Minna

Huonosti on tullut nukuttua! Viime yönä heräsin n. 02.00 aikaan ja pyörin sängyssä lähes 06.00 asti. Sitten nukahdin ja kello soi 06.30.

Nyt on niin väsynyt olo ettei ajatus kulje. Kohta on lääkäriin mentävä, koska joka yö nukun todella rauhattomasti ja herään aina 3-4 aikaan ja olen hereillä ainakin tunnin. Jos jotain positiivista, niin nukahdan suht nopeasti (max ½ tunnin päästä, ennen muutamassa minuutissa).

Luoja, että väsyttää!!

Katariina

Voi surkeus, Minna! Toivottavasti sinulla on vielä lääkkeitä jäljellä? Mä pyörin viime yönä aluksi yli yhteen, vaikka olin tosi väsynyt. Sitten otin Tenoxin, ja pyöriminen jatkui. Kohta tyttö teki kahdet jättikakat, minä niitä silmät ristissä siivosin. Siis ikinä hän ei öisin noin tee, vuoden ikäinen ja just nyt piti sitten osua sellainen yö, kun mä otin lääkkeen... Ehkä kolmen jälkeen nukahdin viimein ja nukuin sitten melkein yhdeksään.

Nyt on paska olo, koska olin jo luullut, etten enää Tenoxia tarvisi... Vaikka ei kai se paha ole, jos silloin tällöin ottaa. En vaan käsitä, miksi unet on taas kadonneet, vaikka tuo Estrogel on auttanut tähän saakka tosi hyvin.Tai sitten otan sitä taas liian vähän, ainakin nyt pilleriliuskan lopussa. Taidan ottaa ensi yöksi tupla-annoksen.

Välillä vaan pelottaa, että onko loppuelämä nyt tätä unettomuuden kanssa taistelua. Yhdellä tutulla laukesi kanssa uniongelmat lapsen synnyttyä, ja ongelma jatkuu vaikka lapsi on 7-vuotias. Tuttuni on siis nukkunut surkeasti seitsemän vuotta! Kun tämä yksi jo tuntuu ikuisuudelta...

Tuntuu, että unettomuus määrää ihan liikaa mun elämää, vaikka onkin selvästi helpottanut pahimmista ajoista. Pelkään sitä edelleen (ja kierre jatkuu). Oon esim. lähdössä kesällä reissuun ja nyt murehdin sitä, miten jaksan juosta siellä kaupunkia ympäri kun en kuitenkaan saa nukuttua ja saako unilääkkeitä viedä lentokoneeseen jne. Kaikki suunnitelmat teen nukkumisen mukaan. Aamupäiviksi en voi ikinä sopia menoja, ja välillä iltapäivän menotkin on peruutettava, jos en ole saanut unta. Todella ärsyttävää!!!

Voimia sulle Minna, käy ihmeessä lääkärissä. Parempi se kuitenkin on lääkkeillä nukkua, kuin ei ollenkaan. Mä koitan vielä pärjäillä noitten vanhojen lääkkeitten kanssa, Tenoxiakin on kaapissa 100 kpl:een purkki ja mirtasta pyysin juuri uuden reseptin.

Minna

Viime yö meni ihan totaalisen surkeasti. Nukuin yön aikana n. tunnin (en ottanut mitään lääkettä). Töistä oli lähdettävä puolen päivän aikaan kotiin kun olin niin väsynyt. Olo oli suorastaan sairas!

Tätäkö loppu elämä sitten on?? Sitä pelkään minäkin..

Ensi yö kauhistuttaa vaikka aijon ottaa Tenoxin ja Olanzapinin. Jos ensi yökin menisi huonosti, niin huomenna en olisi työkykyinen ja sitten vasta ahdistaisikin. Jos huonosti nukkuminen jatkuu, niin kohta olen zombi.

Helpottaa tietää, että on kohtalotovereita! Täytyy uskoa, että tämä on vain väliaikaista ja esim. vuoden päästä nukutaan jo hyvin.

Katariina

Minna, oletko kokeillut estrogeenia tuohon unettomuuteen? Mulle ja monelle muullekin täällä se on ollut ihan pelastus. Mä tosiaan tuplasin eilen illalla annostuksen Estrogeliä ja heräsin viime yönä vain kerran nostamaan tytölle tuttia suuhun.

Mulla ainakin on hormonit edelleen totaalisen sekaisin ilmeisesti, kun pelkät e-pillerit ei riitä... Pelottaa, ellei unet parane ennen kuin tuo rasva loppuu. Gynen mukaan sitä ei saisi jatkuvasti holailla, kun ikää vasta 33 ja vaihdevuodet pitäisi olla vielä kaukana edessä.

Tuosta "vuoden päästä jo nukutaan hyvin" tuli mieleen, että kävin viime syksynä lääkärissä ja silloin juuri tämä lääkäri sanoi, että "vuoden päästä voit jo hymyillä koko uniongelmalle". Noh, kohtahan tässä on vuosi mennyt ja ei kyllä yhtään naurata.

Estrogeenissäkin on vaan se, ettei auta heti vaan voi mennä kolmekin viikkoa, ennen kuin unet paranee. Kannattaa kokeilla!

Minna

Silloin kun unettomuus oli pahimmillaan, niin minulle tehtiin kaikki mahdolliset testit/verikokeet, niin kaikki oli kunnossa (hormonit kohdallaan).

Joo, sama täällä.. Reilu vuosi mennyt siitä kun unettomuus alkoi.. Ehkäpä tästä hetkestä vuoden päästä nukutaan..?

Toivottavasti kohtalomme ei ole kuin tutullasi, että pyöritään sängyssä vielä 7 vuoden päästäkin =/ Inhottaa kun menen sänkyyn ja mieheni tulee puolen tunnin päästä myös nukkumaan (pyörin edelleen hereillä) niin menee 2 minuuttia niin mies on unessa ja minä pyörin toiset puoli tuntia..

Vaikka nukkuisin kohtuullisesti yön, niin olen silti väsynyt. Siitä kun lapsi syntyi en voi sanoa olleeni minään päivänä täysin virkeä ja reipas. Voi, kunpa voisi töitten jälkeen vain kaatua sohvalle ja siirtyä siitä seuraavaksi sänkyyn. Mutta ei.. Ehkä sitten 10 vuoden päästä..

Jos pitää yrittää ajatella positiivisesti, niin onneksi lapseni on terve, eikä hänellä ole mitään kamalaa sairautta mikä valvottaisi minua.

Katariina

Mulla on ihan sama juttu nukkumaanmenon kanssa. En ikinä nukahda ennen kuin mies tulee petiin, siis saatan pyöriä vaikka kolme tuntia ja kun hän tulee, olen jo niin ahdistunut ettei se uni varmasti tule. Siinä sitten kuuntelen, kun kuorsaus alkaa kuulua vierestä ja pähkäilen, otanko Tenoxin vai kärsinkö seuraavan päivän.

Arkiviikolla mies kyllä menee yleensä ennen minua sänkyyn, koska hänen pitää herätä tosi varhain töihin. Silloin minä nukun paremmin, kun muut jo nukkuvat minun mennessä sänkyyn. Mutta viikonloppuisin mies valvoo pidempään ja silloin mäkään en siis nuku. Kai se on joku alitajuinen "kilpailu", että mun on nukahdettava ennen miestä, kun kerran oon sängyssäkin ensin.

Mutta se on tosiaan tärkeintä, että lapsi on terve. Silti välillä väsymyksen hetkellä pelottaa, että entä jos itse sairastun vakavasti. Ei voi terveys kestää vuosikausia valvottuja öitä.

vierailija

Onhan teiltä kaikilta tarkistettu kilpirauhasarvot? Sekä vajaa- että liikatoiminta aiheuttavat usein unettomuutta. Raskaus saa aikaan muutoksia kilpirauhasen toiminnassa. Synnytyksen jälkeen kilpirauhanen menee usein liikatoiminnalle ja sen jälkeen hiipuu vajaatoiminnalle. Yleensä tila on ohimenevä ja kestää yleensä muutamia kuukausia mutta joillekin se voi jäädä pysyväksi.

Itse kärsin unettomuudesta, väsymyksestä jne. synnytyksen jälkeen ja minulla diagnosoitiin vajaatoiminta. Kilpirauhashormonin aloittamisen jälkeen unensaantini ja unen laatu ovat parantuneet lähes entisenlaisiksi.

Toivottavasti saatte helpotuksen tuohon ilkeään vaivaan, unettomuus on viheliäinen seuralainen.

Myös uneton äiti

Hei kaikille!! Enpä ole käynyt tällä palstalla taas vähään aikaan. Unet on täällä olleet kunnossa, enkä unilääkkeitä ole juuri tarvinnut. Kerran kuussa otan nykyään lääkkeen ja sillä pärjään.

Nukahdan viidessä minuutissa sänkyyn mennessä. Olen ottanut sen tavan, että luen jotain mielenkiintoista kirjaa nukkumaan mennessä, niin en ajattele mahdollista unettomuutta. Nykyään toimii tällaiset konstit "unettomuuteen", mutta eipä olisi toiminut silloin kun unettomuus oli pahimmillaan. Enpä voi sanoa nykyään kärsiväni unettomuudesta lainkaan, mutta otan tuon unilääkkeen aina silloin kun on tullut edelliset yöt nukuttua huonommin ja jos elämässä on suurempia ahdistuksen aiheita. Tuo ahdistuneisuus on selkeästi yhteydessä unettomuuteen minulla. Ja sitä ahdistuneisuutta sitten lisää estrogeenin puute (ihan tutkitusti).

Minulta loppuivat nuo Qlaira-pillerit ja olin hukannut myös reseptin niistä. Aloitin sitten jälleen Diane Novat ja kuinka ollakaan unettomuus meinasi palata jälleen. Nukuin todella huonosti, mutta kun taas yhden liuskan syötyäni sain jälleen Qlairat, niin nukun jälleen kuin tukki. Minun tilanteessani on ainakaan kenenkään aivan turha sanoa, ettei unettomuus johtuisi hormooneista. Niin selvä vaikutus niillä uneeni on. Qlairoja syödessäni ainoa haitta on se, etten koskaan tiedä milloin kuukautiset tulevat. Ne ovat nimittäin näiden pillereiden aikaan aivan epäsäännölliset. Tosin tiedän kuukautisten alkamisajankohdan siitä, että muutama yö ennen kuukautisia uni ei ole niin hyvää kuin aiemmin ja saatan heräillä usein. Mutta nuo välivuodot yms. pillereihin liittyvä on niiiin pientä verrattuna unettomuuteen, että sen kyllä kestää.

"Katariina" luin tänne laittamasi artikkelin unettomuuden haitoista. Olen sitä mieltä, ettei unilääkkeiden käyttöä ole syytä pelätä, jos niitä joutuu esim. vuodenkin käyttämään satunnaisesti. Riskialttiimpaa on olla käyttämättä unilääkkeitä ja valvoa. Tällöin tapaturmariski vasta korkea onkin ja terveyshaitat ovat myös merkittäviä (kuten diabeteksen puhkeaminen, vastustuskyvyn aleneminen jne.) Eihän elimistö pääse lainkaan lepäämään, jos ihminen ei nuku. Tällöin myös stressihormonitasot ovat varmasti huimat. Tuossa tutkimuksessa ei ole lainkaan huomioitu sitä, mitä aiheutuu jatkuvasta valvomisesta. Psykoosin puhkeaminen on esimerkiksi aika suuri riski, jos valvoo paljon. Eipä ihmistä ole luotu valvomaan vuorokauden ympäri. Enkä suoraan sanottuna usko, että unilääkkeet aiheuttaisivat syöpää. Eiköhän se syöpä puhkea ennemminkin siitä syystä, että unilääkkeitä käyttävät nukkuvat monesti huonosti, eikä tällöin vastustuskyky toimi normaalisti.

Voimia kaikille unettomille!! Ja sinulle "Minna" piti vielä kirjoittaa, että kannattaa syödä Olanzapiinia, kun se on aiemmin toiminut sinulla unettomuuteen. Voi olla, että jos sinulla on taustalla myös ahdistuneisuutta unettomuudesta johtuen, niin tuo Olanzapiini auttaa nimenomaan siihen rauhoittaen ja tätä kautta auttaen nukkumaan. Nuo uuden polven antipsykootit "nollaavat ajatuksia" ja ovat tehokkaita ahdistuksesta/unettomuuden pelosta johtuvan unettomuuden hoidossa.

Katariina

Pilleriliuska yli puolen välin ja täällä valvotaan taas... Mä en oikein tajua noitten mun pillereitten logiikkaa. Siis ne on Yasmin-merkkisiä ja niissä on sama määrä hormoneita joka pillerissä. Järki sanoo, että hormoneja tulee silloin tasaisesti pitkin kuukautta, paitsi tietty taukoviikolla. Miksi mulla sitten alkaa tää unettomuus aina puolivälissä liuskaa? Vaikuttaako se, kun pillerit estävät ovulaation - joka normaalisti tulisi just tässä vaiheessa?

Multa on tarkastettu kilpirauhasarvot, ts. on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta jo vuosia ennen raskautta eli oon ollu viime aikoina tarkassakin kontrollissa. Arvot on ihan ok. Unettomuutta ei tosin koskaan ole ollut vajaatoiminnan aikana.

Haukotus

Hei,

Olen reilun kahden kuukauden ikäisen vauvan äiti ja synnytyksen jälkeen valvoin muutamia öitä peläten unettomuutta. Vaiva katosi ja unohtui, mutta nyt viikon ajan olen taas valvonut ja pelännyt unettomia öitä enemmän kuin mitään. Homma karkasi käsistä, kun vanha vaiva paniikki- ja ahdistushäiriö nosti päätään ja sain muutaman pahan paniikkikohtauksen. Sitten yks päivä KEKSIN ajatuksen, että mitä jos en saa unta yöllä? Olin yrittänyt nukkua päivällä ja synnytyksen jälkeen en ole tähän pystynyt. No siitä se sitten taas lähti noidankehä päälle ja nyt olen todella ahdistunut nukkumisesta ja luon kamalia katastrofiajatuksia siitä miten tässä käy. Pelkään tosissaan, että pidän iteni jotenkin tiedostamatta hereillä ja lopulta kuolen tähän. Ihan kamalaa. Olen päivisin ns. kokovartalokipsissä jännittämisestä. Pelkään jo etukäteen, että mitä jos lääkkeet eivät kohdallani auttaisikaan jne. HUOH! Lääkäri rauhoitti ja sanoi, että kyllä minut jotenkin tarvittaessa saadaan uneen ja kukaan ei ole vielä ikuisesti valvonut. Onneton menin lukemaan joitain viestiketjuja, jotka olivat vain täynnä kauhutarinoita :/

Oma nukkumiseni on nyt sitä, että nukahdan joskus aamuneljältä ja vauva herättää puolen tunnin tunnin päästä. Sen jälkeen olen nukkunut aamulla muutaman tunnin. Ihan olematonta on siis unen saati ja keskiarvolla unta on tullut jotain 2-4 tuntia / vrk. Oloani pahentaa tämä järkyttävä ahdistus ja ajattelin ehkä kokeilla tänä ilta ottaa puolikkaan Opamoxin. Imetän ja senkin takia koko lääkerumba tuntuu surulliselle. En halua imettää, jos joudun syömään paljon lääkkeitä.

Toivon sydämestäni, että tämä normalisoituu joskus. Ihana oli lukea teidän tarinoita ja samaistua kokemuksiin. Haluaisin niin nauttia täysin lapsestani ja tästä ajasta, mutta tämä mörkö tahtoo pimentää kaiken. Itku on herkässä koko ajan :(

Unta vailla

Hei!
Usko pois, tiedän tasan ja tarkkaan, miltä susta tuntuu. Itse olen kirjoittanut tähän viestiketjuun aiemminkin. Omat uniongelmani alkoivat toden teolla noin 6kk sitten, vauvan ollessa 3kk ikäinen. Pahimmillaan tilanteenne oli hyvin paljon samanlainen kun sinulla. Edelleen painin ajoittaisen unettomuuden ja ahdistuksen kanssa, mutta uskallan sanoa, että pahin lienee jo takana. Oma oireiluni on selvästi hormoniperäistä, koska nykyään oireet tulevat esiin aina tietyssä kohtaa pillerikiertoa. Tiedä sitten, olisiko oireiluni pahempaa vai lievempää ilman pillereitä. Vielä en ole uskaltanut kokeilla, koska pahimman kierteen sain aikanaan katkaistua nimen omaan pillerit aloittamalla.

Ensi viikolla olen menossa lääkäriin, koska toivon saavani myös kilpirauhasarvoni tarkastettua. Suosittelen myös sinulle konsultointia pätevällä gynekologilla. Onhan kuitenkin fakta, että estrogeenin puute voi aiheuttaa pahimmillaan vaikeaa unettomuutta ja voimakkaita ahdistusoireita.

Välillä itsestäkin tuntuu, että tulen oikeasti hulluksi näiden vaivojen kanssa. Mutta periksi en meinaa antaa. Käännän vaikka jokaikisen kiven ja kannon tässä maailmassa, että saan oman oloni ja mielenrauhani täydellisesti takaisin. Tällä hetkellä tilanne on jo paljon valoisampi kuin aiemmin, joten uskon myös sinun ajan kanssa toipuvan. Itse olen huomannut, että yhdessä päivässä ei kannata ihmeitä odottaa. Unien ja ennenkaikkea mielenrauhan ja luottamuksen palautuminen ottavat aikansa. Toivottavasti saat myös täältä eväitä taistella pirullisia vaivoja vastaan,

Voimia kaikille. Muistetaan, että ei olla asioiden kanssa yksin.

Haukotus

Kiitos pikaisesta vastauksesta :) Tuosta estrogeenitason laskusta en olekaan kuullut. Tai että sillä voisi olla yhteyttä tähän. Mitähän muita oireita siihen mahtaa liittyä? Mulle gyne antoi esitteen Ovestin estrogeenivoiteesta, mutta ymmärtäisin että sen on tarkoitus toimia enempi paikallisesti.

Mieltä huojentaa jo tämäkin tieto, että en ole yksin ja olette moni selvinneet järjissänne vähäisilläkin unilla. Nyt täytyisi saada säädettyä joku nappula tuolla omassa päässä, jotta uni ja pelko unettomuudesta ei olisi koko ajan mielessä. Oma ahdistukseni on ajoittain tosi kovaa ja aiheuttaa paljon erilaisia inhottavia psykosomaattisia oireita. Nukkumattomuus ei ainakaan auta asiaa. Tarkkailen tilannetta vielä jonkun päivän ja jos ei tule muutosta alan harkita lääkitystä. Olen aiemmin syönyt cipralexia ja se toimi hyvin ahdistukseen. Unta se ei tuo, mutta jos ahdistuksen saa sillä pois ja unen sitten jollain toisella, niin hyvä niin. Katsotaan. Ja armollisuutta itseään kohtaan tämäkin vaatii ja muutokset ei tule päivässä ja yössä. Mielenrauhan palautuminen tosiaan kestää jonkun aikaa.

Rauhallista yötä kaikille, unilla tai ilman.

vajis

Vaikka kilpirauhasarvot olisivat vielä ns viitteissä, ei tämä tarkoita etteikö kilprauhasen toiminnassa voisi olla häiriötä. TSH:n lisäksi myös T4-v pitää mitata joka kerta. Usein näin ei kuitenkaan tehdä ainakaan tk:ssa. Perusterveellä tulisi T4-v arvon olla viiteiden yläkolmanneksella ei lähellä alarajaa samoin TSH tulisi terveellä olla alle 2,5 ( nykyään TSH alaraja n. 4,5).

Itselläni sisätautilääkärin mielestä TSH arvo 5,7 ja T4-v 11 olivat aivan normaalit arvot ja kilpirauhanen täysin terve vaikka oireita pilvin pimein. Endokrinologi oli toista mieltä, selkeä vajaatoiminta. Nyt tyroksiinilla, ja TSH tarkoituksena saada alle 1 ja T4-v sinne yläkolmannekselle. Olo jo huimasti parempi.

Kannattaa aina kysyä mitkä arvot olivat ja mitkä olivat viiterajat.

Unta vailla

Joo, estrogeenista ovat monet palstalaisetkin saaneet apua. Synnytyksen jälkeen naisen estrogenitaso romahtaa raskaudenaikaisista huippulukemista ja imettäminen ylläpitää alhaista estrogenitasoa. Imetyksen lopettamisen jälkeenkin voi lmeisesti viedä jopa parikin vuotta, että hormonitasot ovat ennallaan. Että aikamoista myllerrystä tuo raskaus, synnyttäminen ja imettäminen on meidän keholle... Lisäksi siis kilpirauhasen toiminta voi raskauden aikana / jälkeen muuttua radikaalisti. Kilpirauhasen tehtävä taas on määritellä kropan "kierroksia", ja säädellä myös muiden hormonien toimintaa. Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat vuosiA syöneet turhaan mielialalääkkeitä, kun vika on koko ajan ollut kilpirauhasessa. Eli kannattaa ottaa tämäkin huomioon.

Eräs lääkäri totesi vain, että voi olla oireilu kilpirauhasesta johtuvaa, mutta tyytyi vain tunnustelemaan kaulalta, että ihan normaalilta kilpirauhanen TUNTUU. Itseäni jäi sitten epäilyttämään, että noinkohan se pelkällä tunnustelulla voidaan todeta, ja oon nyt sit menossa toiselle lääkärille.

Unta vailla

Niin ja se piti vielä lisätä, et alhaisesta estrogenitasosta voi seurata tyypillisiä vaihdevuosioireita:mielialanvaihtelut, masentuneisuus, ahdistus, uniongelmat, kuumat aallot, (yö)hikoilu, limakalvojen kuivuminen....

Haukotus

Kävin just reilu viikko sitten gynelle limakalvojen kuivumisen takia. Luulin tosin, että syy olisi ollut joku toinen. Silloin ei vielä ollut näitä uniongelmia, joten ei tullut estrogaanistä puhetta muuten. Hankalaa kun kaikki oireet sekoittuu ja toinen aiheuttaa toista. Nukuin viime yönä hyvin murusella Opamoxia. Silti tuleva yö jännittää ja jännitys saa aikaan ahdistusta ja ahdistus surumielisyyttä. Opamoxia saa kuulemma syödä imetyksen aikana, mutta tästäkin olen vähän hermona. Pidin 8 tunnin imetysvälin ja syötin välillä korviketta. Pumppasin myös "pahan" maidon pois. Silti seurailen vauvaa suurennuslasin alla ja jotenkin tuntuu, että olisi ollut itkuisempi aamulla :/

Sininen uni

Voi Haukotus, kuinka tutulta tuo kaikki kuulostaakaan!! Omassa elämässäni tuo vaihe tosin oli jo neljä vuotta sitten esikoisen ollessa vauva... Olen tähän ketjuun jo joskus aiemmin kertonut omista kokemuksistani, mutta nyt oli pakko pikaisesti kommentoida sinullekin, että vaikka nyt taatusti tuntuu ihan kamalalta, sinä selviät siitä! Omalla kohdallani kyse oli melko varmasti juuri estrogeenin puutteesta, mutta sitä ei neuvolalääkäri tujunnut. Selviydyin kuitenkin pahimmasta Cipralexin ja Opamoxin avulla ja vähitellen ne horminitasotkin ilmaisesti tasoittuivat. Podin ihan kauheaa syyllisyyttä lääkkeiden syömisestä imettäessäni, mutta ehdottomasti parempi vauvankin kannalta on lääkkeitä käyttää ja itseään hoitaa!

Myös uneton äiti

Oli minunkin pakko tulla kirjoittamaan palstalle, luettuani "Haukotuksen" kirjoituksen. Tilanteesi on aivan samanlainen kuin minun ja monen muun palstalaisen pahimpina aikoina. Itselläni oli välillä täysin unettomia öitä neljäkin peräkkäin. Näin jälkikäteen olen ihmetellyt etten pikku-ukkoja ole nähnyt vaikka unettomuus oli todella rajua. Joten kyllä sitä näköjään ihminen ihmeesti selviää ilman unta ja vähillä unillakin pitkään... Unettomuuteen kuitenkin kannattaa puuttua nopeasti, ettei sitä kohtaan synny kamalaa pelkoa ja ahdistuneisuutta..

Söin Opamoxia imettäessäni ja soitin silloin Teratologiseen tietopalveluun varmistaakseni että lääkettä voi imetysaikana käyttää. Teratologisesta tietopalvelusta vahvistettiin että lääke on turvallinen imettäville, eikä imeydy äidinmaitoon juuri lainkaan. Ei siis tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa lääkityksestä, jota tarvitset. On tärkeää saada unettomuuskierre katkaistua heti ja syödä lääkkeitä silloin kun niitä tarvitsee. Tuosta unettomuuden pelosta vielä piti sanoa, että se mitä lääkärisi sanoi on totta. On olemassa lääkkeitä, joilla sinut varmasti saadaan nukkumaan, joten pelko siitä ettei nukkuisi edes lääkkeillä on turha.. Se on hyvä muistaa, jos tuntuu toivottomalta. Usko pois, jos minä olen todella rajun unettomuuteni kanssa selvinnyt, niin unettomuudesta selviää kuka vaan. Synnytyksestäsi on niin vähän aikaa, että voi olla että oma hormoonitoimintasi lähtee pian käyntiin, mutta jos ei niin käy ammattitaitoisella gynekologilla keskustelemassa estrogeenihoidon mahdollisuudesta.

Kuten tällä palstalla jo joku kirjoittikin, niin kilpirauhasarvojen tarkistus olisi tärkeää. Itselläni vajaatoiminta todettiin vasta nyt, joten kilpirauhasella kuten estrogeenivajauksellakin on ollut osuutta unettomuuteeni.

Haukotus

Kiitos kaikille viesteistä! Ihanaa kun joku tietää mistä tässä on kyse. Omalla kohdallani suurin ongelma on tuo pelko unettomuudesta. Kelailen päivällä jo tulevaa yötä ja saan fyysisiä ahdistusoireita (lihasten tärinää, paineen tunnetta päässä). Nukuin viime yönä luomusti pyöriskeltyäni ensin 1,5 tuntia. Sain vauvan heräilyjen jälkeen unesta kiinni suhteellisen helposti. Toki näihin heräilyihinkin liittyy aina vähän jännitystä, että tuleeko uni vai jäänkö valvomaan. Tänä yönä on siis periaatteessa vähän rennompi olo, kun pari yötä on tullut nukuttua jonkun verran. Jotenkin sellainen luotto siihen, että nukahtaa helposti on kadonnut. Uni tuntuu työltä, jota pitää työstää. Jos uni ei tule, niin alan tehdä ristikoita tai lukea lehteä. Kellon tikitys koko ajan eteenpäin vain ahdistaa ja tieto siitä, että vauva herää kohta. Ilman vauvaa tämä ongelma ei periaatteessa edes olisi ongelma, kun olisi mahdollisuus nukkua milloin haluaa ja aamulla niin pitkään kuin jaksaa. Olen aina rakastanut nukkumista ja senkin takia tämä on todella turhauttavaa. Yhtään ei myöskään helpota ihmisten kommentit siitä, että elä mieti liikaa tai ota rennosti. Niinpä!! Onneksi olen äitiyslomalla niin päivisin ei tarvitse tehdä mitään järkevää. Valitettavasti en myöskään pysty nukkumaan päivällä, mutta yritän lepäillä muuten.

Hienoa, että olette jo monet voiton puolella! Kyllä tästä(kin) vielä noustaan!

Haukotus

Voi surku! Täällä sitä vain kukutaan ja en edes uskalla ajatella kuinka vähän olen nukkunut. Tuskin mitään. Olen nähnyt unta, eli olen vajonnut uneen, mutta herännyt siitä aina uudelleen. Tuntuu, että en muista miten nukutaan tai en todellakaan saa unen päästä kiinni. Välillä tuntuu, että estän itse itseäni nukkumasta ja pidän itseäni hereillä. Onko tämä kenelekkään tuttua? Tällä hetkellä en jaksa edes ahdistua. En nuku jos en nuku. Huominen päivä tosin pelottaa ja sen tuoma väsymys. Pelkään tosin, että tämä jää päälle ja en nuku ikinä. Pelkään, että tapan itseni unettomuuteen. Ihan kamalaa :( En ole kokeillut muita lääkkeitä kuin Opamoxia, mutta nyt olen saanut siitäkin huolen, että mitä jos en nuku niilläkään. Jos vaan jotenkin pidän itseni väkisin hereillä. Voiko niin käydä? Vitsit alkaa olla vähissä. Olin illalla jotenkin toiveikas tämän yön suhteen ja menin levollisesti nukkumaan, mutta kun uni ei tule niin se ei tule. Pelottaa ihan tosissaan.

Haukotus

Hyvä jos viime yönä/aamuna sain pari tuntia unta. Ihan kamalaa!!! Oon ihan tolkuttoman väsynyt ja en jaksa mitään. Loppuuko tää ikinä? Usko ainakin meinaa loppua ihan täysin. Tuntuu, että oon kohta ihan valmista tavaraa lataamoon. Tuntuu ihan uskomattomalle ajatukselle, että joskus vielä voisi nukkua normaalisti. Mulla tätä unettomuutta ei ole edes kestänyt VASTA kuin noin viikko ja oon jo näin rikki. Kai se on lääkäriä taas tilattava. Onko teillä muilla ollut tota mitä kirjoitin jo aiemmin, että jotenkin tietää sen kohdan missä meinaa nukahtaa ja sitten säpsähtää. Ei jotenkaan osaa enää nukkua?!?

Unta vailla

Heips!

Toivottavasti, Haukotus, olet viime yönä nukkunut hieman paremmin. Usko mua, sä ihan varmasti saat unesi takaisin. Itsekin todella jossain vaiheessa pelkäsin, etten enää ikinä osaa nukkua jne. Mut ajoittaisista huonommista öistä / jaksoista huolimatta nukun nyt usein lähes yhtä hyvin kuin ennen raskautta. Toki Mirtazapiinia lääkäri on määrännyt syömään pienellä annoksella vielä seuraavankin kuukauden ajan, mutta itse ainakin haluan ajatella, että nukkuminen onnistuisi jo ilmankin. Olen kuitenkin ajatellut kiltisti noudattaa lääkärin ohjeita :)

Mullakin unettomuus on ilmennyt nimen omaan nukahtamisvaikeutena, mutta kuvaamaasi hereille säpsähtämistä en muista minulla olleen. Unettomuus saa kyllä oman mielikuvituksen laukkaamaan vaikka missä katastrofaalisissa sfääreissä, ja tiedän, ettei paljon helpota, kun ihmiset vaan käskee rentoutumaan ja olemaan miettimättä asiaa... Itse söin pahassa vaiheessa opamoxia reilun viikon kuurina, ihan joka ilta. En edes yrittänyt nukkua ilman lääkkeitä. Nukuin yksin yläkerrassa korvatulpat korvilla viikon ja mies vauvan kanssa alakerrassa. Se osaltaan auttoi siinä vaiheessa kierteen katkeamista, mutta kuten sanottu, selkeästi paras apu on tullut estrogeenista.

Voimia ja aurinkoa! ( vaikka vettä sataakin) :)

Katariina

Voimia ja vertaistukea Haukotukselle myös täältä! Kannattaa tosiaan syödä aika surutta niitä lääkkeitä (toki imetys huomioiden), tärkeintä on, että saat nukuttua jollakin konstilla.

Mä en viime yönä saanut kuin kaksi tuntia unta aamulla, mutta ihmeen pirteältä tuntuu. Kai se seitsemän tunnin sängyssä makaaminenkin sitte jotain auttaa. Äsken yritin ottaa tytön kanssa päikkärit, mutta eipä onnistunut! Miten haurasta tämä toipuminen onkaan... Nyt taas pelkään, että homma lähtee käsistä. Mulla on nyt parina yönä särkenyt ihan hirveesti jalkojakin, särkee nytkin, en tiiä mistä voisi johtua. Levottomia jalkoja on kyllä suvussa, onkohan sitten sitä. Ehkä alotan magnesium-kuurin tänä iltana.

E-pilleriliuska on mulla lopussa eli toivon mukaan huonounisuus on taas sitä. Oon kyllä lisännyt Estrogeliä, mutta se nyt ei jostain syystä tunnukaan auttavan. Kohta alkaa viiminen purkki sitäkin, saa nähdä millä sen jälkeen nukutaan.

Oon myös alottanut tällä viikolla ruokaremontin. Mä olen ollut jo vuosia oikea sokerihiiri, siis herkutellut joka päivä ja korvannut aterioitakin suklaalla. Nyt sitten päätin, että jotain rajaa on laitettava kun kolesteroli oli koholla jo pari vuotta sitten. Haluan nähdä tytön kasvavan aikuiseksi. Ehkä huono nukkuminen voi johtua ruokavaliomuutoksestakin, kun kroppa ei saakaan jokapäiväistä sokeriannostaan :) Kuka tietää? Oon aikasemminkin kyllä huomannut, että suklaapatukan voimin nukun paljon paremmin.

Unta vailla

Hei

Nyt on kilppariarvot tulleet: ths 3,5 ja t4v 10.... Eli aika rajoilla ilmeisesti mennään. Tk-lääkäri määräsi vaan seurantaan, mutta sanoi, että vois olla paikallaan konsultoida endokrinologia.

Tällä tiedolla sitten taas etiäpäin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

vajis

Unta vailla -> noi kilppariarvot viittaavat kyllä vajaatoimintaan. Tosin tossa ei ole viitteitä mutta silti T4-v on matala ja TSH tosiaan viiterajoista huolimatta saisi olla alle 2,5 mielummin siellä yhden kieppeillä ja T4-v viiterajojen yläkomanneksella. Arvot viiterajojen puitteissa ei merkitse, etteikö voisi sairastaa vajaatoimintaa. Suosittelen, että käyt endolla ja hyvällä sellaisella. Lämpimästi voin suositella pääkaupunkiseudulla Antti Virkamäkeä Töölön Mehiläisestä, tosin aikaa hänelle voi joutua jonkin verran odottamaan.

Käy tutustumassa kilpirauhas.infon vieraspalstaan, voit löytää sieltä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Kilpirauhasfoorumi • Näytä alue - Vieraspalsta

Lisäksi Kilpirauhasliiton sivuilta löytyy hyödyllistä tietoa asiasta.