Syyllisyydentuntoinen

Olen 4 -vuotiaan tytön yksinhuoltaja. Parina viime viikonloppuna olen suuttunut hänelle enemmän ja välillä viikollakin. Korotan ääntäni ja moitin, välillä kyllä kovaan ääneen mesoan kotitöistäkin. Pyydän kyllä anteeksi, sanon etten tarkoittanut ja sorrun taas. Nyt tuntuu, että jaksan taas vähemmän enkä mitenkään ehdi estää itseäni. Kerran tukistinkin. Käyn töissä ja työmatkojen kanssa olemme poissa kotoa 10 t päivässä, jos kaupassa käydään, niin vielä enemmän ja n. kerran viikossa on ostettava ruokaa viikolla kun ei ole autoa, että voisi ostaa viikonloppuna enemmän.
Koti on pieni ja ahdas, sen vuoksi vaikeata siivota. Lapsi ei nukahda ennen minua ja itse saan unta n. 6 t välillä valvoen keskellä yötä univaikeuksien vuoksi. Seuraa ei oikeasti ole riittävästi. Lapsiperheystäviä ei ole, soitella en jaksa muille ystäville kun lapsi käyttää sen ajan häirintään vaikka muuten on ok. Sinkuilla ei ole intressejä tavata kuin pari kertaa vuodessa. Nytkin olohuone on imuroitu n. kk sitten ja viikon tiskit täyttävät joka sopen keittiössä - silti oikeasti teen kotitöitä joka ilta esim. eilen makaronilaatikkoa ja siivosin lapsen kirjahyllyn, jonka oli purkanut ja väsyneenä ei itse jaksanut yhdessäkään järjestää. Ensisijainen tarve tällä hetkellä on voimien jakaminen niin, että lapsi kehittyy hyvin. Eilen sydän oli murtua kun hän sanoi, että ei pidä itsestään ja on maailman ilkein lapsi. Kuitenkin osoitan sanoin ja teoin rakkautta lapselle päivittäin ja teemme asioita yhdessä - leikkiä ja kotitöitä.

mm

Onko sulla mahdollisuutta levätä itse? Käykö lapsi isän luona tai onko sulla kavereita/sukulaisia, jotka voivat välillä ottaa lapsen hoitoonsa? Paraskin äiti tarvitsee välillä omaa aikaa akkujen lataamiseen ja yksinhuoltaja on siinä asemassa, että joutuu järjestämään sen ajan itse, kukaan ei todennäköisesti tule ovelle tarjoamaan hoitoa lapselle.

Itse olen opetellut nauttimaan niistä hetkistä, kun lapset on poissa eikä tarvitse tehdä mitään, voi lukea ja kuunnella vaikka musiikkia tai mennä lenkille tai jumppaan. Jaksaa sitten nauttia lapsistakin (ainakin välillä :)) kun saa olla välillä yksinkin.

Aurinkoista kevättä!

SYYLLISYYDENTUNTOINEN

sEHÄN SIINÄ ONKIN, ETTÄ EI OLE KETÄÄN VIIKONLOPPUISIN EIKÄ MUULLOINKAAN.

Äit*

Entäs mannerheiminsuojeluliiton palvelut?? Asutteko missä päin suomea, löytyykö sieltä kyseinen palvelu??

mm

Onko paikkakunnalla yksinhuoltajien toimintaa? Kirkoillakin on ainakin täällä toimintaa yksinhuoltajille. Olen jopa kerran ollut tällaisella viikonloppuleirillä mukana. Jos löytyisi joku toinen yh, joka on samassa tilanteessa kuin sinä, voisitte kenties ""tuurata"" toisianne ja antaa toisillenne vapaa illan silloin tällöin?

Oletko ajatellut tukiperheen hankkimista? Minusta tämä olisi hyvä vaihtoehto totaali-yksinhuoltajalle, ainakin itse harkitsisin vakavasti ja ottaisin asiasta selvää, jos olisin ihan yksin.

Tuota,tuota

Miten olisi perhetyöntekijä? Täällä yksinhuoltajat käyttävät melko paljonkin perhetyöntekijää, jotta saavat joskus levätä ilman huolta lapsista tai pääsevät asioille kaikesa rauhassa.
Kysy neuvolasta tai sossusta, niissä osataan neuvoa eteenpäin.
Tai entäpä joku koulutyttö? Itse tutustuin uudella paikkakunnalla sattumalta perheeseen, jonka tytär tuli hoitamaan lapsiamme tarpeen tullen.
Miusta ois nyt tärkeintä, että sie saisit huolehtia omasta jaksamisestas ja sitä kautta jaksaisit olla myös hyvä äiti lapsellesi. Ei meistä kukaan kykene loputtomiin venymään, eikä kyllä tarviikaan.

Niceday

Olen samaa mieltä kuin -tuota tuota- hae itsellesi apua! Olet aivan uupunut elämäntilanteessasi. Ennaltaehkäisevä perhetyö on oikea osoite, eli perhetyöntekijä. Sellaisen saa ainakin meidän kunnassa terveydenhoitajan tai sosiaalaitoimen kautta. Perhetyöntekijä käy pitemmän ajan säännöllisesti perheessä ja sinä pääset silloin hoitamaan omia asioitasi tai lenkille tms. Tarvitset omaa aikaa.
Toinen paikka, mistä voit hakea apua itsellesi ja lapsellesi on perheneuvola,jossa saat apua esim. apua lapsesi kanssa olemiseen, kasvatustehtävään, se tuntuu tuossa uupumistilassasi olevan vähän hukassa nyt.
Lisäksi uupumisen hoitaminen vaatii minän hoitamista,minän rakenteet ovat mahdollisesti liian vaativia tai jokin muu oman itsensä tilanne vaatii korjaamista, eli keskusteluapu perheneuvolan psykologin kanssa olisi paikallaan tai mielenterveystoimen asiantuntijan.

Itse mietin joskus, että mitä muistoja lapselleni jää, jääkö sellainen, että äiti huutaa, mutta koti on tiptop putipuhdas, vai se, että kotona on iloinen ja turvallinen tunnelma.

Miten työolosuhteet? Nykyisin työ imee, ainakin itsestäni, suuren osan energiaa, joskus on ihan rättiväsynyt työpäivän jälkeen ja silloin vasta alkaa uusi työsarka kotona; ruuanlaitot, pyykinpesut, yms. Silloin pitää miettiä, mistä tinkii, itse kestän jo jonkinlaista epäjärjestystä, pakko on ollut opetella ""ei se haittaa""-elämänkatsomusta.

Voitko miettiä työhösi lyhennettyä työaikaa tai onko sinulla mahdollista ottaa vuorotteluvapaata?

Toivottavasti tilanteesi paranee ja uupumisen tila korjaantuu.

mm

Eron jälkeen opin luopumaan viikkosiivouksesta kokonaan :) Ensimmäinen perjantai eron jälkeen - jätin imurin kaappiin ja ajattelin, että kuka hullu sitä nyt perjantaina siivoaa :)

Reilu vuosi sitten aloitin opiskella työn ohessa - ja jostainhan sekin aika on otettava. Mä päätin yrittää ottaa sen ajan jostain muualta kuin lapsilta ja se tarkoittaa kaikkia kotitöitä. Lapset huomattavat välillä, että vois täällä äiti välillä jo imuroidakin... onneksi ne osaa jo itsekin ;)

Kotitöiden suhteen on parasta mennä siitä missä aita on matalin, onneksi nykyään saa eineksiäkin kaupasta.

Joopa joo

Vaikka on yh kuten minäkin niin ei me paskassa asuta eikä eineksiä syödä. Kyse on priosiroinnista ja tämä onnistuu jo aivan hyvin alaste ikäisen kanssa.

Onnistuu

se kahden pikkulapsenkin kanssa jo, kun ei vaihtoehtoja ole.
-pojat 6kk ja 1,6v.

Niceday

Tuetut lomat ovat nyt haussa. Kannattaa hakea sellaiseen,
tässä pari linkkiä lomiin:

http://personal.inet.fi/yhdistys/nasy/index2.htm

http://www.solaris-lomat.fi/index.phtml?menu_id=3&lang=1

lisää lomajärjestöjä löytyy googlesta hakusanalla tuetut lomat. Lomahakemukseen kannattaa perustella hyvin elämäntilanteen raskaus, yksinhuoltajuus on yksi iso pääsemisperuste.

syyllisyydentuntoinen

Koen, että en tarvitse erityistä ammattiapua, koen, että ystävieni etääntyminen sinkkuus- tai talonrakennussyistä jne. on lisännyt elämäntilanteen raskautta. Haluan olla lapsen kanssa ja virkistyn aina pitkäksi aikaa, jos tapaan jonkun vanhemman lapsineen, jonka kanssa voin keskustella. Vielä parempi, jos jutulla on jatkuvuutta eli kumpaakin hyödyttää tavata toistekin. Tähän olen päätynyt kun olen miettinyt miksi on vaikeata. Luultavasti kerran kuukaudessa 4 t:n tenavatupaa aion käyttää ja sillä aikaa siivoan ilman lasta vaihteeksi - sekin virkistää (toisaalta väsyttää ja aikaa voisi viettää muutenkin) kun saa asioita kuntoon. Olen jo lyhennetyllä työajalla, mutta työaikani on rasittavia.