kannattaako..?

He!

Olen ollut nyt vuoden yh-äitinä, lapsi täyttää kohta 3 v. Syy eroomme oli isän pussailu toisen naisen kanssa, vihan purkaaminen minuun huutamalla, huorittelemalla ja heittelemällä tavaroita ja laiskuus (jouduin hoitamaan talouden ja lapsen lähes täysin yksin).

Yh-äitinä sujui ihan hyvin..olimme ihan ok väleissä isän kanssa ja harrastimme silloin tällöin seksiä.. Sitten selvisi että hän oli ollut n. viiden muun naisen kanssa suojattomassa yhdynnässä ja valehteli minulle päin naamaa ettei tietenkään oo muitten kans sängyssä. Olin tietenkin tyhmä kun uskoin häntä..olimmehan molemmat sinkkuja.. Enkä ole itsekään sen parempi, retkahdin kerran yhden yön juttuun enkä kertonut exälle siitä.

Yritin sitten jatkaa elämääni tutustamalla uuteen mieheen, mutta hänen kanssa ollessaan ajattelin vain exääni. Kun exä sai tietää suhteestani hän tuli hirveän mustasukkaiseksi ja vannoin kuun taivaalta jos antaisin hänelle vielä yhden mahdollisuuden. Niinpä tein sen. Siitä on nyt n. 3 kk enkä ole huomannut merkkiäkään entisestä (vihan purkaamisesta minuun huutamalla, huorittelemalla ja heittelemällä tavaroita tai laiskuudesta).

Mutta jokin on vialla..ja se on luottamus. Miten voisin enää ikinä luottaa häneen kun hän valehteli niinkin isosta asiasta! Minullehan olisi voinut tulla vaikka mikä sukupuolitauti. Ja sen lisäksi se hänen pussailu suhteemme aikana.. Nyt pitäisi uusia elatus sopimus (tai olla uusimatta) ja hankkia yhteinen kämppä jos meinataan..yksiössä asuminen 3taan ei oikein onnistu. Jotenkin tekisi mieli luovuttaa, minulla on niin paljon stressiä tästä suhteesta. Mietin päivittäin ollako vai eikö olla..luottaako vai ei. Päähän tässä hajoaa! Eikä sinkkuna ollut mitään tällaisia ongelmia.

Mitä mieltä olette? Onko taustamme kerrottuani suhteemme jo tuhoon tuomittu vai kannattaako meidän vielä koittaa muuttaa yhteen koska mies kuitenkin yrittää olla minulle hyvä..?!!!!

haloo

No ei todella kannatta jättää elatussopimusta uusimatta.
Enkä tottavieköön sinuna luottaisi jätkään. Eikö voi asua erikseen ja tapailla?
Mä kyllä selvittäsin koko suhteen ensin, ja sitten vasta katselisin miehiä. Ja onhan seki mahdollista että eläis tosisssaan yksin, vaikka jonkin aikaa, ilman että roikkuu aina jonkun munassa kiinni. Kyllä se onni on omissa korvien välissä ihan ensisijaisesti.
Älä ihmettele, ettet ole ihan hirveesti saanut vastauksia, mäkin mietin, viitisnkö vastata, kun toi sun juttu on ulkopuoliselle niin selkeesti näkyvissä.
Joten reippaasti vaan lapsen kanssa elämään ja odota rauhassa, kyllä uskollisia miehiä on olemassa!

Ap

Kiitos vastauksesta. Vaikka sitä on helvetin vaikea niellä. Ku vaan yksinkertaisesti rakastaa toista niin paljon ni ei halua myöntää itselleen tosiasioita. Kai silti vielä hetken elän tässä toivemaailmassa.. koska en tuu selviämään enää toisesta erosta. Se on jo liikaa tälle sydämelle.

Ps: Tiedän että pärjään ilman miestä. Sen huomasin jo viime vuoden aikana.