Että mitä?

Olettepas sopan keittäneet!
Kovasti vaikutat katuvaiselta, mutta oletko oikeasti jotain oppinut, en tiedä.
Itse varmasti häpeäisin silmät päästäni, jos mieheni joutuisi menemään vanhempiensa luo minua pakoon. Ja tekisin kaikkeni, että se ei toistu.

Sanoit, että on ollut käsirysyä. Kyllä lapset kestävät tavallisen riitelyn ja erimielisyydet, mutta väkivalta ei kuulu niihin. Sinäkö olet teistä se väkivaltainen?

Miksi sinun on pakko mennä viemään niitä lapsia, jos et halua? Kai mies osaa sen asian ihan itsekin hoitaa, niin sinun ei tarvitse nähdä exää.

Mitä ihmettä vatvotte jotain papin puhetta, mitä tekemistä jollain juhlalöpinällä on teidän arkipäivänne kanssa, joka näyttää olevan solmussa muutenkin?

Sanoit pitäväsi miehen lapsista. He ovat vielä kovin pieniä, kuten omasikin. Miten teidän lapset tulevat toimeen keskenään?

Sinä sokeana hetkenä, kun tunteesi yrittävät saada vallan ja alat käyttäytyä todella typerästi, voisit laittaa kengät jalkaan, takin päälle ja lähteä yksin pitkälle lenkille. Aika, raitis ilma ja fyysinen rasitus saavat näkemään asiat vähän selvemmin. Kyllä sinä itsellesi jotain mahdat, jos niin päätät. Mutta haluatko tehdä sellaisen päätöksen?

Papin olisi pitänyt

sanoa, että mies sai lisää kolme lasta. Tehän kai olette se "ydinperhe" eli samassa taloudessa vakituisesti asuvia ja ne miehen lapset asuvat äitinsä kodissa.

Oletpa ollut tosi itsekäs, lapsen tasolla tunne-elämältäsi ja mustasukkainen!! Vielä ihmettelet, että mies menee muualle miettimään.

Sinä mitä ilmeisimmin haluat pistää rähinän päälle, kun miehesi lapset ovat tulossa. Osoitat valtaasi siten, sekä ilmaiset syvää vastenmielisyyttäsi tätä tilannetta kohtaan. - Onko miehesi alentunut koskaan samaan?

Teillä kummallakin oli lapsia ennestään, siinä suhteessa olette sujut. Ei sinulla pitäisi olla nokan koputtamista, jos isän lapset tulevat toiseen kotiinsa. Vai oletko mustis siksi, etä omien lastesi isä ei ole yhtä lailla lapsilleen vastuullisena isänä, kuin tämä nykyinen miehesi?

Sama neuvo sinulle kuin "Että mitä?" sanoo. Kengät jalkaan ja järkeä hakemaan pihalta! Sen lisäki sinun tulee kasvattaa itseäsi oikein kunnolla, sillä tosi inhottavasti olet käyttäytynyt.

Kukkaselle

Minusta sinä taidat nyt ajatella asioita liikaa SINUN kannaltasi. Olette perhe ja silloin asioita ajatellaan LASTEN kannalta. Kun menitte naimisiin, niin miehelläsi oli silloinkin omien biologisten lastensa yhteishuoltajuus. Sopikaa ihmeessä ne asiat, joista riitaa tulee. Jos lapsia pitää jonnekin kuskata, niin sopikaa etukäteen, kuka kuskaamiset hoitaa. Voitte esimerkiksi sopia, että jos menet omien lastesi kanssa jonnekin, niin kuljetat miehen lapset samalla, mutta muuten mies hoitaa esimerkiksi lasten kuljetukset lasten äidille ja takaisin.

Olettekohan muuttaneet ihan liian hätäisesti yhteen, kun tappelette tuollaisista asioista, jotka pitäisi olla ihan selviä, että niistä sovitaan etukäteen? Jos miehen lapset ovat kuukauden kolmestakymmenestä päivästä esimerkiksi 4-6 päivää teidän luona, niin sehän on todella vähän. Kyllä sinunkin pitäisi sen verran ymmärtää joustaa, että yritätte olla ihmisiksi, kun miehen omat lapset tulee kylään.

Oletko sinä mustasukkainen lapsille, koska mies osoittaa rakkautta ja välittämistä hänen omia lapsiaan kohtaan? Minusta miehesi on normaali ihminen, jos hän kykenee rakastamaan omia lapsiaan. Tietysti hän rakastaa heitä enemmän kuin sinun lapsiasi, sillä niinhän sinäkin rakastat omia lapsiasi enemmän kuin miehen lapsia. Etköhän sinä oikeasti halua sellaisen miehen, joka on vastuuntuntoinen ja haluaa hoitaa ikiomia lapsiaan eikä mitään hulttiomiestä, joka ei kykene ottamaan vastuuta lapsista.

Sinä olet alusta asti tiennyt, että kummallakin on omia lapsia. Perheiden yhteensovittaminen on vähän hankalaa, mutta KESKUSTELEMALLA teidän pitäisi sopia säännöt. Jos koet, että esimerkiksi ruoan laitto on raskasta, niin ota mies mukaan kotitöihin. Toisaalta nämä ovat asennoitumiskysymyksiäkin, sillä jos teet ruokaa teidän perheelle, niin eiköhän siinä samalla se ruoka valmistu myös miehen lapsille jne.

Mustasukkaisuus ja omaan napaan tuijottelu ovat sellaisia asioita, että jos et itse ala suhtautumaan asioihin aikuismaisesti, niin tämäkin suhteenne päätyy eroon. Samoin tulee päätymään seuraavatkin suhteesi kaikki eroon, jos et opettele käyttäytymään kuten aikuiset ihmiset. Mietipä asiaa miehesi kannalta. Mitä mieltä olisit, jos miehesi käyttäytyisi lapsiasi kohtaan juuri siten, kuten sinä käyttäydyt hänen lapsiaan kohtaan?

kukkanen1981

hyviä kommementteja... omien lasteni isä on kuollut kohta kaksi vuotta sitten... nykyinen mieheni "tuli" isäksi heille. En ole se väkivaltainen. Mieheni ja minä yhdess kun tilanne on paisunut ja hänen kohdallaan voi olla alkoholilla on ollut osaa... asioista on tapeltu ilman alkoholiakin. Minä en juo. Näistä käytännön asioista on ollut erimielisyyksiä, koen ja ymmärrän että minun tulee osallistua mieheni lasten viemisiin ja vaikka hakea heidät. En ole osannut omalta kohdalta ottaa asioita aikuismaisesti ja sekin että mikään ei ole "minulta pois" vaikka mieheni olisi lastensa kanssa vk kotonaan vanhempiensa luona välillä koska sitä hänen lapsensa välillä kaipaavat.. Uskokaa vain niin olen todella viikon asioista ajatellut ja virheeni myöntänyt ja kasvanut ihmisenä. Ulkopuolista apua onneksi hain ja meillä oli ke tapaaminen joka meni hyvin ja ensi viikolla on toinen. Sitä ennen mieheni on luvannut tulla huomenna a"käymään" täällä...minunkin lapsilla on kova ikävä. Pelkään kyllä avioliiton puolesta enemmän kuin koskaan, minusta meidän tulee alkaa puhtaalta pöydältä uusin eväin. Minulla on kaikille niin paljonannettavaa. Arjen pyörittäminen tämän viikon on ollut aivan ylivoimaisen vaikeaa. Mutta eväitä on jatkaa tulevaisuutta ajatellen... kunpa mieheni sen myös ymmärtää... olen valmis tekemaan kaikkeni, toisin. Rakastan miestäni.. yli kaiken.

kukkanen1981

kummankin lapset tulevat toimeen keskenään hyvin ja ainakin minun poikani kaipaa mieheni poikaa ja tyttäreni ja mieheni tytär leikkivät aina yhdessä.siltä osin kaikki toimii. Mies osallistuu kyllä kotitöihin ja teen ne kyllä itse mielelläni... mieheni miettii lauantaina ja sitä kun vaadin häntä luopumaan huoltajuudesta... hetken mielijohteesta... minulla on tunne että kaikki tuomitsee minut. Yhdessä olemme tapelleet ja kaikille lapsille pitää jatkossa tarjota hyvä ja turvalinen olo täällä. On meillä takana hyviäkin vk-loppuja toki. Mutta mieheni poika pelkää tulla. Mielestäni kaikki olisi korjattavissa ja kaikkien luottamus voitettavissa takaisin..

järki päässä

Tule nyt nainen järkiin ja äkkiä!!!! Jos semmoisen sopan keität ja vielä sossun tädeille menet itkemään, niin sun elämästä ja koko sun perheen elämästä tule niin nopeasti iso helvetti että sä et ehtii laskea edes kahteen......Jos ulkopuolista apua haluat menee kallonkutistajalle ja anna hoitaa aivot kuntoon. Ongelma teidän huushollisa on sun korvien välissä. Ainoa mitä pystyt muutamaan olet sinä itse ja sun asenne tilanetta kohtaan.

tietoa (vierailija)

Yhdyn edelliseen kirjoiiajaan. Se avun hakeminen saattaa meinaan kääntyä vielä teitä vastaan. Kerro vaan avoimesti juopottelemisesta ja väkivaltaisesta ja uhkaavasta käyttäytymisestä niin lähtee pian omatkin lapses huostaan tms.

--katariina--

Kyllä tarttee tehdä asiat ja "pelisäännöt" heti alussa selväksi. Ja ei niitä tarvitse toiselle osapuolelle väkisin tyrkyttää ja rautalangasta vääntää vaan omalla käyttäytmisellä näyttää toiselle mitä toiselta odottaa.

Jos äidillä on lapsia ja mies muuttaa sit perheen luo on sitä miestä turha ruveta alussa säästään siltä arjelta ja kotitöiltä. EN tarkoita että heti seuraavana päivänä pitäs hakea lapsi tarhasta tms. mutta pikkuhiljaa täytyy miehen alkaa olemaan perheessä tasavertainen vanhempi joka osallistuu äidin rinnalla kaikkeen mihin suinkin kykenee ja on tarpeellista.

Ja nyt puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ja jos miehellä lapsia niin myös äitipuolen täytyy osata osoittaa kunnioitusta isän ja biologisten lasten suhteeseen. Vaikka alussa tulee mustasukkaisuutta ja koko tunteiden kirjo käydään varmasti läpi. Mutta ne täytyy osata ottaa vastaan aikuisena ihmisenä koska on päätetty perustaa uusioperhe!

Meidän perheessä on kaikenkaikkiaan viisi lasta, neljä edellisistä liitoista ja yksi yhteinen. Olen 30v, kerran jo eronnut, mutta uuden, suuren onnen löytänyt uudelleen. En missääan nimessä anna tämän kaatua heittäytymällä lapselliseksi itse. TOTTAKAI kiukututtaa välillä ja väsyttää ja uuvuttaa. Ja mieheenhän sen kaiken harmin purkaa. Mutta pitää aina yrittää jaksaa nähdä sen hetkisen pattitilanteen yli ja ajatella myös lapsia. Heitä ei saa aikuisten riitoihin sotkea, koska ihan varmasti jokaisessa uusperheessä lapset ovat jo joutuneet kokemaan vaikka ja mitä