nellis

Kuullostaapa hassulta tuo sana... tätä palstaa silmäilin ja kait minusta sitten on tuollainen tulossa.

Miehen lapset on nyt ensi kertaa tavattu, yhteen muutamme kesän lopussa.

Kuinkas usein lapsia olisi hyvä tässä ennen muuttoa tavata? Mikä olisi mukavaa, välitöntä tekemistä ettei lapset "stressaantuisi" uudesta tilanteesta? Lapset ovat alle kouluikäisiä.

Mites sitten se ex... kuinkas häntä voisi "miellyttää", ettei tule mitään ikäviä ongelmia eteen? Nyt ongelmana hänen puoleltaan ainainen soittelu poikaystävälleni, asioiden (tapaamisten) vatvominen, peruminen, sopiminen, peruminen, ja vielä kerran varmistelu. Ei auta vaikka mies rautalangasta vääntää.

Yritän pitäytyä tämän ulkopuolella, vaikka olenkin miehelle sanonut että saa minun puolesta olla (tietysti pitääkin) yhteydessä exäänsä lapsiin liittyvissä asioissa, mutta en halua että se vaikuttaa minun elämääni. Siis sillä tavalla että exä sopii miehen kanssa koska lapset tulevat, mutta jo muutaman tunnin päästä siirtääkin aikaa vaikka kahdella tunnilla, jne. Venkslaa koko ajan, ja meidän omat suunnitelmat menevätkin sitten myttyyn tai uusiksi. Sekavasti kirjoitettu :)

Mutta onko exillä siis aina jokin ihmeellinen "pakko sekoittaa, venkslailla aikatauluja" -syndrooma? Onko se sellaista vallan pitämistä itsellään? Vai mitä?

Monenmoista

Venkslauksesta. Kyllä sitä jatkuu enemmän tai vähemmän aina jatkossakin. Riippuu miehestä, paljoonko hän taipuu. Viisaasti sinä pysyt näistä riidoista etäämmällä, mutta yhteisen elämän alettua se ei voi olla vaikuttamatta sinuunkin. Jonkinlainen kompromissi pitäisi saada sovittua, miten paljon ja minkälaisissa tilanteissa on lupa muuttaa sovittua. Se, joka lasten kanssa arkipäivää elää, on kuitenkin tiukemmilla kuin te kaksi, joilla on oma elämä. Siten ehkä sitä joustovaraakin enemmän hyvällä tahdolla? Lasten kanssa minuutti- ja tuntiaikataulut eivät suinkaan aina onnistu, eikä se aina johdu vanhemmasta.

Ihan arkijärjellä tiedät, että mitä enemmän voit olla lasten kanssa tekemisissä ennen muuttoasi, sitä tutummaksi tulette. Silloin puolin ja toisin on helpompi hyväksyä uusi perheenjäsen. Lapset ovat tuossa iässä hyvin herkkiä hyväksymään sinut, jos olet aikuinen ja kypsä ihminen sen hyväksynnän ja kiintymyksenkin vastaanottamaan. Tässä asiassa pallo ja vastuukin asian onnistumisesta on kokonaan sinulla.

Paketti

Aina kun menee suhteeseen, jossa on entinen liitto ja siitä lapsia, on hyväksyttävä koko paketti. Ongelmineen päivineen. Itsekkäälle ja sanelemaan tottuneelle se ei sovi.

Lasten kanssa on jatkuvasti yllättäviä tilanteita, he sairastelevat, saavat hepuleita ja se lähivänhempi saa myös tai sairastuu, tulee työesteitä jne.

Koska lapset ovat molempien vanhempien, vastuu on kummallakin yhtä suuri, vaikka lapset ovatkin toisella. Uudella puolisolla ei ole oikeutta mennä lasten ja vanhemman väliin, hän on se, joka joustaa näissä asioissa.

Tiedosta tämä syvällä sisimmässäsi, muutoin olet menossa väärään paikkaan.

päävastuussa oleva äiti

Olen ihanteellisissa väleissä oman exäni uuden puolison kanssa: emme ole missään tekemisissä.

Tiedän hänen olevan kiva ihminen, mutta hän on viisaasti valinnut roolin, jossa ei ota minkäänlaista kantaa tapaamisiin eikä siihen, miten lapset on kasvatettu tai jätetty kasvattamatta, mitä näiden kuuluisi tehdä ja miksi ovat sellaisia kuin ovat, mitä syövät ja mitä eivät syö. Täytyy sanoa, että arvostan häntä paljon viimeisen viiden vuoden valinnoista. En ole myöskään yrittänyt tehdä hänelle minkäänlaista kiusaa, tai exälleni. Exän kanssa onkin avoimet välit ja mahdollisuus "venkslata" puolin ja toisin. Tärkeintä on, että lapsilla on hyvä olla eikä meitä aikuisiakaan ahdista.

Onnea matkaan.

yksi etä-äitipuoli

Mitähän sinä noilla hepuleilla tarkoitat?

nellis

Kiitos vastauksista... tässä nyt kuitenkin tuntuu siltä että minulla ei tulisi olemaan mitään oikeuksia, vaan minun pitäisi suostua kaikkeen? En ihan niele tuota.

Olen ihan aikuinen ja järkeväkin, tiedän elämän realiteetit ja uskon tietäväni sen ettei mikään suhde ole helppo, varsinkin jos siihen liittyy vielä toisen (tai molempien) lapsia.

Monenmoista: ei pienet venksailut minua haittaakaan, tokihan ymmärrän ettei kaikki mene käsikirjoituksen mukaan, tai ainakin harvemmin. Mutta tarkoitin tässä sitä että jos joka kerta lasten hakemisesta /viemisestä tehdään elämää suurempi ongelma (jota pitää muuttaa ja vatkata), niin se alkaa varmasti pännimään.

Paketti: "Uudella puolisolla ei ole oikeutta mennä lasten ja vanhemman väliin, hän on se, joka joustaa näissä asioissa." En usko että missään tilanteessa halauaisin mennä vanhemman ja lasten väliin, päinvastoin, yritän auttaa kaikilla tavoilla että mies pystyisi tapaamaan lapsiaan enemmän. Mutta en usko myöskään siihen että minä olisin se joka joustaa vain sen takia ettei lasten äiti pysty pitämään kiinni siitä mitä on sovittu. Eria asia on mm. lasten sairastumiset, ja muut ennalta arvaamattomat asiat.

Tuntuukin siltä että esim. etäsisät joutuvat aika lailla venymään, sietämään ja mielistelemään että lasten asioiden hoito olisi mahdollisimman helppoa, nopeaa ja kivutonta lasten äidin kanssa, eli mies ottaa lukua puhelimen toisessa päässä ja nielee sanansa kun taas kerran kävi näin... hän on itsekin aivan kypsä tilanteeseen, muttei tietenkään halua loukata (ärsyttää) lastensa äitiä.

Onhan nämä vaikeita asioita, mutta kun oma elämäni tulee olemaan yhteinen poikakaverini kanssa, meillä tulee olemaan yhteinen koti ja toivottavasti vielä joskus lapsikin, niin enhän minä todellakaan voi olla mikään sivusta seuraava statisti jolla ei saa olla toiveita, eikä mielipiteitä.

tsemppiä uuteen tilanteeseen

Moi! Suhtaudut mielestäni erittäin kypsästi ja vastuuntuntoisesti uuteen elämntilanteeseen, onnea siitä!

Minäkin olen etä-äitipuoli ja kun tapasin nykyisen mieheni, hänen kaksi lastaan olivat 2- ja 4-vuotiaat. Nyt lapset ovat jo aikuistumassa, joten me sovimme heidän kanssaan tapaamisista keskenämme.
Mutta, kun lapset olivat pieniä, oli meilläkin kaikenlaista vääntöä mieheni exän kanssa.
Juuri noita viimehetken muutoksia, ongelmia, väärinkäsityksiä jne. Lisäksi utelut meidän suhteestamme, kodistamme, yksityisasioistamme.... inhosin mieheni exän loputonta uteliaisutta yhtä paljon kun hänen "vaatimuksiaan".

Tärkeintä on, että miehesi tajuaa, että SINUN KANSSA hän elämäänsä elää ja että teidän asianne on syytä pitää täysin yksityisinä. Mikään muu kuin lapsia koskeva ei kuulu enää exälle. Ja lapset, niin tärkeitä kun ovatkin, eivät mene sinun edellesi.
Sinä olet perheen täysivaltainen toinen aikuinen ja te miehesi kanssa päätätte yhdessä asioista. Kun parisuhde voi hyvin, kaikki muukin järjestyy.
Muistathan myös, että aika kun lapset ovat pieniä ja exän kanssa täytyy sopia asioista on rajallinen ja tietämäni mukaan lähes kaikki teini-ikäiset etälapset sopivat tapaamisasioista itsenäisesti.
Tsemppiä ja onnea!!

ssiili

Tuntuu, että oma elämäni on helppoa teihin verrattuna. Miehen lapset on jo teini-ikäisiä emmekä aio yhteisiä hankkia, joten säästynen pahimmilta kateusjutuilta sekä lasten että ex-vaimon puolelta. Ap kuulosti kyllä aika nuorelta, ehkä siksi että kertoi tavanneensa pienet lapset vasta kerran ja nyt jo muuttamassa "poikaystävän" kanssa yhteen. Itse ollaan yritetty edetä hitaasti ja järkevästi, rahanmenosta välittämättä (kaksi asuntoa). Vasta kahden vuoden seurustelun jälkeen ollaan muuttamassa saman katon alle ja todellakin toivon lasten ottavan tän nyt ihan rauhallisesti.

nellis

No en ole nuori... kaukana siitä :) mutta elämässäni aivan uuden ja tuntemattoman asian edessä.

Tsemppiä...: "Tärkeintä on, että miehesi tajuaa, että SINUN KANSSA hän elämäänsä elää ja että teidän asianne on syytä pitää täysin yksityisinä. Mikään muu kuin lapsia koskeva ei kuulu enää exälle. Ja lapset, niin tärkeitä kun ovatkin, eivät mene sinun edellesi."
Mies tajuaa, ja kyllä uskon että exäkin tajuaa. Ei siis utele, eikä puutu elämäämme, ehkä vain näin "välillisesti". Ovat miehen kanssa sopineet ettei heillä ole enään mitään muuta kuin yhteiset lapset, muusta ei jauheta. Luulen että lapset ovat miehelle kaikki, mutta ei kuitenkaan minun kustannuksella. Ihan terveellä tavalla siis.

ssiili: "Ap kuulosti kyllä aika nuorelta, ehkä siksi että kertoi tavanneensa pienet lapset vasta kerran ja nyt jo muuttamassa "poikaystävän" kanssa yhteen. "
Eli en ole nuori, mutta rakastunut. Yhteenmuutto tapahtuu mm. järkisyiden vuoksi aika nopeaan, ja tilaisuuksia tavata lapsia ei ole juuri ollut. Toki tässä rauhassa pikkuhiljaa tutustutaan lasten kanssa. Useampi kuukausi aikaa ennen muuttoa.

Ei helppoa

Äitipuolen sovittaminen perheeseen on lähes aina ongelmallista, molemminpuolista joustoa ja vääntöä tarvitaan. En ymmärrä, miksi äitipuoli ei saisi osallistua lasten asioihin, kun lapsen läsnäolo koskettaa häntäkin?

Meillä esim. lapsi käydessään varasti pari tavaraani. Mies ei halunnut kertoa asiasta exälleen eikä sanonut lapsellekaan mitään. Minä sitten otin hänet puhutteluun ja vannotin olemaan viimeinen kerta kun ei osaa erottaa mikä on hänen ja mikä muiden.

Vihathan siitä tietysti sain niskoilleni, lapsi oli marttyyri ja kanteli heti äidilleen, joka sitten antoi isän kuulla kunniansa. Eikö näistä lapsipuolistakin olisi tarkoitus kasvattaa kunnon kansalaisia?

Kuitenkin äidillä on oikeus puuttua kaikkeen meillä tapahtuvaan: milloin mennään liian myöhään nukkumaan, milloin nukutaan liikaa, karkkeja pitää olla tai ei olla, siisteys ei kelpaa tai riitä yms. Mutta äitipuolen pitää olla hiljaa ja ulkopuolinen.

Parempi olisi lähteä kylpylään kavereiden kanssa niinä viikonloppuina kun lapset ovat isällään. Paitsi, että kaikki omat tavarat pitäisi saada lukkojen taakse, ettei niitä pengottaisi tai vietäisi.

Jos vielä voit, älä muuta saman katon alle ainakaan ennen kuin tunnet lapset ja heidän äitinsä todella hyvin ja toteat kasvatusperiaatteet omiesi kanssa yhteneviksi.

nellis

Ei helppoa: "Jos vielä voit, älä muuta saman katon alle ainakaan ennen kuin tunnet lapset ja heidän äitinsä todella hyvin ja toteat kasvatusperiaatteet omiesi kanssa yhteneviksi." Voin vain ihailla miehen ja lasten äidin kasvatusperiaatteita, mitään en itse tekisi toisin. Joten samoilla linjoilla miehen kanssa näissä asioissa ollaan. Onneksi. Ja lasten äitiä ei minulla ole tarve tuntea, mutta luulen että hänelle olisi hyvä tavata minut, tai sitten hän ehkä luottaa lasten isän arvostelukykyyn tarpeeksi ;-)

Ajattelen niin että onneksi lapset ovat niin nuoria, ongelmia varmasti tulisi jos olisivat jo siinä 10 -vuoden hujakoilla.

Ei helppoa

Et tunne lapsia kovin hyvin, exää et lainkaan, mihin siis perustuu tietosi heistä ja heidän ominaisuuksistaan? Nyt jo tunnet ärtymystä, kun ex soittelee ja säätää tapaamisia. Miten sitten, kun olet joka hetki paikalla ja muutokset vaikuttavat sinunkin elämääsi?

Olet yhtä tyhmä kuin minäkin. Haluat uskoa jotain ja haet samanmielisiä ihmisiä vahvistamaan ajatuksiasi. Poikkeavat mielipiteet selität parhain päin itsellesi.

Ne lapset kasvavat ja ovat yhtäkkiä vaikeassa teini-iässä. Ja siinä iässä jos missä osataan vedättää asiat aina niin, että itse voittaa. Siinä ei paljon äitipuolen tuntemukset paina.

Mutta jos ei pelihenkeä ja uskallusta puutu, niin hyppää ihmeessä kyytiin. Kyyneleittä et selviä, mutta jos palkkio on sitten sitäkin suurempi joskus jossain.

nellis

Ei helppoa: "Et tunne lapsia kovin hyvin, exää et lainkaan, mihin siis perustuu tietosi heistä ja heidän ominaisuuksistaan?" Miehen puheisiin. Olemme tietysti seurustelun alusta saakka puhuneet paljon näistä asioista, hänen lapset kun kuitenkin ovat osa meidän yhteistä elämää, ja sitä kautta myös minun elämääni. Minun elämäänihän tai sen muuttumiseen nämä lapset vaikuttavat radikaalisesti eniten.

"Nyt jo tunnet ärtymystä, kun ex soittelee ja säätää tapaamisia." Niin lähinnä tunnen ärtymystä miehen takia, näen että hän haluaisi että asiat toimisivat toisella tavoin, helpommin. En missään tapauksessa usko että lasten äiti on hankala, inhottava, tms. mutta voisi siis paremmin ottaa huomioon miehen elämän (uuden elämän), kun tuota venkslausta on ollut heidän erostaan saakka. Esim. jos olemme syömässä, lasten äiti soittaa, mies sanoo että: soita vähän myöhemmin, olemme syömässä. Niin ex vain jankkaa (aivan turhaa asiaa, jonka voi hoitaa esim. tunnin päästä tai vasta viikon päästä ihan yhtä hyvin) eikä lopeta millään puhelua. Nämä tilanteet ärsyttävät.

"Miten sitten, kun olet joka hetki paikalla ja muutokset vaikuttavat sinunkin elämääsi? " Sitähän minä mietinkin, mutta ei se saa minua perääntymään ja olemaan perustamatta kotia poikaystäväni kanssa. Ne asiat on vain hyväksyttävä ja toivottava että lasten äiti oppii uuden tavan kommunikoida.

"Haluat uskoa jotain ja haet samanmielisiä ihmisiä vahvistamaan ajatuksiasi. Poikkeavat mielipiteet selität parhain päin itsellesi." Tätä en oikein ymmärtänyt, olen todellakin sitten tyhmä ;-) Minähän yritän oppia näistä viesteistä, mutta ei se tarkoita sitä että alistuisin johonkin muottiin johonka lasten äiti minut haluaisi.

"Ne lapset kasvavat ja ovat yhtäkkiä vaikeassa teini-iässä. Ja siinä iässä jos missä osataan vedättää asiat aina niin, että itse voittaa. Siinä ei paljon äitipuolen tuntemukset paina. " Toivottavasti olen pystynyt luomaan siinä vaiheessa lapsiin hyvän suhteen, sitä en kyllä epäile.

kata..

Teidän suhde melko tuore ilmeisesti ja ehkä tuo kun äiti ei tunne sinua,pelottaa häntä.
Osa voi olla sitä hänen menettämisen tuskaa,nyt kun miehellä uus tyttöystävä,hänenkin elämä muuttuu.Anna aikaa tälle lasten äidille mutta todellakin pitäkää rajat.
Uskoisin että rauhoittuu ajan myötä,hänellä ei tällä hetkellä ole muuta valttia kuin ne lapset ja tapaamisten vekslaus.

Olen itse lähiäiti ja äitipuoli,joten tiiän asian molemmat puolet.Meillä oli samaa vekslausta ja aika ajoin jälkeenpäin hetkeksi voimistunut miehen exän temppuilu,Esim kun kun meidän eka yhteinen lapsi syntyi,meni exä ihan sekaisin.

Itse taas tiedän että olen ollut huolissani lapsista kun lapset olleen mun exällä.Ukko kun ei ole niitä luotettavimpia ja täytyy sanoa että osa ollut tarkastuksia miten lapset voi ja miten heidät hoidetaan.
Sitä on vaikee luopua lapsista vaikka viikonlopun ajaksi!!=)

Musta olis paras kun koitat olla tekemättä tästä isompaa numeroa,aika parantaa ja kasvattaa myös sitä exää.KUn hän huomaa että olet tullut jäädäksesi ei uskoisi että jaksaa jatkaa peliään..

VOimia silti ja iloa teidän elämäänne!!

nellis

Mukavaa saada kommentti äidiltä joka on sekä lähiäiti ja äitipuoli. Varmasti osaat nähdä asioiden kaikki puolet ;-)

"Anna aikaa tälle lasten äidille mutta todellakin pitäkää rajat." Kyllä näin teen, ja mies pitää rajat (aika hyvin jo sovittunakin). Eikä hänen käytöksensä ole muuttunut meidän seurustelun alkamisen jälkeen, hän on ollut tuollainen koko ajan.

"Musta olis paras kun koitat olla tekemättä tästä isompaa numeroa,aika parantaa ja kasvattaa myös sitä exää." Joo, olen tekemättä isompaa numeroa, mutta toki mies ilmeestäni näkee kun ihmettelen ko. toimintaa...

empatiaa

nellis, kun se lasten äiti ihmetyttää, niin mieti, mitä itse kokisit, jos mies teidän yhteisen lapsenne syntymän jälkeen löytäisikin vielä uuden onnen ja veisi oman lapsesi tämän uuden naisen koulittavaksi. Ei varmaan olisi ihan helppoa...

nellis

empatiaa: "mitä itse kokisit, jos mies teidän yhteisen lapsenne syntymän jälkeen löytäisikin vielä uuden onnen ja veisi oman lapsesi tämän uuden naisen koulittavaksi."

Mikäs olisi sen hienompaa? Kyllähän jokainen toivoo entiselle kumppanilleen uuden onnen! Minunkin pitkäaikainen exä on juuri saanut kihlattunsa kanssa lapsen (ja kaupanpäälle muutaman lapsen lisää alkaessaan seurustella nykyisen kihlattunsa kanssa), mikä sen ihanampaa! Toki meillä ei niitä lapsia ollut. Mutta jos minulla olisi lapsi, ja hän lähtisi isänsä luokse, ja siellä olisikin yht´äkkiä joku toinen aikuinen, mikäs siinä! Ei kait se minulta olisi pois? Joo, tosiaankin mulla ei ole kokemusta asiasta, tuntuu vain että näin ajattelisin. En pyri omistamaan entisiä kumppaneitani.

Ei kait kukaan (lapsellinen tai ei) halua entiseltä kumppaniltaa "kieltää" onnen, uuden suhteen? En pysty ajattelemaan noin: jos me olemme joskus olleet yhdessä ja saaneet lapsen, sinä et saa enää kokea samaa toisen naisen kanssa... kuullostaa aika kaukaa haetulta. Ja tosiaankin, minun tuloni kuvioihin ei ole muuttanut mitään lasten äidin käytöksessä, hän on aina käyttäytynyt samoin (eron jälkeen).

Ja en minä niitä lapsia tule koulimaan, vastuu on miehellä, annan sen mitä lapset minulta odottavat ja tarvitsevat, en enempää, enkä vähempää.

Ensimmäisestä viestistäni: "Nyt ongelmana hänen puoleltaan ainainen soittelu poikaystävälleni, asioiden (tapaamisten) vatvominen, peruminen, sopiminen, peruminen, ja vielä kerran varmistelu." <-- muita ongelmia ei ole ollut, eikä nuokaan elämääni kaada, miestä harmittaa enemmän.

taisi mennä ohi

Ei ollut kyse uuden onnen kieltämisestä vaan siitä, että äiti joutuu lähettämään lapsensa uusiin ympyröihin, joissa isä ei olekaan häntä varten vaan jotakuta toista ja tuo toinen ei ole ilman muuta lapsellesi hyvä, saattaapa olla jopa ärsyyntynyt.

Sinä et osaa tätä tunnetta vielä kuvitella. Ymmärtänet sen aikanaan.

Toki onnellinen isä, jolla on ymmärtäväinen uusi onni, on hyvä niin lapsille kuin heidän äideilleenkin.

vaikeaa se lasten jakaminen on ainakin aluksi

Niin - ei ole aluksi helppoa kenellekään se, että lapset menevät "uuteen kotiin", jossa on toiset säännöt eikä välttämättä sitä rakastavaa syliä. Vanhemmat pelkäävät aina sellaisissa tilanteissa, ettei lapsesta huolehdita riittävästi (tarinoita kuuluu monenlaisia) tai että lapsi jää vaille ymmärtämystä ja lohdutusta.

hemuli101

Aina kun näiden lapsettomien uusien tyttöystävien kirjoituksia lukee tulee kaksi asiaa päällimmäisenä mieleen:

1. Miten nämä uudet aina ajattelevat että se ex-vaimo on vallanhaluinen ja haluaa sekaantua edelleen ex-miehensä elämään ihan vaan huvin vuoksi? Kellekään näistä naisista ei tule koskaan mieleenkään, että ainut syy miksi ex on niin"vaikea" ja "vallanhaluinen" ovat ne lapset.. En usko että monikaan ex vaimo välittää niinkään miehensä nykyisestä elämästä - yleensä kai sitä toivoo vaan hyvää eksälleen ja lapsensa isälleen. Mutta se näiden uusien naisten on vaikea ymmärtää että siihen miehen uuteenkin elämään kuuluu ne lapset. Ja tulee aina kuulumaan. Tyttöystävät ja vaimot vaihtuu mutta lapset jää aina. Jos niitä aikatauluja muutetaan niin se on kuulkaapas aivan normaalia lapsiperheen elämässä. Näiden uusien tyttöystävienkö pillien mukaan lastenkin pitäisi tanssia?

2. Lapset säälittää tällaisessa kokonaisuudessa, jossa lapsettomalla ískän uudella ei ole mitään käsitystä lapsenhoidosta ja pienen lapsen tunne-elämästä. On ikävää että lapset joutuvat oppimaan niin rankkoja asioita niin pienestä pitäen.

La Donna

[quote="hemuli101


Aina kun näiden lapsettomien uusien tyttöystävien kirjoituksia lukee tulee kaksi asiaa päällimmäisenä mieleen:

1. Miten nämä uudet aina ajattelevat että se ex-vaimo on vallanhaluinen ja haluaa sekaantua edelleen ex-miehensä elämään ihan vaan huvin vuoksi? Kellekään näistä naisista ei tule koskaan mieleenkään, että ainut syy miksi ex on niin"vaikea" ja "vallanhaluinen" ovat ne lapset.. En usko että monikaan ex vaimo välittää niinkään miehensä nykyisestä elämästä - yleensä kai sitä toivoo vaan hyvää eksälleen ja lapsensa isälleen. Mutta se näiden uusien naisten on vaikea ymmärtää että siihen miehen uuteenkin elämään kuuluu ne lapset. Ja tulee aina kuulumaan. Tyttöystävät ja vaimot vaihtuu mutta lapset jää aina. Jos niitä aikatauluja muutetaan niin se on kuulkaapas aivan normaalia lapsiperheen elämässä. Näiden uusien tyttöystävienkö pillien mukaan lastenkin pitäisi tanssia?

2. Lapset säälittää tällaisessa kokonaisuudessa, jossa lapsettomalla ískän uudella ei ole mitään käsitystä lapsenhoidosta ja pienen lapsen tunne-elämästä. On ikävää että lapset joutuvat oppimaan niin rankkoja asioita niin pienestä pitäen.

[/quote]

Harvinaisen fiksusti sanottu, hemuli! Melkein kuin olisin itse kirjoittanut.
Itse joudun katselemaan, miten lapseni joutuvat tanssimaan tuollaisen nuoren, lapsettoman, vallanhaluisen nyxän pillin mukaan.
Siinä ei paljon lasten tunne-elämällä tai muullakaan ole väliä.
Isäparka on niinsanotusti joutunut ojasta allikkoon, välillä käy miesparkaa sääliksi, perjantaina viimeksi näimme oikein kunnon esityksen a la nyxä.

Tsekatkaapa ketjua exän kitinät. Sieltä tulee esiin mitä se pahimmillaan voi olla.
Vallanhaluinen nyxä yhdistettynä sikamaiseen superisään = what a wonderful life!

äiti & äitipuoli

Olen itse myös etä-äitipuoli mieheni 11 v pojalle, lisäksi kolme lastani aikaisemmasta liitostani asuu kanssamme ja yksi isänsä kanssa ja meillä on nykyisen mieheni kanssa yksi yhteinen lapsi elikkäs... 6 lasta 3 eri paikassa.
Nykyisen mieheni muutettua meille alkoi hänen ja lasteni tutustuminen sekä hänen poikansa totuttelu minuun ja lapsiini... meillä kaikki meni ok, ainoastaan oma ex-mieheni yritti hallita elämäämme juuri noilla tapaamisaikojen muuttamisilla jne...
Jos olimme esim. varanneet matkan siksi viikonlopuksi, kun lasten piti mennä hänen luokseen, ilmoitti hän ettei voi ottaakkaan lapsia... jne
Lopulta kai hänelläkin järki tuli takaisin mukaan kuvioihin, kun tiesi miten hänen käyttäytymisensä vaikutti myös lapsiimme, nyt tapaamiset ovat sujuneet sovitusti ja mikäli lähdemme esim. matkalle ottaa hän lapset luokseen vaikkei hänen viikonloppu olisikaan.
Meillä on joka toinen viikonloppu vapaa viikonloppu ja taas toisena kaikki lapset ovat kanssamme, aikaa ja hermoja tämä on kysynyt, mutta nyt 3 vuoden jälkeen kaikki tuntuu seestyneen.

äiti & äitipuoli

niin ja lisäykseksi... mikäli ex alkaa venkuroida noiden tapaamisaikojen kanssa, pidätte kiinni sovitusta ajasta minuutilleen, kuten muissakin asioissa, älkää antako hänen hallita elämäänne se on teidän kahden yhteistä uutta elämää johon kuuluu myös ex-puolison lapset muttei ex-puolisot!

hemuli101

[quote="La Donna"]
Kaikki sympatiani sinulle la Donna! Ja toivotaan että huolimatta exäsi nyxästä, lapsistasi kasvaa hyviä ja luottavaisia aikuisia terveine tunne-elämineen. Uskon vakaasti, että vaikka olisi millaisia nyksiä tai exiä, äidinrakkaudella voi onneksi paikata aika paljon asioita.

sääli

Ketjussa näkyy olevan kaksi juuri sellaista äitiä, jotka roikkuvat ex:ssä kiinni lasten avulla, eivätkä anna mahdollisuutta kenellekkään uuteen elämään, ja huomaamattaan aiheuttavat katkeruudellaan haittaa omille lapsilleen, sitä itse ymmärtämättä!