harmittaa

Kun erottiin joitakin vuosia sitten, sovittiin, että opetamme lapset muistamaan isän/äitienpäivän sekä vanhempien synttärit. Sovimme että vastavuoroon hoidamme asian yhdessä lasten kanssa, jotta he oppivat muistamaan läheisiään itsekin. Pari vuotta meni ihan mukavasti. Sitten lapset tulivat isän luota ja lykkäsivät minulle paketin, jonka isä oli käskenyt antaa - eivät tienneet miksi ja mitä. Seuraavana juhlapäivänä ei enää tullut mitään. En jaksanut ottaa asiaa esille, koska vältimme keskusteluja toistemme kanssa muutenkin. Ajattelin, että isä huomaa, kun hän saa edelleen isän- ja synttärilahjat, vaan ei. Muutaman kerran jälkeen päätin lopettaa minäkin sopimuksemme. Sanoin kyllä lapsille, että isällä on synttäri, mutta en enää hoitanut asiaa heidän kanssaan. Mitä tapahtui pari päivää sitten... isä soitti minulle pyhää vihaa täynnä, että missä on hänen synttärilahjansa, joka hänen kuuluu saada. Ei auttanut selitys, että oli sopimus josta hän ei ollut pitänyt kiinni, niin en sitten itsekään enää lasten kanssa hoida hänen lahjojaan. Mies ilmoitti vielä, että hänelle kuuluu synttärilahja ja hän tiesi, että olen tuollainen itsekäs akka.
Itse koen, että homman pitäisi sujua molempiin suuntiin tai sitten ei kumpaankaan.

Hellu

No huh. En minä ainakaan exälleni lahjoja hanki. Lapsia muistutan päivästä ja he askartelevat kortin itse jos haluavat jotain viedä. Isän puolelta minun päivistäni ei muistuteta, mutta osaan minä itsekin kertoa lapsille, että minulla on synttärit silloin, kun on. Yleensa kerron pari päivää ennen niitä ja heidän itse tekemänsä ja antamansa kortti on parasta mitä haluaisinkaan. En edes haluaisi tähän mitään exän hankkimaa lahjaa.

Mutta kukin tyylillään. minusta riittäisi teilläkin se, että kerrot vain lapsille juhlapäivivistä (kuten olet tehnytkin) ja voisit vihjaista lapsille että he itse voisivat jotain vaikka askarrella jos haluavat jotain viedä... tai antaa sinulle...