erosta

Miten olette selittäneet lapselle vanhempien eron? Meillä lapset eivät ole joutuneet todistamaan riitoja, joten tieto erosta voi tulla lapsille shokkina. Nuorin on 8-vuotias ja vanhin 17-vuotias.

Olen lukenut kyllä asiaan liittyvää tietoa netistä, mutta lisävinkkejä kaipaisin. Tietysti korostan sitä, että ero ei johdu millään tapaa lapsista, vaan vanhemmat eivät vain ole osanneet hoitaa liittoaan oikein.

Ja onko teidän mielestä oikein, että toisesta vanhemmasta tehdään ""enemmän syyllinen""? Meidän tapauksessa minusta, vaikka kolmannesta osapuolesta ei ole kysymys. Mies haluaisi vielä jatkaa, mutta minä en pidä sitä enää mahdollisena (kokeiltu on ja ammattiapua käytetty, joten mistään päähänpistosta tässä ei ole kysymys).

Koulu ja kaveripiiri tulevat säilymään samoina eikä isän tapaamisille ole esteitä.

Miten selvitä tästä parhain päin, vähiten vahinkoa tuottaen?

mä

aika samalta kuulostaa kuin meillä pari vuotta sitten.isä sano lapsille, ei mulle, että pitäis vielä yrittää.mun mielestä oli yritetty jo tarpeeksi.
pahamieli niille lapsille tulee jokatapauksessa, syytettiin siinä sit ketä osapuolta tahansa.anna niiden pahalle mielelle, ja ehkä vihalle ja raivollekin lupa, tilaa ja ennen kaikkea AIKAA!
Älä tuputa lapsille omia ajatuksias ja tunteitas. Kerrot miksi et halua enää elää heidän isänsä kanssa ja pahottelet aiheuttamaasi mielipahaa, kantamatta sen enempää syyllisyyttä.lapset ei ole kummankaan puolella! kyllä ne lapset sitäpaitsi huomaa paljon vaikkei kotona aina tapeltaisikaan
vaikeita ja kipeitä aikoja on teillä edessä, mutta kyllä se helpottaa ja ainakin minä tiesin heti tehneeni oikean ratkaisuni ainakin omasta puolestani.on siitä lapsetkin selvinny ehjin nahoin.olen kirjottanu nimim."" pahamieli""miten on sujunu muuten.
voimia voimia ja voimia! ""mitään uutta ei saa jos mistään ei raaski luopua""

Ap

Kiitos rohkaisusta. Kyllä mekin varmaan saadaan tämä kääntymään parhain päin.

En mä voi sanoa lapsille eron todellisia syitä, koska suurin syy eroon on puhumattomuus ja minun liika kiltteys. Nuorin on itsekin melko hiljainen ja kiltti, joten alkaako hän sitten pitää itseään huonona?

En valitettavasti voi auttaa sinua omassa ongelmassasi. On se kurjaa, jos isä ei halua hoitaa omaa osuuttaan. Vaikka ei sen elämän koko aikaa pidä olla yhtä juhlaa etävanhemmankaan luona, mutta jatkuva ärjyminen ei ole kyllä kenekään kannalta suotavaa.