harkitseva

tulevalle ex-puolisolle, ettette halua enää jatkaa?

Olen sellaisessa jamassa, että tuntuu, kuin elämä on kuin vankilatuomio tällä mallilla. Ja on yritetty kaikenlaista, ja on asioita, joihin en voi vaikuttaa. Haluaisin sanoa, että annettaisko jo olla, ja elettäisiin omia elämiämme tästä lähtien (pystyn kyllä 2 lapsestamme huolehtimaan yksinkin).

Kiinnostaisi tietää, miten puolisonne (etenkin ex-miehenne) otti tämän asian? Kiitos jos viitsitte vastata :)

kaisa

Lueskelin netistä miten lapsille pitää erosta kertoa, mutta enpä ehtinyt tehdä mitään, kun exä oli jo päräyttänyt niille päin näköä, että äiti aikoo lähteä ja kohta se ei enää rakasta teitäkään ja kohta se jättää teidätkin. Tätä sitten jokaisella tapaamisviikonlopulla ensimmäiset puoli vuotta niin että lapset olivat aivan rikki aina kotiin tullessaan.

Sitä en enää edes muista miten itse esitin asian exälle :) Mutta tuo edellä kuvattu oli siitä seurausta... No kyllä se siitä sitten rauhoittui ja lapsetkin on ihan täyspäisiä ja selvinneet kaikesta huolimatta erittäin hyvin - ovat jopa tyytyväisiä elämäänsä eivätkä kaipaa entistä enää. Erosta on yli 4 vuotta nyt, mutta ekat pari vuotta oli aika tiukkaa kaikilla. Ja kyllä vieläkin sapettaa aina välillä... ettei ole mitään keinoa päästä kokonaan entisistä eroon, jos on yhteisiä mukuloita... ja aina kuulee juttuja entisestä puolisosta lasten välityksellä... eikä voi kuin vaan hymy huulilla kuunnella tyynenä vaikkei oikeesti tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa... sama se on näköjään aina vaan, ei muutu vaikka voissa paistais...