sari

Miten toimisitte tilanteessa, jossa lapsi ei halua
mennä isälleen, koska ei pidä isän uudesta vaimosta.
Varsinaisesti mitään hätää ei ole, viikonloput sujuu
ihan hyvin, mutta lapsi kokee mustasukkaisuutta
isästään. Ottaisitteko isän kanssa puheeksi ko. asian,
vai seuraisitteko tilannetta taustalla tukien kuitenkin
lasta omalta kannaltanne. Pelkään tässä vain sitä,
että jos asia otetaan isän kanssa puheeksi niin
syntyy raivoriita (tiedän sen) ja mua syytetään
lapsen pään ""käännyttämisestä"" vaikka olen hyvissä
väleissä myös tämän uuden vaimon kanssa, ei mitään
kismaa. Meidän erosta on niin monta monituista vuotta,
että ne asiat sinällään on hoidettu. Tästä asiasta on
kyllä lapsen isän kanssa puhuttu muutaman kerran,
suoranaisesti en ole hänen vaimoaan maininnut, kertonut
vain, että poika ei halua tulla teille jne.... Mutta mitään
parannusta ei ole asin tiimoilta tapahtunut.
Nämä vain on yleisesti aikas kinkkisiä tilanteita, vaikea
mennä puuttumaan toisten elämään jne. jne.
Totuus kuitenkin on, että vaikka kuinka nätisti asiasta
puhuis niin aina siitä kuitenkin sanomista tulee ja toisaalta
se taas voi vaikuttaa pojan siellä oloon... no mene ja tiedä.

mm

Minusta sinun kuuluu tukea tapaamisia ja patistaa poika menemään isälleen joka tapauksessa. Kuinka tuore tuo isän uusi vaimo on? Mustasukkaisuutta tuskin helpottaa, jos poika jättää isä-suhteen kokonaan siksi, että joutuisi jakamaan isänsä tämän uuden vaimon kanssa...

Ilmatar

Minä en ainakaan pakottaisi lasta menemään. Lapsellakin on oikeus tunteisiin. Isä voi tavata lastaan ilman vaimoa, jos haluaa.

sari

Sepä tässä kummaa onkin kun poju on 7 vuotta
ja uusi vaimo ollut kuvioissa 6 vuotta! Eli meidän
ero tuli sillon kun poika oli vuoden. Heillä on
vuoden vanha poikavauva perheessä, ja tietysti
se aika ei aina riitä ""noin ison"" lapsen paapomiseen,
ehkä tästäkin löytyy osa selitystä. Mutta surkeaksi
tämän kuvion tekee se, että se itku ja vaisuus alkaa
jo alkuviikosta kun perjantaina pitäisi sinne iskälle
lähteä. En missään nimessä halua, että poika erkaantuu
isästä saati isän uudesta perheestä, mutta jotakin
tarvis tehdä.... Ilmeisesti vaimo ei anna tarpeeksi
isälle ja pojalle kahdenkeskeistä aikaa ja kun perheessä
on uusi vauva niin sitä kahdenkeskeistä aikaa ehkä
meidän poitsu kaipaa. Näin olen asiaa miettinyt.
No kai sitä tarvis ottaa härkää sarvista ja keskustella
asiat halki, poikki ja pinoon, mutta jollakin tavalla koen
sen vaikeaksi etenkin kun niitä keskusteluja on jo
käyty. Poikaa kyllä tsemppaan parhaani mukaan.
Ehkä tämä tästä. Joskus.

mm

No eihän poika sitten ole mustasukkainen vaimolle, vaan pikkusisarukselleen. Tuohan on täysin normaalia sisaruskateutta, jota jokainen vauvaperhe joutuu kohtaamaan, kun perheeseen syntyy lisää lapsia. Viisas isä tietysti yrittää viettää myös kahdenkeskeistä aikaa tämän isomman kanssa, mutta ei se ole kyllä mikään syy lopettaa isän tapaamista kokonaan. Lapsihan kaipaa isäänsä, mutta tapaamisten lopettaminen ei siihen todellakaan tuo ratkaisua!!!

sari

NIIN SIIS TAPAAMISEN LOPETTAMISESTA
TÄSSÄ EI OLE MISSÄÄN VAIHEESSA OLLUT
KYSYMYSKÄÄN!!!
Siitä vaan, että kuinka tilaanteesta päästä
eteenpäin ilman, että tapaamisiin joudutaan
puuttumaan. Voi olla, että kyse on mustasukkaisuus
pikkuveljestä ja näen asian niin, että isän pitäis huomata
tilanne automaattisesti ilman, että ex-vaimon
tarvii puuttu asiaan. Niin kun aikaisemmassa
viestissäni sanoin, haluan että poika on edelleen
jatkossa yhteydessä isäänsä ja isän uuteen
perheeseen. Lapsella on kuitenkin vain yksi isä
ja yksi äiti, muut on bonusta. Tietänette mitä tarkoitan.

TR

Miten se isä voi ""automaattisesti"" huomata asian? Jos poika koittaa olla ""kiltti"" isän luona ja nielee asian, sitten sinun kanssasi kiukuttelee asiasta.

Minusta sinun pitäisi reilusti puhua asiasta isän kanssa, ei miehet välttämättä osaa lukea lapsia niinkuin äiti.

?

Mistä päättelet, että se on juuri vaimo, joka EI ANNA kahdenkeskistä aikaa isälle ja pojalle. Kyllähän aikuinen ihminen osaa ottaa sen ajan jos tarpeelliseksi katsoo. Vaikuttaisi kirjoitustesi perusteella juuri siltä, että poikasi on mustis pikkuveljensä saamasta huomiosta, mikä on ihan normaalia ja isä ei varmaan yksinkertaisesti ole tajunnut asiaa. Mieskin on varmaan niin haltioissaan uudesta lapsestaan, ettei tajua miten vanhempi lapsi voi kokea tilanteen itselleen uhkaksi. Poikannehan voi jopa pelätä, että isä tykkää nyt uudesta perheestään enemmän kuin hänestä... tai mitä tahansa. Lapsen näkökulma tilanteeseen voi olla hyvinkin monimutkainen ja täynnä erilaisia tunteita.

Paras tapahan olisi ensin jutella pojan kanssa noista tuntemuksista ja sen jälkeen puhua avoimesti isän (ja ehkä tämän uuden vaimonkin) kanssa siitä. Riitely ja riehuminen kummaltakin osapuolelta noinkin tavallisesta asiasta olisi helvetin itsekästä poikaanne kohtaan.

mm

Kun ei tunne tätä exää eikä hänen uutta vaimoaan, on vaikea kommentoida mitään. Sinä saat varmaankin äitinä kunnian olla se, johon poika pahaa oloaan purkaa. Anna pojan puhua omista tunteistaan ja hyväksy ne hänen tunteensa semmoisenaan, ettei hänen tarvitse jäädä yksin tunteineen ja padota niitä sisäänsä. Lapsihan voi pelätä isän menettämistä, voi vaikka vihata uutta lasta ja toisaalta tuntea syyllisyyttä siitä, että tuntee noin.

Toisaalta asiasta voisi ehkä varovasti vihjata exälle, jos teillä on ihmismäiset välit, eikä siitä aiheudu lisää hankaluutta kaikille osapuolille... että hän voisi välillä huomioida tätä isompaa ihan kahdenkesken - miesten juttuja... ;)