Helinä

Heipä hei.

Täällä kahden ihanan lapsukaisen äiti on alkanut potea kuumeisesti vauvakuumetta =)
Toisaalta tämä on hurja tunne, sillä muistan vannoneeni meille riittävän kaksi lasta.
Nyt kuitenkin tuntuu, että vielä yksi mahtuisi joukkoomme mukaan.

Löytyykö muita kolmannen haaveilijoita?
Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia.

Helinä

Kaisla

No täällä olisi yksi, ja pahasti potevaa sorttia :). Hassua, kun just eilen kävin katsomassa täältä, olisiko ketjua ko. aiheesta jo olemassa, mutta en löytänyt. Mietin, pitäisikö laittaa uusi otsikko vetämään, mutta jäi ajatuksen asteelle.

NO en nyt sitten ihan yksin ajatusteni kanssa siis ole ;D. Josko joku muukin vielä innostuisi kirjoittamaan...

Juu, kuumeilen siis tosi kovasti ja en tiedä oikein mitään muuta tapaa tästä olotilasta pääsemiseen kuin raskaaksi tulemisen. Paha vaan, että mies on pikkuisen vastahankaan, vaikka ehdotonta eitä ei olekaan asiaan tullut. Hänellekin sopisi kolmas lapsi, mutta ei kuulemma vielä. On hänen meiestään liian rakasta vielä tällä hetkellä näiden jo olemassa olevien kanssa.

Meillä siis ennestään kaksi poikaa, vm. 2008 ja 2010. Nuorimmainen oppi juuri kävelemään (1v 1kk) ja eikös tämä pikkutaaperon viipotus tuonut mukanaan tämän olotilan. Haaveissani on aina ollut kolme lasta, vaikka kovin helpolla nämä (etenkään esikoinen) ei lähtenyt tulemaan. Ensimmäistä siis yritettiin ihan lääkärinkin avulla kolmatta vuotta, tosin toinen lähti luomusti jo 5. kierrolla.

Ikääkin jo alkaa olla (minä 31v ja mies 35v), joten en kauheasti haluaisi lykätä tämä yrittämistä. En ymmärrä, miksi ei vielä sopisi, kaikki meillä hyvin joka tavalla. Itsekin menin nyt työhön, kun mies halusi jäädä kotiin poikien kanssa vuoden loppuun asti. Huoh.

Mutta tässä pikaisesti vähän taustaa. Mites teillä Helinä, oletteko jo yrityksen puolella?

Helinä

Ihanaa että joku muukin on samassa tilanteessa.
Mekin ollaan kolmekymppinen pariskunta. Meillä aikaisemmat ovat 05 ja 07 syntyneet tyttölapset.
Ikäeroa siis tulisi nuorimmaiseenkin se 5vuotta, mikäli ensivuonna sattuisi syntymään.

Yritystä ei vielä ole, lähinnä ajatusta vasta sulatellaan. Oltiin miehen kanssa molemmat alunperin suunniteltu se kaksi lasta. Nyt kun minut yllätti tämä kuumeilu, täytyy mieheltä tosissaan alkaa kyselemään mielipidettä. Voi olla että hetken sulattelee ajatusta ;) Tämä kun ei ollut se "alkuperäinen" suunnitelma.

On tämä kyllä ihan uskomatonta. Myin aikanaan kaikki vauvakamatkin poissa, kun vannotin, että lapset on nyt tässä. =) Mut on ne kyllä niin ihania, että yhden vielä jos sais.

Helinä

Helinä

Mites teillä muuten jatketaan? Meinaatteko siirtyä toteutusvaiheeseen? =)

Kaisla

Heh, kannattaa juu alkaa sen miehen mielen "sulattelu" sitten ihan heti, voi mennä kauankin, tai jos sun mies on helposti ympäri puhuttavaa sorttia niin sitten ei huolta huomisesta :). Niin se mieli voi muuttua, vanha klisee, mutta niinhän se taitaa vaan olla, että ei koskaan kannata sanoa "ei koskaan"... Ja jos yrityksen aloitatte ja vauvan saatte, niin kyllä niitä vermeitä sitten saa taas ostettua ja kierrätettyä onneksi uudelleen :).

Me käytiin ihan vakava keskustelu aiheesta tuossa eilen illalla, kun pojat laitettiin nukkumaan ja oli ihan hedelmällinen keskustelu. Mies kertoi oman näkemyksensä asiaan, siis sen että omaa jaksamista pelkää siinä vauva-asiassa eniten. Ja sitten sen oman/yhteisen ajan vähäinen määrä jo nyt mietityttää. Myönsi kuitenkin sen, että kyllä on valmis kolmannen yrittämiseen ja ei halua ajatella, että perhe olisi nyt tässä. No minä perustelin omaa näkemystäni asiaa sillä, että mukavuudenhalu lisääntyy vuosi vuodelta ja mitä isommaksi lapset kasvavat - kynnys vauvan yrittämiseen voi kasvaa yllättävän korkeaksi (miehellä siis) ja sitten siitä ei ainakaan tule totta, ei siis edes yritetä. Nyt jaksaisi kaikki ns. samaan putkeen. Toisekseen olisi ihan kiva, jos lapsilla olisi suht pieni ikäero, tosin siihen ei tietenkään oikein voi itse vaikuttaa, mutta ainakin voisi aloittaa yrittämisen. Kolmas ja mielestäni meidän tapauksessa se tärkein kriteeri vauvayritykselle piakkoin on siis se, että meillä on ollut hankalaa ennestään tuo raskaaksi tuleminen ensimmäisen kohdalla ja ikää tulee koko ajan lisää, lapset siis pitäisi yrittää tehdä sen vuoksi nyt. Tämä mun pco ei ainakaan helpota kun ikää karttuu. Vaikka toinen poika lähti tulemaan helposti, niin ikinä ei tiedä miten nyt kävisi, jos edes tuleekaan raskaaksi. Mies nyt voi siittää niitä lapsia vaikka 100 vuotiaana, mutta meillä naisilla niin ei ole!

NO siinä kun punnittiin ja vatvottiin asiaa edestakaisin, niin sain miehen vakuuttuneeksi asiasta sen verran, että lupasi harkita vakavasti sitä vaihtoehtoa, että jätettäisiin ehkäisy pois ensi vuoden alussa. Nyt vaan toivon todella, että tämä toteutuisi. Se on tietysti ihan selviö, ettei toista voi pakottaa mihinkään, mutta jos kerran mieskin haluaa jossain vaiheessa yrittää sitä kolmatta, niin miksei nyt? Molemmilla on töitä, koti jossa tilaa isommallekin perheelle ja muutenkin tämmöiset "miehiset kriteerit" kohdallaan. Kutsun näitä miehisiksi kriteereiksi siksi, koska miehet nyt yleensä ekaksi ajattelee sitä, miten perhe pärjää taloudellisesti jos tulee uusia perheenjäseniä ;). Edelleen, jos niitä lapsia edes haluaa, niin ei tässä voi vuositolkulla odotella.

Kattellaan nyt...

Helinä

Tuo jaksaminen on kyllä vakavasti otettava asia. Meillä kahden kanssa oli vauva-aikana tilanne se, ettei yksinkertaisesti oltais jaksettu enää kolmatta vauvaa putkeen. Toisaalta, vauva aika menee nopsaan. Parinvuoden ikäisenä alkaa jäädä vaipat jo poissa ja sitä rataa. Neljä vuotiaana koko vauva-aikaa ei enää muistakkaan. Jos teillä on siihen voimia ja halua, niin ilman muuta yritystä vaan peliin. Nyt näen plussana sen puolen, että saisin olla kotona esikoisen aloittaessa koulun ja näin olla tukena. Keskimmäinen saisi välivuoden (eli olla kotona) ennen eskaria. Minä olen jälleen motivoitunut vauvan hoitoon. Mistä sitä tietää, jos sitä innostuisi vielä neljännenkin pyöräyttämään ;)
Meilläkin on asiasta keskusteltu. Päätöksiä ei ole tehty. Mietitään tässä hetki sopivaa ajankohtaa ja katsellaan tilannetta. Ihanahan se olisi, jos ensivuonna syntyisi. Sitäpä ei tiedä saako sitä enää?
Tilaa on, työpaikat on ja iän puolesta en haluaisi venyttää. On se tuo kuumeilu ihan mahdotonta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Olisipa ihana taas shoppailla vauvakaupoissa. Huhhuh... Onnea teille yritykseen. Toivotaan että tärppää, kun aloitatte yrittämisen.

Kaisla

Sunnuntaita! Noinhan se juuri on, että sitä omaa jasamista kannattaa miettiä. Meillä tosin pojat ovat olleet helppoja tapauksia; ei koliikkia, allergioita, korvatulehdusputkia tms. Sitä ei sitten tietenkään tiedä, miten olisi mahdollisen kolmannen lapsen kohdalla nämä asiat. Jotenkin tuntuu vain siltä, että jos kolmannelle antaisi luvan tulla ja jos onnistuttaisiin, niin jaksaisi paremmin kaikki putkeen. Mutta mietitään mietitään... Teillä olisi kyllä kiva tilanne juurikin tuon takia, että voisit olla kotona esikoisen koulun aloittamisen aikaan (ihanteellinen tilanne), helpottaisi esikoisen koulun aloitusta. Ja tosiaan toinen saisi sen välivuoden.

Helpottavaa tässä asian pähkäilyssä on kuitenkin se, että kaikki kolmannesta haavailevat miettivät paljon tarkemmin tätä kolmannen yrittämisen aloittamista, eli ei olla yksin näiden ajatusten kanssa. Asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä juuri siihen tiettyyn hetkeen ja elämäntilanteeseen sopivaksi, joten niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, niin elämä kantaa eteenpäin.

Mietintämyssyt päässä siis eteenpäin. Niin ja tsemppiä sekä onnea yritykseen teillekin, jos/kun sihen päädytte.

Helinä

Tuo pitää niin paikkaansa. Toinen on paljon helpommin suunniteltavissa. Kolmannen kanssa sitä miettii ikäeroa, rahallista puolta, tilaratkaisuja, käytännön ongelmat (esim. harrastuksiin kuskaukset yms.).
Mutta..itse olen ehkä vähän itsekäs --> toivon ympärilleni isoa perhettä. Ajattelen sitäkin aikaa, kun lapset ovat jo omillansa. Toivoisin lähelle lastenlapsia ;) Noo..nämä tällaiset asiathan ovat muiden kuin minun "suunniteltavissa", mutta saa sitä toivoa =)

Välillä kuume on ihan valtava ja välillä järki sanoo, että kyllä näinkin on hyvä. Saapa nähdä kuinka tässä käy suunnitelmien. Teille sanoisin kyllä, että kannattaa antaa mennä, jos todella haluatte.
Se on ihan totta mitä sanoit aikaisemmin --> sitä tulee mukavuuden haluiseksi, kun lapset kasvaa ja kynnys aloittaa kaikki uudelleen kasvaa.
Jos itse olisimme silloin jaksaneet, olisimme ilman halunneet heti kolmannen. Nyt kuitenkin tilanne on tämä ja tällä mennään. Molemmissa hyvät ja huonot puolet.