nytjoisotyttö

Aloin puhumaan murkuista, kun joku sanoi, ettei jättäisi 13-vtään yksin kotiin illaksi vai oliko se yöksi.
Ettekö te enää muista kuinka itse olitte nuoria???!!!!! ;oD ;oD Monelta äidiltä taitaa sellaset unohtua, kun yritetään olla niin täydellisesti sääntöjen mukaan.
Eikö murkun elämässä pidä olla ja tapahtua myös hauskaa, pieniä luvattomuuksia ja jänniä juttuja. Kyllä meidän 4-kymppistenkin illanistujaiset joskus on olleet vielä hauskoja niiden tragikoomisten muistojen takia!!!
Ja yhtä lailla lapsella, on ritsalla tullut ihan vahingossa vaan kilautettua naapurin olkkarinikkuna mäsäks ynnä muuta hauskaa. Selkään tuli, että lätisi, mutta sekin oli kokemus.
Eikö vanhempien tehtävä ole tarjota lapselleen HIENOJA MUISTOJA, eli erilaisia kokemuksia, jotka jäävät eri tavalla mieleen ja vielä aikuisenakin muistaa niiden opetuksen tia hauskuuden tai häpeän mokasta tms. Pääasia, että sellaisia on runsaasti ja erilaisia.

Kolmiloikka

Nyt taitaa mennä käsitteet sekaisin. Onko jonkun mielestä vanhempien tehtävä tarjota muistoja jättämällä pahimmassa murkkuiässä olevat yksin yöksi kotiin, jotta nämä saavat vieraikseen ikätoveriensa lisäksi mahdolliset kuokkavieraat ja päälle niitä muistoja ja ehkä tuhotun kodin? Pitääkö vanhempien tarjota lapsilleen sellaisia muistoja?

Luulen, että murkun elämässä on ihan tarpeeksi noita luvattomuuksia ja jännitystä ihan omasta takaa, ilman että vanhempien niitä tarvitsee järjestää. Ei pidä olla liian sinisilmäinen. Emme enää elä mitään maalaisidylliä.

Eri juttu on kotibileet, joiden jälkeen vanhemmat palaavat vielä kotiin yöksi, jolloin he voivat myös nähdä mahdolliset lastensa vieraat.

nytjoisotyttö

Älä kärjistä! Tajuat mitä tarkoitan kuitenkin. tai sitten et, eli olet juuri sellainen äiti, josta edellisessä tekstissäni mainitsin.

Yh täälläkin

Minulla eskari-ikäinen poika. Käyttänyt jo kohta vuoden kännykkää eli osaa soittaa minulle jos on jotain. Jää usein töiden jälkeen kavereiden kanssa mielellään pelailee tai ulkoilee, kun lähden kauppaan tms. ja vkl iltaisinkin on mielellään niiden kanssa. Silloin tällöin olen jättänyt nukkumaan menon jälkeen yksin nukkumaan, mennyt 50 m päässä olevaan lähikuppilaan jutustelemaan kavereiden kanssa tunniksi pariksi. Pojalla hyvät unenlahjat eli ei heräile öisin ja olen opettanutkin jos herää niin soittaa, koska käyn myös koiran kanssa ulkona illalla/aamulla pojan vielä nukkuessa. Jos tulee hätä niin olen minuutissa kotona. Pidemmälle en uskaltaisi lähteä. Yh:a syyllistetään liian helposti joka asiasta, semmoinen joka ei oikeasti elä sitä arkea tulisi sitä kokeilla, lapset kerran pieniä ym. ei paljon lohduta, sitä omaakin aikaa tarvitsee välillä, jotta jaksaa lapsen kanssa hyvillä mielin. Nykypäivän yh:t liian tiukoilla taloudellisestikin, ehkä kaikki olisi paremmin jos lomilla tms olisi rahaa tehdäkin jotain, mutta itse teen normaalia päivätyötä ja tulot menee aika visusti laskuihin ja elämiseen, loma tuntuu yksinäiseltä ja tylsältä, yrittää vain keksiä paikkoja missä pääsee mahd. halvalla.

70 luvulla syntynyt

nytjoisotyttö, mielestäni puhut asiaa. Moni varmaan saanut sähköpostin 60 ja 70 luvulla syntyneet. Meidänhän ei pitäisi olla edes elossa verrattuna nykyiseen joka asiassa varomiseen. Ei meitä hyysätty joka asiassa lapsena ja keskenään pihalla oltiin ja selviteltiin välit. Nyt kaikkeen puututaan ja varotaa, liiaksikin jo ehkä. Pitäisi muistaa se kultainen keskitie!

1 kysymys

Mitä tarkoitit tekstisi ekalla lauseella. T. -60 luvulla syntynyt.

Kolmiloikka

En kärjistä. Tiedän aivan tarkkaan, mistä kirjoitan. Emme todellakaan elä sellaisessa maailmassa kuin 30 v sitten, jos kuulut nelikymppisiin.

Olen edelleen aivan samaa mieltä kuin aiemmin. Mielestäni vanhempien tehtäviin ei kuulu järjestää murkulle öitä yksin kotona. Murkku kuuluu perheeseen siinä missä muutkin. Niitä öitä pois kotoa tulee muutenkin esim. erilaisten harrastusten kautta, jos on kyseessä normaali nuori. Ainakin minä olin siinä iässä niin paljon öitä poissa kotoa erilaisissa harrastuksissa, etten enää olisi kaivannut mitään erikseen järjestettyjä vanhempien poissaoloja. Arvostin sitä aikaa, jonka sain viettää muun perheen kanssa.

Muutin myös pois kotoa lukion jälkeen eikä itsenäistymisessä ollut mitään ihmeempiä ongelmia. Vanhempien ei todellakaan tarvitse järjestää sellaisia elämyksiä kuin sinä kuvaat. Kehittävämpiäkin tapoja hankkia niitä on olemassa.

Vai eikö lähipiirisi nuorilla ole lainkaan harrastuksia, jos vanhempien pitää varta vasten lähteä pois kotoa, että nuoret saisivat elämyksiä ja muistoja?

Ei pidä olla liian sinisilmäinen. Emme elä 1970- tai 1980-lukua.

se toinen 1981 syntynyt

tuskinpa jokainen murkku bileitä järjestää - on olemassa myös "kilttejä lapsia" tai nuoria. tässä ei olekaan kyse siitä, että vanhempien pitäisi järjestää nuorelle elämyksiä, vaan että nuoren olemassaolo ei aina estä vanhempien elämyksiä, vaan nuorelle voi jo uskoa vastuun itsestään esimerkiksi yhden vaivaisen illan ajaksi. jos nuori on antanut aihetta epäillä hänen luotettavuuttaan, häntä ei tietenkään tule jättää yksin. fiksun nuoren sen sijaan voi - ja kyllä niitäkin on olemassa. kotikaan ei ole yhtään sen vaarallisempi, vaikka siellä ei olisikaan kuin nuori ja hänen sisaruksensa - vai uskotteko tosiaan, että taloanne vahtii säännöllisesti joku jengi tai sarjamurhaaja, joka hyökkää heti kimppuun, kun näkee vanhempien poistuvan?

minä vietin iltoja ja öitä yksin 1990-luvun puolivälissä, ja toisinaan vietimme öitä kolmestaan samanikäisten naapurin tyttöjen kanssa joko heillä tai meillä. molempien vanhemmat luottivat siihen, että pärjäämme yksin/keskenämme emmekä järjestä kotibileitä tms - emmekä järjestäneetkään. tupakanpolttoa taisimme yhdellä kertaa kokeilla salaa pensaiden takana, ettei naapurin täti näe. tänä päivänä yksikään meistä ei polta.

tällä hetkellä lähipiiriini kuuluu kaksi perhettä, joissa on teini-ikäisiä lapsia. toisen perheen lapset elävät ns. hankalaa murrosikää ja vanhemmat saavat "taistella" läksyjen tekemisestä ynnä muusta tavallisesta. heitä ei jätetä yksin kotiin em. lieveilmiöiden pelossa. toisessa perheessä nuoret ovat "kilttejä", harrastavat vapaapalokuntaa yms, ja he (14-vuotias tyttö ja 13-vuotias poika) ovat olleet jo parikin kertaa keskenään kotona vanhempien ollessa reissussa. he ovat osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi. emme elä enää 70-luvulla, mutta nuoret eivät ole siitä kovin paljon muuttuneet; sekä ongelmaisia että vastuuntuntoisia yksilöitä on yhä ja on ollut aina.

Kolmiloikka

Kyse olikin murkkujen öistä eikä illoista. Lisäksi nuo vastuuntuntoiset nuoret ovat useimmiten niitä, joilla on myös harrastuksia. Ongelmaiset ovat tavallisesti niitä, joilla ei ole muuta mielekästä tekemistä kuin ajankulukseen roikkua ryhmissä, rikkoa naapureiden ikkunoita ja häiritä ohikulkevia tai muuten vaan sekoilla - eli siinä joukossa tyhmyys tiivistyy. Toki se voi tiivistyä harrastavien nuorten keskuudessakin välillä ...

Eivät kaikki murkut järjestäkään kotibileitä. Yleensä vain sellaiset järjestävät, joilla on tarpeeksi tilava koti tai joiden vanhemmat ovat paljon poissa. Osa nuorista on niin valvomattomia, että heidän luokseen saapuvat kaikki lähistön jengiläiset eli puskaradio kertoo, missä on bileet. Osa viettää lähipiirin kanssa rauhallisia koti-iltoja. Silti monet vanhemmat ovat liian sinisilmäisiä eivätkä voi uskoa kullanmuruistaan mitään pahaa. Esimerkiksi Helsingin nollatoleranssi juopuneiden ja sekoilevien nuorten suhteen on ollut monille vanhemmille järkytys. Moni kiltti 13-14-v tyttö on löydetty humalassa sekoilemasta keskellä kaupunkia ilman, että vanhemmilla on ollut asiasta mitään aavistusta.

nytjoisotyttö

No en jakaisi noin mustavalkoisesti nuorisoa kahtia. Olen itse lapsesta asti ollut mukana sekä kuorossa, partiossa, voimisteluryhmässä, pesis- ja lentsitytöissä. Ollut siis leireillä kesäisin, 7-v ekan kerran sudenpentuna ja pesisleireillä, partioleireillä ja yöretkillä, seurakunnan nuorisoretkillä. Taitaa olla kyllä useasti yritetty järkätä jotain luvatonta tai tuhmaa. Viinanmaistelua, pussailua, tupakanpolttoo.
Mutta meistä on silti... ja ehkä siksi kasvanutkin kunnon aikuisia. Ei tarvitse villiintyä sitten aikuisiällä enää niin kovasti, kun kaikenlaista on kokeiltu nuoruudessa.
Olen ollut kunnollinen ja ahkera, mutta VILLI.
En mä nyt yllytä ketään tässä viinanjuonnin hyväksymiseen tai muihin huveihin, mutta tarkoitan vaan, että elämä on pitkä ja on myös kamalaa, jos nuoruudessa jää kokematta tärkeitä asioita, oli ne sitten kilttejä tai tuhmia.
Pääasia on että niitä kokemuksia karttuu, näin katsantokanta ja ymmärrys laajenee aikuisuutta kohti, eikä tuloksena ole suvaitsematon ja muitaymmärtämätön aikuinen, joka ei pysty huumorilla suhtautumaan vaikeisiinkin asioihin.
Olisin työssäni menettänyt jo järkeni, jos minulla ei sitä kykyä olisi ja näitä omia kokemuksiani muistissa. Olen tarkkaan yrittänyt säilyttää mielessäni myös niitä nuoruuden tuntemuksia, että näin voisin työssäni paremmin käsittää, mitä nuori ajattelee ja miltä tuntuu. Työssäni minulla on ammattietiikka ja moraali, mutta silti minulle voi kertoa nuorten maailman juttuja, enkä suoraan tuomitse jyrkästi. Näin minulle myös kerrotaan sisäpiirin tietoa ;oD ja näin minulla on sitten mahdollisuus myös puuttua huonoihin juttuihin.

Ei tietenkään kaikkien nuorten "tarvitse" juoda ja bilettää, mutta siinäpä se, on äärettömän tärkeää nuorelle ja lapsellekin kokea vastuun tunnetta ja nauttia luottamuksesta, se kasvattaa tervettä itsetuntoa, itsellisyyden tunnetta, joka sitten isompana on niin tärkeää, oli ne tavat sitten minkälaisia tahansa.
Ei tässä maailmassa nyt joka nurkalla ole pedofiileja ja raiskaajia ja narkkeja, ja koska ne on ovikelloo tulleet soittamaan? Ja olkoonkin jos maailma on muuttunut, niin siihenpä maailmaan nuoret kasvavat ja siinä joutuvat elämään!! Eli eikö "vaaroihin" pitäisi valmentaa ja kasvattaa omaa vahvuutta valita ja opettaa olemaan pelkäämättä tätä maailmaa!

pikkuvanha

Mä en enää 14-vuotiaana halunnut lähteä koko viikonlopuksi mökille vanhempien kanssa. Siitä asti sain jäädä kotiin. En ikinä tehnyt mitään typerää, asuttiin kerrostalossa, joten oli selvää, että naapurit olisi heti tiedottanut asiattomasta käytöksestä vanhemmilleni. Lähinnä luin läksyjä, ostin törkypaljon karkkia ja katselin lempileffojani. Nautin omasta rauhasta.
Mun mielestä lapsiin täytyy myös voida luottaa. Toki lapset kehittyy eri aikaan. Myös lapsen kaveripiiri vaikuttaa asiaan. Mun kaverit oli niitä "nörttejä". Jos olisin kaveerannut niitä "cooleja" kaljottelun aloittaneita, en varmaan olisi saanut niin paljon vapauksia. En osaa vielä sanoa omista lapsistani, koska heidät voisi jättää yksin yöksi tai pariksi...

Kolmiloikka

Olet aivan oikeassa. Siksi vanhempien tulisi tietää, millaisissa piireissä heidän lapsensa liikkuu. Vanhemmat, jotka ovat valmiit avaamaan kotinsa nuoren kavereille, ovat paljon paremmassa asemassa kuin ne, jotka vain kuvittelevat asiat tai eivät jaksa tai välitä kiinnostua. Seura tekee kaltaisekseen - useimmiten - eli kunnon nuorikin voi joutua hulluille teille tai leimatuksi häiriköksi väärässä seurassa.

111

olet aika onnellisessa tilanteessa sitten...itse joudun jättämään ekaluokkalaisen joka aamu yksinään kotiin kun menen töihin,toisilla ei vain ole noin hyvin asiat

namamamam

oon kolmetoista ja haluaisn käydä kuntosalilla! mutta esitteissä lukee että vain 16v saa mennä yksin mutta voisinko minnä mennä??

pupunkorva

Osin ihan järkevääkin tekstiä, mutta se jäi kyllä ihemetyttämään, että jos 13 v ei voi olla yötä yksin tarkoittaa sitä, ettei 18 v osaa pitää huolta itsestään kotoa muuttaessaan (miten niin keskimäärin 18 v?). Tuossa välissä on niin suuri kasvun paikka, että varmasti ehtii itsenäistyä ja oppia ne perustaidot, joskin imuroinnin nyt oppii jo 5 v...=) Mutta ei silti tarvitse alkaa ala-asteikäisenä opettelemaan yötä yksinoloa.....

kokemusta kantapäänkautta

Ala-aste ikäistä en jättäisi yksin kotiin yötunneiksi vaan on löydettävä aikuinen ihminen, joka katsoo perään ja tuo turvaa!

Itselläni on monet kokemukset siitä kun äidin ja isin piti lähteä viettämään muutamaksi tunniksi iltaa ulos. Minut jätettiin ensimmäisen kerran vauvana yksin ja silloin viranomaiset puuttuvat siihen. No yksin jätetiin lukuisia muitakin kertoja ihan siitä pikkulapsi-iästä 9-vuoden ikään. Itkin aina, että älkää jättäkö yksin, mutta vanhempien oli pakko lähteä kapakkaan. Toki tuon jälkeen yksinolo yötunnit jatkuivat, mutta en enää välittänyt niistä. Sitä ennen pelkäsin ja olin paniikissa. Olin vain peiton alla peläten ja odottaen, että vanhemmat tulisivat kotiin. Sitten kun tulivat niin leikin muka nukkuvani. Lapsi kun ei halua aiheuttaa enempää vaivaa humalaisille vanhemmilleen, jotka vaikka olisivat saaneet siitäkin riidan aikaiseksi.

No minusta kasvoi muuten hyvin omatoiminen, oma-aloitteinen ja pärjäävä ihminen, mutta ehkäpä liiankin itsenäinen ja silti tämäkin perusturvallisuuden järkkyminen näkyy yhä elämässäni. Minulla oli aiemmin omassa kodissa yksinasuessa todella vaikeaa nukkua yksin - pelkäsin. Sitä pelkoa kesti monta vuotta. Tiedän mitä lapsen näkökulmasta se yksinjäämisen ja turvattomuuden pelko voi olla ja se on jotain todella kamalaa. En tekisi samaa omille lapsilleni.

en ymmärrä...

miten tuolla joku kirjoittaja oikeasti voi jättää eskari-ikäisen, siis 6 vuotiaan, tuntikausiksi kännykän varaan ja mennä itse ryyppäämään? Jos asuisit minun naapurissani, soittaisin lastensuojeluviranomaiset perään alta aikayksikön.

Meillä on 9-vuotias ollut yksin tänä syksynä eka kertaa klo 18-20 välin, kun käyn 5 minsan kävelymatkan päässä 2 x viikossa jumpassa. Pidän kännykkää värinähälytyksellä päällä jos hänelle hätä yllättää. Hyvin on pärjännyt tuon ajan.. mutta pidemmäksi aikaa en häntä jätä.

Ei tulisi mieleenkään, että lasten pitäisi pärjätä ilman aikuista tuntikausia.
Päiväkodissa on hoitajat, koulussa opettajat ja muina aikoina lapsista vastaavat hänen vanhempansa. Jos vanhemmat eivät siihen pysty, tilalle pitää hankkia sellaiset ihmiset jotka ajattelevat lasten parasta, turvallisuutta ja hyvinvointia.

Jos on kyennyt lapsia tekemään, pitäisi olla sen verran älyä tehdessään, etteivät lapset hetkessä kasva omatoimisiksi, yksinään pärjääviksi miniaikuisiksi.
Kyllä se vie aikaa vähintään sen 15-18 vuotta.

No, minä en käy kapakoissa muutenkaan, eikä ole tarvetta miestä tai mitään muutakaan seuraa etsiä ympäri kyliä oman lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Ja yksinhuoltaja olen minäkin.

ehdotus

Ei sillä ole periaatteessa mitään merkitystä, minkä takia se äiti jättää sen lapsen yksin. Käykö 50 m päässä kavereiden luona kahvilla/muutamalla tai 5 minsan päässä jumppatunnilla viikossa, kun lopputulos on kuitenkin sama. --> Lapsi jää yksin useiden tuntien ajaksi.

Esim. tulipalo voi syttyä ihan sekunneissa, ja siinä ei sitten vakuutusyhtiön onnettomuustutkijoille ja poliiseille auta pahemmin selitellä, että olit vain vähän aikaa poissa, ja lapsella oli kännykkä. Ja kyllä, äidin pitäisi osata varautua pahimpaan, se on äidin tehtävä. Suojella lasta.

Tuo "lapsella on kännykkä" on tekosyy, jolla äiti oikeuttaa omia menojaan, että kaikki on kunnossa, ja lapsi pärjää. Puhutaan sentään useista tunneista, kun lapsi on yksin, kuukaudenkin aikana. Lapsella pitäisi olla ainakin joku tuttu naapurissa, jonka luo voi mennä, tai toinen, jolle voi soittaa, jos äiti ei kuulekaan. Tai sitten vaihtoehtoisesti lapsi tulee mukaan sinne jumppatunnille, tai äiti kutsuu kaverit kotiinsa "kahville".

Moni

ollut sitä mieltä, että riippuu lapsesta, minkä ikäisenä hänet voi jättää yksin. Olen samaa mieltä. Olen itse hieman alle 30v ja lapsena en tahtonut enää mennä päivähoitoon 6-vuotiaana (nykyään sen ikäisethän on eskarissa). Asuimme pienellä paikkakunnalla. Olin yksin kotona 7.30-11, äiti kävi katsomassa minua lounasaikaan, jonka jälkeen olin vielä hetken yksin, kunnes 10v sisarus tuli koulusta. Ihan hyvin pärjäsin. Naapurissa asui eläkeläisiä, jotka olivat kotona ja olisivat varmasti olleet avuksi, jos olisin jostain syystä apua tarvinnut. Samoin äiti soitti töistä meidän lankapuhelimeen, onko kaikki ok. Sisarukseni jäi seiskaluokalla viikoksi yksin kotiin kun me muut lähdimme ulkomaille, samoin tällöin oli sovittu naapurin eläkeläisrouvan kanssa, että häneen voi tarvittaessa turvautua. Ja hyvin oli pärjätty.

Yöaikaan minut jätettiin harvoin yksin ilta-aikaan, jonkun kerran kun näin kävi, vanhin sisarukseni (11v vanhempi) oli kotona kanssani. En muista, minkä ikäisenä olisin yksin ollut kotona yöllä.

Toki jos asuu isolla paikkakunnalla, jossa ihmiset ei tunne toisiaan/välitä ollenkaan toisten asioista, tuskin meitä olisi noin nuorina annettu kotiin jäädä yksin. Samoin kun nykyään on liikkeellä vaikka mitä narkkareita.