Timppa

Kysyn täälläkin kun eronneet varmaan osaa sanoa jotain.
Pitkä tarina, mutta..........

Avioeroni jälkeen ajattelin olla ihan vain yksikseen. Sitten kuitenkin elämääni astui nainen (laittoi tekstaria, tunsimme jollain tapaa ennestään) ja ajattelin, että no miksipä ei.
Seurustelumme alussa hän käyttäytyi tosi hurmaavasti. Aika pian kuitenkin aloin löytää hänestä varsin ihmeellisiä piirteitä ja käyttäytymistä. Hän kertoi entistä miehistään erittäin rumasti ja halveksivasti. Hänessä itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta kaikissa miehissä oli vaikka mitä vikoja ja puutteita, joista hän jaksoi puhua ja puhua.
Hänen tunnetilansa vaihtelevat hyvin jyrkästi. Olen välillä aivan ulalla hänen käytöksestään. Hän kehittelee mustasukkaisuus- ym. kohtauksia ja minä olen aina jotenkin syyllinen. En edes tiedä mistä hän milloinkin on suuttunut ja mitä minä olen tehnyt väärin että hän minua syyttää. Eniten kammoksun kuitenkin hänen aika ajoin nousevaa kylmää raivoansa. Se saattaa syntyä aivan mitättömästä asiasta, joskus ei tarvitse sitäkään.
Välillä hän sanoo, että erotaan ja kohta sitten kuitenkin taas soittaa ja on kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Joskus minusta on tuntunut että hän on perustamassa uutta ”perhettä” lastensa ja minun kanssaan ihan väkisin, vaikka lapsilla isäkin on ja minullakin on omia lapsia.
Sain vaivihkaa muualta selville että hänen viimeisin miehensä on ihan tavallinen, mukava mies ja pahoin epäilen että niin myös ne muut miehet joita hän haukkuu. Turhan suuri osa hänen energiastaan tuntuu kuitenkin kuluvan tuon viimeisimmän miehen (lasten isän) mustamaalaamiseen.
Nämä hänen kohtauksensa tuntuvat pahenevan pahenemistaan. Aina tulee syytöksiä, ihmeellisiä juonikuvioita suhteessamme, joista en enää tajua mitään. Sen olen tajunnut vain että minä olen tehnyt jotain aivan väärää ja olen surkea ihminen ja että hän vain kovasti "yrittää olla suuttumatta minulle" ja odottaa että minusta löytyisi jotain hyvääkin.

En tiedä mikä minua hänessä vetää, kai se että välillä sitten hän on todella ihana ja hymyilevä ja koen että kaikki syy onkin minussa etten osaa kohdella häntä oikein. Tunnen että minun pitää olla hänelle hyvä kun hän on kokenut niin raskaan elämän, ainakin hän niin kertoo.
En kuitenkaan ymmärrä mitä hän mieheltä ja ihmissuhteelta lopulta odottaa. Kun mikään ei tahdo kelvata, vaikka mielestäni olen ihan tavallinen mies. Muistan häntä syntymä- ja muina merkkipäivinä, en sikaile ja otan hänet aina huomioon.
Siitä huolimatta hänelle tulee sanomista yhdestä jos toisestakin minun piirteestäni ja tekemisestäni tai tekemättä jättämisestäni. Ja jos ei ole, hän kyllä kehittää jostain vaikka ihan pikkuasiasta suuren luokan jutun, josta hän suuttuu minulle.
Parhaimmillaan hän on iloinen, avoin, puhelias ja hurmaava, mutta miksi vain niin harvoin? Teenkö sitten kuitenkin jotain niin väärin, että hän kärsii? Mitä minun pitäisi tehdä toisin että hän olisi onnellinen kanssani?
Asumme aika kaukana toisistamme joten emme näe kovin usein. Mutta joka kerta kun näemme, riitaa tulee aina jostain.
Nyt mietin kuitenkin jatkaako suhdetta ja ihmettelen, mikä tuo nainen oikein on kun en tuollaista ole koskaan tavannut??

J

Kuvailet kuin entistä vaimoani. Aivan sama lopulta mitä teet; väärin menee kuitenkin. Häneltä puuttuu kyky tuijottaa peiliin ja tulkita mitä sieltä näkyy. Syyllinen on aina jossain muualla. Ja todennäköisesti raivostuessaan hän vain lietsoo itseään yhä pahempaan vimmaan. Turha sinun on siinä mitään yrittää piipittää väliin.
Suositus: Lähde pois. Vielä ehdit.

Pidähän varasi

Käytös kuulostaa ihan eräältä tyypilliseltä luonnehäiriöltä, jota narsismiksi sanotaan. Sellainen ihminen ei näe itsessään mitään vikaa, kaikki epäonnistumiset ovat muiden syytä, kateus oikein kukoistaa hänen ajatusmaailmassaan, hän on loistava manipuloija ja syyllistäjä. Käsittelee toista kuin sätkynukkea vetelemällä sopivista langoista.

Ihana ja hurmaava hän myös osaa olla, mutta hän käyttäytyy siten AINA hyöty mielessään. Narsisti käyttää muita ihmisiä. Käyttää sekä aineelliseeen hyötymiseen että henkiseen oman itsensä pönkittämiseen. Eikä hän käsitä, että siinä olisi mitään outoa tai hävettävää, hänellä ei ole muunlaista käsityskykyä. Kerroit kovin tyypillisen esimerkin. Narsisti rakastaa oikeasti vain itseään, kaikki muu jää toisarvoiseksi.

Timppa

Aika rankkaa tekstiä teiltä, tiedä sitten mistä sitten on oikeasti kysymys.

Kauheinta minusta ehkä on että hän joskus jopa lasten kuullenkin haukkuu heidän isää. Toinen lapsista joskus vaimeasti yrittää oikoa äitinsä puheita ja hän näyttää kovasti kärsivän niistä.
Minua käy miehenä tämä isäkin sääliksi. Minulle tämä nainen sanoo ettei isä välitä lapsistaan lainkaan. Mutta jotenkin tuntuu ettei kaikki ole ihan näin eikä hänellä ole ollut paljonkaan sanottavaa siihen, saako olla isä lapsillensa. Minustahan tämä nainen alkuun väkisin halusi ""uutta isää"" lapsille, isäinpäivämuistamisetkin tulivat minulle, ei lasten isälle. Mutta sanoin siihen, että en ole hänen lapsiensa isä. Ja hän suuttui minulle!
Ex-vaimostani hän on erittäin mustasukkainen, en saisi olla tekemisissä hänen kanssaan. Mutta meillä on yhteiset lapset, joten totta kai olen hänen kanssaan jonkinlaisissa väleissä.
Huh! On tässä monenlaista, kun vain saisin ajatukseni selväksi.

jospa se nainen on

pahasti masentunut, pettynyt itseensä kuitenkin.häiriintynyt sillä tavalla.kaikki naisethan ei ala pillittämään, vaan ovat agressiivisia.ei tartte olla aina jonkun narsismista kyse.kova kriisi teettää pahoja juttuja....

mm

Ero on käsittelemättä, oma osuus siihen ja sen hyväksyminen, itselleen ja muille anteeksiantaminen ja uudelleensuuntautuminen. Hän kantaa sisällään vanhoja haavojaan, jotka aina silloin tällöin laukeavat, kun joku onnistuu sohaisemaan sopivasti muistuttaen entisistä jutuista. Hesarissa oli joku aika sitten jonkun psykologin juttua siitä, miten ihminen tuo parisuhteeseen koko entisen eletyn elämänsä kaikkine kipuineen ihan lapsuuden pettymyksistä lähtien. Eronneilla on siis sängyssä aina useita kumppaneita yhtä aikaa ;)

Mitä tuo nainen odottaa? Rakkautta, tulla hyväksytyksi ja kohdatuksi omana itsenään kaikkine kipuineen eheytyäkseen kokonaiseksi omaksi itsekseen, mutta... sinä et siihen ikävä kyllä pysty eikä pysty kukaan muukaan ihminen... siihen pystyy vain Jumala...

Narsismia

Aika selkeät narsismin oireet tuossa on.

Suojele omia lapsiasi häneltä. Hän ei tule hyväksymään rakkaudenosoituksiasi lapsillesi, vaan kokee ne uhkana ja siitäkin tulee kosto. Kaiken tulisi pyöriä vain hänen ympärillään.

Hänen lapsiaan et voi auttaa valitettavasti
Hän tekee tietysti väärin, että mitätöi lastensa isän mustamaalaamalla häntä lapsilleen ja yrittämällä korvata oikean isän sinulla. Mutta tämä on osa narsistista kostoa joka ei koskaan lopu, eikä hän tajua rikkovansa lapsensa ja kaikki muutkin ihmiset ympärillään.

Juokse pakoon ja kovaa!

Toisenlainen näkökulma

Hiukan on vaarallista mielestäni yhden viestin perusteellä lähteä diagnosoimaan jotain henkilöä narsistiksi - huh, huh. Paljon mahdollista mielestäni, että hän kipuilee entisiä haavojaan ja pettymyksiään, kuten mm mainitseekin. Mistä me tiedämme minkälaisia tragedioita hänellä saattaa olla takana.

Kommentti entisen miehen mukavuuteen...AP kertoi, että on kuullut tämän olleen ihan mukava henkilö. Mutta me emme voi tietää mitä entisen kodin neljän seinän sisällä on tapahtunut. Mukavalta ja sosiaaliselta tuntuva henkilö voi vallan hyvin parisuhteessa olla esim. fyysistä tai henkistä väkivaltaa käyttävä, tai jopa narsisti...kuten tässä nyt tätä naista ollaan leimaamassa. Eli naisen puheet entisestä miehestä voivat olla aivan totta. Toki väärin tekee siinä, että mollaa isää lapsilleen.

Minusta tilanne näyttää kuitenkin sellaiselta, että ulkopuolinen apu voisi olla paikallaan, olisi hyvä purkaa mennyttä ja jos tämä nykyinen suhde on molemmille tärkeä ja rakkautta löytyy, miksei esim. pariterapiaan voisi mennä yhdessäkin. Kannattaa katsoa väestöliiton sivut aiheesta.

Timppa

Sen verran kommentoin tähän viimeiselle vastaajalle että tapasin sattumalta tämän naisen ex-miehen tätä naista edeltäneen pitkäaikaisen elämänkumppanin.
Hänellä oli vain positiivista sanottavaa miehestä ja hän ihmetteli miten tämä nainen voi puhua noin kauheita. Ovat kuulemma miehen kanssa hyvissä väleissä edelleen. Tai oikeastaan taas, välillä eivät tämän naisystäväni mustasukkaisuuden vuoksi voineet olla, mutta nyt kun ovat eronneet, voivat taas olla. Miehen uusi naisystävä hyväksyy heidän ystävyytensä.

No, mietin nyt tässä mitä teen.

auringon valoa

Elämä ei ole aina helppoa, mitä jos yrittäisit saada rakentavalla keskustelulla naisystäväsi avautumaan, mistä hänen kiukkuamisensa johtuu, liian usein pelätään keskusteluja ja se puhuminenhan on kaiken a ja o, miehet ja naiset valitettavasti eivät aina ymmärrä toisiaan ja siinä syynä tämä kommunikaatiokatkos, suosittelen lämpimästi, että nostat kissan pöydälle ja puhut reilusti asioista kuitenkaan toista syyttämättä,voihan olla ettei hän yksinkertaisesti ymmärrä itsekkään, ja lisäksi kannattaisi naisen käväistä lääkärin puheilla jos käyttää esim e-pillereitä nekään ei kaikille sovi ja hormonaaliset viat voivat aiheuttaa tunnemyllerrystä. Voimia ja kaikkea hyvää teille

Narsisti on

Kumppanisi on narsisti.
Tällainen nainen imee miehen henkisesti kuiviin, kyvyttömäksi tehdä mitään oman tai lastensa elämän eteen. Hänestä tulee alistunut ja nöyrä, naista totteleva tai nössö tai alkoholisti. Tällaista miestä kontrolloiva ja manipuloiva nainen ei lopulta voi sietää, koska hänessä ei ole haastetta. Hän etsii uuden, älykkään, pystyvän, kunnon miehen, jonka kanssa pääsee aloittamaan temppuilunsa.

Sitten jos sattuu sellainen mies jolla on todella hyvä itsetunto ja muutenkin arvot kunnossa, hänpä ei alistukaan naisen temppuiluun.
Tällaisenkin miehen nainen saa koukkuun helposti lasten avulla. Mutta nöyräksi ja alistuneeksi ei saa, vaan mies alkaa elää omaa elämäänsä, sanoo vastaan, ei syyllisty jne.

Ja tällaisesta miehestä narsistinainen ei päästä koskaan irti, vaikka erokin tulisi, vaan koko elämänsä nainen kostaa, aina vaan ajattelee tätä miestä, aina pitää löytää keinoja jolla yrittää kerta toisensa jälkeen nöyryyttää ja yrittää nujertaa.
Ja yleensä se valitettavasti tapahtuu lasten kautta.

Naisnarsistille lapset ovat vain välineitä joko julkisivun luojina tai koston ja toisen vanhemman loukaamisessa ja alistamisessa.

Tavallisesti erotilanteissa, yleensä jo koko avioliiton ajan perhe kärsii ja on häiriintynyt. Narsisti kietoo toiset valtapeliinsä. Lopulta kukaan ei tiedä, missä oli alku ja loppu, mikä syy ja seuraus paitsi, että narsisti kokee olevansa etuoikeutettu ja aina oikeassa.

Tutustu

Täysiveriseltä narskulta kuullostaa.

Tutustupa aiheeseen vaikka täällä netissä.

MInäite

Kuulostaa tosissaan narsistiselta minäite-tyypiltä.

Hänen tunteensa ovat ne ainoat oikeat, myös lastensa tunteiden pitää olla samat. Hänen tapansa tehdä asioita on ainoa oikea, hänen mielipiteensä ovat ne ainoat oikeat.
Vikaa on vain muissa, hän itse on viaton ja syytön...

Timppa-rukka, olet joutunut naisnarsistin kynsiin.

Typykkä

Tämä narsistiksi leimaaminen voi mennä hieman ylitse... Narsistihan voi olla myös se henkilö joka ei tajua mistä toinen on pahoittanut mielensä.
Tässä jutussa voi olla hyvin pitkälle taustalla se, että nainen pelkää kaikista eniten sitä että hänet jätetään taas yksin. Hän ei halua näyttää sitä, vaan tuntee itsensä heikoksi ja typeräksikin jos sen toisi ilmi. Kerran eronneen ihmisen on hyvin vaikea luottaa toiseen ihmiseen, ja ajattelee uudessa suhteessaan yleensä niin että "nyt en luota liikaa" ja "nyt en anna enää kenenkään pettää ja loukata minua, on oltava vahva"... Jotenkin näin se menee, ja nuo raivon puuskat voivat johtua juuri näistä peloista ja epävarmuudesta. Luultavasti tässä on jostakin sellaisesta kyse. Ja sitten kun teillä molemmilla on omia lapsia ja ex-kumppaneita, niin tilanne mutkistuu entisestään. Uudesta kumppanista voi tuntua siltä että otat huomioon vain omat lapsesi ja ex-vaimosi tarpeet. Hänestä voi tuntua siltä että "hyysäät" exääsi, vaikka asia ei niin olisikaan (sen tiedät tietysti vain itse, jos on vielä tunteita siihen suuntaan, niin kyllä sen myös toinen huomaa...Siinäkin suhteessa pitää katsoa peiliin.) Ja raivonpuuskat voivat tulla sitten siitä kun uusi kumppani ei halua myöntää itselleenkään että on mustasukkainen, se harmittaa varmasti häntä itseäänkin, sinun lisäksesi myös hän kärsii. Joku juttu siellä nyt kaivelee, sillä kukaan ei voi saada raivaria jostakin vaatteiden lojumisesta lattialla.... Esimerkkinä... ;)

Typykkä

Tiedätkö sinä mitä haluat suhteelta? Jos haluat kepeätä romanssia, niin silloin ei mielestäni kannata perheellisiin sekaantua. Vaan on etsittävä sellainen ihminen, jolla ei vielä omaa perhettä (lapsia) ole. Melkein aina tulee ongelmia kun on sinun, minun ja meidän lapsia, sun exä ja mun exä... Valitettavasti tämä pitää aika usein paikkansa, en yleistä tietenkään.
Oletko kertonut hänelle tunteistasi, vai oletko vain keskittynyt siihen oravanpyörän pyörittämiseen; kun hän on loukkaantunut- häivyt paikalta sanoen häntä hulluksi, tms.? (vähän kärjistettyä...)
Kannattaa ihan ottaa hetki ja keskustella tästä asiasta, jos hän ei siihen pysty tai ei halua, sitten täytyy sinun tehdä ratkaisusi. Ja molempien on katsottava peiliin tässäkin jutussa...

Mii

Oletko kenties tömännyt persoonallisuushäiriöiseen, narsistiin...Narsismi on trendisana nykyään ja liian helposti ihmiset luokittelevat toisia narsisteiksi...mutta veljeni ex sattuu olemaan juuri tällainen, joten kokemusta on.. Juokse karkuun, jos voit..huonosti jos käy, niin kohta nainen on "vahingossa" raskaana...

Tigru

Kuulostaa narsistiselta persoonallisuushäiriöltä. Käy lukemassa www.ihminentavattavissa.net juttua narsistin kanssa elämisestä sekä persoonallisuushäiriöisen ajatusmaailmasta. Omalla kohdallani teksti olisi voinut olla kuin entisestä avoliitostani.

rikkinäinen

Moni asia osui kohdalle omaan ex-puolisooni. Hänkin on hurmaava tarvittaessa ja osaa kulissien ylläpidon sekä roolien pelaamisen. Kun jokin menee vikaan tapahtuu hullunkiillon sävyttämä räjähdys, jonka kohde on tietysti syyllinen. Kun yritin ensimmäistä kertaa lasten kanssa paeta, hankkiutui hän vahingossa raskaaksi. Seuraavalla kerralla oli masennus ja syyllistäminen siitä. Vasta kun päiväkodista kerrottiin huolesta osasin lähteä.
Nyt manipulointi ja kiusaaminen tapahtuu lapsien avulla. Vuosiin en ole uskaltanut aloittaa uutta suhdetta. Nyt kokeilu johti ilmianto ja uhkailukierteeseen, johon liittyi myös molempien meiden mustamaalaaminen.

Minä olen ihan rikki - pakene, pelastaudu - ennen kuin hänellä on liian vahva ote sinuun.

rikkinäinen

Moni asia osui kohdalle omaan ex-puolisooni. Hänkin on hurmaava tarvittaessa ja osaa kulissien ylläpidon sekä roolien pelaamisen. Kun jokin menee vikaan tapahtuu hullunkiillon sävyttämä räjähdys, jonka kohde on tietysti syyllinen. Kun yritin ensimmäistä kertaa lasten kanssa paeta, hankkiutui hän vahingossa raskaaksi. Seuraavalla kerralla oli masennus ja syyllistäminen siitä. Vasta kun päiväkodista kerrottiin huolesta osasin lähteä.
Nyt manipulointi ja kiusaaminen tapahtuu lapsien avulla. Vuosiin en ole uskaltanut aloittaa uutta suhdetta. Nyt kokeilu johti ilmianto ja uhkailukierteeseen, johon liittyi myös molempien meidän mustamaalaaminen.

Minä olen ihan rikki - pakene, pelastaudu - ennen kuin hänellä on liian vahva ote sinuun.

Karkuun, Timppa

"Nyt mietin kuitenkin jatkaako suhdetta ja ihmettelen, mikä tuo nainen oikein on kun en tuollaista ole koskaan tavannut?? "

Äkkiä karkuun, jollet ole vielä lähtenyt.
Sinä kuvaat täydellisesti narsistisen ihmisen. pahan tapauksen vieläpä. Kaikki, mite edellä olevat ovat kertoneet sellaisen kanssa elämisestä ja niistä piirteistä, pitävät paikkansa.

Jos haluat elämästäsi jatkuvan helvetin ja syyllisyyden tunteiden riivaaman, jatka vain. Narsku todella osaa manipuloida ja olla hurmaava, jos hänen etunsa sitä vaatii. Muista vain, että siinä ei ole tippaakaan aitoa tunnetta mukana, vaan tietoista toimintaa, jolla sinut saadaan tottelemaan hänen tahtoaan.

Se nainen tarvitsee sinut itsensä ja lastensa elättäjäksi. Pelkkä hyötyesine sinä olet. Valitettavasti.

Olen katsonut sivusta yhtä paria, jossa nainen on ihan kuvauksesi mukainen. Miesparka on koukussa ja rimpuilee siinä uskoen ja toivoen, että joskus edes saisi rippusen rakkautta. Ihminen muuttuu siinä kuviossa riippuvaiseksi, oma minä katoaa. Sääliksi käy.

Käypä kirjastossa ja lue narsismista. Siitä on taviksille tarkoitettua tosi hyvää tekstiä mm. Mary Hotshkiss/Miksi aina sinä ja suomalaisen, en nyt muista nimeä, miespuolisen psykologin teos. Mutta kirjastossa osaavat opastaa. Silmäsi aukeavat näkemään niiden omituisten käytösten taakse! Kannattaa lukea, se helpottaa ja opettaa...

k**

Kuulostaa ihan mun siskolta, Timppa.
Lähde pois, älä katso taaksesi.

Etsi elämäsi nainen muualta.
Ystävällinen neuvo minulta sinulle =o}

Tämä on nähty niin monen miehen kanssa.
On ne kuinka ihania , älykkäitä ja hyviä miehiä tahansa,
sikolikka kun panee elämän sekaisin, se on menoa.
Ja aina se pyytää nuo miehet takaisin, kun ovat lähteneet.
Mietin vaan, että miks helvetissä ne palaa....?!
Asiat kun ei koskaan muutu. Siskoni on narsisti, pahimmasta päästä sellainen.
Imee energiat ihmisistä, käyttää ja hylkää.
Vika on aina muissa.

Pakene vielä kun voit. Jos enää voit.

Tomppa-

Juu mut se on trendikästä ja jotkut kenties itse narsistit kylvää tuota pahansuopaa ja sinänsä harvinaista sairautta vähän jokaisen kontolle. Ei pidä ottaa vakvasti heitä ;)

Tämä on hyvä näkökulma.
.. mutta, kirjoittajan kannattaisi miettiä haluaako elää jonkun terapeuttina, ehkäpä turhaankin jollei tuo toinen koskaan pääse ongelmistaan eteenpäin. Ehkäpä aina uusi mies vain jatkaa kierrettä. Nyt on vuorossa nimim. Timppa.

Suosittelen sitoutumaan vasta sitten kun on kumpikin jaloillaan entisyyden kanssa. Toiset pääsee erosta jaloilleen nopeammin (1-2 vuotta), jotkut ei koskaan, vaan jatkavat tätä kierrettä vähän kuin aloittaja on kertonut.

Ei ehkä kannata takertua siihen, että toinen on kuitenkin symppis, mukava, vetää puoleensa, on niin ihana hymy ym. Kannattaa miettiä syvällisemmin mitä se suhde kokonaisuutena on.

Aloittajan on kyllä ehdottomasti keskusteltava tästä asiasta toisen puoliskonsa kanssa, voidakseen vähän tarkemmin hahmottaa miten hän reagoi mielipiteisiin ym.

narsistin uhri myöskin

Olen ite nainen ja mulla on ollu just kuvaamasi kaltainen mies joskus muinoin. Ihan selkeä narsisti hän oli ja varmasti edelleenki, miksikäs sellainen siitä mihinkään muuttuisi ja varsinkaan, kun ei itessään mitään vikoja näe.
Itelläni kesti kolmisen vuotta päästä täysin eroon kys. miehestä ja viimein se sitten onnistui viranomaisten avustuksella, lähestymiskieltoa jouduin hakemaan. Sitä edelsi kyllä turvakotikäynnit ja ammatti-ihmisten tapaamiset, parisuhdeterapiaakin yritettiin, mutta mies lopetti sen kertakäynnin jälkeen, hänessähän ei mitään vikaa ollu.

Ihan selkeä tapaus siis tuo sinun naisesi.
Neuvoni on yksinkertainen ja selkeä: häivy ja helkutin nopeasti!
Se nainen ei siitä mikskäään tuu muuttumaan, ei ainakaan parempaan suuntaan.
Turhaa siis jäät ootteleen ihmettä tapahtuvaksi, ei tapahdu.
Kirjoittelit tänne noin pari vuotta sitten..vieläkö mahdat olla hengissäkään vai iten sulle on oikein ehtiny käydä tässä välissä?
Kertoisitko mitä kuuluu, jos suinkin vaan mahdollista Timppa.

kukapa tietää

Tuntuu, että joku yksi ja sama narsismi-hihhuli on vastaillut sinulle eri nimimerkeillä. En todellakaan tunne teitä kumpaakaan, mutta kommentoin tekstiä alla toisenlaisesta näkökulmasta. Voi siis olla, että tytöpystäväsi on narsisti, tai voi olla, että hän on ihan normaali ihminen, joka ei ole päässyt yli erosta ja jonka kanssa sinulla on suuria kommunikointivaikeuksia. Jälkimmäinen kuulostaa aika mahdolliselta, kirjoituksestasi käy monin paikoin ilmi sen tyyppinen ihmettely, että ette osaa puhua niin, että tulisitte ymmärretyksi kumpikin. Mutta tämä on vain tuntemattoman maallikon mielipide.

[quote="Timppa"]Kysyn täälläkin kun eronneet varmaan osaa sanoa jotain.
Pitkä tarina, mutta..........

varsin ihmeellisiä piirteitä ja käyttäytymistä. Hän kertoi entistä miehistään erittäin rumasti ja halveksivasti. Hänessä itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta kaikissa miehissä oli vaikka mitä vikoja ja puutteita, joista hän jaksoi puhua ja puhua.

- aika tavallinen piirre monissa ihmisissä, varsinkin, jos on tullut esim. jätetyksi, on loukkaantunut, eikä ole vielä sinut eron kanssa.

Hänen tunnetilansa vaihtelevat hyvin jyrkästi. Olen välillä aivan ulalla hänen käytöksestään.

- temperamenttinen luonne? jotkut eivät koskaan riitele eivätkä edes huuda, toisilla tunteet räiskähtelevät enemmänkin. onko teillä muutenkin kommunikaatiovaikeuksia?

Hän kehittelee mustasukkaisuus- ym. kohtauksia ja minä olen aina jotenkin syyllinen. En edes tiedä mistä hän milloinkin on suuttunut ja mitä minä olen tehnyt väärin että hän minua syyttää.

- ihmissuhdekirjoista päätellen monet miehet tuntevat, että heitä syytetään epämääräisistä asioista, kun kyse voi olla vain naisten ja miesten erilaisesta tavasta ilmaista itseään. Lue esim. Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta.

Eniten kammoksun kuitenkin hänen aika ajoin nousevaa kylmää raivoansa. Se saattaa syntyä aivan mitättömästä asiasta, joskus ei tarvitse sitäkään.

- kun olin pienen lapsen yh-kotiäiti, saatoin saada käsittämättömiä raivokohtauksia täydellisen mitättömistä asioista. Se ei ole normaali luonteeni ja johtui selvästi elämäntilanteeseen liittyvästä väsymyksestä, stressistä ja ehkä myös epämääräisestä tunteesta, että on loukussa tilanteessa, jolle ei voi mitään.

Joskus minusta on tuntunut että hän on perustamassa uutta ”perhettä” lastensa ja minun kanssaan ihan väkisin, vaikka lapsilla isäkin on ja minullakin on omia lapsia.

- eivätkö aika monet eronneet haluaisi uuden perheen? ei sillä ole merkitystä, onko lapsilla isä, vaan ehkä hän kaipaa toista aikuista kantamaan vastuuta arkipäivän elämästä.

Sain vaivihkaa muualta selville että hänen viimeisin miehensä on ihan tavallinen, mukava mies ja pahoin epäilen että niin myös ne muut miehet joita hän haukkuu. Turhan suuri osa hänen energiastaan tuntuu kuitenkin kuluvan tuon viimeisimmän miehen (lasten isän) mustamaalaamiseen.

- hän on vielä kiinni exässä? eikä se, että ero tulee, tarkoita, että ihmiset eivät olisi mukavia tavallisia ihmisiä sinällään, he eivät ehkä vaan kertakaikkiaan ole sopineet yhteen ja ovat tuneet toisissaan esiin huonoimmat puolensa. Sitä paitsi ethän voi tietää, millainen tyyppi ex todellisuudessa oli parisuhteessa? jopa ne tässä ketjussa peräänkuulutetut narsisit ovat perheen ulkopuolisten mielestä hurmaavia ihmisiä, vaikka ovat kodin seinien sisällä psykopaatteja.

Aina tulee syytöksiä, ihmeellisiä juonikuvioita suhteessamme, joista en enää tajua mitään.

- olisiko hyödyllistä yrittää keskustella ulkopuolisen ammattiauttajan kanssa?


En kuitenkaan ymmärrä mitä hän mieheltä ja ihmissuhteelta lopulta odottaa.

- jos jokainen mies, joka sanoo noin naisesta/miehestä, päätyisi narsisti-diagnoosiin, niin meillä ei koko Suomessa olisi virallisesti terveitä ihmisiä olemassakaan.

Kun mikään ei tahdo kelvata, vaikka mielestäni olen ihan tavallinen mies. Muistan häntä syntymä- ja muina merkkipäivinä, en sikaile ja otan hänet aina huomioon.

- voi olla, kuten sanot. Tai sitten voi olla, että et tyttöystävän näkökulmasta kanna tasaveroisesti esim. vastuuta arjen pyörittämisestä, vaan hänestä tuntuu, että hän joutuu tekemään kaiken aika itse. Montako tuntia teet esim. kotitöitä joka ikinen päivä?

Asumme aika kaukana toisistamme joten emme näe kovin usein. Mutta joka kerta kun näemme, riitaa tulee aina jostain.

- voi olla, että suuret odotukset harvoista tapaamisista johtavat hermojen kiristymiseen, stressin ja pettymyksiin, jos kaikki ei menekään niin oli oli etukäteen suunnitellut.

Mutta kuten sanottu, en minä tunne teitä, joten ei asiaan voi ottaa sen kummemin kantaa täällä internetissä. Kannattaisiko hakea tukea kommunikaatioon suhteen ulkopuolelta, jos muuten vielä kiinnostaa yrittää?

lopen kyllästynyt

Narsistit ovat kuin crocsit, jokaisella on omansa. Työpaikkani kahvipöydässä narsistiksi on nimitelty mm. introverttia esimiestä, riitaisan parisuhteen toista osapuolta, kyyläävää anoppia, ex-miestä, ex-naista, ex-ex-miestä, ex-ex-naista, omaa isää / äitiä, uteliasta naapuria ja jopa Kelan asiakaspalvelijaa! Vielä 90-luvulla kyse oli henkilökemioista, mutta nykyisin toimimattomat ihmissuhteet jakautuvat narsistin / narsistin uhrin rooleihin. Tyypillisesti väitteissä tukeudutaan lauseeseen "eikä tää oo vaan mun mielipide sillä...". Olisiko joissain tapauksissa kyse pohjimmiltaan kuitenkin siitä vanhasta totuudesta että kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen?