| Mikä meni vikaan?!
Huomasin syksyllä 2004 suureksi hämmästyksekseni odottavani vauvaa. Minä ja lapsen isä olimme molemmat hämillämme, mutta lopulta teimme yhdessä päätöksen: vauva pidetään! Yhteistä taivalta takana oli suhteellisen vähän, joten keskustelimme avoimesti myös siitä mitä tapahtuisi jos suhteemme ei toimisikaan kuten oli toivottu. Olimme yhtä mieltä siitä että vastuu kasvatuksesta ja kustannuksista jaetaan tasan. Olimme molemmat hyvin tohkeissamme tulevasta pallerosta, ja tuleva isä oli ratketa ylpeydestä. Ollessani 4:nnellä kuulla raskaana päädyimme eroon- tuntui siltä että parisuhde ei toiminut. Ero oli molemmille vaikea ratkaisu ja suuri pettymys, mutta se toteutettiin mielestäni kohtuullisen hyvissä väleissä. Vielä eron jälkeenkin oli puhetta yhteishuoltajuudesta, mutta vähitellen kiinnostus lapsen asioita kohtaan lopahti. Synnytyksen lähetessä yhteydenpito hänen puoleltaan loppui kokonaan. En halunnut painostaa, ja ajattelin hänen tarvitsevan aikaa sulatella elämän muutosta enkä siksi kovin sinnikkäästi soitellut perään. Lopulta kuulin kiertoteitse miehen kannanotot: ""ei kiinnosta tippaakaan koko äpärä"" ja että: ""tuskin se huora sitä mulle venaa"". Olin tyrmistynyt ja kovin loukkantunut. Pojan synnyttyä hän ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta koko asiaa kohtaan. Aluksi yritin järjestää tapaamisia, mutta koskaan ei käynyt koska oli ""kiireitä"". Isyyden tunnustuksen sai puristaa ulos väkisin ja käräjien kautta. Pojan kanssa on kaikki mennyt muuten oikein hyvin, iloinen vesseli on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, mutta tämä asia painaa mieltä. Toivoisin että pojallani olisi normaali suhde isäänsä niin kuin oli sovittu. En ymmärrä MIKÄ MENI VIKAAN..???!!!! Sitä vikaa varmasti löytyy molemmista, sitä en kiellä, mutta onko mitään pelastettavissa??? Kyseinen mies on jo kolmikymppinen joten onko toivo aikuistumisesta ja isyyden tuntojen heräämisestä menetetty?? Entä poika (nyt 8kk), onko vielä mahdollista solmia normaali suhde näiden kahden välille? Entä myöhemmin? Onko vielä jotain mitä voisin tehdä? En silti halua painostaa.. Isyys lähtee omasta halusta. Toivon että joku osaisi auttaa.. Kai jollain sentään on kokemusta...
| 
