Haluan pois

Haluan pois avoliitosta jossa mies menee kuten haluaa ja ryyppää suurimman osan viikosta, vähintään viikonlopun. Mies sanoi joskus ettei hänen kanssaan tarvi olla jos tuntee pilaavansa elämänsä, mutta lapsi (5kk) ei lähde minnekkään kotoaan. Ja minähän en lasta hänelle jätä, kun baarissa istuminen kiinnosti silloinkin enemmän kun olin kotona kuumeessa yksin lapsen kanssa. Pitääkö minun karata miehen ollessa töissä/baarissa vai kuinka olisi viisainta tehdä? Kuinka muuten pääsen täältä lähtemään? Hänen mukaansa hänellä sama oikeus lähteä lapsen kanssa minne haluaa. Mitä ihmettä tekisin?

Mene sosiaalitoimsitoon

Men reilusti sos.toimistoon ja selitä tilanne.sieltä hommavat sinulle ja lapselle asunnon,jos on tarpeen.Samalla elastusmaksut,tapaamisoikeudet hoituvat kivuttomasti.
Ei kannate lähteä salaa,mutta jos pystytään näyttämään,että toinen ei juurikaan huolehdi lapsestaan.sinulla ei ole mitään hätää.Kyllä sinua siellä autetaan.

Haluan pois.

""Haluan pois avoliitosta, jossa mies menee kuten haluaa ja ryyppää suurimman osan viikosta, vähintään viikonlopun""

Tosinsanoen mies ei tee niinkuin sinä tahdot, haluat, käsket ja määräät. Oletko ajatellut miksi miehesi käyttäytyy kuvaamallasi tavalla. Kannattaisi pohtia myös sitä, minkälaisia muutoksia raskaus ja lapsen syntymä ovat aikaansaaneet sinussa ja sinun tunnetiloissasi. Mitkä ovat olleet sinun kuvitelmasi, haaveesi ja unelmasi. -Mikäli ne ovat ristiriidassa todellisuuden ja elämän realiteettien kanssa, niin silloin tälläistä pääsee tapahtumaan.

Nyt kun on ollut meneillään tuo hedelmöityshoitolakiehdotus, joka ei mennyt tänään eduskunnassa lävitse, niin siinä oli hyvin monia ristiriitoja, kuten, että lesboparist saisivat hedelmöityshoidon myötävaikutusella ""yhteisen lapsen"".

Mielestäni kansanedustaja Päivi Räsänen, joka suhtautui kielteisesti tähän lesboparien oikeuteen saada ""yhteinen lapsi"" . Päivi Räsänen perusteli kielteistä kantaansa toteamalla ""Lapsi ei ole mikään lääke"", itse käytän ilmaisua ""kapsi ei ole mikään laastari"", jolla pyritään paikkaamaan ja korvaamaan omia lapsuuden ja nuoruuden traumoja.

Ymmärän, että mikäli olet muuttunut hankalaksi ja arvaamattomaksi käytökseltäsi, niin mies on todellakin katsonut että tilanne on hänen osaltaan tällähetkellä se mitä hän sinulle ilmoitti ""ei minun kanssa tarvii olla, jos tuntee pilaavansa elämänsä"".
Eräs tuttavani ilmoitti myös vaimolleen, mikäli hänellä on paha olla, niin tuossa on ovi, josta voi lähteä ihan milloin siltä tuntuu, mutta tuota vittuilua, piruilua ja kiukuttelua en aio sietää.

Paljonhan puhutaan lasten kohdalla ""rajojen asettamisesta"". Sama pätee myös niiden kohdalla, jotka eivät itse osaa asettaa rajoja käyttäytymiselleen.
Uskoisin, että jotain totuutta sisältyy vanhaan sanontaan ""naisen paikka on nurkin ja hellan välissä"". Tällä on ilmeisestikin haluttu ilmaista, että mikäli nainen ei ""tunnemyrskyjensä"" vaikutuksen alaisena kykene hallitsemaan itseään, eikä käyttäytymistään, niin silloin miehen tulee kertoa missä menee raja.

Syötäppäs Googlelle haksuanaksi vaikkapa -synnytysmasennus- pääset sivuille, jossa käsitellään ilmiöitä ""raskausajan masennus, synnytysmasennus, synnytyksen jälkeinen masennus (psykoosi) ja baby blues ilmiö, jotka ovat hyvin yleisiä raskauteen ja synnytykseen liittyviä tunnetiloja. Saattahan käyttäytymisesi johtua näistä syistä.

**

Sinun kannattaa ajatella enemmän lapsen ja sinun hyvinvointiasiasi ja jos todellakin miehesi ryyppää suurimman osan ajasta, kannattaisi ehkä muuttaa lapsen kanssa omaan asuntoon ja jättää mies. Koska olette avoliitossa, olet kuitenkin lapsen pääasiallinen huoltaja äitinä. Saat varmasti aika helposti lapsen yksinhuoltajuuden. Sosiaalitoimisto varmasti osaa auttaa ja antaa neuvoja miten edetä. Tsemppiä!

Make

Lähde pois ja hae apua sosiaalitoimistosta,lastenvalvojalta,juttele vaik neuvolassa mut älä missään nimessä jää yksin miettimään asioita!Mene vaikka vähäksi aikaa vanhempien luo jos mahdollista:)mut älä pidä kaikkea sisälläsi,äläkä ahdistu!:)voimia:)

Vau!

Olipa hyvä kirjoitus ja toi aivan uutta näkökulmaa.Harvoin valaistaan tilannetta tästä vinkkelistä.
Vika nähdään auliisti toisessa, vaikka itse olisi äitiyden myötä muuttunut todella ikäväksi ihmiseksi jopa puolisoaan kohtaan. Muuttamalla itsesi muutat myös toista, siinä klisee, joka pitää paikkansa tänäänkin.
Millainen parisuhteenne oli ennen lapsen syntymää? Miksi halusitte lapsen? Voi tuntua hölmöiltä kysymyksiltä, mutta käytännössä harva miettii näitä asioita. Sitten ihmetellään elämän muutoksia kehnompaan suuntaan.

Onko ero ainoa ratkaisua tässä tilanteessa, vai voisiko kohdata puolison aidosti ja kiinnostuneena? Jokaisella on parisuhteelle omat odotuksensa ja myös ristiriidat kuuluvat valitettavasti perhe-elämäänkin.
Jos pakenee ikävästä tilanteesta (mikä voi olla opittu toimintamalli konfliktien aikana), toistaa seuraavassakin suhteessa samoja malleja. Ja tämähän kuluttaa ihmistä mielettömästi.
Mikset voisi hakea apua ,kysypä vaikka neuvolasta aluksi. Sieltä voidaan ohjata eteenpäin.
Jos alkon käyttöä oli jo ennen lapsen syntymää ja tilanne on siitä pahentunut, mieti tarkkaan ,millaista elämää haluat. Kukaan ei pysty alkoholistia parantamaan, ei kukaan muu, kuin hän itse.

Sinulle Vau!

Sinulle Vau! Vanha sanontahan kuuluu, oliko se peräti raamatussa, vai missä, mutta tämä toteamus meni jotenkin näin ""Näkee malkan toisen silmässä, mutta ei halkoa omassa silmässään"". Meillä itsekullakin on mielikuva näkemys itsestämme ihmisenä. On kokonaan toinen kysymys sitten onko se totuus, vai kuvitelma, luulo, olettamus, uskomus, mielikuva jolla ei ole minkäänlaista yhteyttä totuuden kanssa.

Googlen haulla -transatioanalyysi- löytyy mielenkiintoisia ihmisen persoonallisuutta- ja vuorovaikutustaitoja käsittelviä artikkeleita ja tutkimuksia. Eric Bernen Transaktioanalyysi löytyy ekan sivun toiseksi alimmaisena ja siinä on ihan mielenkiintoisia teorioita, miksi olemme sellaisia, kuin olemme. Kyseinen tutkimusraportti löytyy klikkaamalla HTML versiota, muitakin mielenkiintoisia aihetta käsitteleviä juttuja löytyy ihan kiitettävästi kyseisellä haulla.
Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, niin Googlen haulla -konflikti- löytyy kyseisen otsakkeen takaa mielenkiintoisia näkemyksiä.

Myös mielenkiintoinen filosofisen ajattelijan ajatuksia, jotka saattavat aikaansaada jonkinlaista ajattelua ja pohdintaa löytyy googlen haulla -kaunis maailma-. Toiselta nimeltä nämä ajatuset tunnetaan nimellä Desiderata. .""Kulje tyynenä kiireen ja melun keskellä ja ajattele mikä rauha onkaan hiljaisuudessa.....

""Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa"". Emmeköhän me kaikki ole itseasiassa ""pieniä kulkijoita"", jotka hämmästelemme asioita ja ilmiöitä läpi koko elämämme. Varmastikin raskaus, synnytys, äidiksi tuleminen on suuri mullistus naisen elämässä ja jota ei voi käsittää aina itse, saatikka sitten puoliso, joka seuraa ""huuli pyöreenä"" asioiden etenemistä.

Haluan pois

Lähdin pois, mies pyysi takaisin, mutta sanoi, ettemme ole hänelle syytä tarpeeksi olla selvinpäin. Ongelmia (paljolti itse aiheuttamia) hänellä on ollut ennen yhdessäoloamme ja vaikka rakastaisin hänet kuoliaaksi, ei asiat muutu. Lopuksi mies rupesi saamaan raivokohtauksiakin. Hän itse myönsi, ettei kukaan saa häntä muuttumaan ja hänellä ei tahdo olla enää siihen haluakaan. Luulin naivisti, että yhdessä haluamamme lapsi antaisi hänelle uutta suuntaa elämään ja halua ryhdistäytyä, mutta ei se niin mennytkään. Moni HÄNENKIN ystävistään sanoi, että minulla on ollut kärsivällisyyttä asian suhteen monen naisen edestä.

Jos kerran viinapullo on meitä rakkaampi, niin myönnän suru silmässä tappioni.

Vau

Kiitos vaan , mutta en halua lukea muitten syviä mietteitä, vaan yritän analysoida elämää omasta vinkkelistä ja tietysti lajitovereitten kanssa pohditaan synnyt syvät. Valmiit tuotokset ovat hyviä joissakin tilanteissa, mutta on upeaa oivaltaa itse joskus jotain, vaikkapa pieleen menisikin myöhemmän analysoinnin vaiheessa. Se on sitä elämässä oppimista.

joku kaltaisesi

Älä hyvä ihminen kiinnitä mitään huomiota noihin sinua syyllistäviin viesteihin! Itse olen eronnut alkoholistista ja erittäin tyytyväinen ratkaisuuni.

Alkoholismi on sairaus, josta ei toivuta kenenkään muun, kuin oman itsensä vuoksi. Mikään sinun maanittelusi, tunteisiin tai lapseen vetoaminen, huolenpito, tukeminen, tms. ei tuo muutosta tilanteeseen. Olet oikeassa siinä, että sinä tai lapsenne ette ole riittävä syy lopettaa juomista. Ette nyt, ettekä tulevaisuudessa. Jos lapsesi isä todella haluaa muutosta elämäänsä, hänen on itse otettava vastuu tilanteestaan ja omasta toipumisestaan. Mieti tarkkaan, jaksatko sinä elää hänen kanssaan odottaen, että halu toipumiseen löytyy. Ja tekeekö se hyvää lapsellesi. Alkoholismi kun on hoitamattomana etenevä, lopulta kuolemaan johtava sairaus, joka sairastuttaa alkoholistin läheisetkin.

Ja mitä tulee tähän synnytyksenjälkeiseen masennukseen, mistä nuo asiasta mitään ymmärtämättömät viestittäjät puhuvat, ei mikään ihme, jos olet masentunut tuollaisessa elämäntilanteessa.

Toivon sinulle voimia ja rohkeutta lähteä elämään omaa päihderiippuvuuden tuhoavasta vaikutuksesta vapaata elämääsi yhdessä lapsesi kanssa. Ja tämähän ei tietenkään millään muotoa tarkoita sitä, etteikö lapsesi isällä olisi edelleen paikka lapsesi elämässä. Tottakai on. Kyllä isä on jokaiselle lapselle äärettömän tärkeä. Tosin isän ja lapsen yhteydenpito edellyttää ´tietysti sitä, että isä kykenee tapaamisaikoina olemaan siinä määrin selvin päin, että pystyy huolehtimaan lapsesta.

Tsemppiä, olet oikealla tiellä!

äipsä

a-klinikalta sain aika paljon apua samassa tilanteessa.omakin vähäpätöisenä pitämäni alkon käyttö loppui kokonaan.netistä löytyy hyvää tietoa sanalla alkoholisti.sain apua myös sielunhoitajalta,pariterapiasta,rukouksesta.ero siitä kuitenkin tuli mutta 3 vuoden kipu omaan itseeni tutustumisesta alkaa nyt kantaa hedelmää.kassi tolkulla terapia kirjoja kirjastosta,itkua,padottuja tunteita,lapsuuden läpikäyntiä jne.jne.nyt tunnen itseni arvokkaaksi ja aikuiseksi ansaitsemaan ja perustamaan suhteen aikuiseen mieheen joka ei tartte päänsekoitusta kestääkseen arkista elämää.ent.mieheni onkin ollut ilman alkoa hyvän aikaa ja taitaa olla palailemassa vuoden eron jälkeen mun ja lasten luo.eikä munkaan tartte enää vahtia ja nalkuttaa koko ajan vaan voin keskittyä kuuntelemaan omaa sisintänikin;ilman alkoholia joka on kyllä tosi iso ongelma suomen maassa!ei pitäis mun mielestä kenenkään paeta eikä hakea apua mihinkään asiaan siltä myrkyltä,se tuhoaa niin paljon!