nellis

Ei valitettavasti onnistu... lähtevät "sukuloimaan", joten ex ei olisi kotona edes siinä 21.00 maissa. Haluaakin siis lapset mukaan (toinen vaihtoehto siis palautus ke, mutta tietää ettei se ole mahdollista miehen työn vuoksi). Kiusantekoa minustakin. Ei näytä riittävän mikään.

.......

Voisitko Sinä palauttaa lapset keskiviikkoaamuna?

Onko ketään sukulaista, joka voisi viedä lapset keskiviikkona?

Teette sopimuksen, että se, joka muuttaa suunnitelmia, maksaa ulkopuolisen lastenvahdin palvelut...

mi-äs

Aikas nyhverö mies sulla. Mä ilmoittaisin ex:lle että sopimus oli klo 17 ja jos et ole paikalla kuten sovittiin otan yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin että jätät lapsesi heitteille ja seuraavaksi asioista keskustellaan kun saan ajan sosiaaliviranomaisille aiheena lasten uusi osoite.

Pompottelua hetken kestänyt

nellis

No minä en pysty palauttamaan lapsia kun lapset eivät luonani ole, en ole tavannut lapsia kuin muutaman kerran, enkä ole tavannut exää; eli pidän itseäni vielä kohtalaisen ulkopuolisena tässä asiassa (tutustuminen vasta lapsiin aloitettu). Eikä sukulaisistakaan apua tähän hätään.

Nyhverö mies... ehkä liian kiltti näissä asioissa. Mutta ei halua myöskään lasten kuullen alkaa mitään vaatimaan ja valittamaan. Ei näe mielestään tarpeeksi lapsia (hänen aikataulujensa syytä), eikä halua vaikeuttaa asioita entisestään. Tämä kun on nyt tällaista aikaa muutenkin (olemme alkaneet seurustella, muutetaan yhteen, lapset tutustuvat minuun), ettei halua tosiaankaan yhtään enempää mitään väittelyitä.

Sitten kun asumme yhdessä, minunkin sanalla varmasti on merkitystä, ja vaadinkin enemmän. Nyt lapset eivät ole edes luonani, enkä heidän kanssaan tätä iltaa vietä, en katso että "voisin vetää herneen nenään" tässä vaiheessa... ärsyttää toki, Ja miehen puolesta eniten. On meillä huomenna ihan hauskaa kyllä sitten ystäviemme kanssa :)

Tota noin, Nellis

Sinä taidat sittenkin olla vähän aikaisin liikkeellä noiden ärsyyntymiesi kanssa. Jollet pysty muuntumaan suurpiirteisemmäksi ja joustavammaksi, elämästänne tulee vaikeaa.

Sitten, kun sinullakin on lapsia ja yrität junailla aikataulujasi, huomaat, että ei se aina niin yksinkertaista ole. Yllätyksiä tulee, lapset sairastelevat, saavat kuikkupuuskia ja äidilläkin menee omat pasmat sekaisin vaikkapa töissä tai muuten. Siitä selvitään vain joustamalla aikatauluissa. Ei näistä pidä tehdä elämää suurempia kysymyksiä eikä ainakaan valtataistelun tannerta. Se tie on kivinen ja ankea.

Lapset eivät ihan kivutta sopeudu hekään näihin aikuisten tekemiin muutoksiin (eroihin) ja uusiin kumppaneihin. He oirehtivat monella tapaa, eikä sivullinen ja etävanhempi aina tiedä, mitä arki lasten kanssa on. Arkivanhemmalle he tuovat mielipahansda, suuttumuksensa ja pettymyksensä esille, etävanhempi pääsee siinä suhteessa hyvin vähällä.

Ehkä mies ymmärtää tämän lastensa tunnepuolen ja on siksi joustava. Hyvä isä toimii siten, koska haluaa säästää lapsiaan. Sinä olet aikuinen ja sinun hän olettaa aikuisen järjellä ymmärtävän tilanteen, ainakin sinun pitäisi. Jos teet asetelman, että sinun tulee olla se kaikkein tärkein miehen elämässä ja sinun tarpeesi etusijalla, huomaat piankin olevasi taas yksin. Kohtuus kaikessa. Älä tee kilpailutilannetta sen enempää lasten kuin entisen vaimon kanssa, se on huono lähtökohta, vaikka olisitte nyt miten rakastuineita ja varmoja.

nellis

Tota noin nellis: Kyllä tässä tilanteessa (vappupäivä) ei ollut kyse yhtään mistään muusta kuin siitä että ex sai päähänsä tehdäkin jotain ihan muuta mitä aiemmin suunnitteli. Se tarkoitti sitä että miehen, lasten ja minun suunnitelmat menivät mönkään. Mikään noista luettelemistasi syistä ->"Yllätyksiä tulee, lapset sairastelevat, saavat kuikkupuuskia ja äidilläkin menee omat pasmat sekaisin vaikkapa töissä tai muuten." - ei ollut syynä.

"Ei näistä pidä tehdä elämää suurempia kysymyksiä eikä ainakaan valtataistelun tannerta." - rajansa kaikella. Jos kymmenen kertaa venkslataan, (muutetaan ilman mitään hyvää syytä suunnitelmia), niin eiköhän niistä väkisinkin tule "elämää suurempia kysymyksiä".

"Jos teet asetelman, että sinun tulee olla se kaikkein tärkein miehen elämässä ja sinun tarpeesi etusijalla, huomaat piankin olevasi taas yksin." En ole tehnyt näin, enkä tule tekemään. Lapset ovat ykkösiä. Toivon vain että miehen ja minunkin tarpeeni joskus huomioidaan (siis lähinnä niin että pidetään kiinni sovitusta, jos ei ole mitään järkisyytä sitä muuttaa).

Se että minua välillä ärsyttää on yksi juttu, mutta toinen (harmittavampi) on se että mieskin kärsii...

ap:lle

Mitä oikein haluat AP? Että palstalla saat myötätuntoa ja me sanomme että ex-vaimo on kamala ihminen? Sitäkö?

Mitä sen jälkeen?

Hänen käytöksensä pitäisi saada muuttumaan, niinkö? Mitä jos se ei muutu - ei koskaan. Suosittelen että muutat itseäsi ja suhtautumistapaasi. Toista ihmistä kun on usein vaikeampaa muuttaa kuin itseään.

Ja epäilen että ex-vaimolla eii ole mitään tarvetta muuttaa käytöstään. Hän kun on vallan kahvassa lasten kautta. Ja sitä vastaan sinä kapinoit.

nellis

"Mitä oikein haluat AP? Että palstalla saat myötätuntoa ja me sanomme että ex-vaimo on kamala ihminen? Sitäkö?" - haluan tietää että onko tämä nyt ihan normaalia, ja tavallista käytöstä exältä? Ilmeisesti on, osan vastauksien perusteella. Vaikka se olisi normaalia ja joidenkin vastaajien mielestä oikeutettua (miksi ihmeessä?), niin se ei tarkoita että minun pitäisi (tai kenenkään muunkaan) se hyväksyä. Näitä vastaavia juttuja paljon kuulleenna minulla siis heräsi kysymys että voiko olla totta? Näköjään.

"Mitä sen jälkeen?" - sellaiset ihmiset jotka ovat saman kokeneet, osaavat "lohduttaa" ja kertoa oman tarinansa, ehkä sen kuinka ovat "ongelman" yli päässeet. Mielipiteitä, kokemuksia, ym. aloitusviestilläni toivoin. Ja sainkin.

"Hänen käytöksensä pitäisi saada muuttumaan, niinkö? Mitä jos se ei muutu - ei koskaan. Suosittelen että muutat itseäsi ja suhtautumistapaasi. Toista ihmistä kun on usein vaikeampaa muuttaa kuin itseään." - no on se saatava muuttumaan. Lapsista on yhteishuoltajuus, eikä toinen vanhemmista (oli se sitten isä tai äiti), voi toista loputtomiin pyöritellä oman päänsä mukaan. Eiköhän näitä vastaavia (pahemepiakin) tarinoita Suomesta aikas lailla löydy... suurin osa varmasti päättyy ihan hyvin.

"Ja epäilen että ex-vaimolla eii ole mitään tarvetta muuttaa käytöstään. Hän kun on vallan kahvassa lasten kautta. Ja sitä vastaan sinä kapinoit." - exällä ei ole valtaa minuun eikä lasten isään, saapi yrittää. Ei hänellä ole syytä olla ikävä, ei ehkä vain osaa ajatella muiden kannalta? Kenenkään; isän, äidin, minun ei tarvitse olla kenenkään vallassa, eikä kapinoida. Aikuisten ihmisten täytyy pystyä sopimaan pelisäännöt. Tiukempia sääntöjä ei ole juurikaan tarvittu, koska nyt vasta on tullut uusi aikuinen (minä) mukaan tähän.

Oletko sinä tosiaankin sitä mieltä ettei exän (ko. tapauksen tai kenenkä vaan) tarvitsi muuttaa käyttäytymistään ja asennointumistaan? Että hän määrää tahdin, ja ihan kaikki muut joutuvat siihen tyytymään? Mikään ei oikeuta ketään niin itsekkääseen käytökseen.

älä provosoidu jos provosoidaan

Exän on tietenkin joustettava - ennen pitkään.

Nyt sinun kannattaa kuitenkin ottaa mahdollisimman tyyni asenne. Et menetä mitään, jos et pistä kovaa kovaa vastaan heti muuttaessasi miehen kanssa yhteen. Kuulostele vähän elämää ja omaa jaksamistasi. Ihan varmasti joudut joustamaan aluksi enemmän, koska teillä ei vielä ole omia lapsia.

Ei ole ollenkaan hassumpaa ajatella, ettet ole exän kanssa missään tekemisissä aluksi, vaan isä hoitaa kaikki kontaktit. Äitejä on niin monenlaisia. Kertomuksen perusteella tämä exä ei ole mikään superemo, jolle lasten poissaolo tuottaisi tuskia ja joka siksi pitäisi huomioida.

Ota vaikka ensimmäiset kolme kuukautta niin, ettet tee mitään suunnitelmia tapaamisviikonlopuiksi, jotta mahdolliset muutokset eivät ärsyttäisi. Älä anna exälle mahdollisuutta provosoida sinua, koska se on poissa vain sinulta - ei häneltä. Katskokaa sitten vaikka puolen vuoden jälkeen miehen kanssa yhdessä, minkälaisia ongelmia näyttää olevan.

ja exä voi tietysti reagoida yhteenmuuttoonne, vaikkei ihan mustasukkainen olisikaan. Hänen lapsilleen tulee nyt äitipuoli. Niin kylmää naista ei olekaan, ettei se kirpaisisi.

nellis

älä provosoidu jos provosoidaan: Kiitos viisaista sanoistasi!

"Nyt sinun kannattaa kuitenkin ottaa mahdollisimman tyyni asenne. Et menetä mitään, jos et pistä kovaa kovaa vastaan heti muuttaessasi miehen kanssa yhteen... Ihan varmasti joudut joustamaan aluksi enemmän..." - en ole aikonutkaan, mutta kuten minä, nin mieskin toivoo selviä pelisääntöjä. Ja kysehän on 95% siitä että jos on sovittu että lapset haetaan klo 9.00, niin se kellonaika ehtii muuttumaan (ilman syytä) useamman kerran. Periaatteessa näissä tapauksissa ei suunnitelmat mene uusiksi, vaan joutuu koko ajan "päivystämään" ja varmistamaan että mikähän aika se ihan aikuisten oikeasti exälle sopii.

"Ei ole ollenkaan hassumpaa ajatella, ettet ole exän kanssa missään tekemisissä aluksi, vaan isä hoitaa kaikki kontaktit." - juu, en ole aikonutkaan ;-)

"Ota vaikka ensimmäiset kolme kuukautta niin, ettet tee mitään suunnitelmia tapaamisviikonlopuiksi, jotta mahdolliset muutokset eivät ärsyttäisi." - suunnitelmat ovat varsin sen tyyppisiä mistä on jo lasten kanssa keskusteltu, joten eniten lapset pettyy )lintsi, korkeasaari, tms.)

"Älä anna exälle mahdollisuutta provosoida sinua, koska se on poissa vain sinulta - ei häneltä." - en usko että hänellä on siihen mitään mielenkiintoakaan, on vain tottunut miehen kanssa siihen että "voi" venkslailla.

"Hänen lapsilleen tulee nyt äitipuoli. Niin kylmää naista ei olekaan, ettei se kirpaisisi." -saattaa tulevaisuudessa (muuton jälkeen) tullakin jotain liittyen tuohon, nyt ei ole ollut kyse (varmastikaan?) siitä. Koska on siis tätä touhua tehnyt pitkään enne minua. Toivon että hän voi olla huoletta (luottaa) kun lapset ovat minun ja miehen yhteisessä kodissa. Ja ilman muuta teen paljon sen eteen ettei pelkäisi laittaa lapsia meille. Mä olen ihan kiva ja kunnollinen ja huolehtiva, vaikkakin lapseton ;-)

äiti 5:lle

Nellis, jaksamista... ex-mieheni "harrasti" samanlaista pyöritystä aikoinaan, kunnes löysi onneksi itselleen elämänkumppanin (lapsettoman) ja kaikki muuttui totaalisesti. Nyt jo kolmatta vuotta tapaamiset ovat sujuneet ongelmitta ja isä ottaa lapsiaan luokseen tarvittaessa myös silloin, kun olemme nykyisen mieheni kanssa lähdössä esim. matkalle.
Itselläni ja lasteni äitipuolella on hyvät välit ja hän huolehtii lapsista todella hyvin vaikka lapseton vielä onkin (hänellä on laskettuaika tämän kuun lopulla), vanhin lapsistani menee muuten auttamaan häntä pariksi kuukaudeksi vauvan synnyttyä.

fffffffff

Myös jokaisen eronneen ja eroamassa olevan on tajuttava, että uusi puoliso voi tulla mukaan ja myös se, että lapsen parhaaksi on tuollaiset TURHAT venkslailut ja pahantahtoisuus unohdettava. Niin exien, nykyisten kuin kaikkien. Paketti sitoo myös muitakin kuin UO:ita.

LaDonna

14-vuotias ja 12-vuotias tyttäreni ilmoittivat alkuviikosta isälleen,
että eivät mene isille vielä perjantaina vaan vasta lauantaina.´
On tekemistä, jotka pitää hoitaa, kun vanhempi lähtee viikoksi riparille heti maanantaiaamuna.

Viikko meni hiljaisesti, mutta torstaina alkoi äidin siis exän kännykkään tulla toinen toistaan tulikivenkatkuisempia tekstiviestejä. Uhkailua ja kiristystä.
Äiti yritti tapansa mukaan rauhoitella isää, ja oli asiallinen ja rauhallinen.
Sanoi, että tuon ikäisiä tyttöjä ei voi eikä kannata pakottaa mihinkään,
ainakaan väkisin tapaamiseen. Olihan lisäksi kysymys vain yhdestä illasta ja siitä asioita piti hoitaa.

Perjantaina sitten repesi.
Ensin Isä aloitti kahden tunnin puhelinkeskustelun (klo 15) ihan asiallisesti, mutta loppujen lopuksi hän huusi ja haukkui ja uhkaili ties millä puhelimessa.

Lapset ilmoittivat etteivät varmasti mene iskälle ennen kuin lauantaina, ja loppujen lopuksi isä soitti hiukan tapaamisajan alkamisen jälkeen sellaisen puhelun, että kieltämättä hiukan pelotti viedä lapsia paikalle lauantaina puoliltapäivin.

Arvatkaas kenen piikkiin koko juttu meni?

No, huomenna on mielenkiintoista nähdä, tuleeko haaste ja mistä asiasta.

Juttu vaan on niin, että 12 vuotta täyttänyttä lasta ei voi pakottaa edes tapaamissopimuksen mukaiseen tapaamiseen. Niin se vaan menee.
Ja jokainenhan meistä tietää, mitä pakottamalla saa...

LaDonna

Isä siis uhkasi katkaista kaikki välit tyttäriinsä jos eivät HETI ilmesty paikalle.

Vein siis lapset sinne lauantaina, ja isin nyxä avasi oven, oli sen näköinen kuin haudasta noussut. Ei ole helppoa hänelläkään, sääliksi käy tyttöparkaa. Harmittaa, mutta toivottavasti hän osaa ottaa jalat alleen niin pian kuin pystyy, jottei hänelle tulisi kohtaloksi elää narsistin kanssa loppuikäänsä.

Tsemppiä hänelle, vaikeata on....!

Eräs äitipuoli

Pisti silmään tuo yksi lause tätä ketjua lueskellessani.
"Jos teet asetelman, että sinun tulee olla se kaikkein tärkein miehen elämässä ja sinun tarpeesi etusijalla, huomaat piankin olevasi taas yksin."

Ap:n kanssa aikalailla samalla tavalla asioista ajattelen ja täytyy sanoa että kyllä minä olen miehelleni se kaikkein tärkein hänen elämässä, sitten tulevat tasapuolisesti yhteiset ja etälapset. Tosin olen hänen vaimonsa enkä tyttöystävänsä.
Eikä mieheni antaisi koskaan exänsä sotkea suunnitelmiamme, tosin ex ei sitä ole tehnytkään, sairastumiset on eri asia.
Niin ja vielä sen verran että minä en suostu kutsumaan meitä miksikään uusperheeksi vaan me olemme perhe vaikka molemmilla on lapsia aikaisemmista liitoista sekä yhteisiä lapsia. Enkä minä todellakaan ole uusäiti enkä uusvaimo...

en ymmärrä

Tätä en kyllä ymmärrä. Onko paljonkin pareja, joille puoliso voi olla lapsia tärkeämpi. Itse pidän sitä mielettömänä ajatuksena. Lapsethan ovat kaikkein tärkeintä elämässä.

Ymmärrän ja en

Jatketaan tuosta tärkein-aiheesta.
Aika osoittaa, että lapset ovat äidin sydäntä kaikkein lähimpänä lopulta, vaikka puoliso onkin hyvin rakas. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että he kilpailisivat sijasta sydämessä tai siitä, kuka saa eniten äidin/vaimon huomiosta. Nainen on yksi nisäkäsemo, jolla on äärimmäisen voimakas emonvietti, se tässä on asian ydin.

Sekä mies että lapset saavat oman osansa ja tarpeensa mukaan tämän saman naisen huomiosta. Heidän tarpeensa ovat kuitenkin erilaisia. Kilpailuasetelmaa ei kannata todellakaan rakennella, siinä häviävät kaikki. Lapset lapsina olivat he yhteisiä tai eivät niin kauan, kuin he emoansa tarvitsevat, sillä poikaset haluavat lopulta itsenäistyä ja siirtyä omaan erilliseen elämäänsä. Mies sen sijaan toivottavasti pysyy rinnalla, silloin hän ehkä muuttuu tärkeimmäksi, koska vaikuttaa jokaiseen päivään ihan konkreettisesti.

Surullista se olisi, jos jäisi lapsiinsa roikkumaan. Rakastaa voi etäältäkin ja antaen vapauden omaan elämään.

en ymmärrä

Ihan hyvä teksti sinulla. Jäin vain tätä viimeistä lausetta miettimään. Niin usein nimittäin kuvitellaan, että jos lapset ovat äidille kaikkein tärkein asia maailmassa, äiti jäisi roikkumaan lapsiin. Miksi ihmeessä? Voihan sitä roikkua miehessäkin, jos on roikkujatyyppiä. Se, että lapset ovat kaikkein tärkeintä, on jotain muuta, jotain sellaista, missä lasten on hyvä kasvaa tietäen olevansa täysin hyväksyttyjä, täysin rakastettuja ja - saavat täyden tuen, kun rakentavat omaa elämäänsä...

terppa1234

No.. joko totuus on valjennut? Mites äitipuolen elämä on lähtenyt rullaamaan.. Vai muutittekohan edes yhteen.. Ettei vaan olisi mies hannannut?

nellis

Totuus on valjennut. Mikään ei olisi toiminut, ellemme olisi tehneet aika mittavia muutoksia... eli mies on nyt vaihtanut työpaikkaa (säännöllisemmät työajat), ja lapset ovat meillä viikko ja viikko systeemillä. Siis asumme nyt yhdessä. Ja on käynyt "vahinkokin", odotan sitä ensimmäistäni ;-) Eli ihan kamalasti asioita tapahtunut... hyviä.

Exää ei saatu "kuosiin", muulla tavoin kuin sopimalla tämä viikko-systeemi. On ollut sitä vastaan, mutta kun lapset ei vielä koulussa ole ja on näköjään niin kamalan hankalaa saada mitään sovittua pidettyä, niin nyt sitten tämä ratkaisu. Vasta olemme tämän aloittaneet, ja katsotaan miten lähtee sujumaan. Ja oikeastaan exäkin on nyt tyytyväinen, ei ole soitellut turhista. Ehkä siihen vain tarvittiin se että hän näki että olemme tosissamme, ja meillä kahdella (mies ja minä) "perhe" joka tapauksessa. Olen tyytyväinen tilanteeseen.

Mutta helppoa ei ole ollut... ei niinkään lasten kanssa, se on aika hienosti mennyt, mutta minulla yleensäkin tottua siihen että noita kakaroita (ihania kylläkin) kotona vilistää... ja kohta lisää!

Mies on ollut ihana. Ottaa pojista vastuun, opastaa minua, ja ottaa minun ajatukseni (vaikka ei kokemuksia lapsista) huomioon. Joten eiköhän tämä tästä.

yks etä-äitipuoli vaan

[/quote]

Tätä en kyllä ymmärrä. Onko paljonkin pareja, joille puoliso voi olla lapsia tärkeämpi. Itse pidän sitä mielettömänä ajatuksena. Lapsethan ovat kaikkein tärkeintä elämässä.

[/quote]

Mielestäni tässä onkin se syy, miksi kirjoittelet täällä yksinhuoltajapalstalla... omasta mielestäni puolison tulee olla se tärkein, oman itsen lisäksi. Sitten vasta lapset.


Nellis, onnea ja menestystä teille! Toivon sinulle kaikkea hyvää. :-)

ei-katkera äiti

Niinpä, niinpä. On vaikea tajuta miten jotkut saa tollaisia kiemuroita aikaan.

Minä ja ex mies alettiin riidellä, milloin mistäkin. Asiat johti täyteen umpisolmuun mutta myös siihen ettei toisen kanssa halunnut olla missään tekemisissä. Se oli tietysti hankalaa samassa kämpässä kun asuttiin. Mutta asuttiin kuitenkin, vielä neljä vuotta. Mies rakastui toiseen ja siitä saatiin "syy" erota. Lapset oli 10 ja 12, ne jäi mulle, miehelle tapaamisoikeus.

Mies muutti naisensa luo. Lapset tapasi isäänsä siellä, joka toinen vkloppu. Ja nyt tullaan siihen mikä tämänkin ketjun aihe on:
sillä naisella oli ja on edelleen omassa kotonaan täysi oikeus vaatia käytöstapoja. Sitä painotin lapsille, että käyttäytyvät. En tuntenut naista enkä tiennyt lainkaan millanen se on, mutta oletin että pakko olla ns. normaali, koska kaikesta huolimatta pidin ex miestäni yleisellä tasolla täysipäisenä.

Nainen saa, ja sen pitääkin vaatia kotonaan jonkinlaista kuria. Se on myös lasten turvallisuuskysymys. Jos on sovittu joku kotiintulo- tai ruokailuaika, sen täytyy pitää, tai lapset ilmoittaa jos jäävät jonnekin.

Mutta kotiaresteja se tietenkään ei anna. Miehellä ja nyxällä on myös nyt yhteinen lapsi ja sekin lapsi on otettava huomioon kun meidän lapset siellä pyörii. Lapset ovat jo tottuneet toisiin ja pienin kaipailee joskus isovelipuolta. Poika oli pikkuveljensä kanssa exäni nyxän äidin luona. Enkä näe siinä mitään ihmeellistä. Kyllä ihmisten täytyy oppia tulemaan toistensa kanssa toimeen alkuperäisistä syntymälähtökohdistaan huolimatta. Lapsia ei saa uhrata katkeruuden alttarilla.

Uusiosuhteet on kolmen aikuisen välinen asia. Se ei ole vaikka joku yrittää väittää, ainoastaan exien välinen asia ja kolmas on ulkopuolinen. Eihän hitto vie sellasesta mitään tule. Aina mitä enemmän ihmisiä jossaan sopassa on, sitä useampia asia koskee, ja asiat pitää sovitella toistenkin mieipiteet ja tilanteet huomioiden, eikä kiusaa saa tehdä.

utelias ulla

Nellis hei, miten teillä menee nykyään =)

Oma lapsi kuvioissa, mutta entä miten muuten?

pöhkö

Älä mene.