| Apua..kannattaako yrittää?!
Hei!
Olen ollut nyt vuoden yh-äitinä, lapsi täyttää kohta 3 v. Syy eroomme oli isän pussailu toisen naisen kanssa, vihan purkaaminen minuun huutamalla, huorittelemalla ja heittelemällä tavaroita ja laiskuus (jouduin hoitamaan talouden ja lapsen lähes täysin yksin).
Yh-äitinä sujui ihan hyvin..olimme ihan ok väleissä isän kanssa ja harrastimme silloin tällöin seksiä.. Sitten selvisi että hän oli ollut n. viiden muun naisen kanssa suojattomassa yhdynnässä ja valehteli minulle päin naamaa ettei tietenkään oo muitten kans sängyssä. Olin tietenkin tyhmä kun uskoin häntä..olimmehan molemmat sinkkuja.. Enkä ole itsekään sen parempi, retkahdin kerran yhden yön juttuun enkä kertonut exälle siitä.
Yritin sitten jatkaa elämääni tutustamalla uuteen mieheen, mutta hänen kanssa ollessaan ajattelin vain exääni. Kun exä sai tietää suhteestani hän tuli hirveän mustasukkaiseksi ja vannoin kuun taivaalta jos antaisin hänelle vielä yhden mahdollisuuden. Niinpä tein sen. Siitä on nyt n. 3 kk enkä ole huomannut merkkiäkään entisestä (vihan purkaamisesta minuun huutamalla, huorittelemalla ja heittelemällä tavaroita tai laiskuudesta).
Mutta jokin on vialla..ja se on luottamus. Miten voisin enää ikinä luottaa häneen kun hän valehteli niinkin isosta asiasta! Minullehan olisi voinut tulla vaikka mikä sukupuolitauti. Ja sen lisäksi se hänen pussailu suhteemme aikana.. Nyt pitäisi uusia elatus sopimus (tai olla uusimatta) ja hankkia yhteinen kämppä jos meinataan..yksiössä asuminen 3taan ei oikein onnistu. Jotenkin tekisi mieli luovuttaa, minulla on niin paljon stressiä tästä suhteesta. Mietin päivittäin ollako vai eikö olla..luottaako vai ei. Päähän tässä hajoaa! Eikä sinkkuna ollut mitään tällaisia ongelmia.
Mitä mieltä olette? Onko taustamme kerrottuani suhteemme jo tuhoon tuomittu vai kannattaako meidän vielä koittaa muuttaa yhteen koska mies kuitenkin yrittää olla minulle hyvä..?!!!!
| 
