Haukotus

Googlailin vähän ;) ja löyty tämmöinen tekstinpätkä, joka osuu muhun. Toki nää on tämmöisiä vähän "huuhaa" juttuja, mutta mulla ainakin tää unettomuus liikkuu fysiikan lisäksi paljon tuolla psyykeen puolella. Mua jotenkin kiinnostaa se, että miksi en nukahda ja onko siinä jotain pelottavaa jne. Mikä on ihan se pohjimmainen syy tälle kaikelle? Mulla on vahva kontrollin- ja hallinnantarve ja nää uniongelmat erityisesti horjuttaa sitä puolta. Uni nimenomaan vaatii luottamista ja irti päästämistä. Jostain syystä se on nyt pelottavaa.

"Aila Norlamo mainitsee, että unettomuus ja nukahtamisvaikeudet viestittävät meille aina jotakin. Nukahtaminen vaatii perusluottamusta, kykyä hellittää kontrollista ja aktiivisuudesta sekä kykyä antautua tuntemattoman huomaan. Tämä on joka kerta ”pieni kuolema”. Unessa nousevat esille ne alueet, jotka on päivällä tungettu alitajuntaan. Jokaisella, jolla on nukahtamisvaikeuksia, on tavallisesti myös ongelmia kuoleman suhteen, koska hän ei tahdo tai osaa hellittää. Päätä päivä tietoisesti, Norlamo vielä lisää ja kehottaa antautumaan tietoisesti yön hoivaan. Katso, mitä sieltä on sinulle tulossa. Opi tuntemaan myös tämä puoli elämästä, hyväksy se ja yhdy siihen tietoisesti. Älä vielä ajattele huomista päivää, se pitää huolen itsestään. Luota!"

Haukotus

Miten muut ovat nukkuneet? Täällä on menty aika kivasti ja aika harvoin on ollut sellainen ilta, unta olisi joutunut odottamaan yli puolituntia. Aamuisin olen tosi väsynyt ja voisin nukkua vaikka kuinka pitkään.

Ihanaa ja leppoista juhannusta kaikille :)

Yhden äippä

Mulla vähän sama juttu, jällen parempi "kausi"menossa eli uni tullut melko hyvin iltaisin. Aamuisin olen myös tosi väsy sekä päivällä, tämä siis kurja Mirtan sivuvaikutus varmaankin. Mutta pääasia että nukutaan:) Ihanaa juhannusta!:)

Katariina

Mäkin oon nukkunut pääsääntöisesti ok. Reissussa ollessa tosin meni joka yö (yht. kolme) nukahtamislääkkeellä... Johtui varmaan osin siitäkin, kun hotellihuone oli tosi KYLMÄ. Nukuin kolme vaatekertaa päällekkäin, ja silti paleli... Mutta siis kotona olen saanut unen päästä kiinni alta puolen tunnin. Yölläkin herätessä uni on tullut nopeasti uudestaan silmään. Nyt viime yönä unta piti vähän hakea, mutta ei mitenkään tuntikaupalla. Ja kohtahan taas on kierto siinä vaiheessa, että unet katoaa... :-)

Haukotus, tuo löytämäsi teksti sopii ainakin minuun. Mulla on kamala tarve kontrolloida kaikkea, esim. ruoka-ajat, suihkussa käynnit, on mulla aika tarkalleen samaan aikaan joka päivä ja jos en esim. ehdi syödä silloin kun "pitää", oon tosi pahalla tuulella. Kun uni tosiaan vaatii tietynlaista heittäytymistä, niin pitäisi vaan opetella "päästämään irti" iltaisin. Ja varmaan pitäs koittaa vähentää kontrollia muillakin elämänalueilla ja ottaa rennommin.

Mukavaa juhannusta kaikille :-) !!

Haukotus

Kiva kuulla, että nukutaan :) Mä siis itse olen nukkunut myös hyvin, mutta jotenkin jännitän kuitenkin nukkumista. Välillä ajatukset on jo kivasti muualla, mutta sitten tulee näitä kausia kun iltaisin hiipii mieleen unettomuus. Yöks. Taitaa olla kutsumaton vieras vielä jonkun aikaa. Vähän huolettaa myös se, että mitä tapahtuu jos ja kun Mirtan joskus lopettaa. Mun on tällä hetkellä "pakko" nukkua aamuisin aika pitkään, koska muuten oon niin tööt aamupäivästä pitkälle päivään. Ei kivaa. Mies on hoitanut aamut vauvaa ja nyt mies on ens viikon reissussa. Käääk! Vähän (aika paljon) jännittää, että miten meillä menee. Tai lähinnä se, että miten mä nukun!

Yhden äippä: Sä taisit syödä Mirtaa tuosta 7,5 mg vielä puolet? Puolitteletko itse tuota puolikasta vai onko sulla pilleri, joka on noin pieni? Netistä katsoin, että Mirtaa olisi vain 7,5 mg, 15 mg ja 30 mg tabletteja. Itsekin mieluusti jossakin vaiheessa vähentäisin tätä annosta. Epäilen että osa lääkkeen vaikutusta perustuu ainakin kohdallani siihen, että uskon sen auttavan. Tiedä sitten. Päivisin en saa unta kunnolla edelleenkään, joten kyllä sen lääkkeen täytyy oikeastikin auttaa.

Tuosta tekstistä vielä. Mä olen yrittänyt hellittää liiallisesta kontrollista, mutta se on tällä luonteella vaikeaa. En koe, että olisin perfektionisti, mutta itseni suhteen olen tosi vaativa. Unettomuus on horjuttanut mun perusluottamusta ja se on tämmöiselle tiukan balanssin ihmiselle liikaa. Mua on auttanut kun olen iltaisin lukenut uudestaan tuota tekstinpätkää ja hokenut uutta positiivista mantraa "päätä päivä tietoisesti, antaudu yön hoivaan, luota!" :)

Yhden äippä

Mulle on kirjotettu noita 15 mg tabletteja, joista sitten otan 1/4 tbl. Mua on viime aikoina toi paljon vaivannut toi aamuväsymys ja ois kyllä niin kiva päästä lääkkeestä eroon! Mutta miten... oltiin tossa vähän aikaa sitten reissussa ja siellä koitin nukkumista ilman, mutta eihän siitä mitään tullut..:/

Haukotus

Mulla kans toi 15 mg, mutta siinä on vain yks jakoura, eli jotenkin onnistut saada sen puolikkaankiin puoliksi, ilman että murenee käsiin? Voisin testata.

Mua kans vähän pelottaa, että miten sitä nukkuu joskus ilman lääkkeitä. En ole tämän kuukauden aikana, mitä olen Mirtaa syönyt, kokeillutkaan olla yhtään yötä ilman. Olisi kiva kuulla tästä kokemuksia. Onkohan linjoilla ketään ex-unetonta, joka on saanut tämän homman kokonaan haltuun?!

Mua vaivaa vaan edelleen toi pelko unettomuudesta. Se ei ole mitään siihen mitä se on ollut, mutta joka ilta se käy mielessä. Huoh. Tuntuu jo vähän vaikealle ajatella, että joskus sitä voisi mennä vielä täysin huolettomasti nukkumaan, ilman että edes muistaisi tätä aikaa.

Katariina

Mä ainakin vaan puraisin palasen siitä 15 mg:n Mirta-tabletissa, kun joskus lääkityksen alkuvaiheessa kokeilin pienempää annostusta (tai suurempaa kuin 15 mg).

Mirtaa voi muuten huoletta popsia pitkäänkin. Masennukseen sitä syödään vuositolkulla. Ja monet lääkäritkin käyttävät mirtaa unilääkkeenä, joten ei siitä voi olla kovin paljon haittaa... Eli älkää murehtiko sitä lopettamista, ennen kuin unet ovat varmasti kunnossa! Ainut tietty se lihottava sivuvaikutus, mutta jos sitä ei ole, niin ilman muuta on parempi käyttää hyvää lääkettä kuin kärvistellä ilman.

Joo, mäkin pelkään joka ilta sitä sänkyyn menoa edelleen... Vaikka periaatteessa varsinainen unettomuus on hellittänyt jo kuukausia sitten. Silti aina vähän jännittää, että entä jos en tänä yönä nuku. Toivon hartaasti, että tuo pelko vielä joskus kaikkoaa.

Haukotus

No kyllähän se miehen poissaolo sitten vaikutti uniin. Valvoskelin pari tuntia ja tuli kaikki pelot ja ahdistukset mieleen. Noooh, kyllä täältä taas noustaan! Näille vaikeuksille ei vaan saisi antaa yhtään tilaa, koska muuten ne pilaa kaiken hereilläoloajankin. Alkaa vaan murehtia sitä, että ei ole nukkunut hyvin.

Laskeskelin, että mulla tää unettomuus ja siitä vähitellen paraneminen on kestänyt VAIN hieman reilut kaksi kuukautta!! Nyt voin kyllä sanoa, että on tuntunut kahdelta vuodelta! Yllätyin ihan kun aloin kelailla aikaa taaksepäin.

Loduttavaa, että muillakin on tuota nukkumaanmenonpelkoa edelleen. Vaikka se ei todella ole kivaa, ja en toivoisi sitä kellekään.

Hetki kerrallaan taas...

Haukotus

Ja vielä tuosta lihomisesta. Itse sanoisin, että tässä vaiheessa ihan sama. Siis jos vaakakupissa on lihominen vs. unettomuus. Mulle on tullut pari kiloa lisää, mutta ahdistuksen ollessa pahimmillaan myös laihduin ne pari kiloa. Ja pari vkoa Mirtan aloituksen jälkeen mulla ainakin ruohalu kasvoi -> kiloja lisää. En usko, että pelkkä lääke itsessään lihottaa.

Katariina

Joo, oikeassa olet. Ja jos haluaa, niin saahan ne kilot laihdutettua pois kun unet on kunnossa. Tarkoitin, että joku muukin (masennus)lääke voisi tulla kyseeseen jos se lihominen ryöstäytyy käsistä. Tiedän tapauksia, joissa Mirtaa käyttäneet on lihoneet pari kiloa per kuukausi ja lääkitys kestänyt pari vuotta. 30 kiloa ei ihan hetkessä laihduteta pois. Mutta ei se tietty hetkessä kerrykään :-).

Haukotus

No näinhän se on. Täytyy vaan jaksaa raahautua lenkille ja salille. Hitto vie, kun mulla tulee päivän mittaan sellaisia säikähdyksiä. Alan pelkään, että mitä jos homma karkaa taas käsistä. Kylmä hiki niskassa heti. Inhottavaa!! Pari viikkoa meni hyvin ja tuli jo sellanen voimallinen olo. Tää kaikki on jotenkin niin haurasta. Tuntuu, että aika ajoin tulee tännekin kirjoitettua aina nää samat jutut :/ Iso kiitos teille kohtalotoverinaiset! Tää on ollut tosi hyvää "terapiaa" kun tietää, että ei ole yksin :)

Katariina

Mustakin tuntuu, että oon kirjottanu monta kertaa samat jutut tänne. Johtuu osin ahdistuksesta ja osin siitä, ettei muisti ole oikein pelannut unettomuuden takia :-D

Ihan varmasti Haukotus unettomuus menee sullakin lopulta kokonaan ohi. Joku lääkäri sanoi mulle joskus, että unettomuus on siitä hyvä vaiva että kun se alkaa parantua niin se paranee varmasti ajan kuluessa. No, mulla ainakin on tullut välillä takapakkeja, mutta siinä mielessä tuo kyllä pätee, että koko ajan unettomat jaksot lyhenevät ja hyvän unen jaksot on jo viikkojen pituisia. Hitaasti, mutta varmasti!

Se piti vielä sanoa, että mulla liikunta on auttanut unen kanssa. Kun vetää kovan rääkin niin uni on kyllä laadukkaampaa seuraavana yönä. Ja happimyrkytyksestä on myös apua. Talvella olin kaverin kanssa laskettelemassa koko päivän ja seuraavan yön nukuin tosi hyvin. Näin kesällä suosittelen veneretkeä merellä, jos se suinkin on mahdollista :-).

Yhden äippä

Siitä pillerin puolittamisesta, että veitsen kanssa pistän sen puolikkaan vielä puoliksi. Vähän hankaalahn se on, mutta onnistuu joten kuten.

Mä en voi käsittää, miksi mulla on tää aamu/päiväväsymys nyt voimistunut näin paljon! En meinaa millään jaksaa herätä ja sitten päivällä tuntuu pää ihan pöpperöiseltä. Ei kivaa.. tarttis vaan jotenkin yrittää päästä tosta eroon ,mut en jotenkaan uskalla edes yrittää. Pelkään unettomuutta niin kovasti. Mullakin ollut elämän varrella kaikenlaisia vastoinkäymisiä, mutta tää unettomuus on ehdottomasti kaikista pahin. Tuntuu, että se on jättänyt muhun niin isot traumat, että sitä ei voi vaan unohtaa. Ja se mörkö nostaa päätään niin herkästi täälläkin jos vähänkään tuntuu et nukahtaminen kestää, niin paniikki iskee heti:/

Sininen uni

Toivottavasti en nyt masenna teistä ketään ihan täysin, jos uskallan kertoa, että unettomuuden jäljet seuraavat yhä edelleen tietyllä tapaa mukana... (ja itse kärsin unettomuudesta noin neljä vuotta sitten!)
Tällä hetkellä jännitän kovasti sitä, miten paluu työelämään syksyllä tulee sujumaan. Meillä molemmat lapset reagoivat muutoksiin nukkumalla huonosti/heräilemällä. Ja edelleen mulla menevät unet sekaisin, jos joudun valvomaan/heräilemään öisin. Esim. kun lapset sairastavat ja heidän kanssaa joutuu valvomaan, valvon vielä yön tai kaksi potilaan parannutua... Näin kotona ollessa univelat saa sitten kuitettua aika hyvin, kun "tilanne" on ohi, mutta syksyn aikaiset aamut hirvittää jo nyt...

Haukotus

Kyllä toi Sininen uni oli valitettavasti tiedossa. Olen jo nyt itsekin miettinyt töihinpaluuta ja sen tuomia haasteita! En oikein jaksa uskoa, että tämän voi tavallaan ihan kokonaan unohtaa. Ja tuskin kerran unettomasta tulee koskaan enään mitään loistonukkujaa. Tai mistäs sitä tietää :) Oletteko koskaan kokeilleet mitään ns. vaihtoehtohoitoja? Mun piti mennä kerran akupunktioon, mutta en saanut koskaan tilattua aikaa. Voisihan sitä vieläkin kokeilla. Liikunta on kyllä hyvä "lääke". Auttaa itsellä ainakin ahdistukseen tosi myönteisesti.

Mulla oli tänään muuten kamala päivä. Sain ykskaks autolla ajaessa silmään näköhäiriöitä ja säikähdin ihan kamalasti. Kävin lääkärissä ja huomenna sitten silmälääkärille. Ei kuulemma pitäisi olla mitään sen vakavampaa. Tämmöinen asia ei tietenkään yhtään auta unen kanssa :/

Katariina

No niinpä, se töihinpaluu... Nythän saa lötsiä päivän vaikka verkkareissa kotona, jos ei saa nukuttua ja siksi stressiä unettomuudesta ei sentään ole joka päivä. Nykyään kun on seuraavana päivänä menoa, otan usein nukahtamislääkkeen. Mutta miten siitä selviää, kun joka aamu on pakko nousta aikaisin? Eihän niitä pillereitä voi popsia joka yö, ei edes joka toinen tai kolmas!

Toisaalta selvään päivärytmiin joutuminen voi auttaakin. Oliskohan joku täällä palstallakin joskus kauan sitten kirjoittanut, että unettomuus katosi töihinpaluun myötä. Toivotaan, että meillekin käy niin :-).

Haukotus, mullakin oli keväällä joku ihme näköhäiriö. Vasemmasta silmästä hävisi osa näkökenttää ja muuttui sahalaidaksi. Tuo "kohtaus" kesti 20 minuuttia suunnilleen. Silmälääkäri tsekkasi silmänpohjan seuraavalla viikolla ja mitään poikkeavaa ei näkynyt. Silmämigreeniksi hän tuon diagnosoi. Se tarkoittaa siis migreenin auraa, päänsärkyä ei välttämättä tule ollenkaan. Lääkäri sanoi, että voi johtua esim. väsymyksestä, nälästä tms. Täysin vaaratonta :-).

Haukotus

Mä oikeesti jossakin vaiheessa jo mietin, että mitä töitä voisi tehdä jos unettomuus jatkuu. Unettomuus ei toki saisi hallita kokonaan elämää, mutta kyllä se vaan niin kokonaisvaltaisesti vaikuttaa, että vähän hankalaa. Jos tekisi jotain vuorotyötä, että menisi aina puolen päivän aikoihin töihin :)) Olisi tosiaan kiva kuulla vähän kommenttia jo paluun töihin tehneiltä äideiltä.

Silmälääkäri ronklasi mun silmän perinpohjin, eikä löytänyt mitään. Eli sama homma Katariina sun kans. "Hauskaa", että on näitä muitakin yhteisiä vaivoja. Huh huh. Kaikenlaista. Mulla on toi paniikkitausta aika vahvana tuolla takana, niin ei kauheen mielellään ottaisi enään tämmöisiä fyysisiä vikoja, jotka järkyttää entisestään sitä perusluottamusta. Ei kivaa, kun on mielessään koko ajan kuolemassa johonkin.

Ja Yhden äippä, mulla on tuota aamupäiväväsymystä myös. Jos joudun herään esim ennen kasia ylös, niin oon ihan tööt koko päivän. Ja päiväuniahan mun on turha yrittää. Ollaan tehty niin, että pötkötellään vauvan kanssa 10-11. Jos vauva nukahtaa silloin, niin mäkin voin nukahtaa. Muuten pystyn vain torkkua, mutta sekin auttaa tuohon väsymykseen.

Haukotus

Selailin Facebookista erilaisia unettomuus-ryhmiä ja löysin tasan yhden. Voisin jossakin vaiheessa tehdä jonkun "Unta äideille - ryhmän". Liittyköön ken tahtoo :) Tää äitiyden/imetyksen/hormoonien tms. aiheuttama unettomuus kun on vähän eri juttu. Olisi mukava saada muitakin äitejä keskusteluun mukaan ja Feissarissa on ehkä helpompi keskustella (paitsi jollei halua paljastaa kasvoja). Täällä kuitenkin tekstit ovat kaikkien nähtävillä ja jotakuta sekin voi häiritä. Omalta kohdallani tämä ei ole mikään salaisuus, joten ihan sama :)

Yhden äippä

Hitto mikä väsymys taas ollut tänään koko päivän! Nyt vasta kun ilta tuli, tuntui että heräsin tähän päivään:/ en ymmärrä miksi nyt näin?? Ajattelin jo, jos koittaisin veilä tuota neljännestä murustaa puoliksi (taitaa olla kyl mahdoton tehtävä), sillä en haluaisi enää kokea näitä zombie-päiviä!

Mulla toi töihinpaluu on kans aika pian ja kieltämättä kummittelee mielessä.. lähinnä oon alkanut murehtia, että jos käytän vielä mirtaa, niin miten ikinä kykenen tekemään töitä koska olen niin väsynyt? Tai toisaalta jos en käytä mitään ja en saa nukuttua, niin olotila vielä huonompi..:(
Tuntuu välillä siltä että tää hiton univamma hallitsee ihan kaikkkea.

Mä en ole juuri monelle puhunut tästä mun tilanteesta, tuntuu jotenkin niin "nololta" myöntää, että käyttää lääkitystä nukkumiseen. Ihan kun se ois joku kauhee häpeä. Vaikka en muista ihmisistä ajattele noin, niin itseä kohtaan olen aika usein ankara; kyllähän MUN nyt pitäisi pärjätä..

Haukotus

Monen aikaan sä Yhden äippä heräilet ja monelta meet nukkuun? Mä meen ton Mirtan kans sänkyn joskus puolen yön aikaan ja nukun sit kun nukun ja herään ylös joskus kymmenen maissa. Aikaisemmin jos nousen niin väsyttää ja ankarasti!

Mä en jaksa enää "hävetä". Unettomuudesta kärsii ihan tuhottoman moni suomalainen, joten ei tää ihan vierasta ole kenellekkään. Kaikilla on jonkunlaisia unettomuusjaksoja ainakin joskus. Itse koen suurinta ongelmaa tästä omasta asenteestani OMAAN nukkumiseen. Oon tehnyt tästä niin pirun ison ongelman, että en osaa ajatella jotenkin unta enään normaalisti. Typerää. Mä oon yrittänyt käsitellä tätä mielessäni myös niin, että jos mä hyväksyn tän tietoisesti ja tavallaan "luovun" koko asiasta, niin voisiko se auttaa tuohon suhtautumiseen. Joskus toimii. Joskus taas mörkö hyökkää päälle entistä lujemmin. Ihan tajuttoman kuluttavaa, mutta mitä tälle periaatteessa muuten mitään voi. Nämä kortit on annettu ja näillä se on mentävä.

Katariinalla on muuten ollut ihan superi kivanoloinen lääkäri. Hyviä tsemppauksia jaksanut sulle jakaa :)

Ja Yhden äippä vielä... ihmiset syö lääkkeitä vaikka mihin ja vaikka kuinka paljon. Kun alkaa ihmisten kanssa jutella, niin tuntuu että lähes kaikilla on jotakin ongelmaa. Yritä olla ainakin stressaamatta ja luomatta paineita sille mitä muut ajattelee.

Yhden äippä

Menen yleensä noin klo 23 nukkuu ja herään sitten kun tyttö herää eli vähän vaihdellen klo 07-08. Tosin viime yönä valvoin ainakin kahteen.. otin siitä neljäsosasta sen puolikkaan ja eipä tullut uni ei. Sitten puol yhdeltä kävin ottaa sen neljäsosan kun ei vaan uni tullut vaikka väsyttikin. Oikeastaan arvasin sen jo etukäteen, koska huomasin heti jännittäväni nukahdanko vaiko en! Mikä ihme siinä on, että ei vaan sitä luottoa nukkumiseen löydy vieläkään?? Ehkä mä sit syö tota Mirtaa loppuikäni:/

Haukotus

No voi itku :/ Se Mirta olis helpointa vaan joku ilta oikeesti unohtaa ja sitten huomata aamulla, että onkin nukkunut. Lopettaminen tulee olemaan hankalaa :/. Tähänkin olis kiva kuulla kokemuksia jo lääkkeiden lopettaneilta :) Mä ainakin tunnen itseni niin hyvin, että tiedän että psyykaan itseni johonkin tilaan, että en todellakaan saa unta (eli jännitän/pelkään). Nää pelot pitäisi saada eka mielestä pois. Ja mulla kestää aina muutama yö, kun pääsen taas ylös kuopasta yhden huonon yön jälkeen. Kaun sä Yhden äippä olet nyt Mirtaa syönyt?

Mä heräsin vauvan kanssa tänään puol kasi, mutta jatkettiin vielä unta. Jos olisin tuolloin nousut kokonaan, niin olisin väsynyt.

Katariina

Oltiin miehen kanssa parin päivän lomalla ja jouduin turvautumaan kemialliseen nukahtamisapuun kaikkina kolmena yönä :-( Iltana ennen lähtöä nukahdin ensin "normaalisti" mut heräsin puolen tunnin jälkeen - olin ihan pirteä ja otin nukahduslääkkeen. No, nukuin yön sitten ihan ok. Seuraavana iltana oltiin juhlistamassa meidän vuosipäivää ja olutta tuli jonkin verran litkittyä, mikä auttoi saamaan unen päästä kiinni. Olin ihan poikki lauantaina, mutta silti pyörin sängyssä kaksi tuntia viime yönä. Lopulta jouduin silti ottamaan nukahduspillerin :-(.

Nyt toivon kovasti, että uni tulisi taas kotosalla.. Kk-kierto tosin nyt siinä vaiheessa et unet lähtee, mutta harmittaa, kun tuplasatsi Estrogeliäkään ei eilen auttanut :-( ja tietenkään nyt ku pitäisi mennä petiin ei yhtään väsytä :-/.

Täytyy varmaan alkaa tottua ajatukseen, että mä vaan en ikinä enää nuku reissussa ilman lääkkeitä. Kunpa vaan vois ottaa sen lääkkeen hyvällä omallatunnolla sen reissun ajan vaikka joka ilta (max. ehkä viikko toki). Pirteenä kun jaksaa paljon paremmin kävellä ja tutustua paikkoihin, mutta mistä se johtuu, että mieli tappelee sitä lääkettä vastaan, vaikka sitten kotona pitäisi pitkän tauon?

Yhden äippä

Mulla myös ollut kova taistelu noita lääkkeitä vastaan, etenkin juuri nukahtamislääkkeitä. En tiedä miksi, mutta näin on. Yhtenä lohdutuksena tähän on se, että tuskinpa meistä sitten ainakaan tulee kovin helposti riippuvaisia niistä. Ja Mirtaan mulla on ollutkin eri suhtautuminen, koska sehän ei ole nukahtamislääke eikä siihen jää fyysisesti riippuvaiseksi. MUTTA psyykkinen puoli onkin sitten eri juttu..

Mulla kans menny vähän takapakkia taas unet, se näköjään vaan aaltoilee edes takas.. tarvis kai jotenkin vaan yrittää tottua jo siihen. Kyllä vaan otti viikonloppunakin koville, kun olin varmaan pyörinyt 1,5 h sängyssä kun mies tuli viereen ja nukahti noin 5 minuutissa. Kyllä siinä jo itku pääsi, että voi kun mullekin toi olis noin helppoa:/