Plazan keskustelut etusivu
» Rekisteröidy käyttäjäksi
» Unohditko tunnuksesi?
Mene takaisin   Plaza keskustelut – Plaza > Ellit > Perhe > Vauvan hoito
Keskustelujen ohjeet

Vastaa viestiin
 
Työkalut Hae ketjusta
06.03.08, 13:08   #1 (linkki)
äippäliini
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
asuntolaina+kotiäitiys=mahdottomuus?

Onko mahdotonta haaveilla edes omasta asunnosta vielä pitkään aikaan jos ei pian 1v esikoista ole valmis viemään hoitoon ja haaveena on olla useampi vuosi kotona jos lisää lapsia tulee? Miten olette ajatelleet, onko asunnon hankinta sen arvoista, että olet valmis menemään töihin ja viemään lapsen hoitoon?
Tällä hetkellä asutaan ihanassa vuokra-asunnossa, vain sauna puuttuu, mutta tyytyväinen olen asuntoon. Eipä sitä silti haluaisi loputtomiin vuokraa maksaa. Tänään lainaneuvotteluun menossa, siellä selvinnee paljon. En vain haluaisi menetää tänä ihanaa aikaa olla lapsen kanssa kotona vain "kaikki-mulle-tänne-heti"-asenteen takia.
  Vastaa viestiin
06.03.08, 13:22   #2 (linkki)
Tiiamaaria
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Me ostettiin juuri asunto, lapsi nyt 1 v 8 kk vanha. Mies keskituloinen, itse opiskelija ja kotiäiti. Toista lasta toivotaan pian joten en luultavasti mene töihin jos vaan rasuas tärppää. Asutaan pääkaupunkiseudulla. Kyllä pitää tarkemmin miettiä, mitä ostaa, eikä esim matkoista voi haaveillakaan, mutta mieluummin olen silti lapseni kanssa kotona kun töissä. Eli kyllä asunnon osto ihan mahdollista on, vaikka kotiäiti olisikin.
  Vastaa viestiin
06.03.08, 13:29   #3 (linkki)
asuntolainallinen
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Meillä myös on vain mies keskipalkkaisessa ansiotyössä ja itse saan kotihoidontukea. Ostimme kerrostalokolmion, joka riittää tässä vaiheessa vielä mainiosti ja riittää vielä toisenkin lapsen tullessa, mikä tällä hetkellä on erittäin todennäköistä. Emme asu pääkaupunkiseudulla, joten asuntojen hinnat eivät aivan mahdottomia ole, mutta isossa kaupungissa asuntomme sijaitsee kuitenkin. Lainalyhennyksemme on kuitenkin vastikkeineen päivineen vain 100€ kuussa kalliimpaa, kuin vuokrakolmiossa asuminen, mikä meillä oli tätä ennen. Olemme erittäin tyytyväisiä ja rahaa jää muuhunkin kuin välttämättömimpiin menoihin. Olen sisustanut kotia, mies osti juuri harrastusvälineitä ja lapsen ulkovaatteista en tingi, muita vaatteita saatan myös ostaa hyväkuntoisena käytettynä. Itse koen tämän parhaana vaihtoehtona meidän perheelle. Kun olemme tässä jonkin aikaa asuneet ja keränneet sillä lailla vähän pääomaa, voimme rakentaa myöhemmin omakotitalon, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä ja minäkin olen töissä.:)
  Vastaa viestiin
06.03.08, 13:37   #4 (linkki)
Mutsi...
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Me nostettiin huimat 200 000e asuntolaina,kun olin viimeisillään raskaana ja äitiysloma tiedossa. Mies tosin oli töissä. Mut siis mullahan oli työpaikka ja tulevat tulot tiedossa lainaa nostettaessa. Eli palaan töihin lapsen ollessa 1v4kk vanha.
  Vastaa viestiin
06.03.08, 14:03   #5 (linkki)
Mammali06
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Kaikki on varmasti pitkälle siitä, miten vähään tyytyy kulutuksessa muuten ja millaiseen tulotasoon totuttelee. Ja kyseessä perheen yhteinen arvovalinta eli asiaa ei voi nainen yksistään päättää pelkästään tulojen pohjalta.

Meillä itse olisin toivonut ja arvostanut pidempääkin kotiäitiyttä ja viihtynyt kotona, mutta mies oli sitä mieltä, että "mene töihin". Enkä mielestäni voi vaatia miestä elättämään perhettä yksin, ellei hän itse näe kotona oloani niin tärkeänä lapsen kannalta kuin minä itse. Toki hän varmasti olisi taipunut, jos olisin niin vaatinut. Menin kuitenkin töihin, kun lapsi oli 1v3kk (eli olin kotihoidontuella 5kk). Työssäoloni jää tosin 1/2v piipahdukseksi, sillä toinen lapsi on tulossa. Tällä kertaa olen ajatellut olla kaksi vuotta kotona, sillä kahden lapsen hoitomaksut/hoitoon vieminen on taas eri rumba kuin yhden lapsen kanssa. Tuo etukäteen suunniteltu 2 vuotta on taas kompromissi minun 3v ja miehen 1v kotonaolo suunnitelmien välistä ja se tuntuu nyt molemmista hyvältä.

Itse asumme omistus-rivarikolmiossa. Mieheni on keskituloinen (reilu 30 000 euroa vuodessa), minä pienipalkkaisella naisvaltaisella alalla. Tulojen puolesta olisimme kyllä pärjänneet, vaikka olisin ollut hoitovapaallakin. Joskin miehen harteille jäisi silloin huomattavasti enemmän taloudellisia vastuita kuin nyt.
Omistusasunnossa asuminen ei meidän tapauksessa ole varmaan sen kalliimpaa kuin vastaavassa vuokra-asunnossakaan asuminen (asumme pikkukaupungissa Pirkanmaalla). Lainaa lyhennämme asunnon osalta 450€/kk ja vastiketta vajaa 100€. Sama raha menisi helposti vuokraankin.

Se mistä olemme tinkineet tällä hetkellä on haaveet isommasta asunnosta/omakotitalosta nyt, kun olen pian uudestaan jäämässä kotiäidiksi. Olemme päättäneet mahtua kolmioon kahden lapsen kanssa nyt ainakin siksi aikaa, kun olen takaisin työelämässä (ja esikoinen on silloin n. 4v, tuleva kuopus 2v)
  Vastaa viestiin
06.03.08, 14:10   #6 (linkki)
kyllä onnistuu
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Me ostettiin pk-seudulta rivitalo (100m2, 4h) hyvältä paikalta vaikka olenkin kotihoidontuella enkä tiedä menenkö vielä pariin vuoteen töihin. Miehellä ei todellakaan ole isot tulot (1500e nettona). Laskettiin että maksamme kaikesta asumiskuluista vain 200e (laina+vastike+muut pikkumenot) enemmän kuin nyt vuokralla eli eipä kannattanut enää vuokralla asua. Tosin meillä oli melko hyvin omia säästöjä eli lainaa otimme "vain" 135000e, muuten emme olisi voineet kyllä juuri tätä kyseistä asuntoa ostaa. Riippuu myös siitä missä päin Suomea asutte (esim juuri pk-seudulla asuntojen hinnat ovat korkeat) ja/tai onko teillä mahdollisesti säästöjä?
  Vastaa viestiin
06.03.08, 15:01   #7 (linkki)
säästöpossukka
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Me ostimme ennen raskauttani kerrostalokaksion. Kun eka lapsi ilmoitti tulostaan, olin kotona vain 11 kk, jonka jälkeen menin töihin (mies ei halunnut "elättää"). Toisaalta uran kannalta töihin paluu oli hyvä asia. Toinen lapsi ei sitten heti tullutkaan, joten kesti pari vuotta, ennenkuin tärppäsi uudestaan. Sen parin vuoden aikana ehdin yletä ja sain hyvää palkkaa ja toki asuntolainaakin saatiin maksettua paljon pois.

Kun toka vauva syntyi, sain hyvät äitiysrahaperusteet. Olin lasten kanssa nyt hyvällä omallatunnolla kaksi vuotta kotona ja sen jälkeen tein lyhennettyä työaikaa. Loppuvaiheessa vaihdoimme kaksiosta kerrostalokolmioon. Asunto on vieläkin aika pieni meille, mutta tässä yritämme pärjäillä niin kauan, että saamme sitten isompaa asuntoa hankittua. Emme halua kuitenkaan nääntyä lainataakan alle ja tämä nykyinen lainamäärä on sen verran kohtuullinen, että työttömyys tms. ei olisi katastrofi.

Kannattaa laskea tarkkaan tulot ja menot. Jos otatte lainan äitiyslomasi aikana, todennäköisesti se tarkoittaa aika niukkaa budjettia elämiseen, ruokailuun, vaatteisiin jne. Jos hankit toisen lapsen heti perään, kannattaa tarkistaa samalla se, että minkä perusteella saat äitiys- ja vanhempainrahaa. Joskus nimittäin on järkevää mennä töihin välillä, niin voi sitten hyvällä omallatunnolla jäädä kahden lapsen kanssa kotiin. Yhden lapsen hoitomaksut eivät ole mahdottomat, mutta kahden kohdalla tilanne on jo toinen.

Hyvin paljon riippuu myös asenteesta. Jos haluatte omakotitaloon tai rivarineliöön heti pääkaupunkiseudulla hyvällä asuinalueella SEKÄ haluat olla pitkään kotiäitinä, niin välttämättä sellainen ei ole lainkaan realistista. Ehkä aluksi pienempi, oma asunto olisi hyvä tai sitten se, että menet välillä töihin tai se, että suosiolla olette vuokralla kotiäitiytesi ajan. Myös sillä on merkitystä, että millaiset työnäkymät sinulla on sitten, jos olet kotona monta vuotta. Joillakin aloilla (esim. tietotekniikka, sijoitusala) töihin paluu pitkän poissaolon jäljiltä voi vaatia aikamoista päivittämistä
  Vastaa viestiin
06.03.08, 15:14   #8 (linkki)
kata..
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Täällä yhteensä 6 lasta ja kotona oon ollut viimeiset 4 vuotta.
Satunnaisesti keikkailen,sairaanhoitohommia ja oma talo.
Riippuu varmaan paljon talon hinnasta ja miehen palkasta.Ja siitä pystyykö esim tekemään vaikka osa-aikaista tms.työtä jos tekee tiukkaa.

Meillä ukkeli yrittäjä ja ihan ok pärjätään.Mulla loppui juur tässä kuussa vanhempainvapaa ja nyt ihan kotihoidontuella.
Mutta miehen toive olis että pysyisin kotona,mä ite oon aatellut tehä jotain keikkaa ihan päänupinkin vuoksi jo!!
Sekä ammattitaidon tietty...
  Vastaa viestiin
06.03.08, 15:31   #9 (linkki)
Huom.
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Eiköhän se niin ole että nimenomaan moni ostaa asuntoa juuri siinä vaiheessa kun vauva tulossa/tullut. Mutta huom siskot nykyään sentään saa tukea - ennen ei saatu, ja silti äidit oli kotona. Myös oma äitini oli vuosia kotona, ja siinä välissä rakennettiin omakotitalokin. Noh, eipä matkusteltu jne, mutta pärjättiin.

Useinhan lainaa voi lyhentää samalla summalla kuin mitä vuokraa on maksanut, riippuu tietty miten pankin kanssa sopii, ja minkä kokoisesta asunnosta kyse.

Itse kulutan juuri säästöni varmaan loppuun kotona ollessa, kun kerran uutta taloa rakennetaan. Mutta en aio 1-vuotiasta hoitoonkaan viedä.
  Vastaa viestiin
06.03.08, 16:08   #10 (linkki)
gfafd
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Pankkihan sen arvioi miten suuren lainan pystytte hoitamaan. Neuvotteluissa kannattaakin tuoda rehellisesti suunnitelmat esille (että useampi vuosi lasten kanssa kotona jne). Toki pankit tuntuvat nykyään myöntävän isojakin lainoja suht helposti. Mutta oma mielipiteeni on, että laina-aika saa olla max 25 vuotta. Paras tilanne olisi se, että tuleva lainanne otettaisiin vain miehen tulojen perusteella. Jos/kun menet töihin, maksuaikatauluja voi siinä vaiheessa muuttaa. Eri asia sitten on mitä pelkästään miehen tuloihin perustuvalla lainalla saa ostettua...
  Vastaa viestiin


06.03.08, 16:58   #11 (linkki)
pankki antaa lainaa paaaljon
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Niin, pankki antaa arvion miten suuren lainan pystytte hoitamaan, mutta ne ovat aina aika yläkanttiin. Pankithan pyrkivät antamaan mahdollisimman suuren lainan (joka on juuri ja juuri asiakkaan maksukyvyn rajoilla), koska korkotulot tietävät heille tuloja. Ihan ITSE kannattaa miettiä, miten suuri laina on järkevä. Netistä löytyy lainalaskureita, kuinka suuren lainan saa tietyllä kuukausierällä.

Omista tuloista pystyy jo varmasti tässä vaiheessa laskemaan arviota jos jäisit kotiin. Samoin pidä budjettia siitä, miten paljon teillä menee rahaa eri asioihin. Lainamenojen lisäksi asumiskulut (omakotitalossa esim 250 euroa kuussa on hyvä arvio tai vastike), sähkö, vakuutukset, kännykät, netti, lehdet, lapsen ruuat, vaipat, tarvikkeet jne. Monessa voi säästää, mutta kirjatkaa ainakin pakolliset menot ja sitten vielä pitäisi jäädä varaa muille mahdollisille menoille.

Kenenkään ulkopuolisen on mahdotonta sanoa, mihin kantokykynne riittää, mutta kyllähän noita näkee paljonkin kotiäiteja, joiden perheellä on asuntolainaa enemmän tai vähemmän. Ei se mikään mahdottomuus ole.
  Vastaa viestiin
06.03.08, 17:12   #12 (linkki)
Salla3
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Pankin kanssa voi sopia myös lyhennysvapaasta ajasta eli että et lyhennä lainaa ollenkaan vuoteen ja maksat vain korkoja. Meillä miehen kanssa laina jaettu kahtia ja sovin "oman" lainani kohdalla vuoden pituisen lyhennysvapaan ajan kun olin äippävapaalla.
  Vastaa viestiin
06.03.08, 17:14   #13 (linkki)
mii83*
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Ystäväni juuri sai lainan, mies opiskelija (osa-aikatöissä) ja nainen kotiäiti. Me saatiin laina 2004 kun olin opiskelija ja mies sai keskitason palkkaa.
  Vastaa viestiin
06.03.08, 17:51   #14 (linkki)
Taukku
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Kyllä se pitää itse laskea, että minkäkokoiseen lainaa on kykenevä. Me ostettiin viime kesänä uudehko omakotitalo hyvältä paikalta pääkaupunkiseudulta ja syksyllä syntyy kolmas lapsemme. Olemme jo ehtineet olla työelämässä jonkin aikaa, joten olemme ehtineet vähitellen siirtymään isompaa asuntoon. Aloitimme yksiöstä ei niin arvostetulla alueella, sitten kolmio paremmalta alueelta, 4 h rivari lähes arvoalueelta ja nyt tosiaan omakotitalo. Molemmat lapsemme syntyivät asuesamme kerrostalokolmiossa ja rivari hankittiin palattuani töihin kakkosen ollessa parivuotias. Meillä on molemmilla kohtuullinen koulutus ja suhteellisen hyväpalkkaiset työt (ja ikääkin jo vähän enemmän), joten edellytykset ovat olleet hyvät, mutta kyllä omaa suunnitelmallisuuttakin on tarvittu. Itse olen tehnyt töitä 16 -vuotiaasta ja tehnyt töitä opiskelujen ohella. Ensimmäisen oman asunnon hankin jo opiskeluaikana pienen perinnön avulla (siis tosiaan pienen) ja vuokralla emme ole koskaan asuneet, joten kaikki asumiseen mennyt raha on tavallaan ollut meille itselle. Autot on ostettu aina käteisellä eli periaatteella uutta ei hankita ennen kuin siihen on rahat kasassa. Ja tössäkäynnin vuoksi ei opintolainojakaan ole tarvittu.

Tällä hetkellä meillä on iso ja pitkä asuntolaina juuri sen vuoksi, että lyhennykset ovat kohtuulliset kotonaoloaikanani. Kun sitten joskus palaan takaisin töihin voidaan lyhennysmäärää sitten kasvattaa. Jotenkin oma tunne on, että kun miettii mihin rahansa panee, niin ihmeesti sitä vaan kykenee lainojakin maksamaan. Eikä meillä kuitenkaan jouduta joka senttiä laskemaan. Tietysti kyse on myös siitä, että mitä pitää tärkeänä. Me olemme lähes aina kotona, joten haluamme asumiseen panostaa. Matkustelut ovat kyllä jääneet lähes kokonaan.

Itse asiassa mulla on joskus tosi vaikea olla kun kaverit valittavat rahanpuutetta. Tekisi mieli sanoa, että kannattaisi miettiä, että mihin rahansa työntää, mutta en halua aiheuttaa enempää "kateutta" kuin mitä jo selkeästi on havaittavissa heidän tavassaan viitata meidän elintasoomme.

Musta useiden vaikeudet alkavat siitä, että asutaan aluksi vuokralla. Nuorena tulot eivät välttämättä ole kovin hyvät, joten säästöön ei jää rahaa, jota voisi käyttää oman asunnon pesämunana. Sitten saadaan perheenlisäystä ja lisää tilaa tarvitaan -> vuokrat nousevat ja taaskaan ei rahaa jää säästöön omaa asuntoa varten. Itse toivon, että joskus omista sijoituksistamme on hyötyä vaikka mahdollisille lastenlapsillemme.
  Vastaa viestiin
07.03.08, 10:01   #15 (linkki)
onnistuu se
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Meillä on lyhennystä melkein minimivähennys kuussa maksimiajalla (n. 30v?), itse kotiäitinä 6 vuotta jo ja jatkuu. Ei käydä ulkomailla, ei ulkona useinkaan syömässä, vain 1 auto ja sekin käytetty mutta uudehko, vaatteet kelpaa käytettyinä ja merkittöminäkin ... Tiedän, että joillekin ei tämä meidän elintaso kelpaisi, mutta meidän valinta on tilaa ja perhettä ympärille mieluummin kuin hirveästi sitä muuta materiaa... Eikä tunnu köyhäilyltä, vaan luksustahan tämä on kun saa omat lapsensa kotona hoitaa. Ehdin vielä töitä tekemään lähivuosina kun lapset kasvavat kouluikäisiksi ja sitten lyhennetään reilummin lainaakin.

Auto on täysin omalla rahalla hankittu ja talon lisäksi ei muita lainoja ole, siinä aika hyvä pohja meille. Asunnon arvo on myös noussut reilusti tänä aikana kun olemme tässä asuneet, oli ilmeisimmin parempi valinta ostaa käytettynä arvostetulta alueelta kuin alkaa rakentamaan alueelle jonka tulevaisuutta ei voi lainkaan ennustaa. Lapsettomalla tuttavaparilla on 2 uutta merkkiautoa ja iso moderni talo, kaikki pankin vielä. Lainat mitoitettu niin koviksi ettei heillä ole lapsille sijaa moneen vuoteen. Se on vähän miten niitä muita valintojakin tekee, onko valmis tinkimään ja mistä kohtaa.
  Vastaa viestiin
07.03.08, 10:25   #16 (linkki)
vertailun vaikeudesta
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Pahinta mitä voi tehdä on se, että vertaatte itseänne naapuripariskuntaan tai tuttavaperheeseenne. Hirveän paljon ratkaisee se, mikä on rahankäyttötottumus. Ystäväni, joka on pankissa töissä sanoi, että jos 30-v ikäisellä hyvätuloisella pariskunnalla ei ole mitään säästössä, niin sellaisten on kauhean vaikea opetella "nuukailemaan", jos on jo 10 vuotta tottunut käyttämään rahoja sillä periaatteella, että kaikki mitä tulee niin myös menee.

Jos haluat ostaa paljon vaatteita itsellesi ja lapsillesi (uutena merkkivaatteita), ostelet vähän väliä meikkejä ja lehtiä, tykkäät hemmotella ja ostaa välillä lapsille kauppareissulla leluja ja suklaapatukoita jne, niin rahasi todennäköisesti valuvat sormien välistä etkä todellakaan tajua, miksei rahat riitä.

Pienemmillä tuloilla olevassa perheessä taas saattaa jäädä rahaa joka kuukausi, jos taas tehdään itse ruokaa, käydään harvoin ravintolassa, rahaa ei mene alkoholiin eikä tupakkaan, ei rahapelejä, ostetaan isompia ostoksia harkiten, suositaan kirppistä tai huuto.net:iä, ei reissata ulkomailla velkarahalla, vältetään auton ostoa jne.

Olen itse kokenut täysin yllättäen avioeron ja voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, miten kauheaa on, kun luulee, että asutaan uudessa omakotitalossa loppuikä, on uusi auto pihalla ja rahaa ei ole tarvinnut kauheasti miettiä. Kun ero tuli, asuntolainaa ei ehditty lyhentää oikeastaan ollenkaan (oli lyhennysvapaita kuukausia äitiysloman aikana, jolloin siis todella maksetttiin "tyhjästä" vain korkoja). Asunto ja auto meni myyntiin eikä kummallekaan jäänyt juuri mitään. Nyt sitten 35-vuotiaana piti aloittaa kaikki tyhjästä, kun vertaa siihen, että jos olisimme jatkaneet yhdessä, olisimme loistavasti ehtineet vajaassa 20 vuodessa saada kaikki maksettua omaksi.

Suosittelen lämpimästi, että ekan asunnon ostaa vähän vaatimattomampana, jotta rahaa jää elämiseenkin. Parisuhdekin voi kärsiä liikaa, jos koko ajan pitää laskea senttejä.
  Vastaa viestiin
07.03.08, 10:30   #17 (linkki)
"elätettävä"
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Asian vierestä

Vähän liippaa nyt asian vierestä, mutta lohdullista kuulla, että muutaman muunkin miehet kokevat elättäjän roolin raskaaksi ja toivovat vaimon pikaista paluuta työelämään. Meillä kyseisestä aiheesta ollut useammat taistelut ja nyt kun toinen lapsi tekee tuloaan, olemme sopineet 2 vuoden kotona olosta. Koen itse erittäin tärkeäksi kotona olemisen opienen lapsen kanssa ja työelämäni hektisyydessä en pystyisi ja jaksaisi antaa yhtä paljon kuin hoitovapaalla ollessa.
  Vastaa viestiin
07.03.08, 10:51   #18 (linkki)
asian toinen puoli
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Miettikää oiekasti vielä, vuokralla asuminen on ihan varteenotettava vaihtoehto, varsinkin tällä hetkellä kun lainojen korot heilahtelevat, ja asuntojen hintataso on "käymistilassa". Itse valitsen mielummin laadukkaamman elämän nyt kuin liian tiukalle kiristetyn talouden ja epävarmuuden tunteen. Vuokralla asumiseen liittyy mielestäni aivan turhia sosiaalisia paineita täällä Suomessa, ikään kuin se ei olisi yhtä hienoa ja hyväksyttävää kuin omistusasunnossa asuminen.
  Vastaa viestiin
07.03.08, 14:57   #19 (linkki)
Taukku
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Mun mielestä ei ole asialla toista puolta. Vuokralla asuessasi maksat mahdollisesti jonkun toisen asuntolainoja, mutta omassa asunnossa asuessasi menevät rahat sentään oman lainan maksuun. Pankki toki vie suuren osan rahoista, mutta kyllä mun mielestä on ihan järjetöntä maksaa vuokraa jollekulle toiselle.
  Vastaa viestiin
07.03.08, 17:05   #20 (linkki)
Laina76
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Taukku
Mun mielestä ei ole asialla toista puolta. Vuokralla asuessasi maksat mahdollisesti jonkun toisen asuntolainoja, mutta omassa asunnossa asuessasi menevät rahat sentään oman lainan maksuun. Pankki toki vie suuren osan rahoista, mutta kyllä mun mielestä on ihan järjetöntä maksaa vuokraa jollekulle toiselle.
Komppaan. hölmöt maksaa muiden lainoja!
  Vastaa viestiin


07.03.08, 18:42   #21 (linkki)
Tulihan se sieltä!
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Olen pitkään ihmetellyt suomalaisten lähes pakkomielteistä intoa asunnonostoon, vaikkei olisi säästöjä tai edes kummoisia tuloja. Olen pitänyt sitä jonkinlaisena itsepetoksena uskotella omistavansa jotain, vaikka todellisuudessa jokainen lainaa hakenut tietää, ettei pitkään aikaan omista vielä yhtään mitään. Näköjään syyt ovatkin paljon syvemmällä. Kateus! Tuo suomalaisten perisynti ulottuu jopa niin pitkälle, että moni on valmis maksamaan satoja tuhansia pankille ja sitomaan itsensä vuosikymmeniksi velkavankeuteen sen sijaan, että käyttäisi korkoihin menevät rahat vuokraan ja sinä aikana säästäisi asuntoa varten niin ettei sitten aikanaan tarvitsisi ottaa niin suurta lainaa. Mutta mitä vaan, ettei "kaveri" rikastuisi...
  Vastaa viestiin
07.03.08, 21:22   #22 (linkki)
oma paras
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja asian toinen puoli
Miettikää oiekasti vielä, vuokralla asuminen on ihan varteenotettava vaihtoehto, varsinkin tällä hetkellä kun lainojen korot heilahtelevat, ja asuntojen hintataso on "käymistilassa". Itse valitsen mielummin laadukkaamman elämän nyt kuin liian tiukalle kiristetyn talouden ja epävarmuuden tunteen. Vuokralla asumiseen liittyy mielestäni aivan turhia sosiaalisia paineita täällä Suomessa, ikään kuin se ei olisi yhtä hienoa ja hyväksyttävää kuin omistusasunnossa asuminen.
Minun mielestäni se laadukkaampi elämä on juuri sitä, että on oma turvallinen koti. On riittävästi säilytystilaa, leikkitilaa, tilaa omaan rauhaan ja oma suojaisa piha. Nyt kun asumme omakotitalossa on aivan huippuihanaa, ettei tarvitse kärsiä naapurien metelöinnistä, riidellä pesutupavuoroista yms. Tästä kaikesta ihanuudesta olen valmis maksamaan. Totuus kuitenkin on, ettei omasta joudu yleensä maksamaan yhtään sen enempää kuin vuokra-asunnostakaan (ellei sitten asu kaupungin halpiskämpässä), koska asuntolainasta saa verovähennyksiä, joka viimeistään vetää kustannukset samalle viivalle. Meidän elämänlaatumme parani potenssiin sata sen jälkeen kun muutimme vuokrakolmiosta omaan 5 h, k, s ja at sisältävään omakotitaloon. Entisessä ahtaassa asunnossa olisimme tulleet hulluiksi tai ainakin eronneet, mutta nyt kaikilla on tilaa hengittää ja elo sujuu sopuisasti.

Vuokralla asuminen ei koskaan kannata pitemmän päälle, joten oma kannattaa ostaa heti kun se on suinkin mahdollista. Ajan mittaan omat tulot tulevat todennäköisesti nousemaan ja inflaatio syö lainat.

Me ostimme omakotitalon pääkaupunkiseudulta ja otimme lainaa lähes 200 000 euroa. Jäin silloin juuri muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle. Sovimme, että toisen lapsen syntyessä jään vuodeksi hoitovapaalle. Ehdin olla töissä vajaan vuoden, kun jäin taas äitiyslomalle. Olemme molemmat keskituloisia (alle 30 000 euroa/v), mutta ihan hyvin pärjäämme. Meillä on säästöjä, joiden turvin voisin olla kauemminkin hoitovapaalla. Minä olen luonteeltani säästäväinen ja mies tuhlaavaisempi.

Siihen en ota kantaa, miten kauan pärjäät kotona, koska en tiedä rahankäyttötottumuksianne. Vuokra- ja oman asunnon kustannukset eivät juuri eroa toisistaan, joten sen perusteella suosittelen ostamaan oman asunnon. Pitkällä tähtäimellä suhdanteilla ja hintojen heilahteluilla ei ole mitään merkitystä, joten siitä vain asuntokaupoille. Omaa maksat itsellesi (pankin lisäksi), mutta vuokraa maksaessasi kaikki rahat menevät kankkulan kaivoon.
  Vastaa viestiin
08.03.08, 09:28   #23 (linkki)
onnistuu se
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Tulihan se sieltä!
Olen pitkään ihmetellyt suomalaisten lähes pakkomielteistä intoa asunnonostoon, vaikkei olisi säästöjä tai edes kummoisia tuloja. Olen pitänyt sitä jonkinlaisena itsepetoksena uskotella omistavansa jotain, vaikka todellisuudessa jokainen lainaa hakenut tietää, ettei pitkään aikaan omista vielä yhtään mitään. Näköjään syyt ovatkin paljon syvemmällä. Kateus! Tuo suomalaisten perisynti ulottuu jopa niin pitkälle, että moni on valmis maksamaan satoja tuhansia pankille ja sitomaan itsensä vuosikymmeniksi velkavankeuteen sen sijaan, että käyttäisi korkoihin menevät rahat vuokraan ja sinä aikana säästäisi asuntoa varten niin ettei sitten aikanaan tarvitsisi ottaa niin suurta lainaa. Mutta mitä vaan, ettei "kaveri" rikastuisi...
Onpa outo oletus.

Meillä lyhennyserä on jotakuinkin yhtä suuri, kuin perheen minimivaatimuksiin sopivan vuokra-asunnon kuukausimaksu. Mieluummin maksetaan sama raha "itselle" eli vähennetään velkaa ja pidetään yllä oman asunnon arvoa, kuin heitetään se raha olan yli. Järkikin sen sanoo.

Korkoihinhan tässä osa menee, mutta lopputulos silti on, että asunnon arvo on tänä aikana kasvanut n. 25 % ja tiukan paikan tullen sen saa myytyä ja muutettua vuokralle. Rahaa jää myös säästöön, ihan samoin kuin vuokraa maksellessakin.
  Vastaa viestiin
08.03.08, 15:59   #24 (linkki)
oma tupa
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Tulihan se sieltä!
sitomaan itsensä vuosikymmeniksi velkavankeuteen sen sijaan, että käyttäisi korkoihin menevät rahat vuokraan ...
Kysehän on vain kuukausittaisesta asumiskulusta. Voit maksaa asumiskuluja vuokran muodossa tai lainan koron+lyhennyksen+yhtiövastikkeen muodossa. Ainakin meille tuo jälkimmäinen vaihtoehto tulee halvemmaksi. Monille on halvempaa asua omistusasunnossa, vaikka ajateltaisiin vain ihan puhtaasti, miten suuren osan palkasta asuminen kuukausittain lohkaisee...puhumattakaan sitten siitä, että samalla tulee väkisinkin kartutettua omaisuuttaan.

  Vastaa viestiin
18.04.14, 11:20   #25 (linkki)
johannaaaa
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
mieti

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Tulihan se sieltä! Näytä viesti
Olen pitkään ihmetellyt suomalaisten lähes pakkomielteistä intoa asunnonostoon, vaikkei olisi säästöjä tai edes kummoisia tuloja. Olen pitänyt sitä jonkinlaisena itsepetoksena uskotella omistavansa jotain, vaikka todellisuudessa jokainen lainaa hakenut tietää, ettei pitkään aikaan omista vielä yhtään mitään. Näköjään syyt ovatkin paljon syvemmällä. Kateus! Tuo suomalaisten perisynti ulottuu jopa niin pitkälle, että moni on valmis maksamaan satoja tuhansia pankille ja sitomaan itsensä vuosikymmeniksi velkavankeuteen sen sijaan, että käyttäisi korkoihin menevät rahat vuokraan ja sinä aikana säästäisi asuntoa varten niin ettei sitten aikanaan tarvitsisi ottaa niin suurta lainaa. Mutta mitä vaan, ettei "kaveri" rikastuisi...
itse mietin asian niin että jonainpäivänä kun asuntolaina on maksettu niin asunto/siitä saatavat myyntivoitot jää lapsille kun itsestä aika jättää.vuoralla asuessa ei jäisi sitäkään vähää...kaikkea kannattaa miettiä vähän pidemmälle...toisinaan taas ei...
  Vastaa viestiin
Vastaa viestiin

Tagit
Tyhjä


>Työkalut Hae ketjusta
>
Hae ketjusta:

Laajennettu haku