opiskelija

Avomieheni on tartuttanut minuun kamalan vauvakuumeen. Muuten kaikki edellytykset vauvan tulolle olisikin olemassa, olen 27-vuotias, parisuhde on mallillaan ja asumme tilavassa omistusasunnossa. Kyse on vain ajoituksesta. Olen tekemässä yliopistolla gradua ja tarkoitus olisi valmistua touko-kesäkuussa.

Miten te muut olette ajoittaneet valmistumisen, työelämään siirtymisen ja perheen perustamisen? Monenlaisia ajatuksia pyörii päässä. Tuntuisi tärkeältä siirtyä työelämään piakkoin valmistumisen jälkeen, koska myöhemmin työllistyminen tuntuu entistä hankalammalta. Oman alan kokemusta ei ole hirveästi takana, jotain nyt kuitenkin. Myös raha on yksi pointti. Nyt saisin opiskelijana minimiäitiysrahat (?), mutta jos malttaisi odottaa muutaman vuoden, tilanne olisi jo parempi. Toisaalta taas kello tikittää, eikä aikaa perheen perustamiselle nyt enää älyttömästi ole. Tiedän kuitenkin, että sitä on. Olen aina haaveillut tekeväni lapset suht nuorena, vaikka kovin nuorta äitiä minusta nyt ei enää saakaan. Sekin on mietityttänyt palkkaako minua kukaan, kun olen nainen parhaassa lisääntymisiässä. Eihän se saisi työnhaussa vaikuttaa, mutta vaikuttaako kuitenkin?

Niin kai se on, että oikeaa aikaa lapsen hankkimiselle ei olekaan, mutta kun en malttaisi odottaa.

näin meillä

Hei!

Meillä alettiin lasta puuhata, kun valmistumiseen oli aikaa puoli vuotta. Ajattelin, että ehdin sitten ainakin kesän tehdä (ei oman alan) töitä ja saan vähän paremmat äitiyspäivärahat. Kävin opiskelun ohellakin loppuaikana kyllä tosi paljon töissä.

No, lasta ei kuulunutkaan vuoteen, joten ehdin hyvin valmistua ja olla töissäkin. Tosin oman alan töitä en saanut eikä minulla niitä vieläkään ole, vaan tein pienellä palkalla toimistohommia määräaikaisena. Raskaaksi tulin vuoden yrittämisen jälkeen, ja koko raskausajan ehdin olla yhtäjaksoisesti töissä, joten sain tämän työtulon perusteella äitiyspäivärahaa.

Työn saaminen oli kyllä helpompaa ennen lasta kuin nyt pienen lapsen äitinä... nyt olen äitiysvapaan jälkeenlapsen kanssa edelleen kotona, menisin kyllä töihin jos vain töitä saisin!

Ei tuohon pohtimaasi taida oikeaa vastausta olla olemassakaan - eikä elämässä kaikki aina mene niin kuin suunnitellaan, muutenkaan!

opiskelijaäiti

Kuten itse sanoit, "oikeaa" aikaa ei kai lasten saamiselle ole. Sain ensimmäisen lapseni opintojeni puolessa välissä ja nyt odotan toista loppumetreillä. Graduni sain juuri valmiiksi ja valmistuin viikko sitten (laskettu aika tällä viikolla). Olen lisäksi työelämässä jo kolmatta vuotta suurinpiirtein oman alani hommissa. Esikoisen syntyessä olimme molemmat opiskelijoita ja mies valmistui lapsen ollessa 2v.

Tämä vuosi oli aika rankka, kun koko raskausajan väänsin gradua. Sen perusteella suosittelisin ehkä valmistumaan ensin, mutta töiden saantihan (varsinkin oman alan) on sitten ihan eri asia. Raskauden helppoutta/vaikeutta ei voi etukäteen ennustaa. Itselläni ainakin pahoinvointi alussa ja loppuajan muut vaivat kyllä vaikeuttivat keskittymistä ja ihan lopussa mahassa möyryävä vauva vei kyllä kanssa tehokkaasti ajatukset gradusta jonnekin ihan muualle. Toisaalta raskaus auttoi jotenkin suhteuttamaan asioita, eikä gradu aiheuttanut hirveetä stressiä. Minulla kului maisterin papereiden saamiseen 8v, mikä tietenkin on aika paljon, mutta kai sitä lapsettomillakin joskus venyy yhtä paljon.

Itselleni sopi lasten saaminen opiskelija-aikana, enkä ole päivääkään katunut, vaikka välillä onkin rankkaa eikä taloudellinen tilanne ole parhain mahdollinen. Ensi vuonna äitiysloman jälkeen sitten töitä etsimään.

Sudenmarja

Joo niinhän se menee, ensin pitää valmistua, sitten ehkä jatko-opiskella ja valmistua, sitten hankkia oman alan työkokemusta että saisi vakituisen työpaikan ja sitten kun on se vakituinen työpaikka (jos sellaisia on ylipäätään omalla alalla) tai vakiintunut asema alan piireissä (missä kestää vielä pitempään) niin ikää onkin jo 50 v ;) Eli jos uraa miettii niin lapsia ei kyllä kannata tehdä ollenkaan.

Jos haluaa lapsia niin jossain vaiheessa ne on tehtävä, ja harvoin se ajankohta on täydellinen kaikin puolin. Itselläni tulee nyt tauko väikkäriin kun esikoinen syntyy maaliskuussa. Sitten sen jälkeen jatketaan, toivottavasti rahoitusta löytyy. Olen nyt 30 v ja väikkärintekoa on jäljellä vielä 2-3 vuotta joten en halunnut odottaa siihen asti, että saan sen valmiiksi.

Sinuna varmaan alkaisin yrittää lasta kun alkaa näyttää siltä, että se gradu ihan oikeasti tulee valmiiksi. Voithan pitää sitä porkkanana, joka kannustaa saamaan gradun pois alta mahdollisimman nopeasti ;) Ensi kevääseen on oikeastaan aika lyhyt aika eikä hedelmällisyytesi ole kiinni muutamasta kuukaudesta, ja on todella ärsyttävää ja stressaavaa jos gradu jää roikkumaan.