Naiskandidaatti

Hei yksinhuoltajat,

olen se lapseton, uusi naiskandi.
Kuinka pian on mielestänne soveliasta ja kaikille osapuolille viisasta ottaa uusi nainen/mies kuvioon ? Siis esitellä lapsille, viettää mökkiviikonloppuja jne ?
Miehen erosta 2 vuotta, tosin vanha-suola-janottaa vekslailua vissiin sinäkin aikana. Lapset , 3 kpl, iät 6-10 asuu isällään , pääosin.
Ex-vaimo jo uusissa naimisissa, asuu eri paikkakunnalla. Exllä oli lupa esitellä mies lapsille vasta yli vuoden seukkailun jälkeen .
Ja minua esiteltiin jo viikon jälkeen , ja painostus on suuri mökkivkonloppuihin, lapsiperhe-elämään - ja nyt - alle kuukauden tuttavuuden jälkeen.
Huh.
Ja huhhuh.
Ajattelen minä.
Lasten kannalta.
Ja omalta kannaltani - sekä mahdollisen parisuhteen kannalta.
Eikö ensin pitäisi tutustua ja varmistua että aikuiset ovat keskenään suht' oikeita toisilleen ?

Lapset oli positiivisia mun suhteen, ehkä liiankin. Ja niin kai minäkin... (istuivat jo sylissä, leikkivät, pyysivät käymää jne)

Onko tä jalka jarrulla - tunne ehkä kuitenkin realistisempi, ja johtaisi parempaan lopputulokseen ?
Kuin tuo miehenpuolen hoppuilu ?

Ja mitä sanoisitte jos oma miehenne/naisenne kuskaisi naisia lapsille nähtäväksi hyvin pian tutustumisen jälkeen ?

mm

Minusta sinun pitää kuunnella omia tunteitasi tässä asiassa. Jos sinusta tuntuu, että etenette liian lujaa ja olet päätä pahkaa syöksymässä suhteeseen lastenkin kanssa, niin jarruta ihmeessä. Sanotaanhan sitä, että hiljaa hyvä tulee. Ja kyllä olen sitä mieltä, että sinun ja miehen suhde pitäisi ensin olla kuta kuinkin vankalla pohjalla tulevaisuuden suhteen. Tosin täytyyhän sun nähdä myös ne muksut, että tiedät, mitä miehen mukana tulee :)

Helena

Niinpä. Toisaalta olet ottamassa/saamassa koko paketin, et vain miestä. Jos rakastutukin mieheeen täysillä, ja et sitten tulekaan toimeen lasten kanssa se on pahempi juttu,kaikille. Parempi sinun on totulella alusta asti koko pakettiin, sillä he ovat erottamattomat, vaikka teidän kahden parisuhteesta jotain tulisikin tai sitten ei tulisi. Voit opetella alusta asti jakamaan miehen. Et sinä häntä omiin yksityisiin hetkiin kuitenkaan perheenä ollessa useinkaan saa.

Helena

jatkoa vielä... mistä tunnollinen kunnollinen mies ja yh-isä edes repisi itselleen niin paljon aikaa lapsista erossa että voisi tutustua sinuun kunnolla? Mihin hän lapset laittaisi siksi aikaa?

mm

Olisiko mahdollista ensin seukata ilman lapsia ja tavata lapsia siten, että olette ""vain ystäviä"", kunnes olette varmoja suhteenne tulevaisuudesta. Lasten kannalta on ikävää, jos isin naiset vaihtuu kovin tiuhaan... Toisaalta, jos sinulla on suhde lapsiin, niin oletko itse valmis jatkamaan tuota suhdetta lapsiin, vaikka välisi joskus menisivät poikki lasten isän kanssa?

AP

Jeps,

Kiitos kommenteistasi.
olen samaa mieltä. Mulla ei ole ollut mitään kiirettä lasten tapaamiseen, se kiire on ollut miehellä.
Ja juuri sen takia - ei ole kivaa lapsille, jos naiset vaihtuu.
Eikä se ole kivaa mullekaan - tokihan kiinnyn lapsiin , aika helposti ja nopsaankin.
Miehen alkuperäisen selityksen mukaan asiaa ei pidä otta niin vakavasti , hän voi mielestään esitellä uusia ihmisiä lapsilleen noin vain . Miten itsellä päähän pälkähtää.
Juuri noin ajattelin ja olen ehdottanut - jospa se Miehelle sopii. Jollei sovi - ehkäpä emme sovi yhteen. Sillä kyllä sitä joustoa ja sopeutumista pitää olla puolin ja toisin.

En itse usko että suhde lapsiin jatkuu erillisenä - ehkä voisi jatkua , jos kyseessä olisi pitkänpuoleinen suhde.

Jatta

No, me olemme seurustelleet nyt reilut 5 kuukatta ja olen nähnyt miehen lapset kerran, sanottiin käsipäivää ja eteisessä nähtiin muutama minuutti ohimennen.

Meillä on erona se, että molemmilla on lapsia ja molemmat olemme totaaliyksinhuoltajia eli lapset eivät ole toisen vanhemman luona koskaan. Mutta siksipä ymmärrämme toisiamme hyvin ja tiedämme että lapset ovat molemmille tärkeimmät emmekä halua, että lasten takia suhteemme ainakaan kaatuu.

Kuitenkin olemme järkänneet jo kohta puoli vuotta tapaamisia pari kertaa viikossa ja tutustuneet toisiimme. Nyt lähdemme viikoksi kahdestaan Lappiin. Minusta suhteemme on oltava ehdottoman varmalla pohjalla ennenkuin otamme lapset mukaan.

Miehet vaan usein haluavat sen kodinkoneen ja lapsenvahdin arkielämää helpottamaan mahdollisimman nopeasti lapsia ajattelematta.

AP

Helenalle,

kiitos myös kommenteista...
tähän astisen perusteella lapset on ottaneet mut vastaan enemmän kuin hyvin - juttelevat, tulevat jo syliin itse istumaan (pojat ...), kutsuvat vierailulle jne...
Itse en usko että se on suhteemme ongelma.
Vaan ydinasia on se aikuisten välinen suhde - mitä hyötyä siitä on vaikka minä rakastaisin lapsia ja päinvastoin - lapset mua. Mutta jos homma ei miehen kanssa suju . Ja tätähän mä en voi tietää, koska en ole miestä tuntenut kuin 3 viikkoa.
Itse ajattelin jotain 'pehmeää laskua' - voitaisiin viettää aikaa yhdessä vähitellen , pienemmissä erissä kerrallaan.
Ja totta, miehellä on yritys ja lasten hoitovelvoitteet - yhteistä/yksityistä aikaa on joka toinen viikonloppu to-su. Mikä sekin varmaan alun tutustumistahtina olisi ihan hyvä. Siis mun mielestä.
Ei mulla harhakuvaa arjesta ole - mutta otanko sitten liian vakavasti nää jutut, en tiedä ? On vaan aiemmin tullut turpiin ja oon pettynyt , kun miehellä on ollut tarve sotkea lapset mukaan, mutta sittenpä muutoin hanskat on tippuneet pikkuseikoista ja aikuisen suhteen vakavuus ja sitoumukset on olleet tosi heikkoja. Ja sitten on ryhdytty pelaamaan tuolla 'lapsillaonikävä' kortilla. Ja unohdettu oma vastuu ja aikuinen käyttäytyminen.

Kaikenkaikkiaan - varmaan nainen, jolla itselläkin on lapset ottaisi tän eri tavalla. Tai sitten ei...