| Re: onko muita
Löytyyhän meitä yksinhuoltajia myös isejä täällä Jyväskylässäkin, kuten ympäri Suomeakin löytyy. En tiedä onko täällä mitään järjestöä, tai ryhmittymää, jotka kokoontuisivat säännöllisesti. Itse en ole sellaisen tarpeessa, koska kaikki lapset ovat jo rakentamassa omaa pesäänsä. Toisaaltaan olen saanut elämäni balanssiin, jotenka olen ihan tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni, enkä kaipaa, tai tarvitse ns ""laastarisuhdetta jolla pyrkisin paikkaamaan jotain"".
Oikeastaan ne harvat vanhat kaverit ja ystävät, jotka jäivät parisuhteen ja perheen vuoksi pitkäksi aikaa syrjään ja joilla on sama elämäntilanne nyt ,erilaisista syitä johtuen olemme taas ""lähtökuopissa"", eli siinä samassa vaiheessa kuin ennen perhe-elämää.
Tavallaan elämä jatkuu erään elämänvaiheen jälkeen siinä samassa tilassa ""kun ei vielä ollut rajoittavia tekijöitä"".
Toisaaltaan elämä on palautunut tasolle, jossa vastuu, velvollisuudet, huolet ja murheet eivä liikoja rasittaneet. Tottakait paluu on vienyt aikaa vuosia, mutta nyt näyttää elämä taas hymyilevän ja tuntumaan, sekä maistumaan elämältä. Tällä ""maistumisella"" en suinkaan tarkoita, että olisin taas ""villi ja vapaa"" menemään ja tulemaan, vaan sitä että nyt voin tehdä taas asioita, johihinka ei ole pitkään aikaan ollut mahdollisuutta. En ole kaivannut, tai haikaillut niitä aikoja, mutta ne ovat vain loksahtaneet paikoilleen.
Sinulla sitävastoin taitaa olla meneillän jonkinlainen kriisivaihe, koska koet olevasi yksinäinen lastesi kanssa. Et mainiitt lastesi märää, etkä lasten ikää, jotenka on toisaaltaan hieman vaikea hahmottaa kuvaa elämäntilanteestasi, sekä siitä kuinka lapset ovat sopeutuneet eroon ja onko se ollut heille katastrofi.
Koitetaan pärjäillä ja jaksaa ja koita sinä jaksaa pitää hyvää huolta lapsistasi sillä hehän ovat syyttömiä siihen, että olet yksin lastesi kanssa ja koita jaksaa ilman ""laastaria"", sillä se ei paranna ""lasten haavoja"", vaan saattaa jätää jälkeensä pahoja arpia.
| 
