miettiväinen

Olen kahden lapsen YH ja olen käyttänyt naapurin tyttöä aika-ajoin lapsenvahtina ala-asteikäisille lapsilleni. Nyt tyttö on muuttamassa pois ja olen miettinyt, että pärjäisivätkö lapset jo kahdestaan vai pitäisikö hankkia uusi hoitaja tilalle. Kyse on siis siitä, että lasten isä ei pidä lapsiin yhteyttä, joten lapset ovat jatkuvasti luonani. Haluaisin siis joskus käydä tanssimassa eli esim. laittaisin lapset nukkumaan klo 21.30 ja lähtisin sen jälkeen tanssimaan, joten tulisin takaisin esim. klo 01 (selvin päin, ei alkoholia). Kännykät tietysti toimii.

Minkä ikäisiä lapsia olette uskaltaneet jättää yksin?

Lilla mamma

Lapset ovat kovin erilaisia tuossakin asiassa. Ajattele jos esimerkiksi toisella iskee mahatauti keskellä yötä, pärjäisivätkö siihen asti että tulisit kotiin.. iskeekö lapsiin paniikki helposti uusissa tilanteissa.. jos talossa syttyy tulipalo, tietävätkö lapset kuinka toimia?? Minä mietin asioita aina pahimpien tilanteiden kautta, jos lapsella/lapsilla ei ole vielä valmiuksia selvitä niistä, niin yksin ei yöaikana vielä voi jättää. Se siis on vaan minun mielipiteeni. Meillä vanhempi poika oli joskus iltaisinkin yksin n.10vuotiaana kun oltiin molemmat töissä, mutta työpaikka oli 3min matkan päässä, joten apu oli lähellä ja kaikki naapuritkin hyviä tuttuja. Itse hoidin paljon naapureiden ja ystävien lapsia, jotta pääsivät joskus vapaalle, en kokenut sitä rankaksi, vaan oli hauskaa kun välillä oli isompi poppoo:) Oletko kysellyt ystäviltä, kummeilta, mukavilta naapureilta, jos lapset pääsisivät välillä yökylään?? Olen itsekin ollut yh jo muutaman vuoden, eikä vaativa persoonaisen nuoremman pojan kanssa oikein kukaan koe pärjäävänsä.. mutta minun onneni on se, että saan pari vapaailtaa viikossa harrastuksiin ym. kun lapset ovat isällään.

3 x äiti

Minulla 3 lasta , vanhin 10 v ja nuorin 6.5 v. Ovat olleet yksin juuri tanssi illan ajan. Kovasti tykkäävät ja sille illalle saavat itse valita "herkkuja" joita syödä.

Kännykkä on ollut heilläkin , mutta eivät ole soittaneet. Olemme lähtiessä luvanneet että saa mennä vanhempien sänkyyn .... siitä ovat tykänneet

Mikä ihmeen hinku

on lähteä liehkaisemaan, jos on pienet lapset kotona? He kasvavat niin nopeasti, että sen ajan pitäisi jaksaa nauttia heistä vai onko jäänyt nuorena menot menemättä vai tullut myöhäinen murrosikä?

AP:lle

Itselläni on se tilanne, että sukulaiset ja ystävät asuvat kaukana, mutta en halua asuinpaikkaa vaihtaa, kun lapset ovat kuitenkin kiintyneet tähän nykyiseen asuinpaikkaan, kouluun ja ystäviinsä. Minulla ei siis ole hoitoapua, vaan olen yksin sinnitellyt.

Ei minulla ole mitään hirmuisia menohaluja, että pitäisi päästä baareihin riekkumaan iltakausiksi. Käytännössä kuitenkin olen huomannut, että jaksan sitä arkea paremmin, kun edes joskus pääset tuulettumaan, tapaamaan aikuista seuraa ja irrottautumaan arjen hulinoista. Koska tykkään tanssimisesta ja tanssipaikkakin on lähellä, niin en koe, että jättäisin lapsia mitenkään heitteille, vaikka siellä ajoittain käynkin. Tuntuu nimittäin aika kohtuuttomalta ajatella, että seuraavan 10 vuoden aikana en pääsisi lainkaan omiin juttuihini ennenkuin nuorinkin on aikuinen

Yhäiti

Itse ein koskaan ole jättänyt lapsia yksin kotiin edes kauppareissun ajaksi. Tulipalo tosiaan kun voi tuhota talon alta aikayksikön entäs jos joku vetää jotain henkitorveen?
Kolme lastensuojelu ilmoitusta meistä on kuitenkin tehty että on ilmoittajalla ollut huoli että lapset olisivat olleet yksin kotona!
En suosittele jättämään. Miten elät loppuelämäsi sen kanssa jos sitten jotain sattukin, kun ne lapset on meille tärkeintä koko maailmassa.
Vai mitä?
Koittaisin sinuna etsiä uutta lapsenvahtia. Täällä ainakin mll:llä toimii lastenhoito rengas.

Jx

En jättäisi alle 12 vuotiasta yksin muuta, kuin korkeintaan kaupassa käynnin ajaksi. Aika edes vastuutonta minusta on tuo 6.5 ja 10 vuotiaitten yksin jättäminen illalla.

mennie

Henkilokohtaisesti en ymmärrä miten illalla yksin oleminen on eri asia kuin yksin oleminen esim koulun jälkeen. Monet ekaluokkalaisetkin (ja nimen omaan he lyhyiden koulupäivien takia) voivat viettää vaikka 5 tuntia yksin kotona ennen vanhempien toistä paluuta. Ovatko kaikki muut vanhemmat kotona 24h, myos päivisin? Ja ellei kauppa ole aivan nurkan takana, niin kyllä se talo ehtii palamaan kauppareissunkin aikana.

Ehkäpä asia riippuu kaikkein eniten siitä miten vastuuntoiseksi koet lapset, varsinkin vanhemman heistä. Tietääko mitä tehdä jos tulee hätä? Keskustele lasten kanssa mitä mieltä he olisivat yksin olosta, ovatko innostuneita vai pelokkaita? Ovatko tottuneet olemaan kaksin esim koulun jälkeen? Voithan vaikka ensimmäisillä kerroilla testata miten sujuu, jos sovit tulevasi kotiin vaikka klo 23 (eli tavallista aikaisemmin). Tai olisiko jotain naapuria, jonka kanssa voisi sopia, että lapset voivat mennä sinne, jos tulee jotain (vaikka siis soittaminen kännykällä olisikin ensimmäinen vaihtoehto)? Kuinka kauaksi olisit menossa eli kuinka nopeasti pääsisit kotiin, jos tulisi jotain? Mielestäni kaikkein tärkeintä olisi keskustella lasten kanssa asiasta, sillä jos he ovat innostuneita asiasta, esim extra leff/namia tms., niin voisin hyvinkin jättää lapset kahdestaan. Kuitenkin, jos heitä pelottaa jo ajatuskin yksin jäämisestä, niin asia ei taatusti tule onnistumaan hyvin.

Jx

Onhan se nyt aivan eri asia lapsen olla kotona valoisaan aikaan kuin pimeällä hiljaisessa talossa. No jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Oma lapseni ei ole koskaan ollut viittä tuntia yksin kotona. Ekan ja tokan luokan aikana meni leikkipuistoon koulun jälkeen ja nyt kolmannellakaan ei tule noin pitkää yksin oloa vaikka aikaisemmat päivät loppuvat 12.15.

Kelju K

Olen myös samaa mieltä siitä, että päivällä valoisassa on ihan eri asia olla yksin kotona kun myöhään illalla ja yöllä. Sitäpaitsi miellän itse illan ajalle 17-22.30, sen jälkeen alkaa yö, eli kysymys voisi olla myös näin, että minkä ikäisenä lapset voivat olla osan yötä yksin kotona?

Itse en ole jättänyt lapsia yksin illaksikaan. Tulee jotenkin vähän outo olo kun ajattelen että olisivat keskenään kotona. Vaikka vanhempi onkin jo 11 niin herääkö se jos nuorempi herää ja päättääkin lähteä ovesta ulos etsimään äitiä? Jos taas laittaa oven takalukkoon ja jotain sattuu (vaikka se tulipalo) lapset eivät pääse ovesta turvaan. Ap:n tilanteessa hankkisin lapsenvahdin.

otsikkopotsikko

jos lapset ovat vielä niin pieniä, että äiti laittaa heidät nukkumaan kello 21.30, niin silloin he ovat vielä pieniä. jos odottaisit muutaman vuoden. uskallatko kertoa, minkä ikäisiä lapsesi ovat?

oliivia

kysyjän lapset ovat siis ala-aste ikäisiä kuten hän kertoo kysymyksessään! en itse jättäisi heidän ikäisiä kotiin yksin. Kyllä hoitaja pitää olla ja suosittelen hakemaan uutta tyttöä tilalle. Näin kaikinpuolin parempi

otsikkopotsikko

^no ala-asteikäinen on aika laaja määritelmä. 11- ja 12-vuotiaat voisi ehkä jo jättää kahdestaan kotiin jos ovat täyspäisiä, mutta 7- ja 8-vuotiaat sisarukset olisivat jo vähän toinen juttu...

rauhallista harjoittelua

En mäkään jättäisi illaksi yksin kotiin sen ikäisiä ihan jo sen takia, jos he illalla alkaisivat katsella tv:stä jotain aikuisille tarkoitettua ohjelmaa, väkivaltaa tai seksikohtauksia kun on joka ohjelmat täynnä. Omat lapseni, 6- ja 7-vuotiaat osaavat olla päivällä/iltapäivällä pari tuntia yksin tai kahdestaan( ollaan treenattu pikkuhiljaa), esim. kauppareissun ajan. He osaavat soittaa kännykällä, ollaan neuvottu, mitä tehdä hätätilanteissa. Ollaan myös opetettu, ettei tuntemattomille saa avata ovea. Ja myös testattu, onko mennyt perille. Kavereita ei saa päästää silloin meille, kun he ovat yksin.Eikä he saa lähteä kotoa mihinkään silloin. Pientä purtavaa olen laittanut valmiiksi esiin, jotta lasten ei tarvitse mm.leikata leipää, kiipeillä kaapeista astioita ym. En ole laittanut ovea takalukkoon, jos vaikka tuleekin hätätilanne. Ymmärtävät silloin esim. juosta naapuriin pyytämään apua. Meillä tämä on toiminut, Tosin mun lapset on melko rauhallisia(tyttöjä). Ja tosiaan ollaan aloiteltu harjoittelu pikkuhiljaa, ekat kerrat 10min.poissaoloina, siitä vähitellen tähän pisteeseen. En laita lapsia koulun jälkeen iltapäiväkerhoon, vaan saavat tulla kotiin. Meillä se kerho on tosi rauhaton, meluista, siellä eivät ohjaajat katso lapsien perään kovinkaan paljon. Asutaan turvallisen matkan päässä koulusta. On aika pitkä aika olla melussa ja hälyssä ensin koulussa ja siihen päälle iltapäiväkerho (varsinkin kun se ei ole hyvä kerho). Kotona saavat rauhassa tehdä läksyt, katsoa vaikka päiväleffan ym.

nytjoisotyttö

Herää kysymys mielessäni, ilman sarvia ja hampaita, että mitenkäs nykyajan pikkukoululaiset niin kovasti tarvitsevat aikuista ja seuraa ja tekemistä iltapäiviksi koulun jälkeen? Aika jännä, kun luulenpa, että iso osa näiden lasten vanhemmista on tainnut ihan itse viettää iltapäivät yksikseen tai kavereitten kanssa ihan "vapaana".

Itse kun olen 4-kymppinen nyt, niin kyllä ihan keskenämme parhaan kaverin kanssa hengattiin koulun jälkeen. Tosi hädän tullen oli kaverin äiti naapurissa käytettävissä, pitämässä huoltsikan baaria.
Aamuisin lähdin eka luokalle jo kouluun yksin. Heräsin, kun aikuiset lähtivät töihin ja tulin olkkariin lepäilemään ja kuuntelemaan Niilo Tarvajärven "aamujen aamua". Teevesi oli valmiina termarissa, kun en saanut kaasuliettä käyttää, ja voikkarit valmiina pöydällä. Sitten menin hakemaan parasta kaveria.
Samoin maatalojen kaverini, vanhemmat pyöri jossain tilan töissä, ja me keskenämme kyllä ihan touhuiltiin iltapäivisin.

Taisin olla 10v, kun oltiin kaverin kaverin kanssa puutarhalla tekemässä ekat taskurahat ja lapsenvahdin hommia alettiin tekemään, kun oltiin 11 ja 12 v. Eli siis vieraat (tai siis tutut) ihmiset antoivat vauvansa meidän vastuulle. Eli jotenkin ajattelisin, että kyllä 11v pärjää pikkusiskon kanssa. Pärjää, jos osaa ottaa tilanteen vakavasti, eikä hölmöile.
Hengissä me kaikki ollaan selvitty, eikä poltettu taloa, eikä mitään kamalaa tapahtunut ja vauvat ei saaneet traumoja. Meidän omat äidit on varmaan joutuneet ottamaan pieninä vastuuta vielä enemmän pikkusiskoistaan ja -veljistään, mummoistamme puhumattakaan, lapsimäärätkin oli isompia.

Väheksymättä nyt kenenkään huolta, tuli nyt vain mieleeni..... ;oD

Minusta lapsilla on liikaa kaikkea järjestettyä, pienet ihan lyyhistyvät sellaisen alla, itse olen alalla, joten tiedän kokemuksesta.

Tervettä puhetta

Tosi hyvä nakökantasi!
Olen myös vertaillut nykylasten elämää omaan ja lasteni lapsuuteen. Samat havainnot olen tehnyt kuin sinäkin. Eritoten tuon pitkitetyn lapsuuden ja ennenkaikkea pitkitetyn vauvavaiheen sekä lasten ohjelmoinnin.

Lapsille tehdään kaikki valmiiksi, heitä ei vähitellen kasvateta vastuuseen, kuten ennen tehtiin. Itsekin pidin nuoremmastani huolta pihalla jo 4-5 vuotiaana, enkä todellakaan ole siitä katkera, päinvastoin! Toki vanhemmat pitivät meitä silmällä, mutta jo se, että vastuutettiin huolenpitoon, oli paljon. Siitä on ollut monenlaista hyötyä myöhemmin elämässä.

Me olimme yksin kotona, kun minä vanhimpana olin n. 9-10 vuotias ja nuorin 5-6 vuotias. Pärjäsimme hyvin eikä pelkoja ollut, olihan aina naapurit, joiden luokse voi mennä jos ongelmia tulee. Sama oli naapurin lasten kanssa, meille voi aina tulla ja pyytää apua, jos jotain sattuu. Tuo naapurusten yhteistoiminta ja huolehtiminen lasten kanssa pitää elvyttää henkiin. Sellaisella hoitoringillä voi antaa vuorotellen vapaavuoroja toisilleen.

Kelju K

Mielenkiintoinen näkökulma tuo pitkitetty lapsuus kun joka tuutista tulee siitä miten lapsuus lyhenee ja pienten odotetaan aikuistuvan ja pärjäävän aina vaan aikaisemmin.

Alkuperäinen kysymys oli kuitenkin lasten yksinolosta illalla ja yöllä. Päivällä yksinolo on jo ihan toinen juttu ja monet varmasti ovatkin iltapäivät yksin. Me +/- 40 olemme viettäneet lapsuuden vähän toisella aikakaudella jolloin naapurit olivat tuttuja myös isoissa kaupungeissa ja talkkarit olivat aina paikalla. Autoja oli vähemmän, narkkareita ja kännykkävarkaita tms. ei näkynyt, itsensäpaljastajat olivat vaan hämärän aikaan puskissa koska siitä sai silloin kunnon rapsut. Osa äideistä oli kotona ja kun omiaan sieltä ikkunasta silmäili tarkkaili myös muita.

Itse olen myös ns. avainkaulalapsi ja pärjäsin, nyt olen jokatapauksessa iloinen kun omat koululaiseni voivat mennä koulun jälkeen mummolaan. Ovat kuitenkin reippaita, rohkeita ja vastuuntuntoisia. Läksyt on aina tehty ja ovat ottaneet vastuuta kiitettävästi kodin askareista.

Ymmärän hyvin niitä jotka haluavat ekaluokkalaiselleen iltapäivähoidon sen sijaan että pieni menisi yksin kotiin kun joka nurkalla örisee jos jonkinlaista örkkiä. Itsekin varmaan väistelette näitä pullojen ja huumeiden kanssa örveltäviä jengejä. Olenkin omille lapsilleni sanonut että teihin luotan täysin, että osaatte liikkua ja pärjäätte, mutta muihin kulkijoihin en. Autot kaahaa mistään välittämättä, busseissa liikkuu vaikka mitä porukkaa. Avohuolto syytää mitä ihmeellisempiä ihmisiä pillereiden varassa tonne liikkumaan. Pelottaa välillä aikuistakin.

Niin ja sitäpaitsi ne kauppakeskuslorvijat (usein n.10-14 v) ovat aika ärsyttävää porukkaa joten olisi kaikille mukavampaa jos heilläkin olisi jotain muuta tekemistä.

Jx

Esimerkiksi minä olin koulun jälkeen yksin kotona vasta 4 luokalla ollessani. Siihen aikaan, kun minä olin koulussa oli koululaistenpäiväkodit, jossa koulun jälkeen tehtiin läksyt ja siellä sai myös lämpimän ruuan. Tämä siis Helsingissä ja minä olen suunnilleen saman ikäinen kuin sinä. Ennen siis oli iltapäivähoito järjestetty paremmin kuin nykyään.

sapi

itselläni on 12v. muksu eikä tulisi pieneen mieleenkään jättää häntä yksin iltaisin.
hommaan hoitajan, jos haluan lähteä ulos.

<3.

Olen 27v. maaseudulla kasvanut nainen. 12-vuotiaana olin ihan mielelläni iltoja yksin kotona (olen ainoa lapsi). Koira oli seuranani. En pelännyt lainkaan. Lukioaikaan oli jo rutiinia viettää viikonloppu tai viikkokin yksin. En saanut traumoja, päinvastoin minusta on edelleen hauska olla yksin kotona. ;)

PunkyFish

Riippuu ihan lapsesta/lapsista. Ja millä luokalla ollaan. Kolmas luokkalainen on aivan eri asia kuin kuudes luokkalainen.
Itse olen saanut kotiitulokutsun pikkuihmiseltäni jo klo 19:00, kun ilta pimeni ja kotona ei ollutkaan niin kivaa pimeällä. Vaikka oli kaverikin seurana. Toisaalta, itse olin niitä "reippaita" lapsia, eikä tuntunut missään mennä yksin nukkumaan (olen 40 v.), eikä puhelimella saanut kiinni ketään. Omani on siis vain arempi, eikä ole vieläkään kovin tyytyväinen, kun vietän iltaani muualla kuin kotona (14v. tyttö). Suostuu olemaan kotona, menemään nukkumaankin ajoissa jokusen puhelinsoiton jälkeen. Tähän olen kehittnyt metodin, että kun tulen kotiin piirrän jalkapohjiin pieniä viestejä tussilla: olet rakas jne. ihan vain kuvastamaan sitä, että lapsi on mielessäni ja tärkeä. Toimii meillä ja aamut ovat riemukkaita, kun hän yrittää selvittää koodeja jalkapohjistaan:)

Siihen, että mitä vain voi tapahtua: tietenkin voi. Mutta niin on voinut tapahtua aina ja siltikin meistä moni on selvinnyt hengissä ilman mitään tragediaa. Nykypäiväna pelätään aivan liikaa kaikkea, kohta pitää varmaan mennä nukkumaan pyöräilykypärä päässä, ettei vain tapahdu vahinkoa.....Tälläiset pienet irtiotot yh-vanhemille ovat kovinkin tärkeitä, koska vaikka me olemme äitejä/isiä niin olemme me kuitenkin niitä samoja henkilöitä joita olimme ennen lapsiakin.

Si vic pacem, para bellum

Mielestäni on täysin vastuutonta jättää kaksivuotia yksin kotiin, kuten Raahelaisäiti teki - lapsi olisi voinut vaikka kuolla hypotermiaan tai jäädä auton alle ellei naapuri olisi huomannut lasta!

Ihmettelen erittäin suuresti nykyvanhempien vastuuttomuutta ja itsekkyyttä. Onko juhliminen ja hauskanpito todellakin lapsen hyvinvointia tärkeänpää?

Ei ole iästä kiinni milloin lapsen voi jättää yksin, lapsetkin ovat yksilöitä. Itse halusin ja uskalsin jäädä kotiin jo kahdeksanvuotiaana koko viikonlopuksi kotiin, mutta edellytettiin että olin puhelinsoiton päässä. Vanhempani soittivat minulle useita kertoja päivässä. Muutaman kilometrin päässä asuva mummonikin kävi joka päivä katsomassa miten pärjään ja voin. Veljeni eivät halunneet ennen murrosikää jäädä yksin kotiin, eikä sitä heiltä vaadittu tai odotettukaan.

Itse en ole koskaan jättänyt lapsiani kotiin yksinään tai keskenään alle kouluikäisinä, enkä sen jälkeenkään kuin korkeintaan pariksi tunniksi. Joko mieheni tai joku ystävistäni on ollut lapsenvahtina, jos olen mennyt johonkin. Kapakoita ja ravintolailtoja en harrasta, ja olen iltauninen.

Lapset ovat pieniä niin lyhyen aikaa...!

Toini

Kovin on yksilöllistä tuo lasten kotiin jättäminen. Aikoinaan jätin lapset kotiin keskenään illaksi kun olivat iältään noin 9,10 ja 11 vuotiaat. Mummo asui seinän takana joten oli aika turvallista ja asuttiin vielä maalla. Mutta nykyään olisin paljon varovaisempi.
Omat vanhempani jättivät minut yksin viikonlopuksi kun olin 12v. Vastuulleni jäi myös kahdenkymmenen lehmän lypsy ja samanverran nuortakarjaa. Ajata muuttuvat todellakin ja lapsetkin on yksilöitä:)
Vaikka vanhemmat tarvitsevatkin välillä tuulettumista lapsista niin kyllä se olisi hyvä järjestää lapsille hoitaja, Esim kerran kuussa tapahtuva tanssi-ilta, niin ei luulis olevan liian vaikeeta järjestää vaikka MLL-n hoitaj kotiin siksi illaksi.

------------------

En kyllä voi ymmärtää miten voit edes leikitellä ajatuksella, että jättäisit lapset yksin kun lähdet ravintolaan siitäkin huolimatta, että olisit siellä selvin päin. Niin kuin monessa viestissä on mainittu, päivä on asia erikseen ja alku iltakin, jos vaikka haluat lenkkeilemässä käydä, mutta että yöllä...
Se on selvä, että tarvitset myös aikaa itsellesi, että jaksat lastesi kanssa. Olet osoittanut olevasi hyvä äiti lapsillesi, koska olet järjestänyt heidän hoitonsa siksi ajaksi kun olet tuulettumassa. Jatka samalla lailla ja hanki hoitaja lapsillesi edelleenkin. Uskon, että niin voit nauttia vapaahetkestäsi ilman huolta.

yh myöskin

Minulla on pian 8 vuotias tyttö ja 11- vuotias tyttö.
Vanhempi heistä on hyvinkin rauhallinen ja vastuunsa tunteva nuorukainen, mutta nuorempi on sitten jo rämäpäisempi.
Töitä teen kotona, eli koulun jälkeen ei heidän tarvitse koskaan yksin olla kotona, ja jos joskus itsellä sattuu olemaan joku meno, niin silloin nuorempi tytöistä menee naapuriin. Vanhemmallakin on se mahdollisuus, mutta haluaa olla mielummin kotona rauhassa. Koska itse tunnen lapseni, niin en voisi kuvitellakaan, että nuorempi olisi yksin kotona. Siis ihan yksin ilman isosiskoaan. Nuoremmalla kun on niin vauhdikas mielikuvitus, että saattaisi alkaa vaikka kokkailla ja polttaa itsensä siinä samassa.

Mutta nyt viimeisten parin kuukauden aikana olen jättänyt tytöt keskenään kotiin, tunnuksi-kahdeksi, kerran kahdesti viikossa. Sillä päätin, että nyt on minunkin jo aikaa saada omaa aikaa harrastuksiini, käyn silloin salilla tai lenkillä tai kaupassa.
On se niin ihanan rentouttavaa käydä ilman lapsia kaupassa. Sekin on tosiaan ylellisyyttä, koska tähän asti lapset on aina kulkenut mukana.
Meilläkin on sovittu, ettei ovea saa aukaista, eikä ketään kavereita saa silloin meille tulla kun en ole paikalla, eikä myöskään ulos saa mennä.
No kerran kävi niin, ettei lapset neuvoa totelleet, vaan olivat menneet aukaisemaan oven. Siellä oli ollut joku nainen jonka käynti tarkoitusta en vieläkään tiedä.. Tytöt sanoivat, että aukasivat oven sen takia, että nainen näytti niin kiltiltä (katsoivat ikkunasta) Sen jälkeen olikin pitkä puhuttelu edessä, ettei ovea tosiaankaa aukaista, vaikka kuinka kiltin näköinen ihminen olisi oven takana, koska koskaanhan ei voi olla varma kiltinkään näköisen ihmisen tarkoitusperästä.
Meillä on myös ovi yleensä päivisin auki, niin ettei avainta tarvitse, mutta silloin ,kun olen pois, niin ovi laitetaan lukkoon. Tulipalon sattuessa lapset saavat oven auki tai pääsevät vaikka takaovesta.
Aina kun olen poissa, niin lapset etenkin nuorempi soittaa ihan jatkuvasti ja kyselee milloin tulen ja saako mennä koneelle, saako katsoa telkkua....Koneelle ei saa mennä, ellen ole seuraamassa ja lapsetkin sen tietää paremmin kuin hyvin, mutta aina se pitää testata, josko nyt saisi periksi...


Mutta kyllä ehdottomasti alle kouluikäinen on liian pieni jäämään yksin kotiin, hiukan vanhemman sisaruksenkin kanssa. Puhumattakaan 2 vuotiaasta.
Itse en voisi kuvitellakaan jättäväni lapsia yöaikaan keskenään. Minulla takaraja on tulla kotiin 19.00, sen jälkeenhän alkaa jo kaikki ilta touhutkin. (ja tv.stä salkkarit, mitä nuorempi varmasti katsoisi, jos en olisi kotona vahtimassa, häneltä on salkkarit kieletty, koska ei mielestäni osaa vielä erottaa henkilöiden fiktiivisuutta)