pj

Ei oo ketään kenen kans jutella näistä niin pakko tuulettaa jonnekin ajatuksia.. :P
Mulla nousi tossa keväällä "yhtäkkiä" vauvakuume joka on vaan koventunu tässä kokoajan..
Tuntuu niin kuin koko vartalo huutais mulle vauvaa yrittämään.
Miehen kanssa oon tietenkin jutellu ja paljon :p ja hän sanoo että periaatteessa mikään ei oo esteenä, vauva vois tulla ja tavallaan näyttäny vihreetä valoa jutulle. Mutta kun kysyn millon ne kumit jätetään käyttämättä niin sanoo että ainoa asia siinä on että pelottaa, pelottaa ottaa se ensimmäinen askel, se hyppy kohti tuntematonta.. Hän on muutenkin niin kova murehtija kaikesta..
Mutta kunhan sitä uskaltaa ottaa sen askeleen niin eiköhän se siitä..
Mutta miten mä jaksan odottaa sitä hetkeä kun koko vartalo huutaa mulle ja haluais heittää mäkeen nuo tylsät kumit? =) Se kärsimätön tunne kun toinen tavallaan antaa vihreetä valoa mutta ei silti ihan uskalla hetinyt ottaa härkää sarvista eikä tiedä millon se hetki tulee..
Mä en ois koskaan voinu uskoakaan miten paljon joku vauvakuume voi vaikuttaa. :P
Miten muut on kokenu nää tunteet ja jutut?

woman82

Meillä on miehen kanssa nyt kolmas yritys kuukausi alkamassa tämän "projektin" suhteen :)
Itse olen ollut aikaisemmin jo vuosia sitä mieltä etten tiedä hankinko ikinä lapsia ja nimenomaan musta tuntui etten niitä hanki.Kunnes sitten ikä on tainnut tehdä tepposet,koska olen huomannut entistä enemmän kiinnostuneempi asiasta ja aloin puhumaan lapsen hankinnasta.Yhdessä vaiheessa sain kuulla siitä etten mitään muuta puhunutkaan :) Ilmeisesti se biologinen kello on alkanut tikittämään,joka on kääntynyt ajatukset ihan toiseen suuntaan.
Meillä oli pitkään puhetta siitä,että milloin jätetään ehkäisy pois.Ja oikeastaan se oli järkevää vasta nyt keväällä,koska olen ollut rankalla Roaccutan kuurilla,jonka aikana ei saa tulla raskaaksi.Nyt lääkityksen lopetuksesta on kohta vuosi aikaa,joten raskauden yrittämisen pitäisi olla turvallista.
Me vaan sitten yksi kerta päätettiin,että nyt jätetään ehkäisy pois.Ensin musta tuntui,että mä varmaan huudan suoraa huutoa,kun ei olekaan ehkäisyä :D Silti se tuntui :D Ja pari ekaa kertaa olikin silleen,että tjaiks,nyt sitä mennään! :D Muutaman ekan kerran jälkeen ilman ehkäisyä se ei sitten olekaan tuntunut niin oudolta kuin alussa.
Rohkeasti vaan juttelemaan asiasta miehesi kanssa.Voithan varmaan häneltä kysyä,että milloin sellainen kerta tulisi,jolloin ette enää ehkäisyä käytä? Ei kannata kuitenkaan painostaa,ettei säikähdä ja peräänny :) Yrittämisessä voi mennä aikaa,joten se valmistaa myös mun mielestä hyvin siihen mitä saattaa olla jossain vaiheessa luvassa.jos tärppää.Siinä ehtii hyvin "tottua ajatukseen".Toki pitää varautua siihen,että saattaa jo tärpätä heti ensimmäisestä kerrasta.