Hanzu

Minkä takia miehet eivät hyväksy lapsiani?Eron jälkeen pari seurustelu-yritystä on menny mönkään ja yksi syy on ollu lapset..Vaikka miehen ois omiaki ni ei hyväksy sittenkään!Ei minulla noita isoa laumaa ole,kolme,tai että nuo olisivat kauhukakaroita..
Mistäköhän löytäisi suvaitsevan miehen,joka hyväksyisi minut sellaisena kuin olen vai saanko elää lopun elämäni yksin..

Sanni

Olen itse ollut yksinhuoltajana yhden lapsen kanssa 18 vuotta, joten tiedän, että ei ole yksinkertaista löytää ok seuraa. Välillä luulin löytäneeni ja olin jopa vuosia jonkun kanssa, mutta aina suhteet kaatuivat, kun en voinut ""mennä"" niin paljon, kun he halusivat.

Älä välitä sellaisista miehistä, jotka eivät lapsiasi hyväksy. Ei sinunkaan kannata sellaisia hyväksyä. Ilman miestä voi hyvin elää ja hankkia vaikka paljon naisystäviä, kuten itse olen tehnyt. Heidän kanssaan elo ja olo on paljon mukavampaa.

Ja vastaus kysymykseesi saatko elää lopun elämääsi yksin: Et yksin, vaan lastesi kera. Heistä on sinulle seuraa, iloa ja surua, kuten olisi miehestäkin. Helposti siitä miehestä tulee yksi lapsi lisää, joten tuskin haluat yhtä aikuista lasta lisäksi. Sille kun on niin vaikea laittaa nukkuma-aikoja ja ruoka-aikoja, kotiintuloajoista nyt puhumattakaan.

Käännetään toisten päin

eli naiset,miten valmiita olette itse hyväksymään miehen lapset esim. 3 kappaletta,jos he ovat jääneet isän luokse.Sama ongelma kuin tässäkin:mietintää..

Maikki

Olisin valmis hyväksymään miehen lapset ja olenkin hyväksynyt ja hän minun. Mies sattuu itsekin olemaan yh (leski) ja lapset ovat aina hänen luonaan eli ei koskaan vapaata. Sama juttu minulla, isä ei ota lapsia ollenkaan luokseen emmekä ole muutenkaan missään tekemisissä. Se tässä suhteessa on hyvää, että entiset ei kummittele.

Kyllä niitä miehiä on, jotka hyväksyy lapsetkin kunhan maltat odotella. Itse ehdin olla yli 10 vuotta yksin lasten kanssa, ennenkuin tämän aarteen löysin.

Maikki vielä

Enkä missään nimessä koskaan edes olisi aloittanut suhdetta miehen kanssa, jolla ei ole omia lapsia.

Sitä olemme monet kerrat kiitelleet, että olemme samassa tilanteessa, joten ymmärrämme sen että lapset menevät aina edelle ja jos sattuu että joku lapsista vaikkapa sairastuu, sovittu tapaaminen peruuntuu ja sillä sipuli ;-)

minde

Viisaita vastauksia. Olen myös 10v. yh ja antanut lasten mennä kaiken edelle, miten osuvasti sanottu: lapsista on iloa, surua ja seuraa. Halitaan ja huudetaan, niinkuin olisi parisuhteessakin.

Hölmöintä olisi epätoivoissaan ""panettaa"" itseään jokaisella halukkaalla miehellä ja tuhota lasten käsitys perheestä ja vastuusta siinä sivussa. Mies joka ei hyväksy naista lapsineen tai on hylännyt omat lapsensa ei ole sinun arvoisesi. Yksinkin on parempi.

Annikki

On suvaitseviakin miehiä olemassa, kunhan vaan kohdalle sattuu.

Neljästä muksustanikaan ei ollut haittaa, kun minä sen komean, hyvätapaisen, hauskan, akateemisen, johtavassa asemassa olevan, varakkaan, liikunnallisen, empaattisen, keskustelutaitoisen urokseni tapasin.

Jotta toivoa ei kannata menettää.