liinu

Olimme 16 vuotta naimisissa. Mies joi vähän alussa, mutta vuosien myötä viinan juonti lisääntyi. Lapsiakin syntyi kolme. Mies lupasi lopettaa juomisen. Rakensimme omakotitaloa ja mies rakensi ja joi. Pidin huolta lapsista ja juovasta miehestä. Hän sai töistä varoituksen, kävi hoidossakin, mutta ei auttanut. Menin itse loppuun muuta ratkaisua en nähnyt kuin eron,ajattelin lasteni parasta, koska näin miten lapset alkoivat oireilla. Nyt jälkeenpäin ajatellen asiaa, kun lapset olivat pieniä ja elämä pitäisi olla parhain päin, oma koti, mies ja töitä hänellä ja olimme nuoria vanhempia tulevaisuus edessä, niin minun aika meni hoitaessa juovaa miestä ja pelätessä perheeni puolesta. Tuntuu jotenkin katkeralta että elämäni on mennyt miehen takia hukkaan. Olen miettinyt miten saisin korvattua itselleni huonosti menneen elämäni.Se aika jota elin oli täysin hukkaan heitettyä elämää, olen kiitollinen lapsistani että sain heidät. Olen todella katkera että juoppo mies pilasi elämäni. Onko jollain ollut samalla tavalla?

Itse valintasi olet tehnyt

Mitenkä voi rakentaa jos juo? Mieheni rakensi ja siinä ei paljoo ehtinyt juomaan tai jos olisi niin tönö ei olisi valmistunut. Omaa elämääsikö vai suret? Eikö yhtään heru sympatiaa miehellesi?

Niin, liian nuorena täytyy saada kaikki mulle nyt ja heti välittämättä kenenkään psyykkeestä kestääkö se? Miksi laitoit juova ongelmaisen miehen rakentamaan sillä se ei ole todellakaan ongelmaisten hommaa. Olisin itse ainakin sanonut että näillä eväillä ei lähdetä rakennus urakkaan. Juu, menit varmaan loppuun kun halusit jotain eliittiä raunioiden päälle ja sitten valitat vielä että joku pilasi elämäsi?

Onko sinut pakotettu synnyttämään kolme kakaraa ja vielä rakentaakkin vaikka ongelmat pahoja? Syytät toista kun ei onnistunutkaan eliittiä luomaan sulle! Sinun ei ole ollut mikään pakko tehdä lapsia aliarvostamallesi vätykselle ja syyttää häntä elämäsi pilaamisesta. Varmaankin olet ihan vapaaehtoisesti jalkasi levitellyt.

Niin makaa kuin petaa tai miten se nyt menikään mutta itse olet valinnut osasi vai onko sinut pakotettu? Heikolta ihmisestä vaikutat ja pyrkimyksenä perhe perustaa ihan kenen kanssa tahansa jotta itsetuntosi kohoaisi.

Annmari

Voi hyvän tähden tätä vastaajaa! Mitä ihmeen traumoja täytyy purkaa tällä tavalla?

Eipä kuulosta siltä, että olisi kokemusta alkoholistin kanssa elämisestä.

Kuule kyllä ne vaan nuoret ihmiset menee naimisiin, tekee lapsia ja rakentaa omia taloja. Eikä ihminen muutu alkoholistiksi yhdessä yössä.

Se siinä niin salakavalaa onkin. Elämä itse asiassa on hyvin pitkään ihan normaalia, suunnitellaan tulevaisuutta ja tehdään ratkaisuja. Ja kuule, KYLLÄ VAIN mies voi rakentaa taloa ja juoda. KYLLÄ VOI!!!!!! Tämä on nähty ja koettu! Siskoni mies on koko aikuisen elämänsä ajan tehnyt rankasti työtä, rakentanut kaksikin taloa, kaksi kesämökkiä, ja ollut mukana tekemässä rivitaloa hartiapankilla. Ja juonut kuin pesusieni. Ihmettelet, miten se olisi mahdollista. Kas kun se vaan on. Kun on sellainen ammatti, että pystyy ottamaan niitä irtiottoja, koneet tekee alaisten käsissä töitä sinäkin aikana, kun niiden isäntä pistää elämää ranttaliksi!

Ja muuten, siskoni ei laittanut miestä rakentamaan, vaan miehen oma ego vaati koko ajan uuden urakan aloittamista. Että koitappas vähän toppuutella niitä haukkumishalujasi.

Koko kirjoituksesi henkii pelkkää pahantahtoisuutta. "...pyrkimyksenä perhe perustaa ihan kenen kanssa tahansa jotta itsetunto kohoaisi." No jopas!

Ap:lle sanoisin, että ei ne vuodet kuitenkaan hukkaan ole menneet. Ja menivät tai ei, joka tapauksessa ne olisivat nyt takanapäin. Minullakin oli nuoruudessa sellainen kymmenen vuotta kestänyt ajanjakso, jota voisi sanoa hukkaanheitetyksi, koska seurustelin ihan vääränlaisen miehen kanssa, mutta toisaalta, se oli minun tieni ja kuljettu se on joka tapauksessa. Että ei muuta kuin "eteenpäin, sano Mannerheimi!"

snowwhite

Ei kannata katsoa taakseen ja miettiä menetettyä aikaa,vaan tulevaisuus on tässä ja nyt!

Tottakai katkeruus ex kumppania ja itseä kohtaan tulee,mutta ne ovat vain Sinun parhaaksesi. Se mikä ei tapa,vahvistaa. ;)


Nimimerkille; "Itse olet valintasi tehnyt": Ei elämä ole niin mustavalkoista miten näytät ajattelevan. Kenenkään ei tarvitse syyttää itseään siitä,kun toinen juo.
Jos toista ihmistä rakastaa,niin tietenkin sitä haluaa uskoa siihen hyvään mitä on ollut ja mitä (alkoholisteille ominaista) toinen lupailee. Myös alkoholistin kanssa elämä on ajoittain normaalia ja onnellista,mutta ajan myötä sellaiset hetket vähenee juomisen ja oman pahan olon takia.
Joillakin kestää huonosta suhteesta irrottautuminen kauemmin kuin toisilla.

Mutta toivotan kirpeitä ja aurinkoisia talvipäiviä! =)

snowwhite

Ei kannata katsoa taakseen ja miettiä menetettyä aikaa,vaan tulevaisuus on tässä ja nyt!

Tottakai katkeruus ex kumppania ja itseä kohtaan tulee,mutta ne ovat vain Sinun parhaaksesi. Se mikä ei tapa,vahvistaa. ;)


Nimimerkille; "Itse olet valintasi tehnyt": Ei elämä ole niin mustavalkoista miten näytät ajattelevan. Kenenkään ei tarvitse syyttää itseään siitä,kun toinen juo.
Jos toista ihmistä rakastaa,niin tietenkin sitä haluaa uskoa siihen hyvään mitä on ollut ja mitä (alkoholisteille ominaista) toinen lupailee. Myös alkoholistin kanssa elämä on ajoittain normaalia ja onnellista,mutta ajan myötä sellaiset hetket vähenee juomisen ja oman pahan olon takia.
Joillakin kestää huonosta suhteesta irrottautuminen kauemmin kuin toisilla.

Mutta toivotan kirpeitä ja aurinkoisia talvipäiviä! =)

Syys unelma

heihin,jotka käyttävät liikaa alkoholia,ei kannate kenenkään jäädä roikkumaan.Se ei paranna kenekään tilannetta,ei edes hänen,joka juo.
Kyllä rakentaa voi pikkupäissäänkin ja tehdä paljon muuta.
ainoastaan sellainen ihminen,joka elää alkoholisoituneen ihmisen kanssa tietää mitä se on.Tämä viesti ei koske ainaostaan alkoholisoituneita miehiä,vaan myös naisia.
Täytyy kylläkin myöntää,että miehillä on noissa asioissa pitempi pinna kuin meillä naisilla eli siis katsovat naisen juopottelua pitempään kuin me naiset nykyään.ennen ei kylläkään erottu heistäkään niin helposti,mutta toisaalta miehet eivät juoneetkaan niin paljon ennen.
Olisko väkivallalta tekemistä siihen,että naiset eroavat herkemmin olen miettinyt.Mies on usein väkivaltainen ja uhkaileva humalassa.Vaikka kyllä naisetkin osaavat olla tosi vaikeita,mutta heidät pystyy ehkä paremmin pitämään kurissa.
Semppiä ap.

--

olen 21v ja vuoden ikäisen pojan äiti. harkitsen vakavasti eroa avomiehestäni ja lapsen isästä käsistä karanneen juomisen takia. miehen käytös on myös muuttunut juomisen myötä, selvin päin on ihana ja sellainen kuin ennen mutta humalaisen käytös ärsyttää, varsinkin kun kaikki viikonloput menevät juomiseen. väkivaltainen hän ei kuitenkaan ole eikä muuta sellaista. olen työtön, koulutuksen saanut kyllä mutta mietin miten pärjätä rahallisesti hoitamalla lasta kotona. työpaikkoja olen koittanut etsiä mutta ei mikään ole tärpännyt. lasta kohtaan mies on rakastava ja huolehtiva ja mies hoitaa kaikki laskut, ruokaostokset ym.
haluaisinkin tietää onko kelan tuella eläminen mahdollista ja ehkä joitain kommentteja itseäni viisaammalta ja elämää nähneeltä, kannattaisiko suhdetta vielä jatkaa sen toivossa että mies muuttuu (vaikka en siihen enää jaksa uskoa). olenko liian äkkinäinen jos teen päätöksen mikä erottaa isän ja pojan, ja joka kuitenkin huolehtii perheestään melko hyvin. on kai jossain suhteessa asiat huonommallakin tolalla? annanko liian helposti periksi jos nyt lähden? ongelma on kuitenkin ollut olemassa jo ennen lapsen syntymää.

ap:lle

Ap. taustani samanlainen kuin sinulla, minulla on 4 lasta ex-mieheni kanssa ja järkyttävät velat ex-miehen yrityksen takausveloista joka meni juomisen takia konkurssiin. Ajattelin samoin kuin sinä, kun avioeropäätöksen tein, surkuttelin "hukkaan" heitettyäjä vuosia... nyt olen elänyt omillani jo muutaman vuoden ja olen nauttinut lapsistani ja elämästäni sekä löytänyt uuden ihanan puolison. Osaan ehkä paremmin arvostaa sitä mitä minulla nyt on, kun olen nähnyt sen elämän kurjemmankin puolen.

21740934

Hei sinä 21-vuotias. Suosittelen al-anoniin tutustumista. Saat sieltä oppia kuinka elää teerveemmällä mielellä, sillä alkoholistin läheiset kärsivät usein vääristä ajattelu- ja käytösmalleista, jotka pahimmassa tapauksessa siirtyvät lapsille. Saat vertaistukea. Jos päätät lähteä, pärjäät varmasti joten kuten paitsi kelan tuilla myös soskun avustuksella. Lapsi kuitenkin kärsii kun näkee juopuneen vanhemman. Onko hän humalassa kotona? Itse olen oppinut elämään omaa elämääni alkoavokista huolimatta. Onneksi hän ei ole kotona kun juo, sitä en jaksaisi katsella. kun hän on ryyppyreissuillaan, saan olla kaikessa rauhassa itsekseni. Ei siis välttämättä kovin hääppöiseltä kuulosta, mutta eroaminen on tietenkin aina vaikea asia.

parempi tulevaisuus

jäin yksinhuoltajaksi,kun kuopukseni oli muutaman kuukauden vanha ja esikoinenkin oli vasta pari vuotias pallero. ei siinä mitään, alun järkytyksen jälkeen arki rupesi pyörimään ihan hyvin.

tapasin uuden, ihanan yksinhuoltaja miehen ja hänen kaksi suloista pientä lastaan 1v ja 2,5v, kun erosta oli kulunut kymmenen kuukautta. uskoin löytäneeni ihmisen joka oikeasti välittää ja on minulle tarkoitettu. olin aivan pyörällä päästäni,kun hän pyysi minua kihloihin. olimme silloin pitäneet useamman kuukauden tiiviisti yhteyttä ja vierailleet toistemme kodeissa useitakin päiviä putkeen. lapset sopeutuivat hyvin, pidin hänen lapsista ja hän minun lapsistani.

tuli kesä ja kärpäset, kuumat ilmat ja oluet. tämä minulle rakas ihminen,jonka luulin tuntevani,kuin omat taskuni olikin sahannut minua tähän asti ns. linssiin jo pitkään. hän oli alkoholisti. kesällä hän ei pystynyt enään salaamaan asiaa. pullot tyhjenivät, vaikka nuo pienet lapset olivat kotona. tunsin suurta tuskaa, voimattomuutta. otin yhteyttä miehen sukulaisiin ja heiltä sain tietää kyseisen ongelman kestäneen jo kymmenen vuotta. niin, aivan kymmenen vuotta. tiesin sen ammattini kautta,et alkoholistia ei kukaan auta,jos hänellä itsellä ei ole omaa tahtoa.

otin asian puheeksi,kun mies oli ns. kuivilla. hän lupasi lähteä hoitoon,koska pelko minun ja lapsieni menetyksestä oli suuri. uskoin häntä ja hoidin hänen lapsiaan, kun hän kävi muka hoidoissa, akupunktiossa ja osasi hän peitellä hyvin jälkensä. hän kertoi syövänsä antabus-lääkkeitä. minä uskoin. silti hän meidän ollessa erikseen (meillä oli omat asunnot) joi. hän siis jätti nuo lääkkeet ottamatta. se paljastui ajan kanssa.

kännipäissään hän oli ajoittain todella ilkeä ja siitähän osasinkin päätellä hänen juovan. hän ei silloin soittanut,mutta laittoi tekstiviestejä missä solvasi, uhkaili ja arvosteli lapsiani. selvinpäin sitten pyyteli anteeksi. mietin useasti miten erota tuosta kamalasta kaksipersoonallisesta ihmisestä. silti selvänä hän oli maailman ihanin mies, joka sitten laittoi aina miettimään,et jos hän kuitenkin parantuisi alkoholismista.

hän ei käynnyt töissä, mutta lapset kasvoivat ja tuli aika mennä päiväkotiin. hän jatkoi edelleen samaa. oli vuoroin selvänä ja välillä putki saattoi kestää viikonkin. minä olin hermona ja pää alkoi seota, ainakin siltä tuntui. hänen vanhemmat eivät myöntäneet ongelmaa. siskot myönsivät,mutta olivat yhtävoimattomia kanssani. käskivät minun lähteä suhteesta,koska ansaitsin parempaa.

joku varmasti ihmettelee miksei yhteiskunta puuttunut asiaan. neuvola tiesi, sosiaalitoimi tiesi,mut heidän käydessä tapaamassa perhettä mies oli viisaasti selvinpäin. soitin muutaman kerran kriisipalvelunkin paikalle, mutta mies sai aina lapsille jonkun hoitajan jostain. heitä ei siis voinut huostaanottaa.

katsoin tuota touhua, kuuntelin lupauksia paremmasta neljä vuotta,kunnes päätin lopettaa suhteen. rakkaus oli kuollut pikku hiljaa ja ero ei tuntunut sinäänsä pahalta. tiesin, että en voinut kyseistä miestä auttaa enään enempää. annoin kaikkeni. nyt oli minun vuoro saada jotain hyvää, minun oli saatava olla onnellinen. erosta tulee vuoden alussa vuosi, mies edelleen saattaa kysyä viestillä uutta mahdollisuutta. hän ei ole luovuttanut. kuivilla hän on nyt ollut kesäkuusta asti,mutta se ei minulle vielä riitä.en tiedä tosin voinko koskaan luottaa hänen parantuneen. lupasin harkita uutta mahdollisuutta,jos hän paranee omasta tahdostaan.

en ole ottanut uutta miestä rinnalleni, ehkä se tapahtuu joku päivä, mutta vielä en ainakaan ole sellaista kaivannut vierelleni. olisiko kokemuksilla siihen vaikutusta, en tiedä. nyt ainakin minä, poikani 7v ja tyttöni 5v odotamme joulua kovasti.

Elli75

Hei sinä 21-vuotias! Olet niin nuori ja sinulla on koko elämä edessä ja kaikki mahdollisuudet edessäpäin, että jätä ihmeessä tuo mies jos hän ei suostu lopettamaan/menemään hoitoon. Voit antaa "uhkauksen", esim. 3 kk ja jos homma ei lopu niin lähde kävelemään. Koska jos hän ei nyt lopeta niin eipä hän välttämättä lopeta myöhemminkään.

Ajattele lastasi. Parempi lapselle on asua tasapainoisen yksinhuoltajan (tietysti ajan kanssa, eihän sitä noin vain pääse yli) kuin ryyppäävän isän ja huonosti voivan äidin kanssa. Sitä paitsi olet niin nuori, ettet varmasti ole yksin lopun elämääsi ja löydät (ja ansaitset) paremman miehen.

Alkuperäiselle kirjoittajalle: ymmärrän kyllä että olet katkera, mutta ajattele asian valoisia puolia! Olet oppinut noista vuosista jotain, ja osaat varmasti arvostaa "parempaa" miestä kun sellaisen löydät. Mikä ei tapa, vahvistaa! Ja tärkeintä on ettet ole sen ryyppääjän kanssa enää, nyt on uusi elämänvaihe!

Itse olin pari vuotta alkoholistin kanssa, onneksi ei tullut lapsia. Yritin jättää monta kertaa, mutta en kuitenkaan uskaltanut kun pelkäsin miten hän pärjäisi ilman minua. Pääsin suhteesta irti kun sattumalta tapasin ja ihastuin uuteen mieheen. Olin pari kuukautta uskoton alkoholistille, elin kaksoiselämää, kunnes rohkaistuin ja jätin juovan miehen. Ja tein sen puhelimessa, kun en muuten pystynyt. En ole kovinkaan ylpeä siitä, mutta nyt olen kihloissa ja ikionnellinen tuon "toisen" miehen kanssa, ensi kesänä häät ja ruvetaan sitten yrittämään lasta.

Tsemppiä kaikille alkoholistien kanssa eläville! Ansaitsette parempaa, ja parempi vaihtoehto on olemassa!

Elli75

Niin ja 21-vuotiaalle vielä. En valitettavasti tiedä kelan tuista, mutta kannattaa käydä vaikka juttelemassa, ymmärtävät varmasti ja osaavat kertoa vaihtoehdoista. Tietääkseni jos olet ns "pienituloinen" sinun ei tarvitse maksaa päiväkodista mitään, eli saattaisit ehkä pystyä käymään töissä kun siihen kykenet. Ja tukeudu rohkeasti ystäviin ja perheeseen, he ymmärtävät varmasti tilanteen ja auttavat varmasti.

Mielestäni et "luovuta" todellakaan liian aikaisin, jos jätät tämän miehen. Jos kerran samat merkit ovat olleet ilmassa jo pojan syntymää, ja sanot ettet itsekään usko muutokseen, niin kyllä sitten on aika mennä eteenpäin. Et tee todellakan väärin lastasi kohtaan jos jätät juovan isän, kuten sanoin se on varmasti lapsellesi parempi. Lapsi ansaitsee tasapainoisen ja onnellisen kodin, riippumatta siitä onko vanhempia yksi vai kaksi paikalla. Ja pystyyhän isä varmasti tapaamaan poikaansa viikonloppuisin, jos pystyt luottamaan ettei hän juo silloin. Parasta lapsellesi on, ettei hän joudu elämään arkea alkoholistin kanssa!

Tsemppiä, ja tule ihmeessä kertomaan miten menee!

uusi elämä

Hei,

Aika koomista, että tämä viesti tulee sinulle 6 vuotta myöhemmin kuin olet itse viestisi lähettänyt, mutta...Olet 21-vuotias eli juuri saman ikäinen kun sain poikani 16-vuotta sitten. Minulla oli ihan samanlainen tilanne tuolloin kuin sinullakin paitsi että olen aina itse huolehtinut lasteni hyvinvoinnista. Olen elänyt tähän saakka eli lähes 20 vuotta (!) saman aiheen parissa taistellen. Mies on luvannut lopettaa useita kertoja juomisen, mutta ne ovat olleet turhia lupauksia. Nyt on se tilanne, että vihdoin viimein sain tehtyä päätöksen, että nyt riittää ja jatkan lapseni kasvatusta yksin niinkuin tähänkin asti...Toivottavasti sinun elämäsi on hyvällä mallilla