pulassa

nyt on kyllä pakko purkaa vähän tätä pahaa oloa.eli yhdessä ollaan oltu n puolitoista vuotta. asutaan omistamassani talossa. minulla entisestä liitosta tytär.
no niin.tämä mies ei osallistu asumiskustannuksiin oikeastaan mitenkään. ei maksa osaa sähkö-vesi-netti tai mistään muustakaan laskusta,mutta kuitenkin käyttää näitä kaikkia. kaupassa käy käskettäessä ehkä 2-3 kertaa kuussa siis tosiaan sillon kun käskee ja silloinkin ostaa n15-20 e:lla esim maitoa ja leipää tms. ei mitään pesuaineita tms.
en todella oletakkaan että sen pitäisi lainanlyhennykseen osallistua kunhan osallistuisi näihin juokseviin menoihin.
kumpikin tehdään samaa työtä ja hän saa n 200 e enemmän palkkaa. silti jättää omatkin laskut maksamatta ja muutama näkyy olevan ulosotossa.
en tosiaan tiedä mihin ne rahat menee,baareissa ei käy,eikä muutenkaan juuri missään.

ja kaiken tämän lisäksi on alkanut käyttäytymään mua kohtaan tosi nuivasti. ei ikinä vastaa kun jotain kysyn,aina näyttää hapanta naamaa,makaa päivät sohvalla vaikka olis tallin remonttikin kesken jota muuten tekee nyt mun vanha isä joka lähentelee 70 v ikää. ei tee mitään kotitöitä,mutta elää kuin sika.
olen näistä asioista sanonut sille mutta kääntää vain kylkeä sohvalla eikä vastaa.
alan olla jo todella hermoromahduksen partaalla kun joudun maksamaan kja huolehtimiaan kaiken myös hevosten ruuat ja kengitykset ym.
pihalle kai se pitäis heittää..mistäpäs vielä siihen voimat...

Äiti

Tuo ei voi tuosta enää kuin pahentua. Sen kun pakkaat sen kamat ja laitat ulos. En usko että itse pakkaa kamojaan.Sinun on laitettava kamat kasaan silloin kun se on töissä ja laitettava kamat ulos tai viet jonnekkin mistä se voi ne hakea.
Jotain sinun on keksittävä.

M&M&M

Heitä ulos moinen mies! HETI! Pakkaa miehen tavarat, kuten edellinen kirjoitti, miehen ollessa töissä ja kanna ulos. Vaihdata lukot jos tarpeen. Sinua käytetään nyt vaan hyväksi :(

minä vain

joo itselläni lähes samankaltainen tilanne, mutta voimia ei vain ole heittää ulos, enkä tiedä loppujen lopuksi kuitenkin rakastan tätä miestä. Toivon sulle voimia ja jos yhtään lohdeuttaa on täällä muitakin samassa elämäntilanteessa kamppailevia...

Siiri

Samassa tilanteessa OLLUT. Sain heitettyä ulos ja näin myöhemmin ajateltuna oli oikea ratkaisu!

ihmettelijä

Joskus ei voi kuin ihmetellä, mitä te naiset, jotka annatte käyttää itseänne lattialuuttuna, oikein tarkoitatte kun sanotte kuitenkin rakastavanne sitä hyväksikäyttäjä-alistaja-miestä. Eli en taida tietää, mitä on rakkaus.

Omani heitin juuri em. syistä pihalle kolme vuotta sitten, erosin ja jäin neljän lapsen yksinhuoltajaksi. Elämäni paras teko ;D

Saman kokenut

Vain yksi neuvo: lopeta suhde ja laita mies omilleen.
kestin itse 3 vuotta miestä, joka pikkuhiljaa ""valui"" tavaroineen nurkkiini. Rakastuneena sitä kuvitteli toisen kyllä muuttuvan, mutta kaikki vain paheni vuosi vuodelta. Mies ei kantanut vastuuta itsestään, minun huushollista puhummattakaan. Vuoden jaksoin taistella asiasta kunnes vuosi sitten kesällä sain tarpeeksi ja pakkasin hänen tavaransa, vaihdatin lukot ja ilmoitin lyhyesti, että olen luvannut lapsilleni, ettei hän enää ikinä tule meidän kotiimme. Ensin tyrmistyi ja suuttui, koko syksyn pommitti puheluilla ja tekstiviesteillä, joihin en vastannut.

Päätös oli elämäni parhaimpia. Voin hyvin, raha-asiatkin ovat kääntyneet paremmalle tolalle. Miestä en ole kaivannut yhtään, mitä eniten pelkäsin, koska lähdin suhteeseen hyvin rakastuneena. Olen ajatellut asian niin, että rakkaus on loppujen lopuksi enemmän arjen tekoja kuin suuria sanoja.

Samaa en aio enää ikinä kokea. Vastuuton ihminen ei ole kenellekään ""oikea"".

Kukaan ei muuta asioita sun puolestasi. Ota siis lusikka käteen ja toimi. Et tule katumaan.

Ämmänräähkä

Tajuathan itsekin, että sua käytetään hyväksi! Puhu miehelle enää yhden kerran vakavasti, asiallisesti ja rauhassa. Tee selväksi, ettei tämä vetele. Jos tahti ei parissa päivässä muutu, niin tossua takamuksiin!

Enkeli

Avaimet ukolta pois ja ukko äkkiä pihalle !

ap

nyt kun on aihetta niin päivitän tilanteen. erottiin sovussa eilen.koville ottaa siitä huolimatta, että tilanne oli mikä oli. yksin jääminen ei koskaan oo kivaa, mutta parempi kai yksin onnellinen kuin kaksin onneton. kiitos kaikille ""myötä eläjille"".

Yksin onnellinen

Olin samassa tilanteessa kuusi vuotta sitten. Tehtyäni saman päätöksen kuin sinä, en enää koskaan sen jälkeen ole tuntenut itseäni NIIN yksinäiseksi, kuin parisuhteessamme eläessäni, vaikka vieläkin elän kaksin poikani kanssa. Toivottavasti elämäsi helpottaa, niin kuin minullakin kävi :)