parantaminen

Lähde: Väestöliitto

1. Eron jälkeinen vanhemmuus

Se vanhemmista, jonka luona lapsi asuu suuremman osan ajasta, on tärkeässä roolissa juuri yhteisen ajan vuoksi. Jos vanhempi kykenee läheiseen, lämpimään, kuuntelevaan vanhemmuuteen ja käsittelemään eron aiheuttamia kysymyksiä ja tuntemuksia lapsen kanssa, lapsi sopeutuu helpommin eroon. Tutkimusten mukaan erityisesti äidin ja lapsen välinen lämmin suhde suojaa lasta eron aiheuttamalta stressiltä.

Vanhemman pitäisi kyetä myös säilyttämään suhde lapsiin sellaisena, että lapset pysyvät lapsina ja heidän asioitaan ja tekemisiään valvotaan ja niistä huolehditaan. Usein lapsen on helpompi ilmaista eroon liittyvät ajatuksensa ja tunteensa sille vanhemmalle, jonka luona asuu pysyvämmin.

Poismuuttava vanhempi ei ole lapselle vähemmän tärkeä, vaan sekä isä, että äiti ovat lapselle ainutkertaisen tärkeitä aina. Lapsen sopeutumista parantaa se, että pois muuttava vanhempi pitää häneen katkeamatonta, ja erityisesti eron aikoihin, tiivistä yhteyttä, jotta lapsi konkreettisesti kokee, ettei vanhempi eroa hänestä, vaan toisesta puolisosta. Tärkeää on, että myös muualla asuva vanhempi toimii lapsen kanssa välittävänä, huolehtivana ja valvovana vanhempana eron jälkeen, eikä antaudu pelkästään kaveriksi tai viihdyttäjäksi. Erityisen tärkeätä lapselle on saada kokea, että vanhempi haluaa olla hänen kanssaan, kuulla hänen asioistaan, eikä hän ole vanhemmalle vain välttämätön paha.

2. Eron jälkeinen riitelyn vähäisyys

Jos vanhemmat kykenevät vähentämään riitelyään eroamisen jälkeen tai ainakin suojaamaan lasta sen kuulemiselta, lapsen on helpompi sopeutua eron aiheuttamiin muutoksiin. Hyvin ristiriitaisissa perheissä vanhempien läheinen ja huolehtiva suhde lapseen vähentää tyttöjen käyttäytymishäiriöiden riskiä, mutta pojilla riski ei vähenny. Vanhempien välinen ristiriitaisuus näyttää siis uhkaavan enemmän poikien hyvää kehitystä.

3. Muut hyvät, jatkuvat ihmissuhteet

Lapsen selviytymistä erosta auttaa se, jos hänellä on hyvät, läheiset ja jatkuvat suhteet johonkin tai joihinkin muihin ihmisiin vanhempien ja sisarusten lisäksi. Usein tällaisina voivat toimia isovanhemmat, mutta myös pitkäaikainen hoitaja, opettaja tai tuttava voi olla tärkeä. Harrastuksen myötä lapsi voi myös saada tarvitsemaansa tunnustusta osakseen.

""Äitimyytti"".

Eron jälkeinen vanhemmuus!

Kohdassa 1 sorrutaan heti aluksi käsitteeseen ""äitimyytti"". Valitettavasti tänä päivänä kaikki äidit eivät ole kelvollisa lähivanhemmaksi. Osittain tämä johtuu siitä että äitien väkivaltaisuudesta, sekä lasten kaltoinkohtelusta on vaiettu ja ongelma on lakaistu maton alle, eli sitä ei ole ollut olemassa.
Asiaan on puututtu jo vuoden 2002 lopulla, mutta vasta viime marraskuussa poliisiylijohtaja Markku Salmisen puututtua asiaan on ryhdytty toimenpieisiin.
Käsite ""rakastava äiti"" on menneen talven lumia.

""Vanhemman pitäisi kyetä säilyttämään suhde lapsiin sellaisina, että lapset pysyvät lapsina. Valitettavasti se ei aina ole mahdollista, sillä n 94% lapsista jää äidin huostaan siten että äiti on lähivanhempi, tai YH. n 4% iseistä saa lähivanhemmuuden, tai yksinhuotajuuden ja loput 2% lapsista huostaanotetaan, tai pakkohuostaanotetaan. Tämä jälkimmäinen osuus on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti.

Pa-syndrooma, eli lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta, eli yleensä isästä on saanut sairaalloisia vääristymiä ja piirteitä. Lasten äiti saattaa esittää perättömiä syytöksiä ja valheita lasten isästä, kuten väkivaltaisuudesta, lasten huonosta kohtelusta, sekä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lasten äiti saattaa myös ""paeta"" lasten kanssa turvakottiin ""väkivaltaista puolisoa"" ja se on riittänyt näytöksi ja todisteeksi tähän saakka.
Näihin väärinkäytöksiin ovat puuttuneet niin Sosiaali- ja terveysministeriö, kuten Stakeskin vuoden 2003 syyskuussa.

Tietoisuus näistä ""sairaallosista"" äitien käyttäytymisistä erotilanteessa on aikaansaanut sen, että lasten isät eivät enään suostu olemaan ""likasankoja"", vaan vaativat tasa-arvoista kohtelua huoltajuuskysymyksissä. Ensi- ja turvakotien liitto, sekä Miesten kriisikeskuksen yhteinen tutkimusprojekti ""Naisen henkinen-, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta lähisuhteessa tutkimuksen väliaikaraportti pitäisi tulla julkisuuteen lähiaikoina.

Kolmen lapsen lähivanhempana lähdin siitä, että kysyn lapsilta mitä he haluavat eron jälkeen tulevalta elämältään. He kaikki halusivat jatkaa elämmäänsä omassa lapsuudenkodissaan. Säilyttää sukulaissuhteensa, hyvät ystävät, kaverinsa, sekä jatkaa tutussa koulussa.
Lapset pitivät kiinni oikeuksistaan ja lasten äiti, joka oli kyllästynyt ""arkiseen perhe-elämään"" keräsi tavaransa ja poistui häiriköimästä muun perheen elämää. Näinollen kaikki osapuolet ainakin jäljellejäänyt perhe oli tyytväinen ratkaisuun.

Nähdäkseni ratkaisu on yksinkertainen ja oikeudenmukainen, kun puhutaan lasten oikeuksista. Ei siinä tarvita sen monimutkaisempia selvittelyitä -Kysytään mitä lapset haluavat tulevaisuudeltaan. Kun lapset kertovat toiveensa, niin siinä ei pitäisi kenelläkään olla mitään epäselvää, vaan toimitaan lasten tahdon mukaan.
Se osapuoli, olipa isä, tai äiti, joka jää lasten kanssa, niin hänen tehtävänään on turvata lapsille turvallinen lapsuus ja kasvuympäristö.

Tässä ratkaisussa ei syntynyt edes riitoja ja tapaamiskiistoja siksi, että eroprosessi kokonaisuudessaan hoidettiin järjellä, eikä tunteella. Lapseni ja minä voisimme konsultoida näitä ""lastensuojelujärjestöjä"" laatimaan ohjeistuksen koskien ero- ja huoltajuuskiistoja.

Kannattaa tutustua Googlen haukusanoilla -lapsen erokriisi-, -isän merkitys lapselle-, pasyndrooma, -lapsen vieraanuttaminen-, niin asiat eivät ole niin mutkattomia, kuin kuvitellaan.
Myös Googlen haulla-dialogi 6/2005- löytyy useita mielenkiintoisia uusia näkökulmia lastensuojeluun liittyviin kysymyksiin.
Myös ""Lapsen maailma"" nro 11/ 2005 tarkastelee asioita ja ilmiöitä uudenlaisesta ja realistisesta näkökulmasta.

Herää kysymys, mikä oli aloittajan tarkoitusperät tuoda tämä ""Väestöliiton erolasten elämän parantaminen"" mukaan keskusteluun. Oliko tarkoituksena kertoa ""mikä on totuus"" ja pyrkiä luomaan jotain mielikuvaa, kuinka nämä hommat tulisi hoitaa. (False Memory Syndrome).

ap

Tarkoitus oli ihan vain laittaa ohjeita siitä kuinka tulisi toimia. Toki tiedän että todellisuus on valitettavan kaukana näistä ohjeista...

lähiäiti

Viisaita ohjeita.

Omalla kohdallamme kävi niin, että lasten isä muutti toiselle puolelle maapalloa. Käytännössä siis lapsillani ei enää ole isää, ei siinä merkityksessä kuin eron jälkeen voisi olla.

Lapset olivat aluksi todella peloissaan ja turvattomia: entäpä jos äitikin jättää ja lähtee. Vakuutin aina uudelleen ja uudelleen, että minä olen ja pysyn, en ikinä hylkää, en jätä, huolehdin niin kauan kuin tarvitsee. Myös käytännön elämässä näytin luotettavuuteni: en lähtenyt yksin muualle kuin korkeintaan kauppaan, en käynyt kapakoissa, en tuonut miehiä kotiin enkä muutenkaan etsinyt uutta miestä. Vähitellen luottamus aikuiseen palasi

Toinen pelko tuli hiukan myöhemmin: entäpä jos äiti kuolee, isä ei ota heitä luokseen, mihin he sitten joutuvat. Silloin kysyin lapsilta, mitä he siinä tapauksessa itse toivoisivat, ja kumpikin nimesi aikuisen, jonka haluaisivat huolehtivan heistä, jos minulle käy jotain. Kysyimme näiltä aikuisystäviltä, lupaavatko he huolehtia lapsistani, jos kuolisin ja he lupasivat. Asia oli puhuttu pois huolta tuottamasta.

Minusta yksikin vanhempi riittää, lapsistani luultavasti tulee tasapainoisia ja hyviä ihmisiä. En mustamaalaa entistä puolisoani, mutta lapset ovat saaneet tuntea myös vihaa heidät hylännyttä vanhempaansa kohtaan. Saavat vihata minuakin, jos siltä tuntuu; olen antanut jopa ohjeet, miten sen vihan voi turvallisesti purkaa.

Olen myös sanonut heille rehellisesti, jollen osaa vastata heidän kysymyksiinsä. Olen myös opettanut heille ajatuksen, joka kantoi minua yli helvetillisen ajan, kun minutkin hylättiin: jollen voi muuttaa asioita, voin kuitenkin muuttaa suhtautumistani niihin. Se on viisas ajatus, jonka avulla voi irrottautua menneestä katkeroitumatta.

lähiäiti vielä:

Siis viisaita ajatuksia alkuperäisellä. Tuon PAS-miehen pitkää kertausta kaikista niistä jutuista, mitkä hän aina uudelleen jaksaa lätistä, en viitsinyt edes lukea.

Siis alkuperäisen ajatukset ovat hyviä, viisaita ja lapsen parhaaksi.