi nyt ilmoittaisi tulostaan, niin ei se maailmaa tietenkään kaataisi, lähinnä lisäisi vain huolta pärjäämisestä. Tukea toki saisi (rahallista ja henkistäkin) isovanhemmilta ja muulta suvulta ja kavereilta, samoin lapsi syntyisi vasta loppuvuodesta eli varmasti saisin gradunkin loppuun väsättyä. Mutta silti, parempi pelata varman päälle. Meillä tosiaan tässä kaikenlaista hässäkkää vielä tulossa ennen loppuvuotta, nuo muutot, häät ja kaikki, joten parempi hoitaa ne alta pois ja sitten rauhoittua vauvan odotukseen, jos loppuvuodesta tärppäisi. Mutta tämä odottaminen on niin raivostuttavaa, kun vauvakuume meillä molemmilla on niin valtava. *huokaus*

Juu, elokuuhäät tulossa. :) Ei mitään kovin suuria juhlia ole tulossa, lähisukulaiset ja parhaat kaverit. Noin 40 henkeä. Kirkkovihkimisen jälkeen illallistamista läheisessä, ihan suht tasokkaassa ravintolassa ja siellä ohjelmaa. Tosin kaikkein kliseisimmät ohjelmanumerot tiputamme suosiolla pois. :)

Minkä ikäisiä muuten olette miehesi kanssa, ATÄ? Ihan uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta vain kysyn, en muuten.

mamu79

mamu79
(Vierailija)

Viestejä: -

Meitähän on jo monta haaveilijaa, kiva!!
Esikoinen on 3v 4kk ja nuorempi täyttää parin viikon päästä vuoden. Lapsilla ikäeroa melkein päivälleen 2v 5kk. Ihan hirveän paljon pienempää ikäeroa en toiselle ja kolmannelle haluaisi, sillä meillä on kaikki sujunut tyttöjen kesken/kanssa loistavasti. Meillä tosiaan uhma oli aikamoista juurikin siinä main kuin esikko täytti kaksi ja, samoin juuri siinä tienoilla opeteltiin pois vaipasta kokonaan, mutta viidessä kuukaudessa tapahtui ihan uskomatonta kasvamista ja kehittymistä. Esikoinen ymmärsi että vauva vaatii välillä erityisjuttuja äidiltä ja ymmärsi, että kun äiti on syöttänyt ja nukuttanut vauvan, niin sitten tehdään jotain kivaa kahdestaan yms. Tottakai välillä harmistuttiin kun joutui odottamaan kirjan lukemista tai välipalaa, mutta yritin aina muistaa välillä tehdä asioita "niin kuin ennen" eli jälkitarkastuksen jälkeen käytiin säännöllisesti kahdestaan uimahallissa tai kaupungilla yms. Iskän kanssa nyt luonnollisesti teki paljon juttuja kahdestaan, kun vauva aluksi vei paljon minun aikaani.
Nykyään kaikki hommat hoituu porukassa ja pikku hiljaa ollaan päästy siihen, ettei esikoinen edes muista aikaa ennen vauvaa. Välillä haluaa kyllä mennä mummille ja papalle ilman siskoa ja saa toki mennäkin, mutta muuten alkaa jo aika pian kyselemään pikkusiskon perään..
Tytöt leikkivät jo kahdestaan ja halivat ja pussailevat ja selvästi kaipaavat toistensa seuraa. toki pienempi on aina se joka jää vielä toistaiseksi mopen osille, jos isosiskoa suututtaa, väsyttää tai tympii.. Eli kovin pitkiä aikoja ei tyttöjä voi pitää ilman valvontaa, mutta tosi hyvin saa jo hommia tehtyä kun tyttöset leikkii huoneessaan, vaikka pienempi opetteleekin juuri kävelemään..

Toki uhmaa on vieläkin ja on varmasti vielä pitkään :)ja joinain päivinä sitä on todella hermoromahdukseen asti, mutta näin yleisesti ottaen kaikki on sujunut tosi hyvin. Nämähän ovat hyvin lapsikohtaisia asioita ja riippuvat tosi paljon niin sukupuolesta, kuin temperamentistäkin ja toki myös vanhempien asennoitumisesta.
Ihan lähipiirissäni on pariskunta, joiden lapsilla on päivälleen vuosi ikäeroa ja heillä on kyllä tämä ensimmäinen 9kk ollut todella todella rankkaa. Sitten taas on perheitä, joissa on useampikin lapsi vuoden ikäeroilla ja homma pelittää ihan mukavasti.. Mene ja tiedä.

Omalla kohdallani ajattelen, että kaksi vuotta olisi minimi, mutta katsellaan.. Rakas mieheni on kyllä edelleen sitä mieltä ettei enää lapsia tehtäisi/saataisi, mutta itsellä on niin kova vauvakuume, että välillä oikein fyysisesti sattuu :) Meillä kyllä mies hoitaa tyttöjä tosi tosi paljon ja on aina aktiivisesti osallistunut myös yökukkumisiin ja sillä perusteleekin ettei enää jaksaisi yhtä vauvaa, mutta vastahan me ollaan kolmekymmentä täytetty.. No tietenkään ei vasten tahtoaan voi hommaan ruveta, enkä todellakaan ala kiristämään tai lahjomaan tai käyttämään kepulikonsteja. Jos se on aikuisten oikeasti ei, niin sitten tietenkään ei, mutta kun mies ei ole kuitenkaan täysin kieltänytkään. Jatkamme siis keskusteluja täällä kotona..
Juuri eilen kun käytiin nukkumaan niin pohdiskelin miehelle ääneen tätä vauvakuumettani ja tulin siihen tulokseen, että hormoonit nyt hyrrää meikäläisellä oikein kunnolla, koska biologinen kello ilmeisesti tikittää.. niinhän sitä sanotaan että kolmekympin jälkeen alkaa hedelmällisyys naisella laskea rajusti (?). Mun kroppa siis yrittää viestittää, että NYT tai EI KOSKAAN enää :) :)
Mulla ei aikaisemmin tällasta vauvakuumetta ole tosiaankaan ollut, kun mitä nyt on. Ei ole helppoa tämä naisen elämä.
Tulipas jaaritusta taas kerrakseen..
Onnea matkaan yrityksen jo aloittaneille ja malttia meille vasta yritystä suunnitteleville!
mamu

mamu79

ATÄ
(Vierailija)

Viestejä: -

ikäerokysymykset onkin vaikeita ja itsellä ei ole siihen vertailukohtaa kun ainokaisena olen kasvanut. mutta ehdottomasti sisarus halutaan esikoiselle ja ei liian pitkällä ikävälillä että on seuraa toisille. me itse ollaan kolmikymppinen pariskunta, ja kuten tuota nimimerkkiäkin mietin niin tosi tavallisia ihmisiä ainakin itse ajattelen niin. mies on enempi spontaani ja menee sen mukana mitä tulee mutta minä tykkään enempi sunnitella ja mietiskellä vaihtoehtoja. vauvahaaveille ollaan nyt annettu enemmän tilaa myös jutusteluissa, alkaa olla sellainen olo että ei malta odottaa kevättä tulevaksi!

mamu79

mamu79
(Vierailija)

Viestejä: -

Niinpä, ikäerojutut kun jokainen kokee omalla tavallaan. Sen olen lähipiirissäni huomannut, että jos lapset ovat samaa sukupuolta, niin usein löytävät yhteistä tekemistä, vaikka ikäeroa olisi enemmänkin, mutta jos lapset ovat eri sukupuolta, niin intressit voivat olla niin erilaiset, että ikäeroa täytyy olla vähän jotta voivat leikkiä yhdessä. Ja poikkeus vahvistaa aina säännön, tietty!! Ja sepäs siinä onkin kun et etukäteen tiedä kumpaa merkkiä sieltä on tulossa ja hyvä niin. Kaikestahan taatusti selviää, kun asenne kohdallaan. Miehelläni on kolmoissisarukset ja hyvin hengissä on anoppi säilynyt.. :)
Itse en vaan haluaisi, että elämä on niin kaoottista, että koko kuopuksen vauvavuosi menee ohi, koska vauva-aika on niiiiin ihana, mutta niiiiiin lyhyt, mutta ainahan voi tulla vaikka kaksoset, jolloin kaaosta vasta onkin tai sitten voi vaikka masentua ja vauva-aika menee ihan sumussa jokatapauksessa. Onkin ehkä parempi ettei suunnittele turhan tarkkaan ja ainahan lapsen saamisessa voi kestää vaikka kuinka kauan, kun kuitenkaan ei enää olla kaksikymppisiä..

Aivan tavallisia ihmisiä ollaan mekin. Ammattikorkeakoulututkinto molemmilla, asutaan Etelä-Suomessa kaupungin keskustan kupeessa kerrostalossa. Mies on töissä, itse etsiskelen työpaikkaa ja asunto+opintolainaa on.
Mies harrastaa ammuntaa ja on palkkatyön lisäksi muusikko. Itse käyn säännöllisen epäsäännöllisesti jumpalla ja uimassa, esikoinen käy kerran viikossa muskarissa ja kerran viikossa kirjastossa satutunnilla. Viikonloppuisin käydään porukalla luistelemassa, pulkkamäessä tms. mahdollisuuksien mukaan ja pyritään tapaamaan tuttavaperheitä.
Kerran kuukaudessa lapset on yöhoidossa, jolloin vietetään aikaa yhdessä ja lisäksi käymme miehen kanssa vuorotellen omilla menoilla silloin tällöin, välillä useammin ja välillä harvemmin, miten nyt tarve/ pää vaatii..'
Tällaista normaalia lapsiperheen arkea vietetään.

mamu79

mamu79
(Vierailija)

Viestejä: -

vaniljarinkelin hääsuunnitelmat kuulostaa tosi ihanilta. Pienissä häissä on aina jotenkin tosi tunnelmallista.. Me on viimeiset 4 vuotta juhlittu melkeinpä poikeuksetta kahdet häät vuodessa ja pienissä häissä on aina ollut paras meininki. Tokihan jokainen järjestää omannäköiset kemut, ja oli juhlat sitten minkälaiset tahansa, niin häät ovat aina juhlien aatelia!
Me mennään taas parin viikon päästä taas häihin ja jännityksellä odotetaan minkälaiset juhlat on tiedossa. Ei olla nimittäin ennen oltu häissä, joissa ei ole yhden yhtä sukulaista.. Ovat siis selkeästi aikuisten juhlat, kun edes hääparin omat lapset eivät "pääse" kirkkoa pidemmälle.
Me mentiin itse naimisiin vuosi sitten itsenäisyyspäivänä ja olin silloin raskaana vkolla 31+ Päätettiin marraskuun alussa, että naimisiin mennään, aikaa valmisteluille 1kk.. Mielenkiintoista näin jälkeenpäin ajateltuna ja ihmettelen todella millä lihaksilla sen kuukauden paahdoin, sillä tein kaikki ruuat ja leipomukset itse. Muistan kyllä kun silloin illalla /yöllä pitualleen vihdoin pääsi, niin oli kyllä todella "kaikkensa antanut"-olo! Jäi kyllä varsinainen hääyö siinä kohtaa viettämättä :)
Mites muut? oletteko naimisissa ja millaiset olivat hääkemut?

mamu79

ATÄ
(Vierailija)

Viestejä: -

tietokone tuli takaisin huollosta ja viimeinkin pääsi taas surffailemaan! häistä, mä tykkään olla vieraana sekä suurissa että pienissä häissä, ja arvostan sitä kun ihmiset jaksaa nähdä vaivaa sen eteen että vieraat viihtyvät. perinteiset leikitkään ei niin pahoja ole jos niitä tehdään vähän pilke silmäkulmassa, eikä mummonsedäntädinmiehen puheita ole kovin montaa ;*) pääasia että ne häät on pariskunnan näköiset.
mamulla oli kyllä suuri urakka kun noin nopealla tahdilla järjestitte juhlan. ihan yksinkö sä kaiken leivoit ja valmistit? ja vielä raskaana, huh huh! ^nostaa hattua^
me ollaan kans naimisissa, karattiin vihille kun kumpikaan ei oikein juhlia halunnut. vielä en ole katunut, ehkä sitten jos myöhemmin alkaa kaduttaa ettei pidetty häitä niin vois kemut järjestää jos amerikan malliin uusis vihkivalat vaikka kymmenvuotishääpäivänä.
vaniljarinkeli, joko sulla tai teillä on sormukset valittuna? mä valitsin vihkisormustani hartaasti vaikkei juhlia pidettykään, se on mulle tosi tärkeä että löysin kunnon sormuksen jota voi ihailla joka päivä. vielä en ole kyllästynyt, tosin jos tarkkaan katsoo niin ei ne ehkä kihlasormuksen kans ole täydelliset yhdessä kun ovat erityyliset, mutta vihkisormuksesta tykkään ylikaiken :)

mamu79

mamu79
(Vierailija)

Viestejä: -

Moikka taas!
Otin tämän vauvakuumeeni miehen kanssa puheeksi ja nyt se ei enää niin kielteisellä kannalla ollutkaan, jee!
Tosin sanoi, että jospa se kuitenkin menisi ohi ja perään lisäsi, että jos ei mene, niin kuopus on kuitenkin vielä liian pieni. Siinä olen kyllä samaa mieltä, mutta tämän vuoden puolella haluaisin kuitenkin alkaa yritellä, jos tämä vauvakuume ei mene ohi.. :)
En haluaisi miestä alkaa painostamaan, olisi kiva jos tämä olisi meidän yhteinen projekti, mutta jos mieheni olisi saanut aikanaan päättää, niin meillä ei olisi yhtään lasta!
Hän on äärettömän hyvä isä ja aviomiehenäkin kohtalainen :) ja on usein sanonutkin, että onneksi vaimolle tuli vauvakuume, muuten hän olisi tästä kaikesta jäänyt paitsi. Hänen on vaikea uskoa, että miehellä voi olla vauvakuume ja hänen on vaikea ymmärtää miehiä jotka haluavat monta (yli kolme) lasta.
Hän on itse isosta perheestä (6 lasta, joukossa kolmoset) ja on kai sitten kokenut lapsena suuren sisarusmäärän rasitteeksi. On jotunut vanhimpana lapsena varmasti osallistumaan nuorempien sisarusten hoitoon ja on vanhemmatkin ovat varmaan olleet ajoittain kireitä kolmosia hoidellessaan, joten sieltä voi olla että juontaa juurensa haluttomuus isoon perheeseen tai ylipäätään perheeseen.
Jäätiin vielä miettimään, että mahdutaanko tähän asuntoon kolmen lapsen kanssa. Olen kyllä sitä mieltä että mahdutaan. Neljä huonetta ja keittiö, 90 neliötä. Minusta lapsilla ei välttämättä tarvitse heti olla omia huoneita ja sopu sijaa antaa, etenkin jos lapset ovat samaa sukupuolta. Jokaisessa makkarissa on vaatehuone, joten säilytystilaakin on, kun vaan hyvin organisoi. Mitä mieltä te muut olette? Pitääkö kolmelapsisessa perheessä oletuksena olla omakotitalo ja kaksi autoa? Tästä ei millään viitsisi muuttaa pois. Kaikki remontit tehty, koulu tien toisella puolella, 1km:n säteellä viisi päiväkotia ja 1,5km kaupungin ydinkeskustaan. Auto olisi kyllä pakko vaihtaa, kun takapenkille ei mahdu kuin kaksi istuinta. Farmaria tai tila-autoa ei kuitenkaan välttämättä tarvitsisi ostaa. Kokoluokkaa isompaan sedaniin pitäisi istuinten mahtua heittämällä..
Olisi kiva kuulla teidän muitten asumisjärjestelyistä ja vauvavalmisteluista..
Vaniljarinkelillä taitaa pitää kiirusta häitten ja opiskelun suhteen..

mamu79

Tehty ketjunvaihdos, eikä edes näytä kovin sekavalta.. En tiedä olisiko sen saanut jotenkin helpomminkin, mutta näin se ehkä näyttää selkeimmältä..

Sain juuri molemmat neidit päikkäreille ja nyt siis pari tuntia aikaa tehdä ihan omia juttuja. Yleensä istun tässä koneella tunnin, teen pikasiivouksen ja istun sitten sohvalle neuloskelemaan. Olen syksyllä hurahtanut neulomiseen ja edelleen koukussa.. Mukavaa puuhaa, kun ei ota heti ensimmäiseksi haasteeksi villapaitaa..
Mitä muut harrastatte (mahdollisena) vapaa-aikana?

iitu87

Täällä olisi yksi vauvasta haaveileva myös. Ensi alkuun vähän tietoja: mie oon 22 ja mies 24. Toisesta lapsesta ollaan juteltu ja joko 2011 tai 2012 olis hyvä saattaa lapsonen alulle tai jos lykky käy niin pitää vauvavuotta. Meille syntyi esikoinen 2009 kesällä ja aina olen ajatellut sopivaksi ikäeroksi sitä kun esikko on päiväkuiva. Meidän esikoisella(pojalla) on lievää kehitysvammaisuutta ja se on diagnosoitu jo hänen synnyttyään. Mutta olen sitä mieltä että pikkusisarus vain tukee hänen omaa kehitystään. Omasta jaksamisesta en ole huolissani.
Mulla menee vähän kauas kuitenkin nämä vauvahaaveet vielä, jos ymmärsin tai luin oikein niin muut toivovat 2011 alkuvuoden vauvaa?

mamu79

Tervetuloa joukkoon!! Itse haaveilen alkuvuoden 2011 vauvasta, mutta sitähän ei koskaan tiedä milloin tärppi käy ja voi hyvinkin mennä 2012 puolelle.. (minullahan on vielä miehen "käännytyskin" vähän vaiheessa :))
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että pikkusisarus tukee taatusti poikasi kehitystä monellakin tavalla.
Mun on nyt pakko rientää leipomaan. Kuopuksen 1vee synttärit on ylihuomenna ja hommat pahasti vaiheessa.. Esikoisen synttäreille olin viikoa ennen leiponut pakastimen täyteen ja askarrellut koristuksia jos jonkinmoisia. Taitaa tämä nuorempi saada aika paljon vaatimattomammat kutsut, ellei äippä nyt skarppaa oikein kunnolla. .
Palataan asiaan!!

Myttö78

Täällä ilmoittautuu yksi vauvaa yrittävä myös. Vauvakuumetta en pode, mutta pari vuotta jahkattuani olen todennut haluavani lapsen. Se kuume saattaa tässä vielä iskeä :)

Olemme kolmikymppinen pariskunta eikä lapsia vielä ole. Lopetin e-pillerit jo viime keväänä, mutta johtuen harvoista ja sekavista kuukautisista, ei olla juurikaan ajateltu raskautta. Sitä paitsi mieheni ei ole lasta halunnut, pää kääntyi vasta pari päivää sitten. Nyt tarkoitus on säännöllistää menkat ja heilutella ahkerammin peittoa!

iitu87

Koitetaas pitää ketjua pystyssä :) Missäs kaikki haaveilijat luurailee?
Saatu hassusti tuossa toissapäivänä kun menkkoja odottelin alkavaksi... ei sitten näkynytkään kahteen päivään ja mietin että perskutti kehtaanko isännälle sanoa olleskaan. Hän kun ei tähän mennessä ole lämmennyt toisen yrittämiselle. Mulla vähän närästi ja jätin kahvin juomatta niin mies hiippaili mun luo keittiöön ja kysy suoraan että "Täh? Et juo kahvia? Ootkohan sie raskaana..." Aloin nauramaan ääneen ja myönsin että täti on myöhässä. Sitte istuttiin sohvalla ja mies ensimmäistä kertaa sanoi ääneen sen mitä oon aina halunnu kuulla "No oishan se tervetullu". :) Noh, menkat alkoi kuitenkin mutta tulipa vain hyvä mieli kun tietää missä mennään... Aloin jo kiivaasti haaveilla siitä alkuvuoden 2011 vauvasta :D
Mulla jatkuu tää kotiäitinä oleminen vielä ainakin kesään asti hoitovapaan merkeissä. Jos tuuri käy niin en mene töihin edes kesällä :)
Mitä teille kuuluu?

mamu79

Tämä sai synttärit järkättyä ja mukavaa oli. Tänään on tuo meidän vauva sitten 1-vuotias. Minnehän sekin vauvavuosi oikein hurahti??!! Tosin olen kyllä nauttinutkin vauvantuoksuisista kiireettömistä aamuista ja siitä ettei koko ajan ole huono omatunto siitä, kun aika ei riitä. Yksi meidän motiiveista hankkia toinen lapsi oli että esikoinenkin saisi vielä olla kotona. Ja kun on päivät kotona niin illalla riittää vielä paukkuja lähteä esikon kanssa vaikka uimahalliin. Työpäivän ja päiväkotipäivän jälkeen se ei olisi mahdollista. Samoin yhteistä aikaa miehen kanssa on helpompi järjestää. Jos on viikot töissä, niin eipä hirveästi raaski lapsia mummille hoitoon viedä viikonlopuksi.

Sitten vähän paskaa.. Mun kroppa on nykyään tässä vauvakuumeessa sellanen että se joka hemmetin kuukausi kehittelee ikään kuin valeraskauden. Oireet alkaa n. viikko oviksen jälkeen ja kestävät menkkojan alkuun asti. Fiilis on silloin tosi haitarista. Maha on kipee, närästää, väsyttää, vuoroin palelee, vuoroin on kuuma, hirvittävä nälkä ja aivan järkyttävä turvotus. Multa kysyttiin eilen jumpassa, että odotanko vauvaa ??!!! On vähän nolo tilanne siinä sitten selitellä, että en, kun turvottaa vaan niin pirusti..
Oireet alkoi syksyllä kun odottelin ensimmäisiä synnytyksen jälkeisiä menkkoja alkaviksi.. Arvatkaa montako raskaustestiä olen tuhlannut, vaikka tiedänkin ettei raskautuminen ole tässä kohtaa edes mahdollista, koska ehkäisyhommista mies on hyvin tarkka (insinööri kun on :)) Taitaa olla hyvinkin psyykkisperäisiä nämä oireilut ja erittäin rasittavia..

Kiva kun on saatu joukkoon uusia haaveilijoita. Myttö 78, mullakaan ei tällaista vauvakuumetta ole aikaisempien kohdalla ilmennyt ja eihän kaikille sitä varsinaisesti tulekaan. Mutta kuten sanoit, se saattaa kuitenkin yllättää ja sitten se on menoa :)
Onnittelut iitu87!!!! Yrittäminen virallisesti siis alkakoon!! Se se on ihanaa aikaa..

Me lähdetään nyt neitokaisten kanssa puistoon kattelemaan, josko siellä olis seuraa meitille ja kauppareissu pitäin myös heittää. Mukavaa päivää kaikille!!!

iitu87

Tervetulemas mukaan Myttö!
Voi mamu, ymmärrän täysin nuo "tuntemukset" keskellä kiertoa. Viime vuoden puolella olin jo muutaman kerran ihan satavarma että oon raskaana mutta negatiivisia testejä tuli roskiin heiteltyä... Just tuo turvotus, paha haju nenässä 24/7 ja mahan vihlonnat. Huoh. On tää naisen kroppa ihan oikeasti välillä kummallinen kapine.
Onnitteluja kuopukselle! Mie olen alkanut jo nyt suunnitella esikon synttärikakkua ;D
kesäkuussa siis kun vuoden täyttää... Pitkä aikahan siihen viel on mutta mutta. Menee tää silti niin äkkiä. Vastahan mie viime vuonna tähän aikaan ootin että maha alkais näkyä päälle päin! Hullua...
Joskus tulee kummasteltua sitäkin että miten nyt on taas jo vauvakuume kun esikkokin on vielä kuitenkin vauva. Kyllä miehet sais makeat naurut kun mun pää koppaan näkis sisälle... Siellä olis oikeen babylandia ja vauvoja, vauvoja vaan :D
No nyt pitää lähtä laittaan poika aamupäiväunille ja itelle aamupalaa suuhun.

mamu79

En tiedä iitu seurailetko leivontablogeja..
Hyviä ideoita kakkuihin löytyy sellasista blogeista kun kinuskikissa ja mansikkamäki. Olen jäänyt niihin ihan koukkuun ja tuhlannut omaisuuden kaikenlaisiin leivontatarvikkeisiin, joita olen tilannut confetista. Olen kyllä saanut harrastelijaksi ihan hienoja kakkujakin aikaan.. ja itse asiassa sain tässä pari tilaustakin. Maaliskuussa lupasin tehdä 1-vuotiskakun ja kesällä ristiäiskakun.. Mukavaa puuhaa kertakaikkiaan.
Mä alan jo odotella viikonlopun häitä. Mukavaa päästä miehen kanssa viihteelle ja kiva kun häissä on myös meidän paras ystäväpariskunta, joka asuu ulkomailla ja näin ollen heitä näkee tosi harvoin. Meinasin kyllä pistää kannat kattoon ja ottaa alkoholiakin vaikka reilummin jos maistuu, ja maistuuhan se, kuten ilmaisella viinalla on tapana :) :)
Lähden tästä pistämään likat maate ja sitten kutsuiskin ah, niin ihanat kotityöt..

ATÄ

Ihan ensimmäiseksi kiitos mamulle kun olet jaksanut avata uuden ketjun ja siirtää vielä kaikki viestit vanhasta ketjusta noin selkeästi tähän. Itse en olisi hoksannut tuota ideaa, minuakin häiritsi kun heti otsikkoon mulla tuli ajatusvirhe ja väärä vuosiluku.
Minua on vaivannut tietokoneongelmat enkä ole päässyt palstalle. Kone tuli huollosta ja joutui sinne heti takaisin. Itse olen täysin tumpelo näiden juttujen kanssa. Nyt tämän pitäisi toimia, miten sitten käy se nähdään...
Tervetuloa mukaan keskusteluun Iitu87 ja Myttö78, hiljalleen meidänkin ketjuun tulee lisää juttelijoita, aina mukavampi vaihtaa ajatuksia. Ja tietystikin tsempata sitten kun tositoimiin päästään ;)
Mamu, mä olen myös joskus surffaillut noissa leivontablogeissa, uskomattomia luomuksia osaa ihmiset tehdä! Oletko sä ihan piirtänyt noita hahmoja ja kuvia niinkuin monissa kakkublogeissa tehdään? Ja sitten ne uskomattomat marsipaanihahmot, mulla ei ikimaailmassa luonnistuis moiset! Kyllä mä tykkään leipoa ja laittaa ruokaa mutta noin hienoista luomuksista voin vain haaveilla. Yksi mun ystävä osaa myöskin tehdä mahtavia kakkuja.
Myttö78, ei sitä vauvakuumetta varmastikaan kaikille tule niin selvänä tai vahvana. Mutta usko pois niin raskauden aikana ehdit käymään ajatuksia läpi moneltakin kannalta, luonto on niin viisas että se kyllä valmistaa äitiyteen. Niin sitä sitten vain huomaa yhtäkkiä olevansa leijonaemo vaikka ei olisi vuosikausia kuumeillutkaan. Tai minulle ainakin kävi niin että järkeilystä tuo perheen perustaminen sai alkunsa ja nyt raskauden, synnytyksen ja vauvan hoitamisen jälkeen olen ihan pienokaiseni pauloissa ja haaveilen toisesta pikkuisesta, ehkä tämän voisi lukea jo sitten vauvakuumeeksi :)

mamu79

Huomenta vaan!
ATÄ: Kyllä mä piirtelen/maalaan kuvia kakkuihin, mutta en mitään Monetin teoksia kuitenkaan. Lähinnä ne on ollu hello kittyä, nalle puhia yms. Marsipaanista luonnistuu kukat, ruusut, rusetit, lehdet, tms, mutta varsinaisissa hahmoissa on kyllä haastetta.. En ole harrastuksessani viellä ihan niin pitkällä :)
Mulla kroppa taas valeraskaustilassa, vai voisikohan tätä sangan kettumaista olotilaa kutsua pms:ksi??!! Olen vaan kuvitellut että pms ilmenee muutama päivä ennen menkkoja, mulla nämä oireet alkaa muutama päivä oviksen jälkeen ja kestää kaksi viikkoa!! Nytkin särkee julmetusti alaselkää ja nivusia, järkyttävän huono olo ja palelee! Menkat odotettavissa aikaisintaan ensi keskarina, joten varsinainen piinaviikko edessä.. En tiedä mikä tähän auttais? Varmaan jotkin hormoonivalmisteet..

Mä olen kanssa tietokoneiden kanssa aivanpihalla. Osaan käyttää tietokonetta kohtalaisesti silloin kun se toimiin, mutta heti kun jotain vikaa ilmenee tai tulee joku häiriö, niin olen ihan avuton. Onneksi on mies talossa, muuten elelisin hyvinkin pitkälti nettipimennossa :)

Me tästä lähdetään tyttöjen kesken kyläilemään. Meillä on yhden ystävän kanssa, jolla myös kaksi lasta, tapana että vuoroviikoin tehdään ruokaa jälkkäreineen päivineen. Kiva päästä silloin tällöin valmiiseen pöytään lasten kera.
Mukavaa päivää!!

iitu87

Huomenta vain täältäkin suunnasta! Ihana pakkanen ;)
Tässä aamukahvia hörpin kun poika meni aamupäiväunillensa. Vielä saa nauttia näistä rauhallisista aamuista yhden lapsen kanssa :)
Tuolla Kinuskikissan blogissa kävin ja sain heti kuningasidean kakkuun... Pitää vain ensin sitä hioa ja tehdä koekakku ennen h-hetkeä.
Me aloitetaan esikon kanssa sunnuntaina viittomakerho. Jännä nähdä miten ne iskostuu päähän. Harjoittelua harjoittelua...
Me luultavasti viedään huomenna poika hoitoon yöksi mummolaan ja lähdetään miehen kanssa ystäväpariskunnan luo syntymäpäiville saunomaan yms. mukavaa. Harvoin tulee käytyä missään ja silloin kun käydään niin alkoholia tunnetusti nautiskellaan. Mulla onneksi niin hyvä pää ettei tarvi kun lasi viiniä ja avot!
Mites muuten te muut, kauanko olette olleet miehen kanssa yksissä? Meille tuli vuosi ja 3päivää esikoisen syntymäpäivänä. Ollaan oltu tulipersauksissa liikkeellä :D Kaikki muut ystävät on olleet jo monta vuotta ja useammalla ei edes lapsia ole suunnitteillakaan. Ja me jo toisesta haaveillaan... (tai mie!) Me ollaan siis avoliitossa mutta mies aina siihen malliin juttelee että kihlat ois luvassa vielä tän vuoden puolella...
Mun isosisko saa nyt helmikuussa kolmannen lapsensa. Hänellä kaksi tytärtä jo ennestään. 3,5vee ja kohta 2vee. Ja vasta 24 vuotias, mies hänellä 21 :) Oma maatila ja kaikki.
Jotenkin tämä kun lähipiirissä on odottavia äitejä niin se vielä pökittää omaa vauvakuumetta. Täysin kateellisin sydämin katselee toisten vatsoja että välillä ihan kirpasee! Vaikkakin onnellinen on heidän puolestaan.
Mamu, me kans tykätään pojan kans käydä viikottain yhden kaverin ja hänen pojan luona tekemässä ruokaa. Sitten pojat nukkuu aikalailla yhtäaikaa päikkärit siellä niin saa kahvitellakin rauhassa ja juoruilla.