sattuu...

no lapset tapasivat isin uden tyttöystävän eilen,viettivät uuttavuotta kaikki yhdessä.
erostamme on on vuosi ja vaikka itse olin se joka lähti,sattuu nyt niin perkleesti kun suoraan sanotaan.8 vuoden yhteiselo jättää jälkensä-luulin että olin teht jo surutyöni ja luovuttanut mutta ei se kai nii ollutkaan...miten tästä tuskasta pääsee yli-kipu kasvattaa mutta luulen että olen omien sietorajani äärilaidolla.

Tiedän

Tiedän tunteen.. Itsellä erosta 1,5 vuotta ja itse myös lähdin 14 vuoden jälkeen. Vajaa vuosi erosta, kun exällä oli uusi ja tuntui, että elämä loppuu siihen. Pari kuukautta varmaan ryvin itsesäälissä, nuolin haavoja... Kesän vietin pois maisemista sukulaisissa monen sadan kilsan päässä ja se auttoi. Sain jotenkin etäisyttä asiaan, katselin kaikkea hieman kauempaa. Nyt olen onnelinen lapsineni ja exän kanssa olemme mitä parhaat ystävät! Jopa niin, että ihmiset ovat veikanneet meidän palaavan vielä yhteen =) Mutta ei nyt sentään.. Vai olisiko parempi sanoa kai?

Kyllä se siis ajan kanssa helpottaa, minua auttoi tuo poissa olo kotiympyröistä, olisiko sinulla mahdollisuutta vaikka viikoksi lähteä reissuun..?

Make

Voi voi!Mitäs läksitte!

Niceday

Eroon liittyy kaikenlaisia tuntemuksia. Eroprosessi on joskus pitkäaikainenkin prosessi. Apua saisit tilanteesesi esim. eroseminaareista ja lukemalla Fisherin kirjan Jälleenrakennus-kun suhteesi päättyy.

jätti kuka jätti

Totuus on, ettei sillä ole väliä, onko jättäjä vai jätetty. Kun toisella alkaa uusi suhde, se sattuu. Riippumatta myös siitä, onko asiasta paljon vai vähän aikaa. On hyvin pieni osa ihmisiä, joilla ei tule minkäänlaisia ikävän ja surun ja jopa vihan tuntemuksia, kun toinen löytää uuden.
On inhimillistä, että sattuu.

Sattuhan se

Sattuu se tietenkin, joskus tulee ajateltua raadollisesti ja toivottua kaikkea ikävää exälle eikä tietenkään uusi tyttöystävä kuulu tähän kuvioon.
Mut eiköhän se mene ohi.

Uskon että kohtalotovereita liittyy tähän ketjuun monta, et ole yksin.

Raija

Ei tuntunut missään, kun ex-mieheni muutti kahden viikon jälkeen erostamme uuden naisystävän luokse. Tämä naisystävä ei kuitenkaan ollut eromme syy. Olin vain tyytyväinen, että pääsin väliaikaisesti takaisin kotiin, kun olin ollut pari viikkoa evakossa vanhempieni luona.

Tämän jälkeen naisystävät ovat vaihtuneet melko tiheästi eikä kertaakaan ole kirpaissut. Toivon todella, että hän löytäisi itselleen kunnollisen naisen rinnalleen.

Satu

Sama kuin Raijalla, eli exän naisystävät eivät ole tuntuneet kerrassaan missään.
Miksi ihmeessä olisin lähtenytkään, jos en kestäisi exällä uutta naista?
Lasten takia toivoisin, että ex löytäisi jotain pysvvämpää eikä monta kertaa vuodessa vaihtuvaa heilaa.

uusi

Mulla ei tuntunut missään enää kun kuulin et exälläni on uusi ja vieläpä raskaana jo alkumetreillä.Sama homma jatkuu siellä minkä takia erosin...Ei kateeksi käy tyttörukkaa.

Ullis

Juu, aivan sama täällä. Pääsin holistista eroon yhdessä yössä, löysi kaltaisensa olueen mieltyneen vanhemman naisen. Nainen sitten parin kk tuttavuuden jälkeen jo olikin raskaana.

Mihin sitä ihminen muuttuisi, monet kerrat olin ehdottanut aa:n kokouksia, jopa hoitoa, en olisi enää kestänyt kauaakaan.

Harmittaa tuon naisen ja hänen lapsensa takia, koskaan ei mieheni hävennyt minua tai minä häntä, kuljimme käsikkäin, vierekkäin, nyt uusi nainen yrittää pysyä perässä, kun mies juoksee edellä, ettei kukaan huomaisi heidän olevan samaa seuraa. Miten alas ihminen voikaan itsensä alentaa? Onneako? Toivon todella!

Niceday

lainaus Ulliksen jutusta ""Harmittaa tuon naisen ja hänen lapsensa takia, koskaan ei mieheni hävennyt minua tai minä häntä, kuljimme käsikkäin, vierekkäin, nyt uusi nainen yrittää pysyä perässä, kun mies juoksee edellä, ettei kukaan huomaisi heidän olevan samaa seuraa. Miten alas ihminen voikaan itsensä alentaa? Onneako? Toivon todella! ""

Mistä sinä tiedät, että he juoksevat peräkkäin siitä syystä? todella mielenkiintoista... onko nainen tai mies kertonut sinulle? vai tiedätkö muuten vaan exäsi ajatukset?

Eroprosessi kitkuttelee kellä hitaammin ja kellä nopeammin, mustasukkaisuus exästä on merkki siitä, että keskeneräinen eroprosessi on menneillään, tukea eroprosessin etenemiseen saa eroseminaariin osallistumisesta, kannattaako kivireppuja kantaa selässään (= keskeneräinen eroprosessi, ex..) vai kulkea kevyemmin? Valinta on sinun. Elämäsi on sinun. Lisäksi kannattaa todellakin lukea Fisherin kirja, Jälleenrakennus. Auttaa siis itse itseään! Voihan siinä raskaassa, voimiavievässä, ahdistavassa, keskeneräisessä eroprosessissa tietysti pysyä vaikka loppuelämänsä, jos haluaa, mutta ihmettelen kovasti niitä ihmisiä, jotka näin haluavat tehdä, koska on toinenkin vaihtoehto olemassa.
Ammattiapua kannattaa myös hakea, jos kovasti ahdistaa!

Ullis

Kävelivät vierekkäin, kun ex huomasi minut, tihensi askeltaan ja vaikka nainen siellä perässä yritti huhuilla vähän hidastamaan vauhtia, ukko katseli pilviin, ei vastannut, eikä jäänyt odottamaan tuolloin viimeisillään raskaana ollutta uutta vaimoa.

Tästä nyt olemme uuden mieheni kanssa päätelleet, että häpeää tai mitä sitten lienee, ei tarvinnut exältä aiheesta kysyä, ilmeet ja teot kertoivat riittävästi.

Sama on toistunut joka kerralla (useita kymmeniä), kun tulee / tulevat vastaan kadulla tai kaupassa, nyt siis jo vuosien ajan. Olisiko sinusta moinen käytös mukavaa ja sietäisit sen?

Tuntuu, etten koko miestä edes tuntenut, kun voi olla noin ilkeä toiselle.

Huh!

Ullis, sä olet stereotyyppi katkerasta ja mustasukkaisesta exästä!!!

Ullis, olet todella säälittävä! Mitä ihmettä sä analysoit ENTISEN miehesi kävelytyyliä uuden naisensa kanssa.Eikö sulla ole parempaa tekemistä! Päästäisit jo irti ja jatkaisit omaa elämääsi!!!

Olet pateettinen...

Häh?

No en kyl löytäny tosta mitään pateettista, taitaa ""huh"" olla tää uus hoito, katkeraahan toi on, huh, mut älä anna yhen miehen pilata koko elämääs, ei sitä väkisellä saa pidettyä ja minkäs voit, jos se viel tykkää exästä niin, ettei sun naaman kans huvita liikkua yleisillä paikoilla?

:)

Joku viisas sanoi kerran, että erosta selviämiseen menee 7 vuotta (oli syyt mitkä tahansa). Nyt kun omasta erostani on kulunut...6 vuotta, allekirjoitan tuon edellisen lauseen.
Alkuun oli helvettiä tunnepuolella. Mutta nyt olen kiitollinen, että jaksoin erota...niin kummalliselta kuin se kuulostaakin:) Elämä on elämisen arvoista.

salli

Ei se ole isin tyttöystävän syy!
Itse olen eronnut viisi vuotta sitten ero oli vaikea vaikkakin täysin syin perustelua siihen suhteeseen tehtiin kaikki.
Emme olleet alkuun väleissä ollenkaan, sitten välit ovat parantuneet huomattavasti.
Voimme keskustella kuin aikuiset joilla on yhteinen lapsi.
Koskaan ei ole tuntunut ""pahalle"" isin uusi tyttöystävä, ja niitä on kyllä piisannu. Minäkin toivon että hän löytäisi jotain pysyvää.
Mutta nyt minä olen sitten nykyisen mieheni entisen vaimon silmissä ""isin uusi tyttöystävä"".
Ei muuten ole herkkua! En ole tullut heidän väliin, kun heidän erosta oli kulunut yli kaksi vuotta ennen kuin me tapasimme.
Ja se mikä on pahinta hän käyttäää lapsiaan aseena...huh, huh!
Tulis vaikka sanoon suoraan että ihan hirveää kun sä olet mun miehen kanssa mä olen niin mustasukkainen...siltikään en olis varma jaksaisiko ymmärtää.

pyh

mitä se sulle kuuluu jos ex-miehelläsi on uusi nainen.? Ala elää omaa elämääsi ja anna muiden olla!

uusi onni?

Niin se on ihan totta, ettei pidä viedä toisen onnea sen takia , että toinen on löytänyt uuden eron jälkeen. Tietenkin olisi hyvä, ettei toinen osapuoli yleensä (mies) unohda olemassaolevia lapsiaan, vaikka uusi ihastus olisikin olemassa. Kumpikin elää eron jälkeen omaa elämää ilman riitoja ja kateutta eronneesta puolisosta.