Lilja..

Mä vaikka nyt sitten ekana vastailen Jeannexin kysymyksiin...

Kuinka teiän vauvallisten arki sujuu? Miten isommat suhtautuu? Onko vauva-aika yhtä ihmeellistä ku ekalla kerralla? Oliko joku seikka jo unohtunu esikoisesta?

*Arki sujuu vaihtelevasti, mutta elämä on paljon helpompaa kuin sen aluksi kuvittelin (niin monet varottelivat, että kaikki on hankalaa ja ite ei jaksa ja blaa, blaa...mutta ei mun mielestä ole niin. Itseasiassa sitä jaksaa paljon paremmin kahden kanssa, ku asiat on PAKKO tehdä. On jotenkin tehokkaampi kahden kanssa..) Mun mielestä selviää parhaiten jos päivässä on selkeä rytmi. Aluksi tietty vauvalla on ihan omat rytmit, mutta sitten kun se alkaa hiljalleen hahmottua selkeemmäksi, niin päivät on helpompi suunnitella.
Ja tohon jaksamiseen tietty vaikuttaa monet muutkin asiat...esim. millanen nukkuja esikoinen on, nukkuuko enää päikkäreitä/miten yöunet menee...uhmaikä ym. Kaikillahan on erilaiset lähtökohdat..

*Isoveikka suhtautuu vauvaan hienosti ja on kyllä ollut todella sopeutuvainen uuteen tilanteeseen, että hän ei olekaan enää se keskipiste. Nyt aina sanookin, että "äti kohta ottaa syliin" tai että "äiti ensin hoitaa vauvaa ja sitten..blaa, blaa" Jaksaa siis odottaa vuoroaan. Mutta huomaa kyllä, että isompikin kaipaa tosi paljon huomioo ja syliä ja sitä yritän mahdollisimman paljon hänelle antaa.
*Vauva-aika on edelleen yhtä ihmeellistä!! Mutta miljoona kertaa rennompaa...jää se kokemattomuuden stressi ja höseltäminen pois ja tilalle tulee rennompi ja kokenut ote. Tietää siis jo että miten nää vauvat toimii..heh..

Nii ja synnytyskertomuksia?? Oliko toinen synnytys helpompi? Helppo nyt on väärä sana varmaan joka kerta, mut..;) Onko palautuminen erilaista?

*synnytys oli helpompi ja lyhyempi toisella kertaa ja koko hommasta jäi muutenkin tosi hyvä fiilis ja hyvät muistot. Palautuminen on myös tapahtunut nopeemmin, vaikka mielestäni ekallakin kerralla palauduin ihan hyvin. Kilot on ainakin karissut nyt ihan hurjaa vauhtia pois. :D

Liinuxx

** Kuinka teiän vauvallisten arki sujuu? Miten isommat suhtautuu? Onko vauva-aika yhtä ihmeellistä ku ekalla kerralla? Oliko joku seikka jo unohtunu esikoisesta?

Vauvallisten arki:
- Se on uutta ja ihmeellistä kolmannellakin kerralla, mutta stressi on poissa. Nyt tietää jo, ettei se vauva kuole jos en heti mene sen luokse kun kuuluu eka narina. Enkä ehtisikään. Meillä onkin koulutus päällä, että vastaan kyllä "tullaan tullaan" jos hän kutsuu, tietää että on kuultu. Taaperokin vastaa samalla lailla sille, kun kuulee huhuilua. Hän on hyvä hoitaja, vähän raju välillä mutta huomioi siskon hienosti. Esikoinen taas tuo ja vie tavaroita kun olen tissi. :) Taaperokin kyllä tuo jos saan sen tajuamaan mitä haluan. Taaperolla meni hetki ennen kuin tajusin etten nouse jos imetän. Se yritti hellästi nostaa vauvaa pois sylistäni. :)

Ollaan myös pidetty rytmistä kiinni. Taaperon uni- ja ruoka-ajat siirtynevät sitten vauvallekin myöhemmin. Tää vauva tuntuu tietävän mikä on jo yöunille meno, se ei saa virkeyskohtauksia enää illalla, vaan selvästi tankkaa yötä varten ja herättää yöllä 2-3 kertaa ja aamulla piiiiitkä tankkaus, jonka jälkeen nukkuu vielä 2-3 tuntia. Siihen saan hoidettua taaperon puuronkeitot ja pukemiset päivää varten. Kunhan taas päästään ulos ja mies lähtee töihin on uudet haasteet.

Myös se, että nyt on tyttö ja se, että se on kilon kevyempi kuin edellinen, on luonut kutkuttavia tunteita. Ihan erilaista pitää huolta tytöstä. Ajattelin etukäteen että tulen varmaan ajattelemaan "tytöt kyllä pärjää" -asenteella, kuten mua on kasvatettu, mutta se onkin kääntynyt toisinpäin. Haluan suojella tätä kaikelta pahalta! Jo silloin kun tultiin sairaalasta ulos, kirosin Helsingin ilmansaasteita! ;) Meidän puhdas pieni tyttö!


**Nii ja synnytyskertomuksia?? Oliko toinen synnytys helpompi? Helppo nyt on väärä sana varmaan joka kerta, mut..;) Onko palautuminen erilaista?

- Ihan erilaista. Synnytys oli ihana kokemus. Jälkisupparit oli järkyttäviä. Mutta heti pystyin istumaan kummastakin vikasta synntyksestä, kun taas esikoisesta olin valtavan kipeä viikkokausia eikä kävelykään oikein onnistunut. Nyt on jostain syystä käsi turta ja toinen lonkka jos makaan pitkään. Mutta synnytyksestäkin on vasta 1,5 viikkoa. En ole käynyt vaa'alla, mutta tuntuu että farkut mahtuu, vaikka mahalöllö onkin. Mulla on silti ennestään laihdutettavaa ja saan tehdä töitä että pääsen oikealle kymmenluvulle. Tässä iässä on haastavaa tehdä kaksi putkeen, jää helposti kahvat vyötärölle. Mutta en kadu! Olen onnellisempi kuin koskaan! Enkä jätä päikkäreitä väliin, se on must, niin kauan ku taaperokin nukkuu. Tiedän sen lopettavan ensi kesänä koko homman viimeistään, mikäli esikoiseen tulee.

Esikoisella on alkamassa 6-vuotismurkkuikä, se on uhmaikä joka tulee ennen eskaria ja se on vaikea. Näin mulle on kerrottu. Taaperon 2-v. uhma nostaa päätään myös, pelottaa mitä on luvassa, mutta kunhan muistaa antaa syliä ja KUUNNELLA, niin päästään rakkaudentäyteiseen taloon. Ikinä ei saa olla liian kiire, täytyy muistaa lapsi ja olla sille läsnä. Se ei mitään muuta kaipaa elämäänsä kuin Sinua. <3

noa...

Kuulostaa ihanalta ja helpolta sekä Liinun että liljan arki vauvojen kanssa :) Uskon myös että toisella kerralla se on jollain lailla helpompaa ja rennompaa kun ei tartte joka asiaa opetella uutena. Silti se vähän jännittää miten sitä jaksaa, miten hermoraunio sitä sit on kun ei saa tarpeeksi nukkua ja pitää jakaa aika ja huomio kahdelle (ja vähän kolmannellekin ;)). Varsinkin nyt tuntuu et oon ollut ihan välillä ihan hermoraunio, lyhytpinnainen ja räjähdysaltis esikoiselle, mikä piirre välillä säikäyttää itsenikin. Tulee huudettua välillä pikkuasioista. Mutta pistän sen tän raskauden piikkiin, ei tää oo yhtään normaalia mua. Yks ilta pillahdin itkuun ruokapöydässä kun poika kaatoi maidot lautaselleen kun suututti niin paljon! Ja huvittavinta on se, että suututti kaikkein eniten se, kun just olin aatellut et syön ite sen lopun ruoan ja yhtäkkiä se olikin ihan pilalla! :D Ehkä tää tästä.

Mites Viona, tuliko teillekin tyttö?

Jaahas, pitää lopetella tältä päivältä ja lähtee hakemaan poika hoidosta. Että voikin ottaa koville nää vikat työpäivät, onneksi huomenna on jo perjantai.

Noa 31+5 (kai?) ja työaamuja jäljellä 14!!

magpie

Kiva lukea teidän vauvallisten arjesta! Mullakin on alkanut pieni ajatus kytemään että ehkä me voitaisiin vielä toistakin lasta harkita... Mutta ei ihan vielä, nautitaan vielä tästä hieman helpottuneesta ruljanssista, tehdää pari matkaa ym. :)

Meillä oli tänään rokotetutkimksen viimeinen kerta. Aika pitkään saa kyllä vielä odottaa tietoa, että kumman rokotteen tyttö sai. Ei kyllä ole hänellä ollut vielä yhtään korvatulehdusta, liekö tuuria vai olisiko rokote auttanut.

Meillä sujuu pottailu siinä mielessä hienosti, että ei ole tullut kakkaa vaippaan enää useampaan viikkoon. Pissa kyllä tulee vielä päivälläkin, joten kuivaksi opetteluun menee varmasti aikaa. Miten teillä muillaa menee, onko joku jo päiväkuiva?

Aiotteko muuten ottaa kausiinfluenssarokotteen lapselle?

Ja mitä aiotte antaa isäinpäivälahjaksi?

Jee, meillä on tänään miehen kanssa kahdenkeskinen ilta, lapsi menee hoitoon. Ei ollakaan oltu kahdestaa kotona sitten lapsen syntymän kun yleensä on hoitaja aina tullut meille...

Mari_

Onnea Myypelille prinsessan syntymän johdosta! :) Ja Vionalle tätäkin kautta onnittelut prinsessan taloon saapumisesta! :)

Noa

Moro!

Me otettiin pojalle se kausi-influenssarokote ja itse vielä harkitsen otanko. Aiemmin en ole sitä kokenut tarpeelliseksi, mut nyt on vähän eri tilanne kun on raskaana ja erittäin huonoon ajankohtaan se tauti sattuisi jos sen sattuisi saamaan (joulu-tammikuu). Ja antaisihan se vauvallekin vastustuskykyä. Pitää nyt vielä miettiä.

Meillä pottailut menee kans silleen hyvin, et kakka enää harvoin tulee vaippaan, mutta pissahätää ei poika osaa vielä ilmaista. Kunhan jään kohta kotia, niin pitää yrittää panostaa siihen vähän tehokkaammin, olla enemmän ilman vaippaa jne. Ja yövaippa on kyllä edelleen ihan läpimärkä, en tiiä miten se sit joskus onnistuu, pitääkö herätä yöllä pissalle? No, eipähän tuo vielä ajankohtaista olekaan.

Isänpäivälahjaksi ostin miehelle Marimekon kylpytakin ja poika on tehnyt hoidossa kortin :) Niillä mennään, ja tietty valmiiseen aamupalapöytään isi pääsee :) Ihan kiva välillä hemmotella miestäkin, kun mä oon kyllä ollut viime aikoina ihan kauhee pirttis! Jos en nuku, niin oon koko ajan huonolla tuulella, tiuskin sekä miehelle että pojalle. Tää raskaus on tehnyt musta ihan kauheen. Onneks kohta pääsee jo lomille ja lepäilemään, jospa se siitä. Ja toisaalta vaikka usein jo maha ahdistaa ja olo on tukala ja joka kohtaa kolottaa, niin silti rakastan tätä mahaa ja raskaanaoloa ja yritän nauttia joka hetkestä <3

Me muuten ostettiin pojalle kans sellainen lastensänky ja tarkoitus ois siirtää poika siihen sit kun jään lomalle, about parin viikon päästä. Saahan nähdä millainen nukkumaanmenorumba siitä tulee kun poika pääsee ite pois. Nykyään nukkumaanmeno on aika usein kauheeta huutoa, ellei äiti tai isi istu vieressä silittämässä. Kai se on sit vaan istuttava ja luovuttava siitäkin puolituntisesta tai jopa tunnista omaa aikaa... En tiiä miten se on nyt taas mennyt tuollaiseksi, välillä jäi ihan mielellään itekseen laulelemaan.

Hauskaa iltaa magpielle, kahdenkeskinen aika on kyllä ihan luksusta!

Liinuxx

Mäkin kerkesin ottamaan raskaana ollessa sen rokotteen ja on tosi kiva, että nyt on vauvalla suoja puolivuotiaaksi asti. Taaperolle otettiin myös. Onhan ne riskiryhmässä.

Myypeli

Pitkästä aikaa meikeläinenkin jaksaa ja enättää täällä käymään. Kiitos kaikille onnitteluista!

Ihana pieni tyttö sieltä tuli ja vastatakseni noihin kysymyksiin, niin meillä arki on toisaalta ihanaa, kun on taas vauva talossa, mutta kyllä on ollut tosi haastavaa. Mä olen ollut aika kipeä, vieläkään ei oikein pysty istumaan, joten meno on väkisinkin aika hidasta. Esikoinen on aika villi pakkaus ja sille on välillä ollut tosi vaikea keksiä aktiviteettia, kun en ole pystynyt pitämään sitä tarpeeksi ulkona leikkimässä. Onneksi mun äiti on auttanut meitä ihan valtavasti. Mies tekee koko ajan duunia aamusta iltaan ja sitten siihen vielä vuorokauden mittaiset vuorot joka kolmas päivä päälle, joten aika rankkaa meikeläisellä on ollut. Esikoinen on toisaalta kiinnostunut vauvasta, mutta toisaalta myös mustis ja kun se paijaa vauvaa, niin se päättyy aina läpsimiseen, vaikka sitä miten siitä kieltää. Luojan kiitos esikoinen on kolmesti viikossa tarhassa klo 8-15. Muuten tämä homma ei kyllä pelittäisi.

Meilläkin aamut sujuvat kohtalaisesti, kun vauva nukkuu pitempään ja saan esikoisen aamutoimet hoidettua. Kun esikoinen nukkuu päikkärit, niin vauva yleensä herää, jten sitten mulla on omaa aikaa sille, mutta ei tietty omille unille. Illat vauva usein nukkuu ja sitten valvoo, kun esikoinen on mennyt nukkumaan. Saan vauvan nukutettua yleensä n. klo 23 ja sitten se heräilee parin tunnin välein syömään. kaksi yötä on menyt 5h unilla putkeen, luksusta! Jotenkin mä en saa enää oikein päikkäreistä nukuttua. Hormonit kai jyllää ja pitää hereillä, vaikka olen ihan zombie.

Synnytyksestä jäi mulle sikäli tietty kiva maku, että sain kokea alatiesynnytyksen ja oli ihanaa saada vaavi heti syliin ja vietää sen kanssa aikaa eikä olla sekasin kuin seinäkello yksin heräämössä. Toisaalta, kokemus oli tosi tuskallinen, sillä tarjonta oli taas vähän pielessä ja vauvan laskeutuminen kesti kauan. Ne laskeutumissupparit oli tautisen kivuliaita eikä niihin oikein auttanut epiduraali eikä ilokaasukaan. Olin taas sen 9,5cm auki ja pään edessä oli kohdunsuuta kieleke, joka ei meinannut väistyä. Siinä sitten arvottiin, leikataanko vai mitä tehdään, kun homma ei edennyt. Sitten, yhtäkkiä kun makasin siinä aivan sekaisin ja tokkurassa, niin paikalle tuotiin takapäivystävä erikoislääkäri ja hän teki tutkimuksen ja totesi "nyt on kokonaan auki, heti synnyttämään!" Sitten hetkessä siinä parveili kaksi lekuria ja neljä kätilöä ja ne viritti imukupin, jotta pää ei vaan luiskahda kielekkeen taakse takaisin ja kymmenessä minsassa tyttö oli pihalla. Mä kyllä ponnistin henkeni kaupalla, kun pelkäsin niin hulluna, että vauvan sydänäänet menee, vaikka ne oli koko ajan hyvät. Mulle leikattiin eppari ja repesinkin silleen, että tikkejä on kahdessa kerroksessa ilmeisesti tosi paljon, kun ei ne osanneet kertoa lukumäärää, kun sitä kyselin. Nyt sitten vieläkin alaosastoa särkee ja mulla on tyyliin 10 sekkaa aikaa rynniä vessaan, kun hätä tulee. Taisi lantionpohjan lihakset saada kylmää kyytiä...

Joo ja mäkin otin raskausaikana flunssapiikin ja esikoisen ajattelin käyttää rokotettavana huomenna.

Tässä oli vain omaa napaa, mutta halusin kertoa vauvakuulumisiamme :) Nyt vaavi heräilee ja huutelee tarjoilua paikalle. Isoveikka on isänsä kanssa uimassa, joten meillä on rauha maassa! Palataan!

Enzian

Heippa!

Tosi mukavaa kuulla vauva-kuulumisia! Ja kiva että Myypeli sait kokea alatiesynnytyksen! Mulla oli kanssa niin että lantionpohjanlihakset joutui tosi koville synnytyksessä ja alussa en meinannut aina vessaan keretä. Onneksi ne siitä sitten taas palautuu. Tai no mulla ei edelleenkään täydellisesti, mutta jumppailla edelleen yritän...

Pojalla meni se pahin parin päivän uhma onneksi ohi..Se oli kaksi päivää tarhassa ja sen jälkeen ei enää paljoo uhmaillut. Se on kyllä tosi reipas. Tänäänkin käveltiin tosi pitkä matka bussipysäkille ja kaupungilla käveli kanssa reippasti. Tosi ihanaa kun pääsee nykyään niin helposti ilman rattaita jos täytyy lähteä just kaupungille tai poiketa jossain.Sit se sanoo ihmisille päivää ja ne ei meinaa uskoo korviaan kun noin pikkunen niin reippaasti tervehtii. Nykyään puhua pälättää koko ajan ja se uusien sanojen oppiminen on kyllä uskomattoman nopeaa!

Me annettiin miehelle isänpäivälahjaksi itsetehty kortti ja aamupala. Päivä vietettiin pojan kanssa leikkien ja katottiin Muumi-DVD:tä. Nyt poika on innostunut siitä tosi paljon ja haluu joka päivä kattoo Muumia. Ennen ei telkkarin päälle paljoo ymmärtänyt, mut nyt nuo Muumit on ihan ykkönen. Ja eilen iltapäivällä käytiin sitten kylässä tuttavaperheen luona ja illalla paistettiin pizzaa.

Me ei oteta pojalle flunssarokotetta eikä oteta itekkään.

Jes, meidän äiti ja mun kummi on tulossa meille perjantaina! Tosi kivaa, odotetaan jo kovasti! Ja sitten tän kuun viimesenä viikonloppuna lähdetään miehen kanssa viikonlopuksi wellness-hotelliin rentoutumaan, jipii! Isovanhemmat on tulossa poikaa vahtimaan. Ensimmäistä kertaa päästään sitten miehen kanssa kahdestaan koko viikonlopuksi jonnekin. Onneksi löydettiin tosi kiva hotelli!

Minkäslaisia joulusuunnitelmia teillä on? Me aiotaan olla ihan kotosalla. Se kesälapsi joka meillä oli heinä-elokuussa tulee meille jouluna 10 päiväksi. Miehellä ei oo varsinaisesti lomaa, mutta sai otettua pari päivää vapaata niin, että sillä tulee olemaan 5 päivää vapaata joulun kieppeillä. Oon nyt jo ihan innoissani joulusta ja hankkinut ja tehnyt itse aika paljon lahjoja. Varsinkin lahjat jotka lähtee Suomeen pitää olla valmiina tän viikon loppuun mennessä, että saan ne annettua sitten ensi viikollä äidille mukaan. Asuntoakin haluisin jo ruveta jouluisesti koristelemana, en kyllä varmaan malta enää pitkään odottaa. Parvekkeille ajateltiin käydä hakemassa kuusenhavuja (niitä saa hakea ilmaiseksi yhdeltä sahalta) jotka kiinnitetään parvekkeenkaiteeseen ja sitten siihen tulee pienet jouluvalot. Ja sitten joulunalla käydään tietysti joulukuusi johon laitetaan taas ne oikeet kynttilät-nyt pitää vaan varoo ettei poika mee sit niitä sörkkimään! Tänne on luvattu nyt paljon luntakin, seuraavan 24 h aikana pitäisi tulla tosi paljon lunta, olivat antaneet jonkun säävaroituksenkin. Nyt täällä viikonlopun aikana kerkeskin sulaa suurin osa lumista kun oli tosi lämmintä. Nyt kyllä sais pysyvät lumet jo tulla, että tulee kunnon joulutunnelmatkin:)

Nyt pitää mennä taas, moi moi!

Noa

Moi!

Olipa kiva kuulla Myypelinkin vauva-arjesta ja Enzianin kuulumisia!

Täällä vaan lasketaan päiviä loman alkuun, tämän päivän jälkeen vielä 6 aamua! Vähiin käy, mutta päivät menee madellen. Ja illat sohvalla maatessa, kun ei jaksa paljoa mitään enää tehdä.

Mä en uskaltaisi lähteä pojan kanssa ilman rattaita kaupungille, vaikka kyllä sekin jaksaa jo kävellä aika pitkiä matkoja. Ongelmana on vaan se, että se kun päättää lähteä johonkin suuntaan, niin sitten se menee, ja sit sen joutuu kantamaan pois. Kaikkein paras kun sen saa sidottua rattaisiin kiinni niin ei pääse karkuun ;) Tuplarattaita ei olla ainakaan vielä hankittu, katsotaan nyt ensin miten me pärjätään yksillä + seisomalaudalla. Ja meidän poika on ihan samanlainen kuin Enzianin, se kans sanoo aina kaupassa ja muuallakin ihan ventovieraille "päivää" ja "heippa" ja menee juttelemaan ja esittelemään kaikkea. Kerran huonekalukaupassa se herätti hilpeyttä kun se meni kassatädille juttelemaan ja "maksamaan" koristekiviä joita se sai kantaa. Sit kun myyjä kysyi että tuleeko vielä muuta, niin poika vastasi että "joo, tää" ja meni osoittamaan mattopinoa :D Kieltämättä siellä kyllä ois ollut hienoja mattoja, mutta ei me nyt sillä kertaa niitä ostettu :D Ja kova poika se on myös laulamaan, ja itse asiassa sanottaa myös uudelleen lauluja. Esim. "hämä hämä tonttu" on uusin ja samasta laulusta aurinko armas...kohta menee pojan mukaan "aurinko paistaa...".

Nukkumaanmenot on vaan nyt mennyt jostain syystä hieman hankaliksi. Mielellään hän sänkyyn menee, mutta jossain vaiheessa alkaa hirveä huuto ja pitäisi vaan istua hänen vieressään ja silittää. Ja sitä saattaa jatkua tunnin ajan. Vieläkö muut joutuu nukuttamaan taaperoita? Tässä on nyt meillä hieman tullut takapakkia, kun pitkään hän on nukahtanut ihan itekseen höpötellen ja lauleskellen. Kohta kun on toinenkin nukutettava, niin menee vaan vaikeeks...

Niin, ihanaa kun tulee joulu! Meidän joulu menee varmaan ihan perinteisellä kaavalla kotosalla, jos vaan en oo sairaalassa ;) No, toivottavasti en. Varmaan molempien vanhemmat tulee kylään ja ehkä joulupukkikin pitää nyt pojalle ekaa kertaa hankkia :) Pitääkin muuten viritellä kohta jouluvalot ulos. Ensi viikolla kun jään kotia, niin sit ajattelin jo alkaa pikkuhiljaa valmistautua joulun tuloon leipomalla, koristelemalla kotia ja tekemällä joulukortteja. Ja tulispa sitä luntakin vähän enemmän, ihan pieni kerros tuolla nyt on, mut ei esim. pulkkamäkeen vielä pääse.

Nyt pitää lähtee syömään, palataan!

Liinuxx

Mä sain parhaan neuvon ikinä, ennen vauvan syntymää. Ei missään nimessä kannata vierottaa taaperoa pinnasängystä, kerjää vaan ikävyyksiä elämäänsä. Pinnasänkyyn laittaminen ja nukahtaminen on varmempaa kuin ison lapsen sänky ja paljon mukavampi tietää missä lapsi on kun oot itse imettämässä pienempää.

Meillä ei taaperoa nukuteta, se on jätetty aina sänkyynsä, ei silitellä. Luetaan iltasatu, sanotaan hyvät yöt ja valot pois ja tämä alkaa nukkumaan. Esikoisen kanssa tehtiin se virhe, että oltiin vieressä ja ei raaskittu jättää yksin, mutta ei enää toista samanlaista. On siinä vaivansa ja saavutetuista eduista ei kukaan hevillä luovu.

En kyl suosittele siirtämistä isojen sänkyyn jos vauva tulossa, se lapsi lähtee vaeltelemaan ihan varmasti ja sata kertaa illassa...

Noa

Moi!

Jee, mulla on tänään vika työpäivä, jos tätä nyt TYÖpäiväksi voi kutsua! Aamu mennyt aika lailla kahvitellessa työkavereiden kanssa, työpöytää siivotessa ja kaikkea pikkuviimeistelyä tehdessä. Kohta lähdenkin jo kotia. Ai että tätä päivää on odotettu, niin ihanaa päästä muutamaksi viikoksi lepäilemään ennen tulevaa koitosta ja alkavia yövuoroja :)

Me käytiin eilen hakemassa uusi sänky kotia ja aiotaan ottaa se nyt viikonloppuna käyttöön. Pinnasänky pannaan piiloon pariksi kuukaudeksi ja otetaan se sit vauvalle käyttöön kun hän ei enää mahdu äitiyspakkaukseen. Meille taas mitään järkeä ei olisi ollut ostaa toista pinnasänkyä, kun siirto isompaan on joka tapauksessa edessä. Ja eiköhän se ole ihan lapsikohtaista miten yöt sujuu, olen kuullut sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Jää nähtäväksi. Ja näköjään meillä nuo nukahtamistaistelutkin oli joku lyhyt vaihe, nyt taas monena iltana jäänyt ihan hyvin ja tyytyväisenä itsekseen omaan sänkyyn.

Missäs kaikki, tulkaa kertomaan kuulumisia!!

Enzian

Moikka!

Noa, onnea äitiysloman alkamisen johdosta!:) On varmasti ihanaa olla taas kotona ja olla enemmän pojankin kanssa!

Mekin ollaan mietitty että pian siirretään poika isompaan sänkyyn, tai siis otetaan nyt aluksi tuosta pinnasängystä toinen laita pois. Odotetaan nyt ensin että 2-vuotis-synttärit on juhlittu Suomessa tammikuussa ja sitten :) Ja jossain vaihessa kevättä käydään varmasti sitten ostamassa uusi isojen poikien sänky. Poika kyllä tykkää nukkua edelleen pinnasängyssä eikä yritä kiipeillä sieltä pois tai mitään, mutta silti siirtyminen pinnattomaan sänkyyn alkaa tuntua ajankohtaiselta.

Meillä oli äiti ja mun kummi täällä perjantaista saakka, tänään lähtivät kotiin. Oli tosi mukavaa, ulkoiltiin paljon ja käytiin kattomassa nähtävyyksiä. Onneksi yks päivä oli sellainen että aurinkokin paistoi että näkivät kunnolla maisemat. Muuten onkin tullut lunta joka päivä vaikka kuinka paljon, tykkään kyllä nyt kun on ihan talvi. Se inhottava loska alkoikin jo ottaa päähän...
Poika on nyt tottunut lumeenkin, ihanaa! Sekun ei suostunut liikkumaankaan jos oli maassa lunta ja se oli tosi rasittavaa kun sai raahata sitä tai pitää sylissä eikä se halunnut leikkiä. Viikonloppuna mies teki tuohon meidän takapihan rinteeseen pulkkamäen ja poika innostui mäen laskusta! Ja tuo mäki tuossa takapihalla on aivan mahtava mäen laskuun, eipähän tarvii kauaksi lähteä ettimään pulkkamäkeä :)

Mun laihdutukset takkuilee (olihan se kyllä odotettavissakin) välillä aika pahasti, mutta oon saanut pari kiloa pois, jotain sekin jo. Nyt kun mun vilustuminen on parantunut oon onneksi päässyt liikkumaan aika paljon. Viikonloppuna ois sitten luvassa kylpylähotelliin meno, toivon vaan että päästään lähtemään, sillä anoppi on tullut kipeeksi...Toivottavasti appiukko pääsee ainakin hoitamaan poikaa!

Nyt pitää mennä, moi moi!

Liinuxx

Meidän 5-vuotias ja pian 2-vuotias on takkuilleet jo viikkoja yöunien kanssa. Meinasin että ne siirtyisi samaan huoneeseen ja minä mieheni kanssa samaan sänkyyn muutaman vuoden tauon jälkeen, mutta ketut. Kummallakin on oma iltashow sängyissään. 5-vuotias juoksee ympäri kämppää ja 2-vuotias hakkaa jaloillaan päätyjä ja kiljuu, siis ei mitenkään raivoissaan, saa myös lauleskelu"kohtauksia" ja rallattelee muuten vaan. Jos sillä ei olis pinnasänkyä vielä allaan, niin varmasti juoksentelisi sekin ja meillä olis vielä hirveämpi show. Varttia yli yhdeksän on melko usein pinniksessä hiljaista, ja viisvuotias nukkuu isänsä kanssa samassa sängyssä ja siellä taitaa olla hiljaista puoli kymmenen pintaan. Hulluksi tässä tulee, mutta toivotaan että te muut todella selviitte vähemmällä. Mä nukun samassa huoneessa vauvan ja taaperon kanssa, mutta levoton taapero saa lähdön lähiaikoina, pitäisi keksiä millaisen nukkumajärjestelyn teen oikein... ei kai näissä sääntöjä ole, mikä olis paras ikä. Taapero pystyy nukkumaan pinniksessä onneksi vielä tovin sillä vauvahan nyt ei mihkään ryömi pitkiin aikoihin sängystä, ja on meillä sille myös kehto ja pinniskin, kun saatiin tutuilta ihan ilmaiseksi.

pupuliini77

Moi kaikille!

Ja onnea vaaveista ja onnea Noalle äitiyslomalle pääsemisestä!

Meillä arki on yhtä taistelua puolin ja toisin. Poika on taas kipeänä. Korvatulehdus jatkuu aina vaan ja mies on oma "aurinkoinen" itsensä.

Mä olen jo omassa päässäni päättänyt, että meille ei tule enempää lapsia (eikä kai 1 krt seksiä/kk oikein helposti natsaakaan). Ensi vuonna aion hankia sen kierukan, sillä olen kyllästynyt menkkoihin, jotka tulee noin 3 viikon välein. Lisäksi PMS-oireet ja karvoitus on sen verran pahat, että ehkä hormonikierukka ne parantaa. Mieskin on jo yhden lapsen kannalla ja ehkä parempi näin.

Meidän parisuhde vetelee niin viimeisiään kuin voi. Ensi viikonloppuna mennään ekaa kertaa kahteen vuoteen kahdestaan yöksi jonnekin muualle kuin kotiin ja ihan kahdestaan. Luultavasti siitäkin tulee pelkkä mehevä riita.

Töissä on alkanut sujua nyt ihan mukavasti, olen jopa alkanut viihtyä. Ikävä kyllä olen myös jollain kieroutuneella tavalla ihastunut yhteen työkaveriini. Ja pelkään ettei tunne ole yksipuolinen... Hän on niin ihanan huomaavainen ja lempeä minua kohtaan ja auttaa aina, jos tarvitsen apua. Eli siis aivan erilainen kuin oma mieheni, joka vain vittuilee ja jättää kaiken mun hartioille. Liikun todella vaarallisilla vesillä, mutta alan todellakin luovuttaa mieheni ja minun suhteeni. Olemme olllet 8 vuotta yhdessä, joista 7 asuneet yhdessä. Ja niistä 7 vuodesta 6,5 vuotta en ole saanut huomiota/seksiä juuri ikinä kun haluan. Nyt alkaa mitta tulla vastaan. MUtta vielä en aoi luovuttaa, vaikka alankin jo olla kypsä muutokseen...

Ja anteeksi taas oma napa ja negatiivinen kirjoittelu, vaikka lupasinkin kirjoittaa seuraavaksi, kun mulla on jotain positiivista kerrottavaa... No eipä ole eikä tuu... Ja siis miehenkin kanssa on jo puhuttu erosta jollain tavalla, vaikka en mä siihen vielä olekaan valmis, lähinnä pojan takia ja asumisjärjestelyjen, mutta en mä enää oikein miestäni rakasta/halua, koska ei sekään mua. Haluaisin tuntea itseni halutuksi ja rakastetuksi, mutta tässä suhteessa se tuskin enää tulee onnistumaan. Todella surullista, mutta vaikuttaa siltä, että tää oli nyt tässä.
Anteeksi jos masensin teitä ihanaisia. Ensi kerralla ehkä olen taas tasapainossa itseni/hormonieni kanssa?! ;)

magpie

Voi Pupu, ikävä kuulla että harkitset eroa. Ehkä jos saisitte enemmän aikaa kahdestaan se kipinä löytyisi vielä? Meillä on kanssa tyttö ollut korvatulehduksessa, mutta on kai jo paranemaan päin kun ei ainakaan kuumetta enää ole. Se on kyllä tosi kurjaa kun lapsi sairastaa, ymmärrän että sekin kiristää pinnaa.

Mä en ole mikään kovin jouluihminen, mutta tytön takia olen alkanut laittelemaan jo nyt joulukoristeita. Pienenä musta oli ihan huippua kun kotia koristeltiin. Askarreltiin myös tytön kanssa joulukortteja, meillä on aika urakka kun on niin paljon ihmisiä kenelle haluttaisiin kortti lähettää. Keksin aika hauskan kortti-idean mihin tyttökin pystyi hyvin osallistumaan.

Mitäs teidän jouluvalmistelut ja mitä on joululahjalistalla? Jos vaikka saisi hyviä idiksiä :) Mä olen ainakin ajatellut ostaa tytölle oman pienen käsilaukun kun tykkää raijata kasseja ympäriinsä.

Mun paras ystävä sai tänään pojan. Odotan innolla että pääsen heitä katsomaan!

Noa

Moikka!

Ikävä kuulla et pupun parisuhderintamalla menee huonosti! Jospa saisitte nyt kahdenkeskisen viikonlopun aikana puhuttua asioista oikein kunnolla. Ja toisaalta jos rakkaus on loppu eikä kummallakaan ole intoa lähteä rakentamaan suhdetta uudestaan, niin ei silloin mun mielestä ole mitän syytä sinnitellä yhdessä. Lapsellekin on parempi että vanhemmat ovat onnellisia, vaikka asuisivatkin erillään. Tsemppiä, mihin ratkaisuun ikinä päädyttekään!

Meillä on jouluvalmistelut ihan aloittamatta, mutta tämän viikon kun poika on vielä hoidossa, niin ajattelin jo jotain leipoa ja koristella kotia. Korttiasiakin pitäisi päättää et tehdäänkö pojan valokuvasta taas joulukortit vai ostanko laiskana valmiit kaupasta. Valokuvasta ois tietty kivempi, mut pitäisi keksiä joku kiva idea... Mun mielestä ne on vähän kökköjä, johon laitetaan lapselle vaan tonttuhattu päähän ja johonkin joulukuusen viereen istumaan. ja joululahjoja en ole ostanut vielä yhtään, enkä edes tiedä mitä ostaisin. Pojalle en ehkä osta mitään, kun se saa kuitenkin niin paljon lahjoja muilta sukulaisilta. Ainakin Brion junarataa ja lasten muumiaterimet, muki ja lautanen on tulossa.

Meillä siirto pinniksestä lasten sänkyyn onnistui uskomattoman hyvin, ainakin näin 3 yön kokemuksella uskallan sanoa. Poika oli ihan innoissaan uudesta sängystä, kun pääsi sinne ite ja mielellään sinne jäi jo ekana iltana :) Ekana iltana se kävi yhden kerran kurkistamassa meitä olohuoneessa virne kasvoillaan, mutta meni heti takaisin sänkyyn ilman kehoituksia. Ja eilen illalla kävi ite laittamassa huoneensa oven kiinni, vaikka aina on jätetty ovi raolleen. Päiväunetkin nukkui hyvin, vaikka unta piti hakea yli tunnin, mut ihme kyllä ei tullut pois. Voi kun jatkuisi näin jatkossakin, mut sitähän ei tiedä.

Nyt mie lähden suihkuun, ohjelmassa olisi tänään siivousta ja vauvan vaatteiden ja tavaroiden laittamista omille paikoilleen. Kaikki hommat on ihan kesken kun ei ole vielä ollut aikaa!

Enzian

Moi!

Tosi kurjaa että teillä menee huonosti parisuhteessa Pupu...Oikein paljon tsemppiä sinne! Ehkä asiat vielä korjaantuu ja jos ei niin turha huonoon parisuhteeseen on jäädä, ainakin mun mielestä. Vaikka ymmärrän kyllä myös huolen lapsesta ja muutenkin, onhan sitä kuitenkin tottunut elämään perheenä...

Meillä poika on kanssa taas kipee. Tai no sillä on sitä yskää jatkunut jo kuukausitolkulla. Välillä se menee kokonaan pois ja sitten se taas vilustuu (yleensä tarhassa olon jälkeen) ja yskä ja nuha alkaa taas. Tänään kävi taasen lääkärissä ja nyt sai jonkun systeemin mistä voi hengittää suolaliuosta ja jos se ei auta niin jotain lääkettä. Ei pojalla mitään kuumetta tms. ole, korvat on terveet eikä keuhkoista kuulu sen kummempaa. Tuo yskä vaan ei millään meinaa parantua ja nyt kun se on taas pahentunut niin pojan on vaikee nukkuu kun sitä yskittää niin paljon.

Jes, poika teki tänään kakat pottaa! Ja sanoi siis sitä ennen että "kakka" joten osasin siitä sitten kiikuttaa sen vessaan. Ekat pissit pottaa oli tullut viikonloppuna kun isovanhemmat oli sitä täällä hoitamassa. Voi kun tuo pottailu nyt tästä lähtisi kunnolla käyntiin! Isututaan kyllä nykyään usein potalla (tai siis poika istuu ja mä luen sille jotain autolehtistä tai kirjaa), mutta yleensä just silloin ei mitään tule. Mutta olen kyllä iloinen että tänään onnistui noinkin hyvin tuon kakan kanssa!

Mä oon hommannut suurimman osan joululahjoista nyt ja laittanut muutenkin kotia jouluiseksi. Pojalle meillä on muutama lahja...Mies halusi autoradan pojalle ja mie tilasin yhden puisen palapelin jossa on numerot 1-10 sekä ostin sellaisen, hmm, mikskäköhän niitä sanotaan...Siis siinä on valkoinen alusta joka on täynnä pieniä reikiä ja sitten siihen laitetaan värikkäitä "nuppeja" ja niistä voi sitten tehdä jotain kuvia esim. Ei aavistustakaan miksi sitä sanotaan, mutta tykkäsin ite ainakin pienenä siitä. Ja sitten poika saa isovanhemmilta sellaisen puisen tallin puueläimilleen ym. Mua vähän pelottaa että meillä tulee olemaan liikaa lahjoja ja poika on ihan pyörällä päästään sit jouluna..No, täytyy katsoa jos antaa jotain sitten myöhemmin tai vaikka synttäreillä jos näyttää että tavaraa tulee oikeesti liikaa. Kun ne synttäritkin on kuitenkin jo aika pian joulun jälkeen..Synttäreillä toivotaankin sitten varmaan esim. rahoitusta pojan uuteen sänkyyn sekä vaatteita.

Hienoa Noa että siirtyminen isoon sänkyyn meni hyvin! Mä odotan jo innolla sitten kun meillä poika siirtyy isompaan sänkyyn...Mutta odotellaan vielä vähän :)

Lilja..

Moikka pitkästä aikaa!!

Mäkään en oo nyt ehtiny kirjotteleen, ku meillä on ollut kunnon oksennustautiepidemia tääl kotona. Mä sain viime maanantaina pahan ruokamyrkytyksen ja siitä sit 4 päivää, niin esikoinen alkoi oksentamaan ja siitä 2 päivää, niin mies oksensi...huoh...Vauva on onneksi säästynyt, mutta harvemmin kai noin pienille mahatautia tuleekaan. Tottakai tarvii olla kokoajan valppaana..

Vauvasta on tullut varsinainen seuramies! Ihan mahottoman sulonen naurusuu ja "asioita" tulee niin kovasti kokoajan. Sit oikein suuttuu, jos äiti tai isä häipyy kuvaruudusta pois...heh...kokoajan tarvis vaan hänen kanssa keskustella. :D
Rytmikin on edelleen aika sama. Yhden pitkät päikkärit, sit muutamat lyhyemmät ja yöt menee aikalailla 1-2 syötöllä.

Mä oon lähdössä naapureiden kanssa perjantaina pikkujouluja viettään! Meitä lähtee 5 äiti-ihmistä...iskät jää lastenvahdeiksi. ;) Mennään ravintolaan syömään...ihanaa...saa syödä rauhassa!!!!..ja tietty höpötellä oikein sydämen kyllyydestä..

..Voi Pupu! ;) vai on sitä menty ihastumaan...no jospa sekin nyt auttaisi vähän tässä teidän tilanteessa. Onhan sekin totta, että et sä menis ihastumaan jos teillä olis kotona kaikki hyvin. Mä oon myös sitä mieltä, että jos rakkautta, intohimoa ja muutakaan yhteistä ei enää kertakaikkiaan ole, niin minkätakia pitäis väkisin yrittää jos kummallakaan ei ole enää edes halua yrittää. Menkää nyt kuitenkin viettämään se teidän yhteinen kahdenkeskinen ilta/yö....koittakaa olla riitelemättä. :)

Meillä ei ole kyllä minkäänlaista kriisiä eikä riitoja eikä mikään ahdista. Päinvastoin..tuntuu että meillä on kaikki niin hyvin kun vaan voi olla. <3
Ei oo kauaakaan ku just ihmeteltiin sitä, että meillä on riitoja tosi vähän...Ei me vaan jakseta vääntää. Ja sit jos on jotain, niin yleensä se sitten keskustellaan heti alta pois. Mutta eihän kaikki ihmiset ole sellasia, että pystyis puhuun asiasta kuin asiasta.

Joulu me vietetään taas mun miehen vanhempien luona ja sinne tulee mun miehen siskot perheineen. Joulukuun alussa käydään mun äidin luona joululounaalla.
Joulukortit pitäis vääntää...haluaisin kyllä pojista jonkun kuvan, mutta millonkohan mahdan saada aikaseksi.'

pitää mennä..

magpie

Meillä on pottailu (tai oikeastaan tyttö käy melkein aina pienennysrenkaan kanssa pöntöllä) on sujunut aika hyvin, kakkoja ei ole tullut housuun enää aikoihin. Tosin kyllä patistan tytön aina vessaan kun nään merkkejä että kakka saattaisi tulla, aina kun ei malttaisi jättää leikkejä kesken. Nyt hoitotäti pyysi pikkuhousuja hoitoon, on sitä mieltä että tyttö voisi jo alkaa sisällä ollessaan harjoitella vaipattomana olemista. Ehkä alan sitä kotonakin koittamaan.

Kivalta kuulostaa Enzianin pojan lahjat!

Olen koittanut katsoa meille lentoja johonkin tammikuulle, mutta en ole oikein löytänyt mitään hyviä tarjouksia kohteisiin, joihin haluttaisiin mennä. Täytyy katsoa jos otetaan sitten joku äkkilähtö vaan. Olisi ihanaa päästä johonkin lämpimään.

Me ollaan lähdössä mun isän luokse viikonlopuksi ja tulee varmaan ihan vauhdikas viikonloppu kun siellä on 5 alle 3-vuotiasta. Toivottavasti ei olisi kauheasti pakkasta niin voisi olla ulkona paljon.

Se olisi kai jatkettava töitä...

Tyär

Onpas täällä hiljasta...

mie täällä sinnittelen kun pitäs olla töissä muka vielä tammikuun loppuun. Onneks tulee joulu, ei kyllä tunnu ollenkaan täysipainoiselta tämä työkyky: väsyttää, kolottaa, aamuyöt valvottaa, supistelee, liitoskipuja, selkäkipuja jne. Ja onhan tämä odottaminen ihan erilaista nyt, kun ei saa ollenkaan sillä tavalla levätä kuin ekan kans ja koko ajan pitää hypätä, nostella yms. Huuh, miten ne ihmiset jaksaa tosi monen lapsen kans?

Onko teillä näkyvillä 2-v tahtotilaikää? Meillä on aivan mahdoton tahtojen ilmaus käynnissä :) Heparit tulee joka asiasta, esim. nykyään käydään vaatteista kova taistelu. Tyyppi saa päähänsä milloin minkäkin vaatteen aamulla (kuten 'muumipaita') ja jos sitä ei ole saatavilla, tulee hepuli. Mikään muu ei tietenkään käy ja joudun väkisin pukemaan velttoa huutavaa kakaraa..Hepulia voi sitten jatkua vaikka 20 min, eikä siitä meinata päässä ylitse ollenkaan. Näitä hepareita on n. 4-5 päivässä. Pitää kyllä oikein skarpata aina ite, ettei hermostu kans. Minkähänlainen se *varsinainen* uhmaikä sitten on?

Jeannex

Uhmasta, kyllähän meilläki asuu uhmis mut harvoin tarttee ite hermostua. Eli ei mitään järkkyjä itkupotkuja, useimmiten selitys kelpaa ku kertoo miks jotain ei saa juuri nyt tai miks joku asia on kiellettyä. Todella kiltti sillai, et vaikka näyttää eka et maailma meni rikki ni silti kuuntelee.<3 Välillä meinaan pakahtua ku toinen on niin sulonen.

Potalla käydään päivittäin. Ihan ok se istuu potalla tai renkaalla, mut jos kysyy hädän tullessa ni ei juuri koskaan suostu lähtee potalle. Joskus vien kyselemättä mut en pakota jos vastaus on ollu kieltävä. Itepä kysyin. Omasta viitseliäisyydestä toi pottailu ainaki meillä on kiinni, tuo osaa sen kyl. Mut harvoin ite ehdottaa kuitenkaa.

Heh, mäki olin parin äiti tutun kanssa lauantaina vapaalla:). Enpä oo montaa kertaa käyny.. mut tuntu kyl lähinnä siltä ettei oikeen huvita lähtee ilman miestä mihinkää baariin, oli jotenki turvaton olo. Ihan iletti ku pelkäs kuka seuraavaks tarttuu kii.. ja oli ihan normilook, ympärillä viis vuotta nuorempii minihameita ja kaveritki sinkkuja. Tais olla känniääliöiden kokous? Olin melkein selvinpäin enkä menon nähtyäni halunnukaa juoda mitään. Mies anto mun nukkua aamulla mut se oli pelkkää luksusta, ei pakollista ollenkaa. Meillä on nyt tuparimenoa ens viikonloppuna, ja siellä on onneks mieski mukana:D. Typerää ku suunnittelee tollast minkä kuvittelee olevan kivaa ja erityistä. Baarit on tylsiä - taidan siirtyä illallisviiniin ihan kotosalla mitä alkoholiin tulee.. [Oon tullu vanhaks ja/tai rouva-identiteetti iskee päälle??!]

Pupu, miten meni se teidän viikonloppu kahdestaan miehen kanssa? Oisitko sinut eron kanssa, tuntuuko et pystyisitte sopimaan lapsen asioista?

Ah, mä luin tota laskeumien korjausleikkaus ketjua, ja oon ihan kauhuissani. Muhun on iskeny vauvakuume, mut totesin jo iteki et oon vaan palannu normaaliks ittekseni, ku mullahan alko vauvakuume jo yhdeksän vuotiaana. Muistan hetkenki, äiti odotti sillon meiän kuopusta ja totes et tää on vika vauva. Aattelin et oho, seuraava vauva on sit MUN. Ja nyt ku poika on isompi ja itsenäisempi ni mä saan taas hengittää vapaammin. Ehtii haaveilemaan toisesta (yhtä isosta ja itsenäisestä:)).

Me ei juuri joulua laiteta tänne ku ollaan joulu poissa. Aattelin siivota, ja ehkä laittaa punaset liinat olkkariin ja punaset käsipyyhkeet vessaan. Siinä se. Parvekkeella on jo valot. Mitä turhia, kynttilät ja glögi tekee jo paljon:).

Tulkaahan muutki juttelemaan kuulumisianne!

Noa

Moikka!

Meilläkään ei mitään hirveen pahaa uhmaa ole viel havaittavissa, lähinnä se on sellaista periaatteellista vastustamista, että kaikkeen pitää sanoa ensimmäisenä ei. Ja pukemistilanteissa venkoillaan vastaan ja ne onkin aika haasteellisia tilanteita mulle tän ison mahan kanssa! Monena aamuna oon kironnut jo tän talven kun pitää yrittää saada iso kasa vaatetta pojalle päälle hermostumatta, tuskan hiki vaan valuen! No, kohta se onneksi helpottaa. Ja oon kyllä ollut aika poikki nyt kun poika on ollut nyt reilun viikon mun kans kotona, kun jo aamun tunnin ulkoilun jälkeen tuntuu et jalat ei kanna ja supistelee. Ja yöunet on usein aika hajanaisia. Ens viikolla se meneekin vielä pariks päiväks hoitoon ja sit miehellä alkaakin loma, niin helpottaa :)

Me ollaan kans nyt vähän harjoiteltu ilman vaippaa oloa kotona. Välillä se sujuu ihan hyvin, kun vaan ite muistaa patistaa sen potalle vähän väliä. On saatettu olla puolikin päivää housut/vaippa kuivana. Mut tosiaan onhan se aika paljon omasta viitseliäisyydestä kiinni, aina ei vaan jaksa.

Meilläkin oli viikonloppuna kaveripikkujoulut kotona, oli ihan tosi hauskaa. Syötiin hyvin, saunottiin ja laulettiin karaokea :) Poika oli mummolassa ja sai itekin nukkua aamulla pitkään.

KOhta pitää lähteä neuvolaan, sit vielä kaupungille asioille ja illalla tavataan parin työkaverin kanssa glögin äärellä. Poika lähti isänsä kanssa töihin :D Niillä on tänään luokan pikkujoulut ja koulua vaan yhteen, niin isi halusi ottaa pojan mukaan :) Musta aika ihanaa, se pakkas vaan repun täyteen eväitä ja leluja :)

Tyärille tsemppiä odotukseen, onhan se toisella kertaa rankempaa kun on toinenkin kenestä pitää itsensä lisäksi pitää huolta! Muakin jännittää miten sitä kahden kanssa jaksaa, ja erityisesti taas yöt jännittää jo etukäteen, et millainen heräämisrumba siitä tulee jos molemmat vaik heräilee. Poika kun on ottanut tavaksi että hän kömpii meidän väliin aamu viiden ja kuuden maissa. Nyt siihen on jo ite tottunut, ei jaksa lähtee sitä enää siinä vaiheessa taluttamaan omaan sänkyyn, mut entäs sit jos just on vaikka nukahtanut vauvalta ja sit toinen taas heti herättää. No, eiköhän sitä aina kaikkeen löydy ratkaisu, turha stressata etukäteen :) Ja nyt oon kyllä tän viikon jälkeen ollut tosi tyytyväinen ratkaisuun, et pidetään pojalla se puolikas hoitopaikka, saapahan käydä siellä purkamassa energioita ja leikkimässä muiden lasten kanssa. Jo nyt tuntuu välillä et se kaipais enemmän jotain aktiviteettia ja seuraa kun on tottunut hoidossa tietynlaiseen hälinään.

Hyvää joulun odotusta kaikille! Tulkaahan kertomaan kuulumisianne!

Noa 37+3

magpie

Hui kun Noallakin on jo viikot pitkällä!

Kiva kuulla Jeannexista ja Tyäristä, tulkaahan muutkin tänne tarinoimaan. Mäkin olin lauantaina ulkona ja jopa ihan pilkkuun asti, tätä ei ole tapahtunut todella aikoihin! Hauskaa oli.

Meillä on tytöllä tänään joulujuhlat hoitopaikan kanssa, kiva mennä katsomaan kun ovat tehneet jonkin esityksen sinne. Pitää muistaa otta tonttulakki mukaan.

Mullakin on hieman vauvakuume, eiköhän meillekin se toinen vielä tule jos kaikki menee hyvin. On vaan kevyt epäilys siitä, että onko meillä varaa rahallisesti. Tyhmä miettiä näin, mutta jotenkin vaan tulee aina mun mieleen. Eihän lapsiin nyt pieninä kauheasti mene rahaa, mutta sitten isompana... En nyt tarkoita että pitäisi olla kauheasti rahaa jos haluaa lapsia, mutta haluaisin elää ilman sen suurempia rahahuolia.

Pakko hieman vielä jatkaa hommia ennen kotiin lähtöä, ihanaa lumista viikkoa kaikille!

Liinuxx

Ei mun tee mieli kirjoittaa tänne kun kaikilla on vaan pullantuoksua ja ihanaa ja helppoa elämää. Eiks kukaan valita vai ootteko te oikeesti noin onnellisia kaikki? Mun miesmurheet ja vapaa-aikamurheet saa isommat mittasuhteet, kun kellää muulla ei o sellasia murheita ni eipä niitä juuri viiti kirjoitella.

Kirjoitan silti.

Taaperolla on paha uhma. Ei kelpaa sukka, ei sukkahousut. Kintaat repii käsistä pihalla. Saa raivarit jos jokin ei mee mielensä mukaan. Syö lautaseltaan puolet, sitten kiire tekemään jotain muuta. Haluu ulkona vetää pulkkaa, mutta ei mennä kyytiin. Heittelee tavaroita, lyö pikkusiskoa.

Isovelillä on paha eskariuhma. Se ei tottele ketään eikä mitään. Sen huone on järkyttävässä kunnossa, se viskoo tavaransa ihan minne sattuu. Sillä pitää olla aina tietynlaiset vaatteet, hiemankin juhlavammat on iso EI. Kaupassa sille pitäis aina ostaa sitä ja tätä "mutkun mä haluun", kun taas taapero keskittyy nätisti ihailemiseen. Syömisen kanssa se takkuaa aina, ei oo muka nälkä ja sitten se keksii kaivaa piparin tms. jostain. Nyt se söi koko kalenterin suklaat kerralla vaikka kielsin. Mutta kun olen imettämässä, sillä on näköjään vapaus tehdä mitä vaan.

Vauvalla on ihana vaihe, selkeä rytmi ja osaan jo lukea mitä seuraavaksi tapahtuu. Tyttö myös hymyilee erittäin paljon ja kaunis hymy onkin. Hymy alkaa ensin silmistä, sitten tulee suu mukaan. Tyttö on tosi pitkä, se täyttää jouluna 2 kk ja menee jo 62 cm vaatteet. Mulla jäi paljon hyväkuntoisia 56-senttisiä käyttämättä! :O

Mies arvostelee mua. Mä tossa yks ilta keskellä viikkoa otin 2 siideriä, ihania joulusiidereitä. Se oli kauhuissaan "sähän imetät". Mulla oli vitn rankka päivä, kaks iltaa olin poikien ja tytön kanssa keskenään, pojat nahisteli eivätkä totelleet ja tytöllä on tiheän imun kausi. Ei kuulemma keskellä viikkoa ole soveliasta ja on alkoholistin merkki. Joo-o. Tälleen kotona kun on aivan sama mikä viikonpäivä on. Jos en saa edes vapaa-aikaa, saan kai rentoutua? Enkä viitsi ottaa viikonloppuna samaan aikaan sen kanssa (se muuten ostaa keissin, eikä paria kaljaa) koska en ikinä voisi antaa anteeksi jos jotain tapahtuisi, eikä meistä kummastakaan olis reagoimaan. Teenkin nyt niin, että en juo vitu yhtään mitään, en lähe mihinkään, hoidan himan ja arvostelen heti kun sen huulet tölkkiin etsiytyy! Ja kun se tekee jonkun muuvin lähestyäkseen minua, sillä on aina pimpsa mielessä. Mä en saa mitään hellyyttä, en kiitoksia (muuta ku ruuasta), en suukkoja, enkä kosketuksia. Mun päivät menee perseen pyyhkimisessä, tappelujen setvimisessä, tississä ja sylkykuppina olemisessa. Kaikenlisäksi mua ottaa pattiin miten alentavasti mies puhuu meidän esikoiselle. Viime viikonloppuna annoin ukkelin lähtee päiväksi tuulettumaan eikä se siitä miksikään parantunut. Hermot sil on kireellä, mutta pipaa ei tule, ennenkuin oppii sitä ottamaan muutenkin kuin "saiskos pilua" -tyyppisellä lähestymisellä.

Mä kaipaan romantiikkaa! Mites Pupulla sujuu? Tuntuu että se on ainoo joka oikeesti puhuu täällä elämästä, eikä lässytä.