Sininen uni

Kuuulostaa edelleen tosi tutulta. Muistan, kuinka tuskailin, että en enää koskaan onnistu nukkumaan kunnolla... Ja muistan, kuinka välillä olin jo vaipumaisillani uneen je sitten säpsähdinkin täysin hereille.... ja ahdistus kasvoi ja kasvoi!

Mä sain siis apua yhdistelmästä Cipralex&Opamox ja niiden avulla ongelma ratkesi kohdallani suht nopeasti (toki edelleen olen herkkäuninen ja esim. stressaantuneena kyllä valvon). Pelkkä unilääke ei varmaan kohdallani olisi yhtä hyvin toiminut. Niin kovasti unettomuus ahdisti.

Teratologiseen tietopalveluun minäkin noissa lääke/imetysasioissa soittelin ja sieltä hyvää ja asiallista palvelua saatuani uskalsin imetystä jatkaa ja lääkityksen aloittaa. Toivottavasti pääset pian lääkäriille ja saat apua ongelmaan!! On todellakin äärimmäisen inhottavaa, kun ihana vauva-aika peittyy unettomuuden usvaan. Mutta varmasti sinäkin vielä nukut ja ehdit nauttia vauvastasi! Tsemppiä!!

Haukotus

Viime yöt on nukuttu enemmän tai vähemmän huonosti. Olin evakossa vanhemmillani ja toissayönä nukuin 1,5 pyörimisen jälkeen suhteellisen hyvin. Viime yönä uni ei tullut kolmeen tuntiin ja otin Opamoxin. Tuntuu, että kaikki pyörii tällä hetkellä vain nukkumisen ja yön ympärillä. Olen päivisin välillä ihan tajuttoman ahdistunut, tuntuu että päässä ei liiku mitään/mikään. En tiedä johtuuko ahdistus tästä unettomuudesta vai olenko masentunut. Kun luen synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita, niin löydän itsestäni ne kaikki :/ Onneksi eilen illalla oli pitkään tosi levollinen olo, mutta nukkumaan mennessä sekin katosi. Sain viikon päästä ajan aiheeseen perehtyneelle psykiatrille. Pakko tähän jotain apua on löytyä! Inhottavaa kun on sellanen tunne, että joku päässä estää nukahtamisen. Väsyttää kovasti ja kun menen nukkumaan, niin periaatteessa vajoan heti sellaiseen nukahtamistilaan, mutta ei siitä nukkumisesta sitten kuitenkaan tule mitään. Ei tämmöistä pitäisi olla kenelläkään :(

Yhden Äippä

Heippa.

Mun oli nyt pakko ottaa osaa tähän keskusteluun, koska olen vähän samassa veneessä teidän kanssanne PAITSI etten imetä enää. Mun lapsi jo 2 vuotias, mutta mulla alkoi yhtäkkinen unettomuus noin 5 kk sitten. Ja kaikki alkoi tosiaan ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta, yhtäkkiä en vain enää saanut unta ja kierre oli valmis. Sain ensi hätään nukahtamislääkettä (Zopinox) mutta sen käyttö oli taistelua. pelkäsin riippuvuutta kauheasti ja toisaalta aloin pelätä etten nuku senkään kanssa. Minulla alkoi olla jo paniikkioirelua pahasti, mm sydän tykytti tuhatta ja sataa ja juuri tuota säpsähtelya nukahtamisvaiheessa.. tiedän miten hirveää tuo on! Pelkäsin tosiaan etten enää ikinä nuku normaalisti ja itkin öisin hysteerisesti. Lopulta hakeuduin psykiatrille, joka määräsi minulle Mirtatzapiinia ja käyn hänen kanssaan keskustelemassa säännöllisesti. Mirtatzapinin kanssa olen nukkunut melko hyvin ja tuo kamala ahdistuneisuus helpottanut. Vielä en tiedä miten joskus pääsen Mirtasta, mutta en jaksa murehtia sitä nyt.

Psykiatri oli sitä mieltä että mun historia vaikuttaa tähän mun unettomuuteen kovasti (vaikea raskaus ja synnytys sekä vauva-aika, ja lisäksi olen sairastunut raskauden jälkeen reumaan). Siis hirveästi tapahtunut isoja asioita tässä 2 vuoden aikana, joita en ole käsitellyt.. ja varmaan näin onkin. Haluaisin vain sanoa sulle "Haukotus" että todella hyvä että olet menossa lääkärille ja saat varmasti apua tähän!! Juuri tuo tunne että elämä pyörii unettomuuden ympärillä, on hirveä. Mutta siihen saa apua, täytyy vain hyväksyä se että lääkehoitoa siihen tarvitaan. Minulle ainakin on vakuuteltu, että se ei ole lopullista ja alan ehkä itsekin uskoa vihdoin niin. Kyllä raskaus, synnytys ja vauva-aika on aivan valtavan raskasta aikaa monelle naiselle(toki myös ihanaa sellaista). Mutta kuten tästäkin ketjusta huomaa, emme ole yksin! Tärkeää on puhua ja hakea apua, vaikka helppoa se ei ole, tiedän kokemuksesta.

Tsemppiä jokaiselle unettomuuden kanssa painiskeleville!

Haukotus

Ette usko, kuinka paljon helpottaa lukea näitä teidän vastauksia! Olo on ollut monta tuntia kevyempi ja en ole kelannut koko ajan nukkumista. Yritän sinnitellä nyt reilun viikon milloin mulla on tuo lääkäri ja ottaa kaiken avun vastaan mitä on tarjolla! Ahdistus tämän takia on jotain mitä en ole koskaan voinut kuvitella! Olen jaksanut pelätä monena päivänä, että kohta olen tämän takia psykoosissa tai kuolen. Olen syönyt paniikkihäiriöön aiemmin cipralexia ja se toimi siihen tarkoitukseen ainakin kohdallani hyvin. Opamoxeista stressaan jonkun verran vauvan ja itseni takia. Teratologinen tosin vakuutteli, että Opamox on imetyksen aikana ok, kun pitää pari tuntia taukoa. Itse olen pitänyt imetyksestä väliä vähintään kuusi tuntia. Terveyskekuksessa annettiin ihan toisenlaisia neuvoja ja esim lääkäri ei ollut valmis määräämääm cipralexia, vaikka Teratologinen antaa siihenkin luvan. Kuka näistä tietää.

On jotenkin omituista, että sitä ei tahdo uskoa mitä sanotaan. Eli minullekin on vakuuteltu, että ihminen ei valvo loputtomiin ja unettomuus ei jatku ikuisesti. Silti sitä pelkää, että mitä jos minä kuitenkin olen poikkeus säännöissä ja tämä koituu omalla kohdalla kohtaloksi. Hirveitä ajatuksia saa päähän tämmöinen :/ Kai sitä tälläkin on joku "tarkoitus" omassa elämässä ja ehkä tämän jälkeen on taas hitusen vahvempi. Pakko tämän on kuitenkin JOSKUS loppua ja odotan jo sitä, kun menen joku ilta nukkumaan levollisena odottaen ihanaa unta ja ollen miettimättä sitä tuleeko uni. Nyt tämä näyttää vielä olevan joka iltaista kamppailua ja sängyssä hikoilua ja pyörimistä. Uskomattoman vähillä yöunilla sitä kuitenkin näyttää jotenkin toimivan, vaikka tuntuu että kroppa käyttää niin vähän energiaa kuin mahdollista. Päiväunia en ole synnytyksen jälkeen nukkunut kuin kerran vahingossa vartin. Ennen vetelin päikkäreitä tuon tuosta. Onkohan muilla tätä samaa?

Kiitos vielä kannustuksesta!

Yhden Äippä

En itsekään pystynyt nukkumaan päivisinkään (en tosin koskaan ole ollut mikään päikkärinukkuja), mutta toki normaalisti jos olin valvonut, saatoin päivällä torkahtaa. Kun unettomuus oli pahimmillaan, kroppa kävi niin ylikierroksilla ettei päivälläkään pystynyt rentoutumaan niin että olisi nukahtanut. Joten tuttua tuokin!

Haukotus

Nukuttu on jotenkuten. Uni ei tule heti, mutta parin tunnin sisällä kyllä ja unitunteja kertyy yössä joku viisi. Eihän se paljon ole, mutta tyhjää parempi. Toki pelkään, että joku yö on totaallisen huono ja sitten pelkään siitä koituvaa väsymystä päivällä. Ihan hirveä tämä kierre. Ihanaa kun joku kirjoitti, että nukahtaa nykyisin vaikka nukkuminen jännittääkin. Toivoa on! Ahdistaa vaan enemmän kun ihmiset sanovat, että eihän siitä nukkumisesta mitään tule jos jännittää ja pelkää. No niinpä! Helpommin sanottu kuin tehty. Omalla kohdallani en ole enää varma, kumpi oli ensin muna vai kana, eli unettomuus vai ahdistus. Veikkaan, että unettomuutta edeltäneet paniikkikohtaukset saivat tämän aikaiseksi ja tästä on sitten syntynyt tämä piinaava ahdistus. Kaikista älyttömintä on, että tämä tuli kuin salamana kirkkaana taivaalta, kun yksi päivä päähän hiipi ajatus, että mitä jos en saa illalla unta. Ja siitä PAM sitten koko rumba lähti liikkeelle. Välillä tämä herkkä mieli on siunaus ja välillä sitten ihan muuta :/

Mutta näillä mennään ja kuten joku kirjoitti aiemmin, niin mielenrauhan saaminen balanssiin tämä kanssa kestää varmasti tovin.

Aurinkoa päiviinne :)

Haukotus

Olin eilen iloinen ensimmäistä kertaa kunnolla kolmeen viikkoon! Menin illalla levollisena ja täysin uupuneena nukkumaan ja mitä tapahtui? Ei mitään! Eli unta ei tullut ja kolmen tunnin pyörimisen jälkeen otin Opamoxia siinä pelossa, että muuten valvoisin koko yön. Tänään olo on ollut niiiiin surullinen, toivoton ja PETTYNYT. Olen jotenkin pettynyt itseeni, koska en nukahda. Ahdistuksesta olen hieman päässyt eroon sillä ajatuksella, että antaa ahdistaa vaan, mutta en piittaa vaan toimin ja teen asioita silti. Unettomuuteen sama homma ei toimi, koska pelko seuraavan päivän väsymyksestä on aina olemassa. Jos en siis nukahda tuntiin niin tuntuu, että homma on menetetty. Alan kelaamaan mielessäni sitä hetkeä milloin pitäisi nukahtaa. Ihan kuin aivoista puuttuisi joku nukahtamisnappi. Unesta on tullut työtä ja siitä on hävinnyt kaikki se ihanuus, mitä se ennen on ollut :/ Onko tästä paluuta?!

Olisi kiva kuulla kuulumisia teiltä, joilla menee jo paremmin.

Sininen uni

Ihan varmasti sinäkin vielä saat nukkumisen ihanuuden takaisin! Toisilla menee siihen kauemmin kuin toisilla, mutta uskon vahvasti, että sinullekin näin käy! Itse olin tosiaan hyvin samantapaisessa tilanteessa ja samanlaisissa mietteissä noin neljä vuotta sitten. Pahin kuitenkin helpotti muutamassa kuukaudessa ja meille jopa syntyi toinen lapsi esikoisen ollessa 2,5-vuotias (pahinpaan unettomuus aikaan ja vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin olin varma, että en koskaan uskalla toista lasta hankkia juuri unettomuuden uusimisen pelossa). Toisen lapsen vauva-aika oli täysin erilaista kuin esikoisen eikä unettomuus palannut. Muutto ja siitä aiheutunut stressi heikensi unia hetkellisesti, mutta tilanne normalisoitui aika nopeasti. Nykyään kärsin unettomuudesta lähinnä anoppilassa kyläillessämme, siellä uni ei edellenkään tule...

Haukotus

Kiitos Sininen uni! Jotenkin pitää nyt taas kerätä sitä luottoa, että välillä tulee parempia öitä ja välillä huonompia. Katastrofiajatukset joutaa roskiin. Kammottavaa tämä on silti ja vaikea tästä mitään hyvää on löytää. Just luin jostakin, että jos valvoo levollisesti niin seuraava päiväkin voi olla virkeä, vaikka ei nukkuisi. Eli yritetään nyt sitten vaikka valvoa levollisesti ja olla stressaamatta. Helppo sanoa :) Luojan kiitos se kamala ahdistus on ainakin pariksi päiväksi kadonnut. Nyt olen vaan väsynyt.

Haukotus

Sininen uni: kuinka kauan söit Opamoxia? Itse koen myös tuosta lääkkeestä tosi huonoa omatuntoa :/ Tuttu ahdistus alkaa näin iltaa myöten taas hiipiä mieleen :(

Yhden Äippä

Mun mielestä "Haukotus" sun olisi nyt tärkeää saada itsellesi lääke, jota otat ihan säännöllisesti nukahtamisen avuksi ilman tota miettimistä että otanko lääkkeen vai en. Uskoisin että sitä kautta pääset tuosta pelosta ja jännityksestä (joka liittyy nukahtamiseen) eroon. Itsellä ainakin kävi näin. Tietty sulla imettäminen rajoittaa sitä, että mitä lääkkeitä voit käyttää. Kävitkö jo siellä psykiatrilla juttelemassa?

Sininen uni

Suoraan sanoen en muista varmaksi :/ Mutta en kovin kauaa, pääsin siitä kokonaan eroon muutamassa viikossa. Annostusta pienensin vähitellen, taisin puolittaa puolikkaitakin... Enä ottanut Opamoxia joka ilta. Ja vauva nukkui tuolloin onneksi kuuden tunnin pätkän ennen kuin heräsi syömään, joten uskalsin jatkaa imetystä. Cipralexia söinkin sitten nelisen kuukautta, mutta pääsin siitäkin yllättävän helposti ja nopeasti eroon. Tosi paljon murehdin tuota imettämistä ja lääkkeiden syöntiä, näin jälkikäteen on helppo sanoa, että aivan liikaa! Kovasti voimia sinulle! Vaikka olen itse samassa tilanteessa ollut, en osaa oikein sanoa mitään, mikä lohduttaisi :/ Mutta koska minäkin olen tuosta samasta tilanteesta selvinnyt, selviät varmasti sinäkin!

Sininen uni

Samaa mieltä olen minäkin

Haukotus

Olen samaa mieltä itsekin! Pari/kolme yötä meni suht ok ja heti kun tulee yksi huono, niin horjuu mielenrauha ja pahasti. Lääkäri on vasta keskiviikkona. Olen jotenkin yrittänyt itse psyykata itseäni, että saisin tämän homman haltuun ilman lääkkeitä ja koko juttu ns. unohtuisi jos saisin ilman lääkettä nukuttua muutaman yön. Ei taida onnistua. Tässä 2,5 viikon aikana (mikä tuntuu ikuisuudelta) mitä tätä paskaa on kestänyt olen ottanut neljä kertaa Opamoxin puolikkaasta puolikkaan. En edes tiedä onko se ehtinyt vaikuttamaan, mutta olen nukahtanut suht nopeasti. Vitsit alkaa olla kyllä vähissä, mutta PAKKO tämän on joskus loppua.

Katariina

Haukotus, jos olet menossa lääkäriin, niin ota ihmeessä se estrogeeni puheeksi siellä. Sun teksti on kuin itse olisin kirjoittanut noin vuosi sitten. Oma unettomuuskierteeni alkoi viime kesänä vauvan ollessa n. 3 kk. Yli puoli vuotta kesti, ennen kuin aloin jotenkuten nukkua. Pahin vaihe oli loppukesästä, silloin söin n. neljä viikkoa erilaisia nukahtamislääkkeitä pitäen vain muutamia välipäiviä. Aina nekään eivät auttaneet, vaan pyörin silti hereillä. Annostusta en uskaltanut omin lupineni nostaa. Mirtatsapiinia ja melatoniinia syön edelleen (7,5 mg + 1,5 mg) ja estrogeenirasvaa lisäksi. Nukahtamislääkettä tarvin n. 2-3 krt kuukaudessa. Siitä estrogeenista ajattelin nyt hiljalleen alkaa yrittää eroon. Mirtaa ja melatoniinia aion syödä ainakin kesän yli.

Uniongelma alkoi helpottaa kunnolla oikeastaan vasta sitten, kun lopetin imetyksen helmikuussa. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut lopettaa imetyksen huomattavasti aikaisemmin, koska juuri imetys pitää estrogeenitasot matalalla. Imetin siis 10 kk. Se oli ihanaa mutta jos joskus saan toisen lapsen niin en todella aio kärsiä noin pitkään, jos siis unettomuuskin palaa. Estrogeenia voi alkaa käyttää, kun lapsi on puolivuotias (tai imetys loppuu). Puolivuiotiaana lapsi saa joka tapauksessa muutakin ruokaa kuin rintamaitoa, ja maitoon erittyvä hormonimäärä on mitättömän pieni.

Niin, ja itse olen nukkunut viime viikon taas ihan hyvin. Uni on tullut alle tunnissa joka ilta. Kyllä sinäkin Haukotus tästä selviät :) !!!

Haukotus

Pitäähän jokaisen "kunnon" unettoman tämäkin kokea, eli täysin uneton yö. Ei edes ahdista, lähinnä vaan ärsyttää aivan suunnattomasti!

Sininen uni

Mulla oli kans jokusia täysin unettomia öitä pahimpaan aikaan :/ Hassua, mutta niiden jälkeen ei olo ollut edes niin paha kuin sellaiset 3 tunnin unien jälkeen... Mutta pidemmän päälle on tietysti parempi että nukkuu edes vähän... Toivottavasti saat pian asiatuntevaa apua ja unet paremmiksi!!

Haukotus

Näin juuri. Ja hassua on myös se, että menin taas ihan levollisena eilen nukkumaan. Ei pelottanut tai ahdistanut. Sitten kun olen pelännyt nukahtamista, niin olenkin nukkunut. Omituisia ovat unen tiet. Keskiviikkona on lääkäri, viimein. Kävin viikon unettomuuden jälkeen tk:ssa, mutta sieltä en saanut mitään apua. Keskiviikkona siis psykiatri.

Haukotus

Voi kamalaa, menin lukemaan kauhutarinan unettomuudesta ja nyt iski kamala ahdistus. Mitä jos en nuku enää ikinä. Kammottava kuoleman pelko. Tuntuu, että kukaan ei tajua millainen olo ja ahdistus tästä itselle on :/ Järkyttävää. En ole nukkunut viime yönä ja olo on suhteellisen tolkullinen. Hormoonitko ne tämän tekee, että pystyy edes toimia vaikka ei nuku. Nyt tuntuu, että sydän hakkaa tuhatta ja sataa. En tajua kun pitkyttyneestä unettomuudesta puhutaan jos unettomuus on jatkunut n. 3 kk:tta. Mulla tätä on ollut kolme viikkoa ja tuntuu, että en kestä enää yhtään. Pakko oli vuodattaa jonnekin ajatuksia, kun tuli niin kamala olo.

Yhden Äippä

Jos mitenkään mahdollista, yritä olla lukematta noita kauhutarinoita. Tein tuota itsekin ja itsellä ainakin pahensi asiaa. Ota nyt yöksi sitä Opamoxia, että saisit levollisemman olon ja nukuttua. Nyt on pääasia, että saat unta. Itse valvoin pahimmillaan 2 yötä putkeen ja se oli kyllä elämäni helvetillisin kokemus. Onneksi sulla se lääkäriaika keskiviikkona. Kovasti voimia toivotan! Kyllä sä selviät, mutta aikaa se vie ja apua vaatii. Koita nyt kaikin keinoin saada jotain muuta ajateltavaa, hemmottele itseäsi hyvällä ruualla, mene saunaan tai kylpyyn ja katso jotain kivaa leffaa. Tsemppiä!

Haukotus

Kiitos "Yhden äippä". Tämä on vain jotain, mitä en ole koskaan kokenut ja vaikka olen saanut elämäni aikana hurjia paniikkikohtauksia, niin tämä jatkuva paniikki unesta on jotain sietämätöntä. Kaikki läheiseni yrittävät vakuttaa, että kyse ei ole niin suuresta asiasta kuin luulen, mutta ei tunnu yhtään siltä. Käyn niin ylikierroksilla, että en edes tajua kuinka väsynyt olen. Varmaan hormoonit vaikuttaa vielä tähänkin. Joku yö sain itseäni niskasta kiinni ja olin täysin levollinen asian suhteen. Sitten kun seuraava yö on huono, niin kaikki levollisuus katoaa saman tein. Odotan kuin karkkipäivää keskiviikon psykiatria.

Haukotus

Lääkärillä käyty ja määräsi nukkumaan Opamoxilla pari viikkoa. Katsotaan sitten jos ei toimi, niin sitten kokeiluun tuo Mirta. Ihan kamala ahdistus tänäänkin ja viime yönä nukkunut pari tuntia. Pää on niin jumissa, kuin voi vain olla. Huh huh. Koen tästä kaikesta ihan kamalaa syyllisyyttä ja että olen itse aiheuttanut koko homman. Tuntuu todella, että voiko tästä selvitä ollenkaan.

Yhden Äippä

Miten olet nyt saanut nukuttua? Oletko tyytyväinen psykiatrikäyntiin? Et varmastikaan tätä itsellesi tahallisesti aiheuta, yritä olla ajattelematta niin. Itsekin välillä syyllistän itseäni, että miksi en voi olla "normaali" ja mennä nukkumaan kuten muutkin.. mutta eipä se asia ihan niin mene. Mirtaa kannattaa sitten harkita jos Opamox ei unta tuo riittävästi. Mirta tosissaan väsyttää, Opamox taas rauhoittaa ja sitä kautta antaa unen. Mulla ei toi Opamox oikein hyvin toiminut, tosin sitä kokeillut vain muutaman kerran.

Katariina

Haukotus, mulla mirtakaan ei yksinään auttanut aluksi, vaan lääkäri määräsi viikon kuurin mirtaa + tenoxia. Sen viikon nukuin mahtavasti! Mutta unettomuus alkoi varsinaisesti helpottaa vasta kun vähensin imetystä ja aloitin e-pillerit ja estrogeenihoidon. Jos opamox ja mirta eivät auta sinua, niin suosittelen lämpimästi käyntiä gynekologilla.

Sininen uni

Yritä olla syyllistämättä itseäsi, Haukotus. Tunteet ovat toki tuttuja minullekin, mutta eihän kukaan unettomuutta tahallaan itselleen aihauta! Hormoonit ovat luultavasti sinunkin kohdallasi iso osa ongelmaa, kuten ovat olleet meillä muillakin. Itse en tajunnut gynekologille hakeutua ja omalääkäri oli sitä mieltä, että hormoneille ei ole mitään tehtävissä niin kauan kuin imettää... Omalla kohdallani pahin unettomuus saatiin silti onneksi selätettyä unilääke&mielialalääkityksellä, vaikka itse olen sitä mieltä, että hormoneista siitä etupäässä oli kyse. Omalla kohdallani tilanne alkoi onneksi tasaantua itsekseen, kun vauva alkoi syödä muutakin kuin maitoa ja imetys vähitellen vähentyä.