siiri..

Hei!Seurustelen miehen kanssa,jolla lapset joka toinen vl.Minua on ruennut ärsyttämään miehen exän jatkuva kitinä millon mistäkin.Jokin sovittu juttu saattaa muuttua yxkax,eikä aikataulut pidä yhtään.Mies yrittää kaikkensa tehdä lastensa eteen,mutta mikään ei tunnu riittävän.Rahaa kyllä pitäisi olla kokoajan lisää antamassa,vaikka maksaa jo kunnon elatusmaksut ja kaikkea muutakin.Yritän olla neutraali ja kuunnella,mutta välillä kyllä ottaa päähän...miten lie teillä toisilla samassa tilanteessa olevilla,ja mietn olette ongelman hoitaneet?

korkea veisuu

...vanha virsi...

rutisia

Voi voi, kun mies tekee parhaansa. Se usein on paljon vähemmän, mitä äidit tekee lastensa eteen. Niin se vaan on.

jonkun exien kanssa

Omapahan on valintasi, jos ottaa elämäänsä jonkun, joka on jonkun exä lapsien kera, niin voi olla melkoisen varma, ettei se ole helppoa. Kuka kitisee ja milloin kitisee, exän uuden mielestä nyxän exä ja exän mielestä exän nyxä. Elä sen tosiasian kanssa tai luovuta!

kohtalotoveri

Samankaltaista uusperhe arkea meilläkin viettetään. Miehen ex-puoliso sanelee aika pitkälle meidänkin perheen vapaa-ajan järjestämällä itselleen menoja yms. meiltä kysymättä ja olettaen että lapsoset ovat aina tervetulleita tänne! Ovatkin täällä enemmän kuin siellä ja silti elareitakin pitäis nosta kun raha ei riitä... huh, huh! Myös esim. lasten tuontiajat ja hakuajat venyvät ja vanuvat sovitusta milloin milläkin verukkeella ja aina meidän pää saa joustaa, mikäpä siinä mutta joskus on sovittuja menoja tms. ja ne on sitten peruttava kun odotellan esim. ex-puolison kotiutumista että lapset voi toimittaa kotiin. Vuosia olen yrittänyt vikistä, että joku järjestys ja tolkku tähän pitää tulla, mutta ei. Nyt alkaa mitta olla täysi, kukapa aikuinen haluaa elää toisen ja vielä melkein tuntemattoman ihmisen pillin mukaan! Tsemppiä sinulle ja toivottavasti puolisollasi on enemmän selkärankaa laitta ex järjestykseen kuin minun puolisollani on.

ei oo helppoo

ja tutulta kuullostaa...mieheni x yrittää koko ajan määrätä, että missä saa olla,mennä ja kenen kanssa. soittelee ,häiriköi ym . lähes koko ajan. haukkuu minua ja miestäni ja uhkailee sitä sun tätä lapsen varjolla(et näe enää ikinä/et tajua mistä luovuit ym.) onkos tässä nyt kyse katkeruudesta? mustasukkaisuudesta ? vai mistä?

La Donna

Nyt kirjoittaa eräs lähiäiti, yhteishuoltaja, ja "hullu ex vaimo"....valmistautukaa -
ja tämä ei ole provo.

Alkuperäinen kirjoittaa:
Hei!Seurustelen miehen kanssa,jolla lapset joka toinen vl.Minua on ruennut ärsyttämään miehen exän jatkuva kitinä millon mistäkin.Jokin sovittu juttu saattaa muuttua yxkax,eikä aikataulut pidä yhtään.Mies yrittää kaikkensa tehdä lastensa eteen,mutta mikään ei tunnu riittävän.Rahaa kyllä pitäisi olla kokoajan lisää antamassa,vaikka maksaa jo kunnon elatusmaksut ja kaikkea muutakin.Yritän olla neutraali ja kuunnella,mutta välillä kyllä ottaa päähän...miten lie teillä toisilla samassa tilanteessa olevilla,ja mietn olette ongelman hoitaneet?

Alkuperäinen siis tuntuu asustavan oikein malli-isän kanssa, joka ainakin omien sanojensa mukaan hoitaa kaiken superhienosti. Sinulla, alkuperäinen, on ollut onnea, kun olet tuollaisen miehen itsellesi saanut.

No, minä olen sellainen ex-vaimo, joka saa tuollaista superisää sietää ihan riittämiin.
Lapset asuvat kanssani, käyvät isällään joka toinen vkl. Isä on johtavassa asemassa, varakas ja muutenkin päällisin päin ihan kunnon mies - siis sellaisille, jotka eivät tunne lähemmin....Tapaa lapsiaan säännöllisesti, maksaa kunnon elatusmaksut, ostelee lisäksi sitä sun tätä, ja matkustelee lomilla. Ei siis huolen häivää....

Niinpä.

Rahat tulee äidin tilille silloin herra muistaa tai tahtoo maksaa, eli miten sattuu.
Aikataulut eivät pidä ollenkaan, äidin pitää kyllä olla minuutin tarkka, mutta isi voi palauttaa lapset pari tuntia myöhässä etukäteen ilmoittamatta. Ja Isi katsoo että hänelle pitää antaa ylimääräinen viikonloppu loman yhteydessä, mutta hän ei ole velvollinen antamaan "vaihtaria" tilalle. Samoin, isi voi keksiä teatteria, konserttia tai muuta tapahtumaa lapsille niiksi viikonlopuiksi, jotka ovat äidin, ei kysy etukäteen, sopiiko, vaan esittelee lippuja teini-ikäisille tyttärilleen, ja sitten lopuksi tehdään äidin "syyksi", kun lapset eivät pääse, kun on jo varattu muuta ohjelmaa.....

Tänään kuuntelin haukkuja kaksi tuntia puhelimessa.
1) Lapsemme pääsee ripille kesällä, ja lapsi haluaa pitää juhlat kotona. Isi nikottelee ja pitää shown, ettei voi tulla; äitinä ilmoitan, että isän pitäisi olla aikuinen ja osata käyttäytyä, eikä painostaa lasta juhlien suhteen suoraan saati minun kauttani
2) Isi oli ostanut liput euroviisuihin, voi voi kun ovat äitienpäiväviikonloppuna (=minun), esitellyt lippuja lapsille, ja minä olen huono äiti, jos en päästä tenavia sinne. Paha, huono äiti. Ei ole lasten edun mukaista. Voi voi, kun on muuta menoa!
3) Annoin hyvää hyvyyttäni ylimääräisen viikonlopun, kun lähtevät reissuun. Arvatkaa, onko edes puhetta saada siitä hyvästä vaihtaria???!!!

Niin että se ex-vaimo ja lasten äiti se vaan kitisee joka asiasta....Ja varsinkin kun isi tottakai tekee kaikkensa ainakin kiusatakseen äitiä!

voihan viulu

Oletta ansainneet toisenne, yhtä hulluja ja epäkypsiä kumpikin. Parempi ois ottaa lapset huostaan.
Mitä pirun väliä, jos lapsi on jonkun viikonlopun enemmän isällään kuin on sovittu? Eikö niiden lasten hyvinvointi ole kuitenkin pääasia? Mitä pirun väliä vaikka menevät euroviisuihin äitienpäiväviikonloppuna? Euroviisut on Suomessa vain tämän kerran, äitienpäivät joka vuosi tai vaikka joka päivä, jos lapset niin haluavat.

Niuhotat ihan vain oman itsesi takia, et lasten hyvinvoinnin takia. Lopeta jo, kuten muutkin samanlaiset. Puratte niitä vanhoja kaunojanne täysin merkityksettömien asioiden ja lasten kustannuksella.

Äiti myös

Niin, me äidithän niuhotetaan aina ja vain oman itsemme takia, emme lasten hyvinvoinnin takia. Niinpä niin.
Vitsi kun vain piilee siinä, että kaikki äidit eivät välttämättä pura vanhoja kaunoja, minun mielestäni LaDonna on harvinaisen oikeilla jäljillä - meillä äideilläkin on oikeus viettää laatuaikaa viikonloppuisin omien lastemme kanssa, suuri osa meistä kun on ihan kunnollisia, normaaleja ihmisiä, millaisena voihan viulunkin kaltaiset ihmiset varmasti pitävät itseään. Viikollako meidän pitäisi lasten kanssa ulos lähteä, tai matkoille, tai muihin rientoihin? Varmaan juu, kun lapset ovat koulussa ja tarvitsevat aikaa läksyille, harrastuksille ja nukkumiselle.
Lapsettomat itserakkaat ihmiset, menkää itseenne ja ajatelkaa!
Te vietätte niiden etälasten kanssa laatuaikaa joka toinen viikonloppu,
se lähivanhempi eli tässä tapauksessa se "turhaan valittava exä" yleensä hoitaa myös sen ARJEN, ja tottakai haluavat sen joka toisen viikonlopun olla lastensa kanssa rauhassa!
Sitäpaitsi, miten sinä suunnittelisit oman elämäsi lasten kanssa,
jos olisit se äiti?

Onkohan nuo muksut muuten oikeasti halukkaita menemään sinne viisuihin?
Omiltani kysyin, että tahtovatko, eivät tahtoneet... niin että se siitä lasten edusta...

Voihan viulu

Joo, lapsilta kannattaakin kysellä tuollaisia. Tottakai he, sinun mieliksesi, sanovat jotain isänsä vastaista. Eivät ole todennäköisesti niin tyhmiä, etteivät hoksaisi kysymyksesi tarkoitusperiä: isän molliminen.

Siis tarkoitat, että SINÄ HALUAT olla lastesi kanssa ja viettää laatuaikaa SINUN HALUAMANASI aikana? Toteutuuko siinä lapsen paras vai sinun tahtosi? Itsekkäät on perusteesi.

Anna niiden lasten elää rauhassa ja jousta järkevästi. Heillä on omakin järki päässä ja osaavat kyllä arvostaa sinuakin ilman hillitöntä yrittämistä. Ei se voi olla paha, jos isä on varakkaampi ja pystyy tarjoamaan heille kalliimpia viihdykkeitä. Anna ottaa vastaan vain kaikki, pääsethän itse halvemmalla. Kun loppupelissä se ilmainen lintujen bongausretki on hyvä sekin.

Mollaaminen?

Miten se on mollaamista ja kenen mollaamista, jos lapsilta kysyy haluavatko euroviisuja katsomaan? Jos lapset sanovat, etteivät halua niin pitääkö ne sinne sitten väkisin raahata, kun isä on liput kerran ostanut?? Jotenkin nyt en ymmärtänyt tuota juttua ollenkaan. Ja kysehän on kaiken lisäksi äidin viikonlopusta niin isän pitäisi ensin kysyä äidin mielipidettä asiasta. No meitä on jokaiseen junaan ja asemallekin vielä jääjiä.

Voihan viulu

Ei ole kysymys äidin tai isän viikonlopusta vaan LASTEN elämästä. Ja sillä ei taas niin kovin suurta merkitystä ovatko tämän tai tuon isän tai äidin kanssa, kunhan heidän on hyvä olla muuten. Uudet ja ainutlaatuiset kokemukset eivät lasta vahingoita. Kokemukseni mukaan murrosiässä olevat lapset sanovat lähes kaikkeen: ei. Jälkikäteen kyllä sitten osaavat arvostaa asioita.

Lapset vaistoavat vanhempien kysymyksistä ne todelliset tarkoitusperät tai tietävät, mitä vanhemmat haluavat kuulla. Jos viileissä väleissä isän kanssa oleva äiti kysyy, että tykkäätkö mennä isän kanssa johonkin, lapsi ymmärtää, että tässä tilanteessa hänen on viisainta vastata kieltävästi. Muuten äiti pahoittaa mielensä, suuttuu tms. Vaikka et sitä sanoisi, lapsi näkee sen kyllä naamastasi.
Tällä tavalla äiti toivoo lapsen mollaavan isää: isä vie väkisin johonkin, mihin hän ei halua.

Avioerolapsista (joistakin) muotoutuu huikeaa psykologista pelia pelaavia ihmisiä. Luottamus ja usko hyväntahtoisiin ihmisiin voi olla hakusessa koko lopun ikää.

Unohtakaa ne kaunanne muutamaksi vuodeksi ja antakaa lasten olla normaaleja lapsia, eikä mitään kaunan välikappaleita.

Edelliselle

Ei se kyllä ihan noin mene ainakaan kaikissa tapauksissa. Minä en ainakaan omaa lastani pakottaisi menemään omalla viikonlopullani yhtään mihinkään mihin isä pyytää, jos hän ei sitä halua. Kerran on meilläkin ollut tilanne, jossa isä kysyi kylläkin ensin asiaa minulta ja pyysin kysymään lapselta. Lapsi vastasi, ettei halua vaan jättää väliin. Toisin ei ollut kyse mistään noin isosta asiata kuin euroviisut.

Äiti myös

Mollaamista = haukkuminen
Eri mieltä asioista oleminen EI ole mollaamista.
Lasten ja oman puolen pitäminen = ei ole mollaamista.

Hyvinpä on viulu aivopesty. Ymmärrän sen, että jos sulla on miehenä tai jos itse olet ns viikonloppuisä, niin vetoat aina siihen että toinen mollaa.
Vinkiksi voin kertoa, että saattaa mennä jonnekin läpi jonkin aikaa.
Lapset kumminkin ovat jo ainakin jo vanhemmassa iässä puolueettomia.

Kannattaisi sinun ehkä katsoa peiliin ja miettiä omia tarkoitusperiäsi.
Mollintaa, siis ehkä sinun mielestäsi. Minun mielestäni oli mielipiteen ilmaisu,
Suomi kun on vapaa maa.

Voihan viulu

Ja äitikö se on ainoa oikea ihminen arvioimaan, mikä on lapselle parasta?

Ehei, myös isät välittävät lastensa hyvinvoinnista, ehkä toisella tavalla, mutta kuitenkin.
Olen ihan järkyttynyt, mihin kaikkeen naiset pystyvät mitätöidäkseen ex-miehensä lastensa silmissä. Kaikki teot asetetaan kyseenalaiseksi. Ja tämä kaikki tehdään hienovaraisesti, salakavalasti.

Itse olen nainen, kasvattanut lapseni perusperheessä, eronnut ja nyt katsellut jonkun aikaa eronneen isän elämää. Valitettavasti isä on alkanut itsekin uskoa olevansa huono ja kehno isä, mikä ei ole totta ollenkaan. Mutta jos ex haluaa pitää miehen löyhässä hirressä edelleen, lasten kautta se käy erittäin mukavasti.

Miesasialiike olisi totisesti paikallaan.

La Donna

Kuulepa viuluseni, kun sinulla on noin paljon elämänkokemusta, miksi mielipiteesi on noin ehdoton?
Mitä jos asia meneekin niin päin, että se äiti on se, jota koko ajan mitätöidään, poljetaan, hän on niin sanotusti täysin kansalaiseksi kelpaamaton?
Mitä jos se äiti on vilpittömän onnellinen ilman sitä isää, ja haluaisi vain elää elämäänsä rauhassa, ilman että se isä on koko ajan jäkättämässä joka asiasta?
Mitä jos tässä tapauksessa isä on narsisti, eikä anna mitään arvoa kenenkään muun tekemisille kuin omilleen?
Mitä jos äidillä on koko ajan sellainen tunne, että se isä tahtoo tehdä kiusaa lasten kautta?
Ja jos äiti haluaisi vain samat oikeudet lapsiin kuin mitä isällä on? Ja samat oikeudet normaaliin perhe-elämään edes joka toinen viikonloppu?

En minä ainakaan ihan kaikkea aseta kyseenalaiseksi, mitä isä tekee, käyttäytyy se joskus kunnollakin. Joskus vain riepoo - ensin sovit hyvässä uskossa yhdessä sen isän kanssa että näin tehdään - ja sitten olet vain itse se, joka niitä sopimuksia noudattaa.

Kun kerran olet itsekin äiti, ja lapset kasvattanut, niin vastaapa noihin.
Mielenkiinnolla kuulisin mielipiteesi, kun et taida olla enää mikään vietävissä oleva nuori tytönheitukka (anteeksi, älkää kukaan ottako henkilökohtaisesti, minut on vain mustamaalattu niin totaalisesti yhdelle sellaiselle, ja vielä ymmärtääkseni ihan fiksulle sellaiselle, nimittäin exäni nyxälle), joka suuressa rakkaudessaan tottakai uskoo, että se äiti on vähintään hullu...

La Donna

Piti vielä sanomani, että meidän tapauksessa se isi kyllä muistaa varsin hyvin, mitä oikeuksia HÄNELLÄ on lasten suhteen, mutta vanhemman VELVOLLISUUDET sitä lasta kohtaan eivät koskaan ole tulleet kysymykseen...

Lapsen tukeminen, kuunteleminen, hänelle asioista kertominen, erinäisten hankalien ja inhottavien tilanteiden avaaminen, syiden kertominen.....olkapää, puheyhteyden pitäminen, yhteydenpito, sukulaisuussuhteiden ylläpito....lapselle sosiaalisten suhteiden vapaus....

Ainoa asia, jolle isi on lojaali, on se avovaimo/tyttöystävä.
Ja uskokaa tai älkää, mutta tämä on ihan lasten suusta tullut havainto: lapset eivät uskalla avata suutaan isänsä kodissa oikein mistään asiasta, vaan heidän täytyy pitää tunteet sisällään. Tästä keskusteltiin viimeksi sunnuntai-iltana lasten kanssa.
Aika monta asiaa pitää tehdä vain sen tyttöystävän mieliksi.
Siinä sitä lasten etua oikein roppakaupalla, kuten sanottu, lapset kyllä oppivat käyttäytymään isän luona niin kuin halutaan....

Kolmiloikka

Itsepähän olet seurasi valinnut. Paras tyytyä osaan. Äläkä sinä kitise täällä. Exä mikä exä. Lue uudelleen nimimerkin "jonkun exien kanssa" teksti uudelleen. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Kolmiloikka

Olet kyllä täynnä piruja koko nimimerkki. Tekstisikin on täyttä piruilua kuin suoraan paholaisen pakeilta. Toivottavasti et ole kenenkään lapsen äiti tai edes äitipuoli.

Olisin kauhistunut, jos oma äitini olisi ajatellut noin tai sadatellut täysin vieraille ihmisille.

Voihan viulu

Aikuisten ihmisten, niin isien kuin äitienkin, pitää pystyä asettumaan itsensä ulkopuolelle ja sen lapsensa asemaan. Ja miettimään miltä hänestä tuntuu, mikä hänelle on parasta. Useimmat kiistat syntyvät ihan mitättömistä asioista, joilla ei todellisuudessa ole kenenkään elämälle mitään väliä pidemmällä tähtäimellä.

Yksi äitienpäivä siellä tai täällä, jos sen sijaan olisi mahdollisuus johonkin ainutlaatuiseen kokemukseen? Kai sen nyt voi suoda lapselleen iloisin mielin, vaikka kuinka kade mieli valtaisikin.

Ei kummankin vanhemman ole pakko tarjota samoja asioita. Kumpikin kykyjensä ja varojensa mukaan, mutta ei mitään kilpavarustelua.

Exät mielellään kuulevat negatiivisia asioita nyxästä, niin naiset kuin miehet. Ja lapset ymmärtävät asian ja niitä tarjoilevat, väritettyinä. Silti siellä etävanhemman luona voi olla viihtyisää ja kodikasta, mutta sitäpä lapsi ei uskalla tunnustaa.

Jx

Mutta, jos ne lapset eivät halua sinne euroviisuja katsomaan pitääkö ne tukasta sinne repiä? Vastaa nyt edellinen tuohon kysymykseen. Ilmeisesti on kyse kuitenkin sen ikäisistä lapsista, että osaavat itse todellakin sanoa haluavatko vai eivät? Siis vastausta kehiin "Voihan viulu".

Voihan viulu

Ei kai ne lapset olisi isälleen luvanneet sinne lähteä, jos eivät haluaisi?
Ette ole voineet kasvattaa niin alistuvia lapsia, etteivät saa suutaan auki omalle isälle.
Oletan, että äidin mieliksi ovat olevinaan tykkäämättä isän ehdotuksista.

Kysymyksen voi äitikin asettaa niin monella tavalla: haluatteko te TOSIAAN mennä sinne euroviisuihin vaikka on äitienpäivä? Tai: siis haluatte mennä EUROVIISUIHIN, ettehän te niitä muutenkaan katsele? Tms. piilovaikutteisia kysymyksiä on lukuisia.

Voisihan sitä vaikka kysyä: ai viekö isä teidät euroviisuihin, mahtavaa, mäkin olisin voinut lähteä, jos ei olis sitä yms. tätä? Tai: hieno mahdollisuus, ei sinne joka poika pääsekään. Ja asenne olisikin jo ihan toinen.

Kivempaa ilmeisesti äidille pitää kynsin hampain kiinni "omasta vuorostaan" eikä antaa isän tarjota lapsille jotain extraa, mihin ei itse pysty.

Liisariikka

Tuttua tarinaa. Meillä ei lapsi voi viedä ostamiamme tuliaisia kotiinsa, koska saa halventavia ja ilkeitä kommentteja niistä äidiltään. Korut näyttävät rumilta ja halpiskamoilta ja vaatteissakin on aika jotain vikaa. Siksi tavarat ovat meillä ja niitä pidetään vain meillä ollessa.

Lapsi ei siis ole oikeutettu kotonaan iloitsemaan mistään meidän tarjoamastamme, ei tavaroista, kylpylämatkoista, ruuasta, yhteisistä tekemisistämme. Hän saa vain valittaa ja rutista, muuten äidin maailma järkkyy.

Näin tehdään onnettomia pelureita, joiden pitää koko ajan olla varuillaan ja pelätä kaikkia.

Kolmiloikka

Onpas tulkinta. Sinunkin maailmasi taitaisi järkkyä, jos lapsi ilmoittaisi nauttivansa olostansa oman äidin luona. On se kumma, että nämä exän nyxät, siis ei järjestyksessä ekat pyrkivät kuningattariksi ja ovat loukkaantuvinaan, jos eivät saa kaikkien jakamatonta suosiota.

Mitä ihmettä te täällä kinaatte jonkun perheen euroviisu- ja äitienpäiväkuvioista, vaikka ette edes tunne koko perhettä. Toisten asioissa on niin helppo olla viisas. Kovin viisaiksi pyrkivät nämä nyxät, vaikka lasten omalla äidillä on selvästi pidempi kokemus omista lapsistaan. Koettakaa, nyxät pysyä lestissänne. Vai kuinka moni teistä itse asiassa on ollut osallisena aviorikoksessa?

La Donna

Nyt tästä tulee hauskaa...edellisen viimeinen kommentti on varmasti useimmalle täyttä totta.
Tiedoksenne: lapseni eivät halunneet viisuihin, ongelma oli siinä, että "kun isi ei kuuntele"...